Vanhempainilta, osa 193
Onko jokaisella oikeus kaksiosaiseen nimeensä?
Seuraava
Paikallinen setämies bongattu kirpputorilla. Edellinen
Tämä pizzerian fonttivalinta ei mennyt ihan nappiin…
Paikallinen setämies bongattu kirpputorilla. Edellinen
Tämä pizzerian fonttivalinta ei mennyt ihan nappiin…
54 kommenttia
-
-
Intiimi peura: Anteeksi, siis vääntänyt minkä?
Ulosteen. Lapsi oli siis ulostanut (toivottavasti vaippaan) kesken syömisen. -
Intiimi peura: Ei siinä lue "ulosteen" vaan "p*skan". Varmaan puhuu jostain peskosta tai puskasta.
Niin kyllä varmaan täytyy olla, hyvä huomio, toveri! Selviäisipä tämä mysteeri meille. -
Nimetön jäsen ei ole koskaan kuullut lempinimistä? Onkohan poika muuten yhtä suivaantunut siitä, että häntä puhutellaan yhdellä etunimellä? Vai ärsyttääkö vain äitiä, kun antoi lapselleen kaksiosaisen etunimen ollakseen uniikki ja nyt ihmiset puhuttelevatkin poikaa vain yhdellä nimellä kuin mitä tahansa tavan rahvasta?
-
-
Mulla oli kaksiosainen nimi ja vihasin sitä toista nimeä. Esittelin aina itseni pelkästään sillä ekalla. Silti osa minua sillä aina kutsuu. Aikuisena ja digiaikana lopulta hankkiuduin siitä saatanan viivasta eroon.
-
Tornipöllö: Nimetön jäsen ei ole koskaan kuullut lempinimistä? Onkohan poika muuten yhtä suivaantunut siitä, että häntä puhutellaan yhdellä etunimellä? Vai ärsyttääkö vain äitiä, kun antoi lapselleen kaksiosaisen etunimen ollakseen uniikki ja nyt ihmiset puhuttelevatkin poikaa vain yhdellä nimellä kuin mitä tahansa tavan rahvasta?
Mun mielestä lempinimi on eri asia kuin pudottaa vaan nimen toinen osa pois. Lempinimi on yleensä väännös, tyyliin ”Jukka-Pekka” = ”Jukkis”, mutta pelkkä ”Jukka” olis kokonaan eri nimi. Näin siis ainakin itse ajattelen omista kavereista. Jos joku kysyisi, että ”onko sulla Anna-nimistä kaveria”, vastaisin ”ei”, koska en osaisi heti hahmottaa, että ”Anna-Leena” ja ”Anna-Kaisa” tosiaan on Annoja myös. Murre-ero? Sukupolviero? Mene ja tiedä. -
Kukaan ei vetänyt hernettä nenään lounasnakeista. Eikös kaikki kunnon äidit tee kakki lasten ruoat itse alkaen lounasnakeista. Ei vaan oma siskoni söi parivuotiaana pitkään vain nakkeja mutta kyllä siitä ihan hyvä ihminen silti tuli. Ei suostunut syömään muuta nii mutsi totesi että pääasia kun jotain syö. Paitsi että hattu on kyllä enemmän pääasia.
-
Omaa tekstiään tuolla tavalla sensuroivat ovat jotenkin outoa kansaa. Jos haluat käyttää rumaa sanaa, käytä sitä kunnolla. Jos et halua, niin synonyymejä löytyy iso kasa.
-
-
Vaikka tekisi mieli naureskella kaksiosaisen nimen antaneelle äidille, hän on oikeassa. Pitäisi kunnioittaa hänen tahtoaan nimen suhteen. Isompana lapsi voi itse päättää, tiputtaako loppuosan pois. Minä tein niin kouluikäisenä. Nyt on kyllä vähän ruvennut harmittamaan, koska etunimeni on tuiki tavallinen, meitä on usein monta samassa ryhmässä. Ei se nimi nyt niin pitkä olisi. Toisaalta en enää osaa vaihtaa kutsumanimeäni, siihen on niin tottunut.
-
Skögöö: Mun mielestä lempinimi on eri asia kuin pudottaa vaan nimen toinen osa pois. Lempinimi on yleensä väännös, tyyliin ”Jukka-Pekka” = ”Jukkis”, mutta pelkkä ”Jukka” olis kokonaan eri nimi. Näin siis ainakin itse ajattelen omista kavereista. Jos joku kysyisi, että ”onko sulla Anna-nimistä kaveria”, vastaisin ”ei”, koska [...]
