Uutiskatsaus, osa 82
Mutta mitä mieltä Pirjo ja Pentti ovat?
31 kommenttia
-
Itsekään en tunteile helposti mutta (virtuaali)pelimaailmassa menee kyllä tunteisiin ja ne näkyy 👹
-
Aina herätessäni luen hiljaa ja huolellisesti uutiset. Tai no vähintään otsikot. Sen jälkeen kylmänviileästi totean pöytäliinalle, että ”täyttä paskaa” ja soitan Masalle. Masalle on helppo puhua, kun se tietää samat asiat kuin minä, vaikka ei osaakaan lukea.
-
-
Mut ei tee yhtään mieli lähteä Keski-Suomeen. Tarja olisi aikanaan varmasti hyötynyt nuorisopsykiatrian palveluista. Ei tarvitsisi vähätellä nykymuotoisia palveluita somessa tai muuallakaan.
-
"Tulevaisuuden edistys ja uusi teknologia pelottaa koska en itse osaisi sitä käyttää enkä ymmärrä sitä henkilökohtaisesti joten sen on pakko olla huono odea""
-
Rehellisesti olen kyllä sitä että tuossa tunteista jauhamisessa on nykypäivänä aivan ylitse. Hyväähän joskus tekee kun osaa niitäkin käsitellä, mutta ei sillä loputtomalla itsetutkiskelulla oikeasti elämässä lolpujen lopuksi pääse mihinkään. On myös osattava niellä ja painaa ne omat tunteet taka-alalle ja mentävä hammasta purren eteenpäin. On oltava tavoitteita, jotka ovat tärkeämpiä kuin se miltä itsestä tuntuu.
-
Helppoa kalevi-pirjojen huudella, kun elivät maailmassa, jossa vakituiseen 40v työsopimukseen pääsi ilman tutkintoa, talot sai rakentaa halvalla ilman nykysääntelyä, ammattiliitot turvasivat ökyeläkkeet, valtionvelka jätetään nuorempien maksettavaksi. Ja sitten eläkepäivillä kuka tahansa tuulitakki pystyi ruveta asuntosijoittajaksi nollakorkojen takia. Ei tällaista värisuoraa ole saatavilla nykyisillä nuorilla, ja sen takia nuorten on ihan turha kuunnella neuvoja ihmisiltä, jotka ovat eläneet täysin eri todellisuudessa.
-
Olisipa ollut omassa nuoruudessa virtuaali- tai tekoälyterapeutteja. Olisi helpottanut huomattavasti omien traumojen käsittelyä. Kotona ikävät asiat lakaistiin maton alle enkä koskaan oppinut niistä puhumaan (eikä ollut ketään kelle puhuakaan), joten kun aikuisiällä viimein hakeuduin terapiaan, en sielläkään uskaltanut puhua varsinaisesta traumastani, koska se ahdisti ja hävetti jollekin puhua, joka oikeasti on keskittynyt kuuntelemaan juuri minua. Onneksi sain riittävästi kuitenkin tukea ja työkaluja lopulta asian käsittelemiseen omin päin terapian jälkeen, mutta aivan turhaan kärsin liian pitkään sen aiheuttamista ongelmista elämässä. Joiltain osin ehkä vieläkin, mutta niihin osaa jo suhtautua eri tavalla.
-
-
Kirpeä Ahven: Rehellisesti olen kyllä sitä että tuossa tunteista jauhamisessa on nykypäivänä aivan ylitse. Hyväähän joskus tekee kun osaa niitäkin käsitellä, mutta ei sillä loputtomalla itsetutkiskelulla oikeasti elämässä lolpujen lopuksi pääse mihinkään. On myös osattava niellä ja painaa ne omat tunteet [...]
Luulenpa, että terapiapalveluissa tähdätään juuri siihen, että vaikeat tunteet saadaan käsiteltyä, ettei niihin jäädä vellomaan. Siteen voi toivottavasti vähän vähemmän hampaat irvessä jatkaa elämäänsä. -
Kirpeä Ahven: Rehellisesti olen kyllä sitä että tuossa tunteista jauhamisessa on nykypäivänä aivan ylitse. Hyväähän joskus tekee kun osaa niitäkin käsitellä, mutta ei sillä loputtomalla itsetutkiskelulla oikeasti elämässä lolpujen lopuksi pääse mihinkään. On myös osattava niellä ja painaa ne omat tunteet [...]
Joo, mutta kun ei siita ollut kysymys ollenkaan. On eri asia, etta tunteet ovat niin sairaalloisesti solmussa, ettei niita _voi_ tutkiskella, vaikka olisi paivan tyot tehtynakin, ja silloin on avun paikka.Haittatunteista voidaan puhua monessa paikassa -koko "totuudenjalkeinen aika" on yksi iso haittatunne. "En "usko" tutkittuun tietoon (ihan kuin fakta olisi uskonasia), koska minusta ei tunnu silta, eika muuten Facebookin Jaanastakaan"-voi apua. Tunkekaa tunteenne...Mutta jos joku on psykiatrien mielesta niin huonossa hapessa, etta jotain pitaisi tehda, niin ajattelin uskoa asiassa asiantuntijoita, enka sita, etta menetelma, niin, TUNTUU minusta hassulta,Noista Pirjopenteista minulla ei ole tutkittua tietoa, joten voin sanoa, etta minusta tuntuu aika ikavalta, etta he tuntevat tarvetta olla noin ilkeita. -
Itseasiassa: Mut ei tee yhtään mieli lähteä Keski-Suomeen. Tarja olisi aikanaan varmasti hyötynyt nuorisopsykiatrian palveluista. Ei tarvitsisi vähätellä nykymuotoisia palveluita somessa tai muuallakaan.
