Uusi koti koiralle
Omistaja on saanut tarpeekseen tästä riesasta. Mikä on koiran kohtalo?
76 kommenttia
-
Taitaa olla Ossun korvien välissä vika. En kyllä tykkää pikkukoirista, mut miks semmonen ihminen ottaa moisen jos ei hermot kestä?
-
Osa koiristahan ei vaan koskaan esim. sopeudu kerrostaloon, joten muutto maalle on voinut olla tässä se juttu - jatkuva sisäkuseminen voi olla myös merkki jatkuvasta stressistä (jonkun sairauden lisäksi). Tää oli hyvä myynti-ilmo, vaikka olikin karu, sillä uusi omistaja sai ainakin kuulla mitä tulevaisuus voi pahimmillaan pitää ja söpön pikkukoiran suhteen karsii suora kerronta ne käsiveskakoiran hakijat. Voi ajatella että uusi koti olisi hyvä, kun mahdollisiin ongelmiin on etukäteen valmistauduttu.
-
-
Voi suloisuus make <3 näyttää niin onnelliselta toisen koirakamun vieressä!
-
Ihana kun joku ajattelee eläimen parasta ja jaksaa ettiä uuden kodin vaikka kuinka potuttaa :3 pisteet tästä <3
-
Minua taas ottaa pannuun, kun eläimelle annetaan ihmisen nimi ja päinvastoin.
-
Voi olla, että Markku oli perinteinen koiravauva. Voi olla, että Ossu stressaantui pennun käyttäytyessä pennun lailla. Voi olla, että Ossu ilmensi stressiä. Voi olla, että Markku stressaantui tästä. Voi olla, että täten päästiin molemmille epämukavaan kierteeseen. Varmaksi voi sanoa vain, että ratkaisu oli hyvä.
-
-
Tautou: Osa koiristahan ei vaan koskaan esim. sopeudu kerrostaloon, joten muutto maalle on voinut olla tässä se juttu – jatkuva sisäkuseminen voi olla myös merkki jatkuvasta stressistä (jonkun sairauden lisäksi).
Entisen omistajan asenteesta päätellen pentu sai luultavasti osakseen reippaasti satikutia ja raivoamista, joten en ihmettele, jos sillä oli stressiä. Koirat tulisi aina kasvattaa määrätietoisella, mutta ymmärtäväisellä ja lempeällä otteella, koosta riippumatta. Myös taskupiskit! Ne kun usein kompensoi luonteellaan. -
texmex: Taitaa olla Ossun korvien välissä vika. En kyllä tykkää pikkukoirista, mut miks semmonen ihminen ottaa moisen jos ei hermot kestä?
Siksi, koska kuvitellaan että koirasta tulee kouluttamatta ihana tottelevainen luttana, mitä niistä hyvin harvoin tulee ilman koulutusta. Ihmiset kuvittelee osaavansa käsitellä koiraa vaikkeivat ole koskaan moista elämässään omistaneet saati lukeneet yhtään miten koiraa käsitellään. Näin syntyy niitä 'rakkeja', jotka kusevat nilkkaan, paskovat matolle ja räksyttävät jokaista vastaantulevaa. -
Ainakin Ossu myöntää, että vika ei ole niinkään koirassa kuin omistajassa. Yleensä kun omistajat itse tuntuvat olevan oikein alan asiantuntijoita ja koirat ovat vain täysiä idiootteja.
-
Tässä se taas nähtiin ettei koirat ja kissat kuulu kerrostaloihin ja kaupunkiin, vaan maalle.
-
Aika nopeasti kyllä luovutti. Oman koiran ollessa puolivuotias, olin ihan varma että se on saatanan ruumiillistuma. Nyt puoli vuotta myöhemmin se on edelleen yhtä riiviö, mutta paljon järkevämpi sellainen. Koiranpennun kasvatus vaatii vaan ihan loputtomasti kärsivällisyyttä.
-
Tonzo: Minua taas ottaa pannuun, kun eläimelle annetaan ihmisen nimi ja päinvastoin.
Sinua ottaa siinä tapauksessa ehkä vähän liian herkästi pannuun. -
-
Ehkä on tullut otettua koira sen kummempia miettimättä, eikä olla valmistauduttu siihen lemmikinomistajan arkeen... Pennun koulutus sekä käytöksen että sisäsiisteyden puolesta vie aikaa. Miten vain, mutta lopputulos vaikutti hyvältä.