Siis mitä sukupolvea sitten oot? Oon X, ja minusta Anna-Liisa on Anna. Annaliisa ei. -
Sanmperi: Kukaan ei vetänyt hernettä nenään lounasnakeista. Eikös kaikki kunnon äidit tee kakki lasten ruoat itse alkaen lounasnakeista. Ei vaan oma siskoni söi parivuotiaana pitkään vain nakkeja mutta kyllä siitä ihan hyvä ihminen silti tuli. Ei suostunut syömään muuta nii mutsi totesi että pääasia [...]
no eihän se ultraprosessoitu ja todella vähän esim. vitamiineja sisältävä nakki ole millään tasolla optimaalista, ei edes hyvää ruokaa pienelle lapselle. kunkin tavallaan, kunhan kukaan ei ole niin sekaisin että luulisi tuollaisen ruokavalion olevan terveellinen vaihtoehto. -
Asiakaspalveluhommissa oon huomannut, että varsin usein nämä "Hanna-Maijat" kertovat kutsumanimekseen "Hannan". En kuitenkaan ala olettaa näin, vaan käytän sitä "Hanna-Maijaa" ellei toisin toivota. Jos vanhemmalle/vanhemmille on tärkeää, että lasta kutsutaan koko yhdistelmänimellä, niin onhan suomen kielessä mahdollisuus nimetä lapsi "Hannamaijaksi". Toki puheessa sitä viivaa ei näe, mutta ainakaan nimen kirjoitusasun nähneet eivät tiputtane loppuosaa niin helposti pois. Kirjoitusasua kertoessaan sekä "Hanna-Maijat" että "Hannamaijat" varmaan joutuvat mainitsemaan, kirjoitetaanko nimi yhdysmerkillä/väliviivalla vai ei.
-
Epätarkka pingviini: Vaikka tekisi mieli naureskella kaksiosaisen nimen antaneelle äidille, hän on oikeassa. Pitäisi kunnioittaa hänen tahtoaan nimen suhteen. Isompana lapsi voi itse päättää, tiputtaako loppuosan pois. Minä tein niin kouluikäisenä. Nyt on kyllä vähän ruvennut harmittamaan, koska etunimeni on [...]
Melko samaa mieltä, jos on joku nimi annettu, niin sillä kutsutaan ellei nimen haltija pyydä toisin, tai ollaan (tarpeeksi hyviä) tuttuja ja kutsutaan lempinimellä -
Pisti silmään myös hassusti ilmaistu "alku-etuosa yhdessä" sekä "anoppi omasi [kaksiosaisen etunimen]" (miksei vaan "anopilla oli" [kaksiosainen etunimi]) ja "etumini". Mut toi "lepäkööt" oli kyllä omaa luokkaansa. :D Taisi olla tunteiden vallassa kirjoitettu avautuminen, niin hassuuksia ja typoja helposti sattuu. Itse kullekin. :)
-
Vento hylje: Asiakaspalveluhommissa oon huomannut, että varsin usein nämä "Hanna-Maijat" kertovat kutsumanimekseen "Hannan". En kuitenkaan ala olettaa näin, vaan käytän sitä "Hanna-Maijaa" ellei toisin toivota. Jos vanhemmalle/vanhemmille on tärkeää, että lasta kutsutaan koko yhdistelmänimellä, niin [...]
Tääkin Vento hylje oon siis minä, vaikka kuvake erinäköinen. (Mokasin s-postiosoitteen kanssa... 🙈) -
Jotkut kaksiosaiset nimet jostain syystä ärsyttävät, esimerkiksi jos Satu-Helena vaatii itseään kutsuttavan Satu-Helenaksi, jää siitä ylimielinen kuva. Toisilla taas ei ole samaa efektiä, olisi jopa outoa jos vaikka Mariannea kutsuttaisiin vaikka vanhempainillassa pelkästään Mariksi.
-
-
Epätarkka pingviini: Vaikka tekisi mieli naureskella kaksiosaisen nimen antaneelle äidille, hän on oikeassa. Pitäisi kunnioittaa hänen tahtoaan nimen suhteen. Isompana lapsi voi itse päättää, tiputtaako loppuosan pois. Minä tein niin kouluikäisenä. Nyt on kyllä vähän ruvennut harmittamaan, koska etunimeni on [...]