Eikä fiksuja nykynuoria. Kyllähän heitä ahdistaa Tarjan kaltaiset mummot. -
Ajattelin jo että viimeisessä moka on kuinka monta kertaa IL voi mainita 'suomalaisen'
-
Outo fleksi Annelta, että "pysyy mieluummin kaukana" apua tarvitsevista nuorista. Ja sitten on kai hirveän naurettavaa, että toiset yrittävät auttaa. Tuollaisten Annejen, Tarjojen ja Kerttujen takia se mielenterveys on monilla vähän mitä on. Koskapa kukaan ei näitä tätejä auttanut, vaan piti siirtää ne omat sotatraumat seuraavillekin sukupolville. Vähän ruumiillisella kurituksella hekumointia päälle. Hitto että olen kypsä tuohon. Uhriutukoot hautaan saakka, nuoret toivottavasti pärjäävät paremmin.
-
-
Muutenkin maailma täynnä vihaa ja puolten valitsemista, niin pitää vielä Suomikin jakaa mikä on paras ja mikä huonoin...
-
Onneks omassa nuoruudessa se oli isä joka löi, jos ei kotona hommat toiminu, nyt osaa vanhempana olla vaan turpa kiinni ja painaa duunia yötä päivää, olis hauska joskus tietää mikä on burnout, mut en vaan oo löytäny sitä tunnetta vaikka kuinka vetää viikko tolkulla muutaman tunnin unilla ylityöllistettyä arkea välillä.
-
Pidätetty paprika: Onneks omassa nuoruudessa se oli isä joka löi, jos ei kotona hommat toiminu, nyt osaa vanhempana olla vaan turpa kiinni ja painaa duunia yötä päivää, olis hauska joskus tietää mikä on burnout, mut en vaan oo löytäny sitä tunnetta vaikka kuinka vetää viikko tolkulla muutaman tunnin unilla ylityöllistettyä arkea välillä.
Se tunne löytyy siinä kohtaa, kun et ymmärrä, mitä ruokapaikan lounaslistassa lukee. -
Silityskuiva metsämarja: Eikä fiksuja nykynuoria. Kyllähän heitä ahdistaa Tarjan kaltaiset mummot.
En ole enää yhtään nuori, saati fiksu ja minuakin ahdistaa Tarjan kaltaiset mummot! -
En näköjään saanutkaan kirjoitettua kommenttia tuohon lainaukseen Kirpeältä ahvenelta. Olisin kysynyt: Miksi?
-
Kirpeä Ahven: Rehellisesti olen kyllä sitä että tuossa tunteista jauhamisessa on nykypäivänä aivan ylitse. Hyväähän joskus tekee kun osaa niitäkin käsitellä, mutta ei sillä loputtomalla itsetutkiskelulla oikeasti elämässä lolpujen lopuksi pääse mihinkään. On myös osattava niellä ja painaa ne omat tunteet [...]
Ja kun tarpeeksi kauan olet painanut tunteita taka-alalle ja vetänyt niistä välittämättä "kohti tavoitteita" eli itseäsi piippuun, niin tuloksena on se, että alat oireilla fyysisellä tasolla. Kuukausien unettomuus ja siitä seuraava uupumus, niska- ja hartiaseudun jännitys ja päivittäinen päänsärky. Saattaa myös johtaa siihen, että tunteet räiskähtelee pintaan holtittomasti, eli sitten raivotaan jollekin vastaantulijalle tai omalle puolisolle jostain mitättömästä asiasta ja itketään tuntikausia pienestä vastoinkäymisestä, kun se sattuu huonoon kohtaan ja taustalla on paljon patoumaa.Sanoisin pikemminkin, että ihminen, joka on sinut itsensä ja tunteidensa kanssa on jo saavuttanut elämässään ainakin yhden tavoitteen. Hän on myös valmiimpi lähtemään kohti uusia tavoitteita ja vahvempi kohtaamaan tavoitteiden tiellä olevia esteitä. -
-
Kirpeä Ahven: Rehellisesti olen kyllä sitä että tuossa tunteista jauhamisessa on nykypäivänä aivan ylitse. Hyväähän joskus tekee kun osaa niitäkin käsitellä, mutta ei sillä loputtomalla itsetutkiskelulla oikeasti elämässä lolpujen lopuksi pääse mihinkään. On myös osattava niellä ja painaa ne omat tunteet [...]