-
"Tuo paskiainen on paperiton ja kouluttamaton", ihan kuin se kouluttamattomuus olisi koiran eikä omistajan syytä...
-
Dgsa: “Tuo paskiainen on paperiton ja kouluttamaton”, ihan kuin se kouluttamattomuus olisi koiran eikä omistajan syytä…
"Vika tässäkin tapauksessa on nimittäin enemmän omistajassa kuin koirassa" Erittäin positiivista että ymmärtää tämän, kaikki eivät ymmärrä. -
Minusta tätä oli kiva lukea :) Ei Ossu miltään ääliöltä vaikuta, kun osaa suoraan myöntää virheensä ja sen, ettei sitten jaksanutkaan koiraa vaikka aluksi niin luulikin. Etsi koiralle uuden kodinkin ihan asiallisella menolla, ja myynti-ilmoitus oli minusta vain hauskasti kirjoitettu höyrynpäästö. Paljon yläpeukkuja Ossulle!
-
Eikä! Jotenkin hellyyttävä toi Markku koirannimenä. :D Ja vielä kun luonne on mikä on.. Ihana Markku, hyvä että sait uuden kodin! <3
-
Corona: Ihana kun joku ajattelee eläimen parasta ja jaksaa ettiä uuden kodin vaikka kuinka potuttaa :3 pisteet tästä
Pitäisi olla kokonaan ottamatta koiraa jos hermot ja taidot ei riitä koulutukseen. Joidenkin on niin vaikea ymmärtää, ettei se eläin ole söpö koristelelu, vaikka tämäkin kovasti pehmolelulta näyttääkin. -
Sol: Aika nopeasti kyllä luovutti. Oman koiran ollessa puolivuotias, olin ihan varma että se on saatanan ruumiillistuma. Nyt puoli vuotta myöhemmin se on edelleen yhtä riiviö, mutta paljon järkevämpi sellainen. Koiranpennun kasvatus vaatii vaan ihan loputtomasti kärsivällisyyttä.
Sama oli kanssa oman koiran kanssa. Ennen niin kiltti ja tottelevainen pentu alkoi tehdä kaikkea mitä ei pitäisi tehdä, välillä tuntui että oikein yritti saada pinnan katkeamaan. Sittemmin taas rauhoittui ja tuli taas omaksi kiltiksi itsekseen. Että kai niillä on sitten siinä iässä jonkinlainen uhmaikä. -
Yllättävän monet hankkivat koiran tajuamatta lainkaan, että jos siitä haluaa kunnon kaverin ja perheenjäsenen, sitä pitää kouluttaa. Olen törmännyt muutamaankin ihmiseen, jotka OIKEASTI luulevat, että kun koiralle vaan sanoo 'istu' tai 'seuraa' niin se osaa sen ihan itsestään. Koiranpennun opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, mikä tieto taas joiltakin tuntuu puuttuvan kokonaan. Turhan usein koira on vaan otettu, kun "se oli niin lutunen".
-
Puolivuotiaasta koirasta hankkiutuu eroon, kun ei ole sisäsiisti. Eli jaksanut enintään 4kk katsella tätä PENTUA. Eipä ollut kovin hyvät hermot, ja millähän ihme kriteereillä se haukku on alunperin hommattu.. Ja näköjään luultu että elämä koiran kanssa on yhtä ruusuilla tanssimista kokoajan. Omalla koiralla täysin sisäsiistiksi oppiminen kesti kauemmin, on ollut remmirähjäystä ja muuta pulmaa, mutta mikä onnistumisen tunne tuleekaan kun jaksaa ja ongelmat selviää! Nyt koiran ollessa yli 1,5v alkaa olla jo ruusuisempaa.
-
Jos koiraa ei ole kunnolla koulutettu niin ei se itsestään opi. Tietysti voihan se olla että on yritetty kovastikin, mutta keinot loppuneet. Kun en tuon rodun luonteesta juurikaan tiedä. Joka tapauksessa kokeiluperheessä näyttäisi olevan koira jo valmiiksi, joten isännillä on varmaan vähän enemmän kokemusta. Lisäksi vanhempi koira osaa antaa hyvää esimerkkiä miten pitää olla.
