Kohtaamisia kaupoilla, osa 85
Kuinka paljon painaa litra maitoa?
Seuraava
15 neliön yksiö ja alennettu vuokra. Edellinen
Muutama tiukka kysymys. (Ihan hyvässä hengessä.)
15 neliön yksiö ja alennettu vuokra. Edellinen
Muutama tiukka kysymys. (Ihan hyvässä hengessä.)
43 kommenttia
-
Perus suomalainen "no kyllä joku muu sitten sanoo jotain" - asenne iskenyt tuossa viimeisessä : D
-
Itseäkin ahdistaa välillä käydä ihmisten ilmoilla ja kaupassa. Varsinkin jos kassatädille tai -sedälle pitää enemmänkin puhua kuin perus tervehdykset ja kuittijupakat. Vielä ei kuitenkaan onneksi ole mennyt Tiun tasolle kun alkaa kammoksua jos toinen edes kehtaa vilkaista
-
-
Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
-
Itselleni tapahtui Neeamainen aivopieru pari vuotta sitten kun nappasin ruokakerman, tajusin unohtaneeni ottaa perunoita, menin punnitsemaan ruokakerman yleisperunan numerolla ja liimasin vielä sen tarrankin kiinni purkkiin. Tuijotin sitä sitten kymmenisen sekuntia prosessoiden tapahtunutta. Aivot ei vaan kaikilla aina toimi.
-
Niin: Perus suomalainen “no kyllä joku muu sitten sanoo jotain” – asenne iskenyt tuossa viimeisessä : D
Ei oo mun homma. -
Itse olen ottanut kaupassa pussillisen sipuleja ja pistänyt ne itsepalvelukassan pakkaustasolle odottaen että se punnitsee ne ja antaa hinnan. En oikeasti voi selittää tuota muulla kuin että olin ihan tuplapiipussa työviikon jälkeen, eikä työ tuolloin ollut kirjastontätiä rasittavampi homma. (Ei sillä että kirjastontädit olisivat vähän rasitettuja nykypäivänä - hienoa työtä teette!) Siinä sitten tulee valvova kassahenkilö paikalle ja neuvoo menemään sipulipussin kanssa läheisimmälle vaa'alle. Siitä oli "onneksi" etiketti loppu joten aiheutin sekä jonon kassalle että etiketinvaihto-operaation. Tiusta pitää sanoa että nuo on klassisia oireita ylirasittuneelle henkilölle. Sitä alkaa kuvitella että muut kiinnittää huomiota tai tuomitsee ja vaikka ties mitä. Ihan pöljäähän se on mutta todellista sille joka sen kokee. Sitä voi ajatella että onpa epäreilua tuomita joku tyyppi joka vaan sattuu olemaan paikalla muttta yleensä se tuomitsija on se ahdistunut tyyppi eikä se epäreilusti tuomittu ole millänsäkään. Itsellä ei ole lapsesta kokemusta mutta voin kuvitella että se johtaa tuohon pisteeseen jos jaksaminen loppuu. Oho, olipa synkkää lätinää. Nyt pitää keksiä loppukevennys. Ööö... Heidin olisi ollut syytä päästää siellä K-Kaupassa PIERU. Öhhöhöö!
-
-
Salon kauppakeskus Plazaan tuli automaatti, jolla voi tallentaa käteistä omalle tililleen. Menin automaatille ekaa kertaa tallettamaan rahaa ja silloin olin hämmentynyt ja yritin laittaa seteliä korttiaukkoonkin. Jostain takavasemmalta kuului keski-ikäisen naisen kysymys "Voinko auttaa?" ja käännyin helpottuneena odottaen ilman muuta, että näen kaupan henkilökuntaan kuuluvan siinä. Sen sijaan takavasemmalla parin metrin päässä tönöttikin joku ihan tavallinen täti-ihminen, ei tosiaankaan henkilökunnan haalareissa. "Häivy siitä!", kivahdin minä ja kuulin vastauksena pelästyneen "A-aha":n, kun käännyin taas tutkimaan setelini tallentamista. Minua hävetti kivahdukseni. Mutta kyllä teitä kaikkia muitakin kylmäisi, jos käsittelisitte rahojanne automaatilla ja yhtäkkiä huomaatte jonkun tuntemattoman sivullisen jääneen taustalle tarkkailemaan rahojanne, saati että tyyppi tarjoutuu tulemaan mukaan rahojanne hypistelemään. Lopulta sain rahan masiinaan ja lähdettyäni huomasinkin, että sama nainen asteli masiinalle jälkeeni. Hän olikin jonottanut samalle automaatille, mutta eihän kukaan muukaan mistään kristallipallosta olisi sitä voinut tietää.
