Vanhat hyvät ajat, osa 21
Typografiaa muinaiselta ✨2000-luvulta.✨
33 kommenttia
-
Äiti puhuu edelleen kavereista, ellei ala hurjaksi ja sano "hellu". Tänä vuonna ehti vasta eläkeikään.
-
Mummot on joo puhuneet kavereista. Omastakin mielestä se on tosi lämminhenkinen tapa puhua, tuntuu että siinä ei ole vahvoja odotuksia mukana. Se on vaan joku, jonka kanssa tykkäät olla
-
-
Jos se tarkoitti 2001 eaa.? 🙄 Ai että olisi ihana saada 30 karjalanpiirakkaa, siis aitoa mummon tekemää 😋
-
"Kaveri" on ihan hyvä termi, sopivan neutraali ettei oleteta mitään. Fiksut mummot, miksei papatkin, osaa olla korrekteja 😊
-
Ei se sitten enää ole kaikista hellyttävää kun on vuosikausia seurusteltu, voi tuntua jo vähän vähättelevältä olla ”vaan” kaveri. Jossain lähempänä 10 v alkoi siinä vaiheessa kasikymppinen äitinikin jo uskoa, että ei olla menossa naimisiin ja puhua puolisostani nimeltä. Tosin nyt on menty vähän takapakkia siinä, koska atzheimer 😔 Asutaan kaukana eikä ole usein nähnyt puolisoani (itse kyllä käyn), muistaa kyllä (kai) että joku on (ehkä jopa että millainen), mutta ei nimeä enää aina.
-
Noin 20 vuotta sitten äitini kysyi yhdestä tuttavastani, että onko hän kaverini. No vastasin, että joo, kun sen verran tunnettiin. Niin lähti kiertämään pikkukylällä juttu, että seurustelen tuon tuttavani kanssa. En ollut ikinä ennen kuullut käytettävän sanaa kaveri tuossa merkityksessä ja kyllä hävetti, kun sain kuulla useammasta suusta seurustelevani. Tuttava ei kuitenkaan ollut niin hyvä kaveri, että hänelle olisi voinut sanoa, että kävipä hassu juttu ja oltais molemmat naurettu. Vaan todennäköisesti on pitänyt minua valehtelijana tai hulluna, joka kuvitellut seurustelevansa hänen kanssaan. Nyt aikuisena huvittaa koko juttu, mutta pikkukylässä asuneelle teinille tuo oli painajainen.
-
-
Mua aina ärsytti noissa isoissa alkukirjaimissa että ne koski vaan sitä ylempää riviä, kun mun mielestä se olis pitänyt osua myös siihen alempaan 😁
-
Mua on kyllä kutsunut 00-luvulla ihan seurustelukumppanien vanhemmat kaveriksi. Toisaalta toisen vanhemmat olivat jo sen ikäisiä, että olisivat voineet olla iän puolesta jonkun seurusteluikäisen isovanhempia.
-
Kuplakone: Äiti puhuu edelleen kavereista, ellei ala hurjaksi ja sano "hellu". Tänä vuonna ehti vasta eläkeikään.
Ja oma äitini ainakin puhuu myös niiden ei-romanttisten kavereiden kanssa hengailusta seurusteluna. Jossai konteksteissa kaiketi ihan normaalia puhua ihmisten kanssa oleilusta seurusteluna, esim serustella vieraiden kanssa juhlissa. Mutta äiti kysyi kerran "Vieläkö seurustelet sen x kanssa?". Rupesin sitten hämmennyksessäni selittämään, että enhän minä koskaan oo ja sillä on poikaystäväkin. No äiti hämmästyi minua enemmän, että miten se poikaystävä tähän liittyy ja ei kai se ole mikään kontrolloiva kusipää kun ei anna seurustella muiden kanssa :D -
Akka on hieno vanha nimi, jolla on kutsuttu jumalolentoja. Saamelaisilla oli useampi -akka ja suomalaisilla Akka oli Ukon puoliso. On turhauttavaa, että nimi mielletään nykyään kielteisenä. Kysehän on mitä suurimmasta kunnianosoituksesta. Muinaisesta viisaudesta ja mahdista.