-
-
Kyllä Ossun on syytä pitäytyä vain lelukoirissa. Tekstistä paistaa läpi se, ettei yhtään ole ymmärtänyt mitä koirankasvatus vaatii. Hienoa, että tällä tarinalla oli onnellinen loppu ja Markku pääsi hyvään kotiin.
-
Paperiton = 90% varmuudella ostettu pentutehtailijalta ja koiralla pahoja traumoja huonoista oloista. Kaikki rehelliset kasvattajat antavat koiristaan paperit, ainoana poikkeuksena "vikayksilöt" eli joista näkee heti, etteivät ne täytä rotumääritelmää (häntämutka, väärä väri, purentavika...).
-
Minusta tää oli ihanan rehellinen ilmotus! Myönnettiin, että vika omistajassa, ja jos ei vaan ole kärsivällisyyttä kouluttaa pentua niin tottakai parempi vaihtoehto on antaa sille parempi koti niinkuin tässä tapauksessa. Uskoisin että Ossu on tiedostanu tilanteensa ja tehnyt niinku parhaaks näki:)
-
Mitä omaani muistelen, niin se taisi olla just siinä puolen vuoden kieppeillä kaikista hankalimmillaan. Sitten se yhtäkkiä helpotti, vaikka jonkinlaisia rajojen testauskausia tuli aina joskus. Ja mitä tulee näihin sinänsä ihan fiksuihin näkemyksiin "Ihmiset kuvittelee osaavansa käsitellä koiraa vaikkeivat ole koskaan moista elämässään omistaneet" ja "Pitäisi olla kokonaan ottamatta koiraa jos hermot ja taidot ei riitä koulutukseen"... Jokaisella koiranomistajalla on ollut tai on se ensimmäinen oma koira. Joillakin toki on ollut perheessä koira/koiria, mutta se ei tee juuri sinua asiantuntijaksi jos vanhempasi ovat koirat kouluttaneet (hyvin tai huonosti). Se fakta, että aina on se ensimmäinen koira, aiheuttaa myös sen, ettet voi ihan varmaksi tietää etukäteen miten hermot ja taidot riittävät koulutukseen. Miten sen voisikaan tietää? Toki lähtöasenne ratkaisee paljon, jos kuvittelee hankkivansa pehmolelun ja ottaakin koiran, niin odotettavissa oleva lopputulos ei voi olla kovin hyvä. Mielestäni tässä tapauksessa paikattiin koettua epäonnistumista aika hyvin. Myönnettiin ettei homma nyt toimi eikä edes väistelty vastuuta, etsittiin koiralle uusi ja ilmeisen paljon (sille) toimivampi koti. Ehkä Ossu vähän aikaisessa vaiheessa luovutti, mutta parempi sekin jos tuntui, ettei pysty eikä kykene. Nyt on vissiinkin kaikilla hyvä :)
-
Naurattavia nämä sylikoirat, pilalle jalostettuja kaikki tyynni. Koiran tulee muistuttaa sutta, ei kania.
-
Njäh: Paperiton = 90% varmuudella ostettu pentutehtailijalta ja koiralla pahoja traumoja huonoista oloista. Kaikki rehelliset kasvattajat antavat koiristaan paperit, ainoana poikkeuksena “vikayksilöt” eli joista näkee heti, etteivät ne täytä rotumääritelmää (häntämutka, väärä väri, purentavika…).
Miten annat paperin sekarotuisesta? Tiesitkö, että niitä tehtaillaan siinä missä puhdasrotuisiakin? -
Pois sieltä naamakirjasta romaaneja kirjottamasta ja hoida sitä koiraa.
-
Njäh: Paperiton = 90% varmuudella ostettu pentutehtailijalta ja koiralla pahoja traumoja huonoista oloista. Kaikki rehelliset kasvattajat antavat koiristaan paperit, ainoana poikkeuksena “vikayksilöt” eli joista näkee heti, etteivät ne täytä rotumääritelmää (häntämutka, väärä väri, purentavika…).
Kyllä niistä "vikayksilöistä" saa paperit ihan yhtä lailla, kun rotukoirista puhutaan. Ne vaan yleensä saa hieman halvemmalla kuin muut pentueen rotumääritelmän mukaiset pennut. -
Minusta ihan hienoa, että Ossu myöntää vian olevan hänessä eikä koirassa, ja vaikka selkeästi ärsyttääkin, niin välittää koirasta sen verran, että mieluummin etsii tälle uuden kodin kuin pistää piikille :) Tiedän turhan paljon tapauksia, joissa ongelmaihminen on joko lopettanut kouluttamattoman elukkansa tai hankkinut hankalan lemmikin kaveriksi toisen mokoman ja olettanut ongelman korjaantuvan itsestään.