-
King: Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
Tämä. Miettikää, mitä kaikkea maassa on koiranpaskasta oksennukseen. Sitä kaikkea on kenkien pohjissa, ja sitten joidenkin mielestä on hyvä idea laittaa lapsi seisomaan näillä samoilla kengillä alustalle, mihin kerätään ruokatavaroita. Sitten ne paskat ja oksennukset ovat banaaneissa ja maitotölkeissä, jotka sitten kotona laitetaan ruokapöydälle, josta lika siirtyy edelleen kaikkialle muualle. Selkeästikin "aivot ei vaan kaikilla aina toimi". Onneksi jotkut kaupat ovat ymmärtäneet kieltää tämän ihan kirjallisesti. -
Niin: Perus suomalainen “no kyllä joku muu sitten sanoo jotain” – asenne iskenyt tuossa viimeisessä : D
Mikä on niin vaikeaa suunsa avaamisessa? Ilmeisesti en siis ole perzu kun en käsitä tuota. -
Suomalainen ei huomauta, vaikka toinen kulkisi reppu auki ja housut nurinperin. Lienee jotain nurinkurista huomaavaisuutta. Siinähän saattaisi nolostuttaa tuntemattoman ihmisen!
-
King: Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
Samaa mieltä. Vaikkakin esimerkiksi jumbossa ostoskärryjä pidetään parkkihallin puolella ja ne ovat jo valmiiksi aivan superlikaiset sen takia. Silti en omia lapsia laita ostoskärryihin, mahdollisesti koiranskeidaa kengänpohjissa. Ja itsekin kyllä varmasti katson pahalla jos joku muu ei osaa näinkään pitkälle ajatella. -
-
Tinka: Veti aika hiljaseks tuo viimeinen. Mitä ihmettä?
Paniikkihäiriöinen äiti? Se on sellainen tauti, joka yleensä paranee iän myötä. -
King: Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
Joskus lintuinfluenssa-aikaan tuo oli suoranaisesti kielletty. Olisivat jättäneet kieltoplagaatit, vaikka epidemia menikin ohi. -
En ymmärrä Tiun tapaisia ihmisiä. Jos et kestä toisten katsetta tuon enempää, niin siirry jonnekin missä sinua ei nähdä. Simon ivallinen kommentti oli juuri sopiva.
-
Kas, olen tavannut Tiun prismassa! Kassajonossa tuijotan puolivaloilla vastapäisen seinän mainosnäyttöä. Äkkiä edelläni seisova nainen kääntyy ja aloittaa raivoamisen, koska katson häntä. Käyttää vielä klassikkoa "etsäooennen ihmistä nähny" Silmät niskassa on joillekin todellista.