-
En kanssa ymmärrä miks akka mielletään kielteiseksi termiksi. Muistaakseni meillä päin akaksi kutsua pidettiin normaalina ja kunniotettuna ilmaisuna.
-
Tukeva puhveli: Noin 20 vuotta sitten äitini kysyi yhdestä tuttavastani, että onko hän kaverini. No vastasin, että joo, kun sen verran tunnettiin. Niin lähti kiertämään pikkukylällä juttu, että seurustelen tuon tuttavani kanssa. En ollut ikinä ennen kuullut käytettävän sanaa kaveri tuossa merkityksessä ja [...]
Tää oli siis semmoinen "friends with no benefits" -tapaus 😆 -
-
Jänteikäs tonttu: Akka on hieno vanha nimi, jolla on kutsuttu jumalolentoja. Saamelaisilla oli useampi -akka ja suomalaisilla Akka oli Ukon puoliso. On turhauttavaa, että nimi mielletään nykyään kielteisenä. Kysehän on mitä suurimmasta kunnianosoituksesta. Muinaisesta viisaudesta ja mahdista.
Onhan se Ukko Koli ja Akka Koli. Ennen näin.Apua tarvitseva raparperi: En kanssa ymmärrä miks akka mielletään kielteiseksi termiksi. Muistaakseni meillä päin akaksi kutsua pidettiin normaalina ja kunniotettuna ilmaisuna.
Se on jossain kohti muuttunut haukkumasanaksi ja pilannut sen sanan. Samahan kävi N-sanan kanssa joka oli alunperin väristä musta eli negro, mutta kun sillä alettiin haukkumaan, niin siitä tulikin yhtäkkiä niggeriä vastaava Suomessa, ja meni siis kieltoon. Ennen oli oppikirjoissakin N-sana. En tiedä kuka ton akan on pilannu, jossain ne on olleet isovanhemmista tyyliin ämmi, akka jne. melkein arvonimiä 😄 -
Vuoteenoma persoona: Mummot on joo puhuneet kavereista. Omastakin mielestä se on tosi lämminhenkinen tapa puhua, tuntuu että siinä ei ole vahvoja odotuksia mukana. Se on vaan joku, jonka kanssa tykkäät olla
Paitsi että kukaan sen ikäluokan ulkopuolella ei tiedä että sillä tarkoitetaan seurustelukumppania vaan olettaa että puhutaan ihan vaan kavereista. -
Itse en ole koskaan kuullut puolisosta käytettävän sanaa kaveri, mutta käytän sitä itse silloin kun kyseisen henkilön sukupuolella tai suhteella minuun ei ole itse asian kanssa mitään merkitystä, tai jos en jostain syystä halua keskustelukumppanin tietävän tätä.
-
Menin kerran hyvin väsyneenä käymään mummollani. Siinä kuluumisia vaihdellessa hän kysyi "mitä sille tyttöystävällesi kuuluu" ja olin jo automaattisesti vastaamassa, että ihan hyvää. Aivoihin kuitenkin iski oikosulku ja piti ihan pysähtyä miettimään että hetkinen, mikä tyttöystävä, onko minulla muuten sellainen? Olen siis heteronainen, mutta niin kamalan uupuneena piti hetki kaivella muistoista, että enpä ole naisten kanssa seurustellut. 😁 Mummo tiedusteli vain parhaan ystäväni kuulumisia. Meidän suvussa kaverilla ja ystävällä on aina tarkoitettu juurikin ei-romanttisia suhteita, mutta tyttö tai poika siihen mukaan hämää kyllä heti kun lähtökohtaisesti merkitys muuttuu.
-
Aivoton katkarapu: Ei se sitten enää ole kaikista hellyttävää kun on vuosikausia seurusteltu, voi tuntua jo vähän vähättelevältä olla ”vaan” kaveri. Jossain lähempänä 10 v alkoi siinä vaiheessa kasikymppinen äitinikin jo uskoa, että ei olla menossa naimisiin ja puhua puolisostani nimeltä. Tosin nyt on menty [...]