-
-
Tonzo: Minua taas ottaa pannuun, kun eläimelle annetaan ihmisen nimi ja päinvastoin.
Ymmärrän, Tonzo :D -
En voi sietää ihmisiä, jotka ottavat koiran hetken mielijohteesta ja antavat sitten pois, kun se ei olekaan samanlainen kuin haavekuvissa tai naapurin koirankouluttajalla. Millainen ihminen voi toimia noin?
-
Pentuna ja nuorenahan ne muutenki on vähä tollasia. Yleensä rauhottuu siinä parin vuoden jälkeen.
-
Njäh: Paperiton = 90% varmuudella ostettu pentutehtailijalta ja koiralla pahoja traumoja huonoista oloista. Kaikki rehelliset kasvattajat antavat koiristaan paperit, ainoana poikkeuksena “vikayksilöt” eli joista näkee heti, etteivät ne täytä rotumääritelmää (häntämutka, väärä väri, purentavika…).
Myös nämä virheelliset pennut tulee kennelliiton sääntöjen mukaan rekisteröidä. -
Tästä tuli jotenkin hyvä mieli. Markku on suloinen, Ossun ilmoitus/purkaus oli hauskaa luettavaa, ja kaikki päättyi hyvin. Sohvallekaan ei enää kustu.
-
Tuota se on kun täysin tietämättömät ottaa itselleen koiran vaan "koska se on söpö". Harmi kun ei ole mitään seurantaa noissa että kuka voi ja kuka ei voi ottaa eläimiä, useassa tapauksessa nuo koirat päätyvät piikille tai sitten omistajat pahoinpitelevät niitä ja valittavat miten vika on koirassa, ei omistajassa.
-
Tää ilmotus teki hyvän mielen, koska aiempi omistaja on rehellinen. Koirathan on yhtä erilaisia mitä ihmiset, toiset kotiutuu paremmin jonnekkin muualle mitä toiset. Onneksi onnellinen loppu.
-
Oliko siellä tyrkyllä koira vai poika? Meinaan vaan, että koiraan ei koskaan viitata sanalla "hän". Se on se.
-
Annetaan Ossu pitovaikeuksien vuoksi uuteen kotiin. Ossu tarvii fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä, manaajan ja sähköpaimenella (korkeajännitteinen) eristetyn tilan, mielellään kylmä ja kostea. Ossu voi parhaiten eristyksissä ihmiskontakteista, pesemättömänä ja kaikella tapaa ilman hoitoa ja huolenpitoa.
-
Omistaja ei tainnut olla kovin kärsivällinen. Off topic -mietteitä: Mitäs jos hän saa lapsen? Sitä ei noin vain laiteta uuteen kotiin. Monellakohan ylipäätään olisi lapsia, jos ne voisi heti hermot menetettyään laittaa eteenpäin.
-
Sol: Aika nopeasti kyllä luovutti. Oman koiran ollessa puolivuotias, olin ihan varma että se on saatanan ruumiillistuma. Nyt puoli vuotta myöhemmin se on edelleen yhtä riiviö, mutta paljon järkevämpi sellainen. Koiranpennun kasvatus vaatii vaan ihan loputtomasti kärsivällisyyttä.
Eiköhän se ollut kuitenkin ihan hyvä päätös antaa koira uuteen kotiin, jos omistajalla on ollut sellainen olo ettei taidot/energia riitä kunnolliseen koulutukseen. -
texmex: Taitaa olla Ossun korvien välissä vika. En kyllä tykkää pikkukoirista, mut miks semmonen ihminen ottaa moisen jos ei hermot kestä?
Jos älykkyysosamäärä on matala ja itsekriittisyyden jalo taito puuttuu, ihminen ei osaa etukäteen miettiä, mihin kyvyt riittävät. Minkä tahansa lemmikin hankkiminen on sen elämän mittainen jokapäiväinen sitoumus. Sama pätee lasten hankkimiseen. Ei niitä voi myydä tai palauttaa, vaikka huomaa olevansa kykenemätön vanhemmaksi. -
Arttu: Oliko siellä tyrkyllä koira vai poika? Meinaan vaan, että koiraan ei koskaan viitata sanalla “hän”. Se on se.