-
Joillakin on ihmeellinen ajatustenlukutaito. Osaavat sanoa, että joku "katsoo paheksuvasti", "katsoo kuin halpaa makkaraa", "mulkoilee vihaisesti", "katsoo vahingoniloisesti"" jne, vaikka kyse on vain siitä että jonkun katse nyt on omaan suuntaan. Ihmisten vaistomaista käytöstä on, että jos havaitaan lähimaastossa toinen ihminen, häntä vilkaistaan edes vähän. Jos jossain tapahtuu jotain (liikettä, kolahdus, jotain putoaa), sitä käännytään katsomaan automaattisesti. Ei siinä ole mitään ilkeämielistä. Jos samaan tilaan saapuu uusi henkilö, häntä katsotaan. Jne. Kukaan ei voi siitä päätellä toisten suhtautumista. Useimmiten kukaan ei suhtaudu mitenkään ihmeemmin. Ei minun pidä luulla olevani niin kiinnostava, että kaikki muut vaivautuisivat ajattelemaan minusta jotain erityistä! Ihmisen ajatuksia eikä tunnetilaakaan (ellei hän sitä selkeästi ilmaise) EI VOI lukea päällepäin, ellei tunne ihmistä hyvin. "No kyllä sen huomaa mitä toinen ajattelee", tahtoo joku nyt sanoa, mutta ei voi tietää. Ihmisten perusilmeet ja ilmeiden ja eleiden käyttö on hyvin vaihtelevaa. Jollain on perusilmeenä toisten mielestä tyly ilme ja se määrittää heti heidän tulkintojaan, vaikka henkilö itse olisi sisäisesti hyvinkin leppoisalla päällä. Joku puhuu yksitotisesti ja eleettömästi luonteensa mukaisesti, ja heti luullaan ettei hän ole kiinnostunut, vaikka kuinka olisi. Se kaupan myyjä, joka "katsoi kuin halpaa makkaraa", mitä todennäköisimmin ei tehnyt muuta kuin KATSOI. Ja totta kai myyjä katsoo asiakasta. Valtava osa ihmisten välisistä konflikteista johtuu väärinkäsityksistä. Jokainen on törmännyt tilanteisiin, jossa joku joutuu ihmeissään sanomaan: "Enhän minä mitään sellaista tarkoittanut! En tosiaan ole mitään sanonut vihaisesti vaan ihan normaalisti!"
-
Odotin jotenkin, että kakkosjutun päätteeksi olisi käynyt ilmi, että kirjoittaja otti sen vihaisesti kyyläävän perheen rattaat vahingossa omaan käyttöön tms.
-
Tuo viimeinen kauppajuttu on tuttua. Itse ajoin Puumalan uuden sillan yli, vielä kun se oli työmaana. Ihmettelin sillalla, että: "Onpa nyt kumma, kun täällä pitää työkoneita väistellä!"
-
Tuli tuosta Tiun avautumisesta mieleen kun pari vuotta sitten bussissa istuin parikymmentä minuuttia ja koko sen ajan melkein edessäni seisoi joku nuori nainen ja tuijotti koko sen ajan suoraan naamaan täysin ilmeettömänä. Jos vilkaisinkaan niin haki katsekontaktia. Mun vieressä oli tyhjä penkki eli ei se istumaankaan halunnut. Se jos mikä oli aika ahdistavaa.
-
Itse en uskalla tuntemattomille huomauttaa mistään repuista tai kengännauhoista (toki jos olisin töissä kaupassa, jota ei vielä ole avattu, niin huomauttaisin kyllä jos joku tulee ostoksille), koska mainitsin eräälle entiselle mielipuolelle tuttavalle, että hänellä on kengännauhat auki. Vastaus: "Kyllä mä saatana tiedän! AAAAAAAARGH ÄRSYTTÄÄ IHMISET JOTKA HUOMAUTTAA TOLLASESTA EMMÄ MIKÄÄN TYHMÄ OO MÄ VAAN HALUUN LAITTAA NE JOSSAIN KOHTAA KIIIIIIIII MUT EN VIELÄ MIKÄ SUA VAIVAA JÄTÄ MUT RAUHAAAAAAN!!!!!!!!!!!!!" Eräälle toiselle huomautin repun olevan auki, ja hän kertoi vetoketjun menneen rikki.