Itseä ärsyttää tuollainen mukamas omien vanhempien opettaminen. Mielestäni ylimielistä ja epäkohteliasta käytöstä. Kun ei mistään haukkumisesta ole kyse, niin pitäisi antaa puhella miten haluavat. Ei varmasti niin vakava asia ole. -
Edesmennyt isotätini tapasi kysyä onko minulla vielä ketään ai lav juu:ta (lausuttuna kauniisti suomalaisittain).
-
Joskus silloin kun olin n. 17 v, täti (joku 50v) perheineen kävi vanhempieni luona kylässä, ja kysyi sitten minulta "onko se sinun pikkuystäväsikin täällä" oikein iloisesti, kun tarkoitti silloista tyttöystävää. Kyllä se "kaveri" on minusta parempi termi. Vähän ehkä kiusallinen joku "pikkuystävä", varsinkin kun tyttö oli vajaat 160cm pitkä. Ei ollut kyllä paikalla että ei sinänsä.
-
Apua tarvitseva raparperi: En kanssa ymmärrä miks akka mielletään kielteiseksi termiksi. Muistaakseni meillä päin akaksi kutsua pidettiin normaalina ja kunniotettuna ilmaisuna.
Oot varmaan Pohjanmaalta. Meillä akka on tosiaan ihan neutraali sana ja tarkoittaa vaimoa. -
Autio hanki:
Patriarkaatti? Jännästi tosiaan naisten nimitykset käännetty kunnioittavista tai neutraaleista negatiivisiksi, mutta miesten vastaavat ei.En tiedä kuka ton akan on pilannu, jossain ne on olleet isovanhemmista tyyliin ämmi, akka jne. melkein arvonimiä 😄 -
Väljä appelsiini: Joskus silloin kun olin n. 17 v, täti (joku 50v) perheineen kävi vanhempieni luona kylässä, ja kysyi sitten minulta "onko se sinun pikkuystäväsikin täällä" oikein iloisesti, kun tarkoitti silloista tyttöystävää. Kyllä se "kaveri" on minusta parempi termi. Vähän ehkä kiusallinen joku [...]
Jos itse ja kokk suku on 2 metrisiä niin ymmärtäisin "pikkuystävän" mutta eihän se nyt ihan korrektia toki olisi 🤣 -
-
Tukeva puhveli: Noin 20 vuotta sitten äitini kysyi yhdestä tuttavastani, että onko hän kaverini. No vastasin, että joo, kun sen verran tunnettiin. Niin lähti kiertämään pikkukylällä juttu, että seurustelen tuon tuttavani kanssa. En ollut ikinä ennen kuullut käytettävän sanaa kaveri tuossa merkityksessä ja [...]
Joo, mulle kävi sama, mutta toisinpäin: mummo kysyi multa, mun rippijuhlissa tilaisuudessa paikalla ollut Matti ystäväni Maijan kaveri. Vastasin että on, koska tunsivat toisensa ja tulivat ihan hyvin juttuun. No jossain kohtaa hän sitten meni keskustelemaan asianomaisten kanssa tyylillä "onnittelemaan nuorta paria" ja oli aika kiusallista kaikille -
Aivoton katkarapu: Ei se sitten enää ole kaikista hellyttävää kun on vuosikausia seurusteltu, voi tuntua jo vähän vähättelevältä olla ”vaan” kaveri. Jossain lähempänä 10 v alkoi siinä vaiheessa kasikymppinen äitinikin jo uskoa, että ei olla menossa naimisiin ja puhua puolisostani nimeltä. Tosin nyt on menty [...]
Mä oon puolisoni kanssa ollut nyt yhdessä 9v, kihloissa 7 ja melkein 5v lapsikin. Viime kesänä anopintekele oli näyttänyt jotain kuvia meistä siskolleen niin minä olin hänen tyttärensä "kaveri". Ei tosiaan siinä vaiheessa enää sillain kiva, mutta tyttären mieheksi pääsisin varmaan vasta papin aamenen jälkeen. -
Väärin lokeroitu harakka: Mä oon puolisoni kanssa ollut nyt yhdessä 9v, kihloissa 7 ja melkein 5v lapsikin. Viime kesänä anopintekele oli näyttänyt jotain kuvia meistä siskolleen niin minä olin hänen tyttärensä "kaveri". Ei tosiaan siinä vaiheessa enää sillain kiva, mutta tyttären mieheksi pääsisin varmaan vasta papin aamenen jälkeen.