Koira on hän, lapsi se. -
Hävettää, että tuollaiset kusipäät ottaa eläimiä ja sitten jättävät hoitamatta/ kouluttamatta. Toivottavasti ei Ossu ota enää mittän eläintä IKINÄ: PRKL!!!
-
Onneksi meistä kukaan ei ikinä tee virhearviointeja, kuten Ossu luulessaan pärjäävänsä pennun kans.
-
gooby: Kyllä niistä “vikayksilöistä” saa paperit ihan yhtä lailla, kun rotukoirista puhutaan. Ne vaan yleensä saa hieman halvemmalla kuin muut pentueen rotumääritelmän mukaiset pennut.
Kiitos että tarkensit, ihmettelinkin. Itselläni on maatiainen rescuekissa ja silläkin tuli mukana puhelinluettelon verran paperia jossa kerrottiin löytöpaikka ja -aika, annetut rokotukset ja muut terveystiedot, edellisten hoitajien yhteystiedot, ja niin edelleen. Hälytyskellot soisivat aika kovaa jos joku yrittäisi tyrkyttää eläintä tyyliin "tässä on eläin" ilman mitään dokumenttia siitä mistä se on tullut ja miten. -
-
Ai vitsit miten repesin tuolle viimeiselle kuvalle Markusta ja iloisesta koirakaverista :D Ihanaa että Markun tarina sai onnellisen lopun.
-
öööh miksi täällä jotkut vertaa lasta koiraan ei tod sama asia. Ja vielä nämä koira ihmiset valittaa täällä voi ossu kuinka hirveä, no justhan se tossa myöns virheensä ja anto koiralle paremman kodin. Koira ihmiset muutenki jotenki todella ärsyttäviä...
-
Tautou: Osa koiristahan ei vaan koskaan esim. sopeudu kerrostaloon, joten muutto maalle on voinut olla tässä se juttu – jatkuva sisäkuseminen voi olla myös merkki jatkuvasta stressistä (jonkun sairauden lisäksi). Tää oli hyvä myynti-ilmo, vaikka olikin karu, sillä uusi omistaja sai ainakin kuulla mitä tulevaisuus voi pahimmillaan pitää ja söpön pikkukoiran suhteen karsii suora kerronta ne käsiveskakoiran hakijat. Voi ajatella että uusi koti olisi hyvä, kun mahdollisiin ongelmiin on etukäteen valmistauduttu.
Hei haloo..En lähtis leimaamaan p e n t u koiraa vielä miksikään (esim. vain maalle soveltuvaksi koiraksi). Sisäsiistikään tuossa iässä ei voi jokainen vielä olla. Onneksi pääsi maalle ja vielä toisen koiran seuraksi!:) -
vithu: En voi sietää ihmisiä, jotka ottavat koiran hetken mielijohteesta ja antavat sitten pois, kun se ei olekaan samanlainen kuin haavekuvissa tai naapurin koirankouluttajalla. Millainen ihminen voi toimia noin?
Jep Kasvattajat yleensä katsoo tarkemmin kelle pennun antaa. Haastattelee ostaja ehdokkaita ja siinä vaiheessa jo huomaa, jos jollain on liian ruusuinen kuva koiran ja koiranpennun omistamisesta. Sitten joko kertoo mitä se oikeesti on, tai ei myy pentua. Pentutehtaan pennut taas myydään kelle vaan kuka haluaa. Kasvattajolta saa myös yleensä opastusta ja tukea koko koiran eliniän jos tulee ongelmia. Sekarotuiset ja paperittomat koirat myös tunnutaan myytävän ilman kunnon haastattelua, jos vaan löytyy mukavia ihmisiä ostajiksi, vaikka ei oltas ihan perillä mitä koiran omistaminen on. -
ivihbij: Omistaja ei tainnut olla kovin kärsivällinen. Off topic -mietteitä: Mitäs jos hän saa lapsen? Sitä ei noin vain laiteta uuteen kotiin. Monellakohan ylipäätään olisi lapsia, jos ne voisi heti hermot menetettyään laittaa eteenpäin.