-
King: Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
Tietäisit miten likaisia tuotepakkaukset ovat ulkopinnaltaan jo kuljetuksen jälkeen. Jos ei halua hyväksyä koko elinympäristön mikrobien edustusta jääkaapissaan, kannattaa pestä ne pakkaukset ennen jääkaappiin laittoa ja muistathan myös pestä omat kädet ennenkuin avaat sen oven! Itse en pese kumpiakaan, paitsi kädet jos olen ensin käynyt vessassa. -
-
Jotkut on hyvin herkkiä siitä, että heitä katsotaan. Katsekontakti uppo-oudon kanssa on ilmeisesti maailmanloppu. Työntelin kerran ostoskärryjä kaupassa. Tapanani ei ole tuijottaa ihmisiä, mutta eihän sitä voi katse lattiassa kulkea, joten väkisinkin tulee vilkaistua muiden kasvoja. Lähellä oli vanhempi nainen, joka muistutti entistä naapuriani. Varmistuakseni asiasta vilkaisin naista toisenkin kerran. Ei ollut entinen naapurini, joten jatkoin matkaa. Nainen oli kuitenkin pannut merkille katseeni, jotka kestivät puoli sekuntia, ja ne olivat menneet tunteisiin (vihaan tätä sanontaa koko sydämestäni, mutta se sopii hyvin tähän). Niinpä kun pysähdyin kärryni kanssa, hänen oletettu miehensä tuli viereeni ja toivotti hyvää päivää passiivisaggressiivisesti. Toivotin takaisin. Arvasin heti että nyt oli tuohduttu oikein kunnolla. Voin hyvin kuvitella kuinka he jälkeenpäin ruotivat tuijotteluani ja kertovat siitä kavereilleen, ja kaverit sanovat, että hyvä Rauno kun sanoit sille päivää! Saipa nenilleen. Mutta niin se vain on, että kun liikkuu ihmisjoukossa, niin joku voi katsoa kohti! Pelottavaa, mutta totta.
-
Kirjautuminen epäonnistui: Joillakin on ihmeellinen ajatustenlukutaito. Osaavat sanoa, että joku “katsoo paheksuvasti”, “katsoo kuin halpaa makkaraa”, “mulkoilee vihaisesti”, “katsoo vahingoniloisesti”" jne, vaikka kyse on vain siitä että jonkun katse nyt on omaan suuntaan. Ihmisten vaistomaista käytöstä on, että jos havaitaan lähimaastossa toinen ihminen, häntä vilkaistaan edes vähän. Jos jossain tapahtuu jotain (liikettä, kolahdus, jotain putoaa), sitä käännytään katsomaan automaattisesti. Ei siinä ole mitään ilkeämielistä. Jos samaan tilaan saapuu uusi henkilö, häntä katsotaan. Jne. Kukaan ei voi siitä päätellä toisten suhtautumista. Useimmiten kukaan ei suhtaudu mitenkään ihmeemmin. Ei minun pidä luulla olevani niin kiinnostava, että kaikki muut vaivautuisivat ajattelemaan minusta jotain erityistä! Ihmisen ajatuksia eikä tunnetilaakaan (ellei hän sitä selkeästi ilmaise) EI VOI lukea päällepäin, ellei tunne ihmistä hyvin. “No kyllä sen huomaa mitä toinen ajattelee”, tahtoo joku nyt sanoa, mutta ei voi tietää. Ihmisten perusilmeet ja ilmeiden ja eleiden käyttö on hyvin vaihtelevaa. Jollain on perusilmeenä toisten mielestä tyly ilme ja se määrittää heti heidän tulkintojaan, vaikka henkilö itse olisi sisäisesti hyvinkin leppoisalla päällä. Joku puhuu yksitotisesti ja eleettömästi luonteensa mukaisesti, ja heti luullaan ettei hän ole kiinnostunut, vaikka kuinka olisi. Se kaupan myyjä, joka “katsoi kuin halpaa makkaraa”, mitä todennäköisimmin ei tehnyt muuta kuin KATSOI. Ja totta kai myyjä katsoo asiakasta. Valtava osa ihmisten välisistä konflikteista johtuu väärinkäsityksistä. Jokainen on törmännyt tilanteisiin, jossa joku joutuu ihmeissään sanomaan: “Enhän minä mitään sellaista tarkoittanut! En tosiaan ole mitään sanonut vihaisesti vaan ihan normaalisti!”