Jos anoppikandi esittelisi sut tyttären fuckbuddynä niin oisko parempi? 😂 -
Mullekin mummo (s. 1916) puhui vielä 2000-luvun alussa kavereista, ja saattoi tosiaan kysyä myös, entäs TYTTÖkaveria, ja iski silmää. Lisäksi hän valisti mua ystävällisesti, että voi sitä tytöllä olla TYTTÖkaverikin, ja vähän hihitti. Ihan hetero kyllä olen, mutta saahan sitä noinkin kysyä.
-
Lämpenevä haltija: Jos anoppikandi esittelisi sut tyttären fuckbuddynä niin oisko parempi? 😂
Suomeksi panokaveri eli kaveri kuitenkin 😆. Ja lapsiakin oli niin alkukin täsmää 😅 -
Autio hanki: Onhan se Ukko Koli ja Akka Koli. Ennen näin. Se on jossain kohti muuttunut haukkumasanaksi ja pilannut sen sanan. Samahan kävi N-sanan kanssa joka oli alunperin väristä musta eli negro, mutta kun sillä alettiin haukkumaan, niin siitä tulikin yhtäkkiä niggeriä vastaava Suomessa, ja meni siis kieltoon. Ennen oli [...]
Tuo "se oli vaan sana missä muukin" seivaus ei oikein kanna. Kyse on alkujaankin ollut siitä että itselle/omalle kulttuurille vieraasta asiasta on pitänyt tehdä "toinen" (englannin sana "other" on tässä parempi). Sana on olemassa koska on pitänyt tehdä ero "meidän" ja "niiden" välille, mikä suoraan mahdollistaa rasistisen kielenkäytön, vaikka muka ei alunperin ollut rasistista tarkoitusperää. Rasismia se on alusta lähtien ollut. -
Mun eteläkarjalainen mummo aina kysyi onko mulla poikaystävää. Kun taas pohjanmaalainen paappa kysyi onko mulla kaveria. (Ja paapalla itsellään oli kaveri myös) Eli ehkä tässä on jotain alueellisia murre-eroja? 🤔
-
Puhuva apina: Menin kerran hyvin väsyneenä käymään mummollani. Siinä kuluumisia vaihdellessa hän kysyi "mitä sille tyttöystävällesi kuuluu" ja olin jo automaattisesti vastaamassa, että ihan hyvää. Aivoihin kuitenkin iski oikosulku ja piti ihan pysähtyä miettimään että hetkinen, mikä tyttöystävä, onko [...]
Mulla kävi vähän sama juttu, kun olin nuorena tyttönä menossa kaveni kanssa käymään jossain, niin naapurin mummo kertoi siitä jollekin, että se menee kaverinsa kanssa. Juttukaveri kysyi, että ai onko sillä jo kaveri, niin tämä mummo täsmensi, että ei kun tyttökaverin kanssa. Eli kaverin ja tyttö- tai pokakaverin merkitys heillä meni ristiin nykysanojen kanssa. -
Väljä appelsiini: Joskus silloin kun olin n. 17 v, täti (joku 50v) perheineen kävi vanhempieni luona kylässä, ja kysyi sitten minulta "onko se sinun pikkuystäväsikin täällä" oikein iloisesti, kun tarkoitti silloista tyttöystävää. Kyllä se "kaveri" on minusta parempi termi. Vähän ehkä kiusallinen joku [...]
Olikohan täti ollut tekemisissä ranskan kielen tai kulttuurin kanssa? Ranskassa tyttöystävä on "petite amie" eli kirjaimellisesti pikkuystävä. Poikaystävä on vastaava maskuliinimuodossa eli "petit ami". -
Ärsyttävä liitu: Olikohan täti ollut tekemisissä ranskan kielen tai kulttuurin kanssa? Ranskassa tyttöystävä on "petite amie" eli kirjaimellisesti pikkuystävä. Poikaystävä on vastaava maskuliinimuodossa eli "petit ami".
Ja pelkkä kaveri/ystävä on "mon ami", opittu Poirotista 😂 -
Kommentoi
Kommentti