Mitä jos hän ei halua lapsia? Ei niitä lapsia ihan noin vaa putkahda jostan jos ei halua, eikä kaikki halua. Vahinkoja toki sattuu mut sekin onn vaan omaa huolimattomuutta. Ja yleensä sellaiset ihmiset jotka ei missään nimessä halua lasta, pitää huolen et sitä vahinko ei pääse käymään. Miksi jotku ihmiset luulee et kaikki haluaa lapsia? Jotku ei ihan oikeesti halua. Ja siinä ei oo mitään väärää. -
Rätkätin vedet silmissä tuolle myynti-ilmoitukselle :D :D Kyllä koira kuin koira voi käydä hermoille ja kaikki ihmiset ja koirat ei vaan sovi yhteen. Tuollainen lutunen pikku otus voi hämätä ulkonäöllään ihmisen kuvittelemaan sen yhtä söpöksi miltä näyttää, ja sitten kun luonne onkin jotain ihan muuta, niin on parempi luopua kuin menettää päivittäin hermonsa. Hyvä että Markku sai uuden kodin! Mun mielestä tuo nimi on ihan mainio :D
-
Oiskohan niin, että vikassa kuvassa Markku saa vähän lamautinta tuolta isommalta.. hmm..
-
Voi luoja, että ottaa pannuun tollaiset "eläinrakkaat" perkeleet jotka kuvittelee, että koiran ottaminen ja pitäminen on helppoa kuin heinänteko ja sit itketään netissä kun ei osata kouluttaa koiraa ollenkaan. Onneks tais päästä parempaan kotiin.
-
Kuka jaksaa ylipäätänsä ottaa koiraa "lemmikiksi". Kaikki aika, raha ja vaiva menee sen haisevan kuolakasan hyysäämiseen ja koulimiseen. Huoh. Voi aikoja, voi tapoja.
-
-
Tipi: Mitä jos hän ei halua lapsia? Ei niitä lapsia ihan noin vaa putkahda jostan jos ei halua, eikä kaikki halua. Vahinkoja toki sattuu mut sekin onn vaan omaa huolimattomuutta. Ja yleensä sellaiset ihmiset jotka ei missään nimessä halua lasta, pitää huolen et sitä vahinko ei pääse käymään. Miksi jotku ihmiset luulee et kaikki haluaa lapsia? Jotku ei ihan oikeesti halua. Ja siinä ei oo mitään väärää.
Hetkinen, missä vaiheessa muka sanoin luulevani kaikkien haluavan lapsia? Esimerkiksi minä en missään nimessä halua. Onhan jutun henkilö ottanut koirankin omasta halustaan, mutta päätös osoittautui huonoksi. -
huhhuh. ei ole vaivauduttu kouluttamaan pentua ja sit ihmetellään että miks se ei ole sisäsiisti? onneksi koiro pääs (luultavasti) toisenlaiseen kotiin.
-
Olisin voinut suositella koiran sisäsiistiksi opettamista. Jos sille koiralle raivoaa joka kerta kun tekee tarpeensa sisälle, syntyy sille järjetön stressi tarpeitten tekemiseen ja ei aivan varmasti opi ikinä sisäsiistiksi. Sitä pentua täytyy myös kiikuttaa opettaessa n. 1-2 tunnin välein ulos. Pennut ei oo laiskoille ja kärsimättömille ihmisille. Onneksi vanha omistaja tajusi omat puutteensa ja tajusi hankkia koiralle uuden kodin. Pitää vaan sanoa, että harva koira on puolivuotiaana vielä täysin sisäsiisti. Sehän on ihan vauva vielä sillon... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Markku oli varmasti itsekin tyytyväinen uuteen kotiinsa.