Mä kuulunut myös samaan kerhoon. Mua kylläkin kutsuttiin vain ekalla nimellä jo lapsena, se kun ei ole ihan valtavirtaa ja munkin mielestä nimi oli aika pitkä. Olin jo korkeakoulussa, kun toinen nimi tuli kunnolla kuvioihin, koska kaverit saivat tietää mun toisen nimen. Nykyään käytän molempia, kukin sanokoot millä tykkää. -
P: Melko samaa mieltä, jos on joku nimi annettu, niin sillä kutsutaan ellei nimen haltija pyydä toisin, tai ollaan (tarpeeksi hyviä) tuttuja ja kutsutaan lempinimellä
Mä on kyllä tästä samaa mieltä. Ilmoitan aina koko yhdistelmänimen virallisissa paikoissa, mutta voin silti saada tuntemattomalta asiakaspalvelijalta viestin, jossa mua tervehditään vain ekalla nimellä. Se on todella epäkohteliasta. En mäkään keksi asiakkaalle lempinimiä. -
Nimetön menis varmaan ihan sekaisin jos se tajuaisi, että työpaikalla suurin osa on sukunimellään. Samu ei tee, vaan Korhonen tekee. Heikki ei laita taukohuoneessa kahvia vaan Laine sen tekee.
-
Kissainen Kuustinen: Nimetön menis varmaan ihan sekaisin jos se tajuaisi, että työpaikalla suurin osa on sukunimellään. Samu ei tee, vaan Korhonen tekee. Heikki ei laita taukohuoneessa kahvia vaan Laine sen tekee.
Tää lienee hyvin työpaikkakohtaista. Oon ollu töissä useissa työpaikoissa – sekä mies- että naisvaltaisissa –, eikä mulle oo tullut vastaan paikkoja, joissa puhuteltais sukunimillä. En toki kiistä millään tavalla, etteikö sellaisiakin työyhteisöjä olisi, kuten Kissainen Kuustinenkin kertoo. -
Nimeton jäsen 463 on kyllä kovan luokan mulkku. Kun joku haluaa että häntä puhutellaan oikealla nimellään, keksitään sitten loukkaava pilkkanimi. Ei ihme ettei kehtaa omalla nimellään kommentoida.
-
Kolhittu riikinkukko: Nimeton jäsen 463 on kyllä kovan luokan mulkku. Kun joku haluaa että häntä puhutellaan oikealla nimellään, keksitään sitten loukkaava pilkkanimi. Ei ihme ettei kehtaa omalla nimellään kommentoida.
Meni ilmeisesti kommentti lukematta yli laidan sulla? -
Toj Karin: Haltia
Ei vaan nimenomaan haltija. Haltija tarkoittaa sitä jonka hallussa jokin on, haltia on satuolento. -
Kahen kilon kalori: Omaa tekstiään tuolla tavalla sensuroivat ovat jotenkin outoa kansaa. Jos haluat käyttää rumaa sanaa, käytä sitä kunnolla. Jos et halua, niin synonyymejä löytyy iso kasa.
Minö teen aina noin, kun koskaan ei voi tietää sensuroiko joku automaatti sen sanan kuitenkin vai hävittääkö koko viestin bittiavaaruuteen jos siinä on rivoja sanoja. -
Logiikka: elää - eläkööt, lepää - lepäkööt. Jos tuota jälkimmäistä toistaa useamman kerran, se kuulostaa aina vain pahemmalta kunnes siitä tulee ranskaa.
-
-
Vento hylje: Tää lienee hyvin työpaikkakohtaista. Oon ollu töissä useissa työpaikoissa – sekä mies- että naisvaltaisissa –, eikä mulle oo tullut vastaan paikkoja, joissa puhuteltais sukunimillä. En toki kiistä millään tavalla, etteikö sellaisiakin työyhteisöjä olisi, kuten Kissainen Kuustinenkin kertoo.
Perheyrityksissä voi olla useita henkilöitä, joilla on sama sukunimi. Silloin käytetään etunimiä myös "äijäalan" -työpaikoilla, kuten rakennustyömaalla. -
Jäävi mustikka: Mulla oli kaksiosainen nimi ja vihasin sitä toista nimeä. Esittelin aina itseni pelkästään sillä ekalla. Silti osa minua sillä aina kutsuu. Aikuisena ja digiaikana lopulta hankkiuduin siitä saatanan viivasta eroon.