Vaikka joo, ootkin oikeessa kaikesta noista niin sen tietäminen ei silti auta jos on paha ahdistuneisuushäiriö. Mäkin ajattelen ihan kokoajan että joo nyt kaikki ajattelee musta ties mitä paskaa ja oon helvetin ahdistunut aina kun astun kotiovesta ulos vaikka *tiedän* tasan tarkkaan että ei ketään oikeesti kiinnosta. Emmä siitä kyllä joka kerta käy fb-palstoilla itkemässä, vaan itken sitten yksin kun pääsen kotiin, lol. -
ppp: Itse en uskalla tuntemattomille huomauttaa mistään repuista tai kengännauhoista (toki jos olisin töissä kaupassa, jota ei vielä ole avattu, niin huomauttaisin kyllä jos joku tulee ostoksille), koska mainitsin eräälle entiselle mielipuolelle tuttavalle, että hänellä on kengännauhat auki. Vastaus: “Kyllä mä saatana tiedän! AAAAAAAARGH ÄRSYTTÄÄ IHMISET JOTKA HUOMAUTTAA TOLLASESTA EMMÄ MIKÄÄN TYHMÄ OO MÄ VAAN HALUUN LAITTAA NE JOSSAIN KOHTAA KIIIIIIIII MUT EN VIELÄ MIKÄ SUA VAIVAA JÄTÄ MUT RAUHAAAAAAN!!!!!!!!!!!!!” Eräälle toiselle huomautin repun olevan auki, ja hän kertoi vetoketjun menneen rikki.
Huomauta ihmeessä. Joku tuli sanomaan kun olin onnistunut sullomaan hameeni sukkahousuihin (oli vielä kesä joten takista ei mitään apua) "anteeksi suutut nyt varmaan hirveästi ja olen pahoillani mutta tuota hametta kannattaisi vilkaista". En tosiaankaan suuttunut, kiittelin vuolaasti että joku oli tarpeeksi ystävällinen avatakseen suunsa ennen kuin nolasin itseni vielä pahemmin. Olkaa kiltti kanssaihminen ja sanokaa, jos siitä suuttuu ei ansaitse kilttejä kanssaihmisiä. -
Mulle kävi Viron SuperAlkossa sama homma. Menin sisälle ja aloin kiertelemään ja otin pari pulloakin koriin. Muutaman minuutin päästä aloin ihmettelemään, missä muut asiakkaat ja mieheni ovat. En löytänyt koko kaupasta ketään. Menin ulos. Kauppa ei ollut kuulemma vielä auki... Tiedä sitten, miksi ovi oli auki.
-
Itsellenauraja: Jotkut on hyvin herkkiä siitä, että heitä katsotaan. Katsekontakti uppo-oudon kanssa on ilmeisesti maailmanloppu. Työntelin kerran ostoskärryjä kaupassa. Tapanani ei ole tuijottaa ihmisiä, mutta eihän sitä voi katse lattiassa kulkea, joten väkisinkin tulee vilkaistua muiden kasvoja. Lähellä oli vanhempi nainen, joka muistutti entistä naapuriani. Varmistuakseni asiasta vilkaisin naista toisenkin kerran. Ei ollut entinen naapurini, joten jatkoin matkaa. Nainen oli kuitenkin pannut merkille katseeni, jotka kestivät puoli sekuntia, ja ne olivat menneet tunteisiin (vihaan tätä sanontaa koko sydämestäni, mutta se sopii hyvin tähän). Niinpä kun pysähdyin kärryni kanssa, hänen oletettu miehensä tuli viereeni ja toivotti hyvää päivää passiivisaggressiivisesti. Toivotin takaisin. Arvasin heti että nyt oli tuohduttu oikein kunnolla. Voin hyvin kuvitella kuinka he jälkeenpäin ruotivat tuijotteluani ja kertovat siitä kavereilleen, ja kaverit sanovat, että hyvä Rauno kun sanoit sille päivää! Saipa nenilleen. Mutta niin se vain on, että kun liikkuu ihmisjoukossa, niin joku voi katsoa kohti! Pelottavaa, mutta totta.
Nyt kyllä vaikutat itse vainoharhaiselta skitsolta. Päättelit jo toiseen potenssiin muiden ajatuksia sekunnin katsekontaktin jälkeen. LÄÄKKEET! -
Hihi: Suomalainen ei huomauta, vaikka toinen kulkisi reppu auki ja housut nurinperin. Lienee jotain nurinkurista huomaavaisuutta. Siinähän saattaisi nolostuttaa tuntemattoman ihmisen!