Huomaa taas että äänessä on ihminen jonka henkinen hyvinvointi on riittävän hyvä että se mahdollistaa normaalin elämisen. Teidän kanssa asioista keskustelu on usein hankalaa koska teillä ei ole kosketuspintaa niihin. Siksi käytän yleensä esimerkkiä että paha masennus voi tehdä ihmisen täysin työkyvyttömäksi kuten se että on molemmat kädet poikki. En usko että sanot sellaiselle ihmiselle että niele kipu ja lähde sinne raksalle töihin ihan normaalisti kuten me muutkin. Itse olen kyllä saanut kuulla että lähde lenkille se helpottaa. Varmasti se vähän voisi helpottaakin mutta silloin kun voi huonosti ei pysty.Voin sanoa että tämä vaikea masennus ei ole mikään valintakysymys. Jos minulla olisi vaihtoehto niin valitsisin mielelläni toisin. Minä olen toki vielä toistaiseksi pystynyt "niellä ja painaa" käydäkseni töissä vaikka välillä se on ollut sellainen vuori kiivettäväksi että jälkikäteen ihmetellyt itsekin miten siinä onnistuin.Kerran yksi lääke toimi jonkin aikaa ja olo oli niin hyvä että mietin kuinka mahtavaa tämä elämä onkaan kun tunnetilat on normaalit.Olet varmasti joskus ollut itsekin vaikeassa tilanteessa joka on ollut henkisesti kuormittava. Kuvittele että se olotila mikä silloin oli on monelle jatkuva ja vielä pahempana. Sitä kun parikymmentä vuotta "nielee ja painaa" eteenpäin niin alkaa pikkuisen kuormittaa sietokykyä. -
Nuo tuollaiset täti-ihmiset on kyllä ihan perseestä. Niin täyttä ihmispaskaa kuin voi olla.
-
Tarja siis kirjaimellisesti myönsi että toisten tunteilla ei ole väliä.
-
Klikkiotsikko toimii! Haluan tietää! Miten se suomalaiset nyt sit kuolivat Thaimaassa? Mitä on meneillään? Toi Plus on vain tilaajille, joten en pääse lukemaan.
-
Oletan Tarjan olevan mua jonkin verran vanhempi ja en voi kuin ihmetellä, miten itsekeskeinen ihminen voi olla. Jos joskus 60-luvulla asiat oli hyvin, niin ei ne todellakaan ole nykyään. Mä nelikymppisenä tiedostan, että olen nykyisiin nuoriin todella etuoikeutettu monessa asiassa, mutta näiltä vanhuksilta unohtuu, miten hyvin monet asiat ovat heille olleet.
-
Vanhemman sukupolven edustaja: ”Ei minun nuoruudessa mistään tunteista lässytetty. Tehkää töitä ja juokaa viinaa, siinä teille terapiaa vitun neidit!” 😤 Sama tyyppi saakin sitten joka päivä suhteettomia raivokohtauksia sellaisista asioista kuin: Verkkopankin tai puhelimen appien käyttäminen / muut ihmiset liikenteessä / kaupan kassa ei tervehtinyt / kaupan kassa tervehti / kaikki 80-luvun jälkeen tehty viihde / ulkona sataa / ulkona paistaa aurinko ”Voihan tunteet! Tärkein asia elämässä selviämisessä!” …itseasiassa on. Mikä muu ihmisen elämässä lopulta on merkityksellistä?
-
Pidätetty paprika: Onneks omassa nuoruudessa se oli isä joka löi, jos ei kotona hommat toiminu, nyt osaa vanhempana olla vaan turpa kiinni ja painaa duunia yötä päivää, olis hauska joskus tietää mikä on burnout, mut en vaan oo löytäny sitä tunnetta vaikka kuinka vetää viikko tolkulla muutaman tunnin unilla ylityöllistettyä arkea välillä.
Ei kannata kaivata burnouttia. Kaikki ei saa ripuliakaan, vaikka nuoleskelisi vessanpönttöä. Burnout on kamala olotila. Jaksaminen loppuu kokonaan, tuntuu kuin hukkuisi. Ei pysty keskittyä mihinkään, väsyttää, eikä mikään tuota oikein hyvää mieltä. Tuntuu, ettei tulevaisuutta ole ja tekisi mieli kadota pois. Mutta onneksi siitä voi parantua. Ja sitten jos on saanut omaa käyttäytymismallia muutettua, elämästä tulee parempaa kuin ennen. -
Ehkä Tarjallekki nää virtuaaliterapiat tekis ihan hyvää, ainaki sen jälkee tietäis mist puhuu.
-
Umpilehmä: Aaron
Kirjoitin pitkän kommentin, mutta jostain syystä vain ensimmäinen sana tuli julkaisuun. Olettaen, että Aaron edustaa nuorempia sukupolvia, olen iloinen, että ainakin osalla on paremmat tunnetaidot kuin Tarjoilla ja Pirjopenteillä. -
-
Kuumottava otus: Luin Keski-Suomi mainoksen Puuhamaa-melodialla. Toimii.
Sellainen on Keski-Suomi!
Kommentoi
Kommentti