Viivasta eroon vai sekä viivasta että jälkiosasta? Kyllähän Milla-Maija voi muuttua vaikka Millamaijaksi? Tai sitten pelkkä Milla jos se Maija oli se mikä vituttaa 🙄. Toisinkin päin on tehty. Jukka Petteri Nönnönnöö:stä voi tulla Jukka-Petteri jos haluaa olla JP lempinimeltään. Tai no voihan se olla JP ilman väliviivaakin toki 😁. -
Itseasiassa: Mä on kyllä tästä samaa mieltä. Ilmoitan aina koko yhdistelmänimen virallisissa paikoissa, mutta voin silti saada tuntemattomalta asiakaspalvelijalta viestin, jossa mua tervehditään vain ekalla nimellä. Se on todella epäkohteliasta. En mäkään keksi asiakkaalle lempinimiä.
Niin, jotkut haluaa että kutsutaan vain ensimmäisellä nimellä ja jotkut koko nimellä, ja niin pitää tietenkin tehdä. Ihmiset kun esittelee itsensä kertoo nimensä ja sitä muotoa tietää käyttää. Oletus on koko nimi, mutta jos Tia-Maria puhuu itsestään Tiana, niin sillä mennään. Mutta virallisesti pitää tietty käyttää virallista nimeä, niin se (työ)sähköpostiosoitteessakin on. Aspan pitää aina käyttää koko nimeä ellei erikseen sano että voit kutsua mua rehtoriksi... eiku Markoksi. -
Metsä-Marja: Viivasta eroon vai sekä viivasta että jälkiosasta? Kyllähän Milla-Maija voi muuttua vaikka Millamaijaksi? Tai sitten pelkkä Milla jos se Maija oli se mikä vituttaa 🙄. Toisinkin päin on tehty. Jukka Petteri Nönnönnöö:stä voi tulla Jukka-Petteri jos haluaa olla JP lempinimeltään. Tai no voihan se olla JP ilman väliviivaakin toki 😁.
Mun ystävä lisäsi naimisiin mennessään etunimensä ja toisen nimensä väliin yhdysmerkin, koska halusi ottaa käyttöön puolisonsa Suomessa yleisen sukunimen, jolloin hänelle olisi löytynyt useampi täysnimikaima (sama etunimi + sukunimi).Sanotaan, että naimattomana ystäväni koko nimi oli Anna Leena Mallikas, ja hänen puolisonsa sukunimi Toivonen, ja erottuakseen monista Anna Toivosista, hän otti viralliseksi nimekseen Anna-Leena Toivosen.Kutsumanimestä hän ei niin kanna huolta, sillä läheiset kutsuvat häntä lempinimellä, ja virallisemmissa yhteyksissä hän "tottelee" sekä Annaa että Anna-Leenaa. -
Puhekyvytön tomaatti 🍅: Jotkut kaksiosaiset nimet jostain syystä ärsyttävät, esimerkiksi jos Satu-Helena vaatii itseään kutsuttavan Satu-Helenaksi, jää siitä ylimielinen kuva. Toisilla taas ei ole samaa efektiä, olisi jopa outoa jos vaikka Mariannea kutsuttaisiin vaikka vanhempainillassa pelkästään Mariksi.
Mitä ylimielistä siinä on että pyytää tulla kutsutuksi omalla nimellään? Eiköhän jokaisella ole oikeus päättää miksi häntä kutsutaan (tietyn säädyllisyyden rajoissa toki). Mullakin on kaksiosainen nimi, mutta sitä toista osaa ei ole kukaan koskaan missään käyttänyt. Ei siis kuulu identiteettiini, eikä sitä juuri kukaan edes tiennyt, ennen kuin nykyisessä työpaikassa se lyötiin sähköpostiosoitteeseen enkä jaksanut alkaa vääntää sen korjaamisesta. Olen oppinut elämään asian kanssa. -
Toj Karin: Itsellä näköjään kokonaan väärin. Sinulla vain puoliksi väärin: kielikello.fi/haltija-ja-haltia
Kun puhutaan ihmisestä jonkin asian omistajana tai käyttöoikeuden omistajana, puhutaan haltijasta.Suomessa tonttujen kaltaisista taruolennoista on puhuttu myös haltijoina. Käsittääkseni ylempi haltija-sana tulee nimenomaan tästä jonkun paikan suojelijaa tarkoittavasta taruolennosta, on ollut kodin haltijaa, metsän haltijaa jne.Ne suippokorvaiset, kuolemattomat tai pitkäikäiset, yleensä hyviksien puolella fantasiakirjallisuudessa seikkailevat olennot ovat haltioita. Ne lasketaan fantasiakirjallisuudessa yleensä yhdeksi ihmismäisistä (korkeamman älyn ja moraalin omaavista) lajeista ihmisen ja kääpiöiden lisäksi, osassa kirjallisuutta on toki muitakin lajeja, joilla on nämä kyvyt (kuten hobitit, osassa kirjallisuutta lohikäärmeet jne.). -
Lannoitettu kettu: Ei sentään suorassa lähetyksessä kesken pressitilaisuuden, kuten rapakon takana kävi.