Oli muuten helvetin kiva joskus alkusyksyllä huomata kävelleeni toista tuntia ulkona vessareissun jälkeen vetskari alhaalla... ja korkeavyötäröisissä farkuissa. Alushousutkaan ei tasan tarkkaan olleet mitkään huomaamattoman mustat. -
Woodrow: Tietäisit miten likaisia tuotepakkaukset ovat ulkopinnaltaan jo kuljetuksen jälkeen. Jos ei halua hyväksyä koko elinympäristön mikrobien edustusta jääkaapissaan, kannattaa pestä ne pakkaukset ennen jääkaappiin laittoa ja muistathan myös pestä omat kädet ennenkuin avaat sen oven! Itse en pese kumpiakaan, paitsi kädet jos olen ensin käynyt vessassa.
Epäilen, että niissä ei kuitenkaan kuljetuksen jälkeen ole koiran jätöksiä yms, joita lasten kengissä mahdollisesti on... -
Itsellenauraja: Lähellä oli vanhempi nainen, joka muistutti entistä naapuriani. Varmistuakseni asiasta vilkaisin naista toisenkin kerran. Ei ollut entinen naapurini, joten jatkoin matkaa. Nainen oli kuitenkin pannut merkille katseeni, jotka kestivät puoli sekuntia. Niinpä kun pysähdyin kärryni kanssa, hänen oletettu miehensä tuli viereeni ja toivotti hyvää päivää passiivisaggressiivisesti. Toivotin takaisin. Arvasin heti että nyt oli tuohduttu oikein kunnolla. Voin hyvin kuvitella kuinka he jälkeenpäin ruotivat tuijotteluani ja kertovat siitä kavereilleen, ja kaverit sanovat, että hyvä Rauno kun sanoit sille päivää! Saipa nenilleen. Mutta niin se vain on, että kun liikkuu ihmisjoukossa, niin joku voi katsoa kohti! Pelottavaa, mutta totta.
Ensimmäiseksi tuli mieleen, että miksi et tullut sanoneeksi ex-naapurisi kaksoisolennon miehelle, että -No päivää. Juu katsoin ensin, että vaimosi on yksi tuttu ihminen, mutta eipä ollutkaan. Erehdyin henkilöstä. -
Sivullisten avuliaisuudesta (erittäin, erittäin löyhästi ekaan mokaan liittyen) tuli mieleeni eräs teinivuosien autontankkausoperaatio. Olin tuppukylän bensamaatilla arpomassa mitä bensaa silloinen Carinani söikään ja mihin aukkoon tungetaan setelit, mistä näen tankkauspistoolini numeron, mistä saan kuitin, jne. (Täysin itsestäänselvyyksiä autonsa päivittäin tankkaavaalle, mutta hyvin jännitävä tilanne ensimmäistä kertaa tankkaajalle.) Olisinko minuuttiakaan ehtinyt pähkäillä, kunnes takanani jonottavan Fordin kuskin paikalta tempaisee paikalle keski-ikäinen mies. Vilkaisee nopeasti autoani ja melkeinpä repäisee setelin kädestäni ja ryhtyy jo seuraavaksi tankkailemaan autoani. Tilanteessa oli varmaan mukana 50% vilpitöntä halua auttaa finninaamaista teinipirpulaa ja 50% kiireisen aikuisen miehen vitutusta jonottamiseen. Setä tankkasi autoni suunnilleen kolmessa sekunnissa ja käski liikkua jonossa eteenpäin. xD En muista tajusinko häkellykseltäni edes kiittää. Tai olisiko siinä tilanteessa edes kuulunut.
-
King Arthur: Itse olen ottanut kaupassa pussillisen sipuleja ja pistänyt ne itsepalvelukassan pakkaustasolle odottaen että se punnitsee ne ja antaa hinnan. En oikeasti voi selittää tuota muulla kuin että olin ihan tuplapiipussa työviikon jälkeen, eikä työ tuolloin ollut kirjastontätiä rasittavampi homma.