Mites toi BB-Sebu? -
Kahen kilon kalori: Omaa tekstiään tuolla tavalla sensuroivat ovat jotenkin outoa kansaa. Jos haluat käyttää rumaa sanaa, käytä sitä kunnolla. Jos et halua, niin synonyymejä löytyy iso kasa.
Olen ihmetellyt aina tuota samaa asiaa koska tilannehan on se että käytännössä kaikki ymmärtää mikä se sana siinä on ja ne jotka eivät ymmärrä eivät ymmärrä myöskään koko kirjoituksen pointtia. En ymmärrä mitä tuolla toimella ajetaan takaa ja haluaisin vastauksen joltain joka tekee näin että miksi.Kuvittelevatko he että idiotismi on jotenkin siisti juttu? Tuntuu että monille se tuntuu olevan kun monessa paikassa näkee tekstejä esim. jotain julkkista käsittelevässä jutussa huudetaan kilpaa että ei ole koskaan kuullutkaan hänestä vaikka on ollut ko vuosia pinnalla. Eli elvistellään sillä ettei seurata mitään mediaa sen vertaa että esim. olisi saanut tiedon Suomen kuunnelluimmasta artistista.Tämä maailma menee koko ajan enemmän sekaisin ja se oikeasti ahdistaa että tyhmyydestä on tullut siisti juttu. Ei se maailma toki ennenkään täydellinen ollut. Kaiken tietäjää oli jokaisen työpaikan taukokämpässä ja ajattelin innoissani älypuhelinten tultua että vihdoin se paska loppuu kun kaikki väitteet voi tarkistaa mutta mitä vielä. Sama meno jatkuu ja sen lisäksi on tullut nämä lampaat joyka löytää oman paimenkoiransa ja uskovat kaiken mitä se sanoo vaikka vuosien tieteelliset tutkimukset osoittavat heidän olevan väärässä. Lisäksi nämä lampaat ovat saaneet loistavan idean kutsua lampaiksi niitä jotka käyttävät onnistuneesti omia aivojaan ja nojaavat mieluummin tutkittuihin faktoihin kuin tyyppiin joka väittää ilman mitään dataa erektio-ongelmien johtuvan lapsena paskomisesta. Puhumattakaan siitä että väittäjällä ei edes ole sitä kyrpää vai pitäisikö sanoa kyr*ää.Niin kuin tässä ei nyt muutenkin jo tarpeeksi masenna ja ahdista niin sitten pitää vielä todistaa tämänkaltaista paskaa päivästä toiseen.No joo... Tämä avautuminen lähti raiteiltaan ja meni muutenkin liian pitkälle mutta ehkä tämä on enemmän henkilökohtaista terapiaa kuin ajatusta siitä että ketään kiinnostaa naisen sukupuolielimen vertaa mitä minä horisen. Kiitos ja anteeksi. -
Siis mä todellakin ymmärrän turhautumisen siitä, että sanotaan vaan se ensimmäinen nimi eikä sitä koko nimeä! 😭 Itselläni on kaksiosainen etunimi. Normaalisti kaikki puhuu musta aina lempinimellä, mutta olen pitänyt tärkeänä, että jos oikeaa etunimeäni käytetään niin sitten sitä käytetään kokonaisuudessaan. Myöhemmin tuo ajatus on vahvistunut entisestään, kun avioliiton myötä otin mieheni sukunimen. En viitsi kertoa oikeaa nimeäni, mutta sanotaan vaikka, että nimeni on Jenni-Maarit ja sukunimekseni olisi tullut Vartiainen. Jo häämatkalla ensimmäisen kerran koin kiusallisen hetken, kun retkelle lähtijöiden nimenhuudossa kajahti "Jenni Vartiainen" ja samassa kaikkien muiden päät alkoi kääntyillä toiveikkaana joka suuntaan, kun etsivät katsellaan sitä laulajaa. Minä ujosti nostin käteni ja huomasin pettyneitä ilmeitä kun en ollutkaan THE Jenni Vartiainen. Sellaista tämä on ollut siitä asti. Koko nimen lausuminen ei aiheuta samanlaista reaktiota kuin se, jos etunimen loppuosa jätetään pois. Luojan kiitos nykyään lääkärit kutsuu vastaanotolle pelkällä sukunimellä! Aikanaan sekin keräsi tarpeettomia katseita, kun lääkäri kutsui sisään "julkkiksen" ja taas jouduin tuottamaan pettymyksen uteliaille kun se olinkin vain minä. 😂
-
P: Melko samaa mieltä, jos on joku nimi annettu, niin sillä kutsutaan ellei nimen haltija pyydä toisin, tai ollaan (tarpeeksi hyviä) tuttuja ja kutsutaan lempinimellä
Juuri näin. Ei Pirkka-Pekka Peteliustakaan kutsuta Pirkaksi missään, ellei sitten perhe/tuttavapiirissä ole sovittu muuta heille. Jos PP olisi halunnut olla koko kansalle vain Pirkka, niin olisi varmaan haastatteluissa niin sanonut. -
Melkein julkkis?: Siis mä todellakin ymmärrän turhautumisen siitä, että sanotaan vaan se ensimmäinen nimi eikä sitä koko nimeä! 😭 Itselläni on kaksiosainen etunimi. Normaalisti kaikki puhuu musta aina lempinimellä, mutta olen pitänyt tärkeänä, että jos oikeaa etunimeäni käytetään niin sitten sitä käytetään [...]
Täähän on fiksua 👍🏻 -
Meillä on töissä asiakas, joka aina soittaessaan esittelee itsensä "Raija Nieminen, tai oikeastaan Raija-Leena Nieminen-Sundqvist" (nimi muutettu). En edelleenkään tiedä kumpaa versiota hän toivoo nimestään käytettävän.
-
Tornipöllö: Nimetön jäsen ei ole koskaan kuullut lempinimistä? Onkohan poika muuten yhtä suivaantunut siitä, että häntä puhutellaan yhdellä etunimellä? Vai ärsyttääkö vain äitiä, kun antoi lapselleen kaksiosaisen etunimen ollakseen uniikki ja nyt ihmiset puhuttelevatkin poikaa vain yhdellä nimellä kuin mitä tahansa tavan rahvasta?
Lempinimi täysin eri asia. Mulla on kaksiosainen etunimi ja mun mielestä on vain todella huono tapaista alkaa puhuttelemaan mua sillä toisella etunimellä, jos ei olla tehty sinunkauppoja/esittäydytty. Johtuu myös siitä että kukaan vieraampi ei voi edes tietää kumpaa nimeä käytän ”arkinimenä”. -
-
Tässä Kielikellon artikkelissa on selitetty miksi haltija on haltija. Lyhyesti: haltija ja vartija ovat germaanisia lainoja (haldia, vardia). Eivät siis samalla tavalla tekijöitä kuin esim. lukija, juoksija. Mutta koska ne suomalaiseen kielikorvaan kuulostavat samalta, on päätetty että oikea muoto on haltija. Muuten pitäisi puhua vartiastakin, mikä olisi pöljää. https://kielikello.fi/haltija-vai-haltia/
-
Etunimeni on kaksi nimeä yhteen kirjoitettuna, eli ihan ilman väliviivaa kuten vaikkapa Hannakaisa. En VOI SIETÄÄ sitä jos joku käyttää pelkkää ensimmäistä nimeä. Hän saa kuulla aika nopeasti että nimeni ei ole (esim) Hanna, vaan Hannakaisa. Lempinimeäni saa ehdottomasti käyttää, mutta nimen omavaltainen puolittaminen on vain törkeää.
-
Itseasiassa: Mä on kyllä tästä samaa mieltä. Ilmoitan aina koko yhdistelmänimen virallisissa paikoissa, mutta voin silti saada tuntemattomalta asiakaspalvelijalta viestin, jossa mua tervehditään vain ekalla nimellä. Se on todella epäkohteliasta. En mäkään keksi asiakkaalle lempinimiä.
Minulla on myös kaksiosainen etunimi ja pidän epäkohteliaana, jos omavaltaisesti joku pudottaa siitä osan pois. Etenkin, jos itse olen laittanut viestiä allekirjoituksella Anna-Maija, niin miksi tuntematon ihminen vastaa minulle hei Anna.

Kommentti