Shoppailen 99% Lidlissä jossa kassa punnitsee eikä tarvitse itse nähdä vaivaa joten eipä ole kerran tai kaksi kun erehdyn johonkin 1900-luvulle jumiutuneeseen K-kauppaan tms ja käy just sama moka. Eihän mulla käy pienessä mielessäkään että näiden mielestä MINUNHAN pitäisi jonottaa vaa'alle ja punnita ostokset ja lätkiä joku tarra sinne kassalla piipattavaksi. *huoh* -
-
Sampsa: No olipa kevennys
Sarkasmi on vaikeaa mutta on kai huumorikin huonoa jos sen joutuu selittämään. -
King: Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
Entäs kun nää samat kärryt yleensä säilytetään ulkona lintujen pakottavina? Kyllä ne lapset puhtaampia yleensä on.. -
King: Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
Mä oon usein ihmetellyt ihan samaa näin pienten lasten äitinä. Kun tietää missä kaiken maailman ojanpohjissa muksut kierii ja säännönmukaisesti jostain tarttuu kenkiin/haalariin koirankakkaa niin en missään tapauksessa laittaisi ruokia kosketusetäisyydelle. Onneksi nykyään näkyy vähemmän sen jälkeen kun oli niitä lintuinfluenssa-varoituksia ja ainakin Espoossa markettien oville ilmestyi erilliset kieltotaulut joitain vuosia sitten. -
Mira: Entäs kun nää samat kärryt yleensä säilytetään ulkona lintujen pakottavina? Kyllä ne lapset puhtaampia yleensä on..
Ai linnut pakottavat säilyttämään kärryjä ulkona. Täällä en ole kyllä nähnyt lintuja lähelläkään kärryjä. En sitten tiedä, miten siellä. -
Dipoli: Itselleni tapahtui Neeamainen aivopieru pari vuotta sitten kun nappasin ruokakerman, tajusin unohtaneeni ottaa perunoita, menin punnitsemaan ruokakerman yleisperunan numerolla ja liimasin vielä sen tarrankin kiinni purkkiin. Tuijotin sitä sitten kymmenisen sekuntia prosessoiden tapahtunutta. Aivot ei vaan kaikilla aina toimi.
Paljonko ruokakerma olisi maksanut, jos se olisi ollut peruna? -
Iso Hoo: Shoppailen 99% Lidlissä jossa kassa punnitsee eikä tarvitse itse nähdä vaivaa joten eipä ole kerran tai kaksi kun erehdyn johonkin 1900-luvulle jumiutuneeseen K-kauppaan tms ja käy just sama moka. Eihän mulla käy pienessä mielessäkään että näiden mielestä MINUNHAN pitäisi jonottaa vaa’alle ja punnita ostokset ja lätkiä joku tarra sinne kassalla piipattavaksi. *huoh*
Enpä muista että olisi koskaan tarvinnut jonottaa vaa'alle. -
Koska kielletään kauppareissut mummoilta? Ihan turhaan ne siel käy. Kuolevat kummiski kohta >:(
-
King: Tämä ei varsinaisesti liity mokiin, mutta kohtaamisiin kaupoissa kylläkin: Ihmettelen todella sitä, kuinka jotkut ihmiset kuljettavat lapsiaan ostoskärryissä. Ei siis siinä istuimessa vaan ihan ostoskärryissä. Kuka haluaa ruokatavaroidensa olevan samassa paikassa kuin missä lapsen likaiset kengät ja muut ulkovaattet ovat olleet? Oikeasti ihmiset, ne istuimilliset kärryt on keksitty syystä.
Tästä samasta asiasta puhunut useaan kertaan, aina saanut vihat niskaan tyyliin "Mutteihan rautakaupoissa ole edes elintarvikkeita" Mikä ihmisiä oikein vaivaa?? -
Natas: Itseäkin ahdistaa välillä käydä ihmisten ilmoilla ja kaupassa. Varsinkin jos kassatädille tai -sedälle pitää enemmänkin puhua kuin perus tervehdykset ja kuittijupakat. Vielä ei kuitenkaan onneksi ole mennyt Tiun tasolle kun alkaa kammoksua jos toinen edes kehtaa vilkaista
Sellasta se introvertin elämä on :D -
Joni: Salon kauppakeskus Plazaan tuli automaatti, jolla voi tallentaa käteistä omalle tililleen. [...]
Ja olisi ollut ihan mukavaa saada myös joku selitys kaikilta näiltä aiemman kommenttini miinustajilta, miksi he lykkäsivät miinuksia? Minähän selitin kokemukseni ihan selkeällä suomen kielellä.
Kommentoi
Kommentti