-
Pitäisikö ottaa koira jos ei ole varma että taidot ei riitä? Vai eikö pitäisi? En edusta kumpaakaan ääripäätä. Jokainen on epävarma taidoistaan, varsinkin jos on ottamassa ensimmäistä koiraa. Tätä epävarmuutta voi kuitenkin vähentää sivistämällä itseään ennen koiran hankintaa. Koiraa ei kuitenkaan pitäisi ottaa, jos on epävarma taidoistaan, ei ole yhtään tutustunut koiranhoitoon etukäteen ja takaraivossa kolkuttelee lisäksi, että oma elämä on jo nyt aika kiireistä (ts. älä ota hetken mielijohteesta). Eli hyvällä valmistautumisella ja sitoutumisvalmiudella pieni epävarmuuskin on mielestäni ok. Jos kuitenkin ottaa koiran ja huomaa kaikesta valmistautumisesta huolimatta, etteivät voimavarat riitäkään, ylläolevan feissarimokan kaltainen toiminta, jossa tunnustaa tappionsa mahdollisimman varhain ja korjaa asian etsimällä koiralle uuden hyvän kodin, on paras mahdollinen ratkaisu jossa kaikki voittavat. Joku vertasi koiran ottamisen vastuuta lapsen ottamiseen. Ei mielestäni voi verrata. Koiranpennun voi "hyvällä omallatunnolla" luovuttaa itse etsimäänsä ja hyväksi toteamaansa uuteen kotiin, eikä koira ymmärrä ikävöidä vanhan perheen perään kunhan tutustuu uuteen ja saa kaiken tarvitsemansa. Lapsi sen sijaan kasvaessaan ymmärtää että hänellä on jossain biologiset vanhemmat, ja tämä aiheuttaa epävarmuutta ja surua, miksi juuri minusta haluttiin luopua. Ja vaikka olisikin tiedossa, että adoptio tehtiin esim. vanhempien kuoleman tai elämäntilanteen vuoksi, ihminen osaa pohtia, millaista olisi voinut olla. Toisin kuin koira.
-
juupa juu: Ainakin Ossu myöntää, että vika ei ole niinkään koirassa kuin omistajassa. Yleensä kun omistajat itse tuntuvat olevan oikein alan asiantuntijoita ja koirat ovat vain täysiä idiootteja.
Minä taas käsitin asian aivan päinvastoin. Sanoohan Ossu toki että vika on enemmän omistajassa kuin koirassa, mutta samaan hengenvetoon toteaa että tämä koira tarvitsee kodin jossa saa olla huomion keskipiste ja kusta sohvalle silloin kun huvittaa. Eli siis koiran vika. Muutenkin mielestäni hieman kyseenalaista luovuttaa heti noin nuoren koiran suhteen, mutta onneksi Markku sai kuitenkin uuden kodin. :) -
Niin: Miten annat paperin sekarotuisesta? Tiesitkö, että niitä tehtaillaan siinä missä puhdasrotuisiakin?
Kyllä meidän seropista on ainakin kauppakirja olemassa. Kaipa tuokin nyt jonkinasteiseksi dokumentaatioksi lasketaan -
Ihmiset nyt tekee aika paljon johtopäätöksiä siitä mites Ossu teki valintansa ottaa koira, miten valmistautui koiran tuloon ja miten kasvatti tuota koiraa. Tekstissä ei kuitenkaan avata näitä asioita mitenkään. Ehkäpä Ossu teki kotiläksynsä tai sitten ei, mutta nostan hattua moiselle selkärangalle, joka pystyy myöntämään ettei hänestä ollutkaan tämän koiran omistajaksi ja etsi ilmeisesti paremman kodin eläimelle. Teksti oli hauska ja suora, propsit myös siitä.
-
vithu: En voi sietää ihmisiä, jotka ottavat koiran hetken mielijohteesta ja antavat sitten pois, kun se ei olekaan samanlainen kuin haavekuvissa tai naapurin koirankouluttajalla. Millainen ihminen voi toimia noin?
Mistä tiedät että on hetken mielijohteesta? Voihan olla että on miettinyt asiaa pitkään ja selvittänyt paljonkin asioita mutta kuitenkin tullut sitten yllätyksenä kuinka paljon se vaatii kouluttaa tavoille. Eihän sitä oikeasti voi ihan tarkkaan etukäteen tietää kuinka se koira omaan elämään ja osaamiseen sopii. Sitten kun homma on aluksi mennyt vähän metsään niin aika ja energia menee sitten koiran tuhojen siivoamiseen, kun sitä tarvittaisiin entistä enemmän oikeille raiteille pääsyyn. Voi myös tulla muita yllättäviä asioita elämään jotka vievät ajatukset/ajan esim. oma tai lähiomaisen sairastuminen, työttömyys/uusi työ, asunnon vaihto tms. -
Jotenkin tuo hän-pronominin käyttäminen koirasata kertoo kaiken tarpeellisen. Kuten myös se, että on ostanut paperittoman koiran. Tollo.
-
Niin: Miten annat paperin sekarotuisesta? Tiesitkö, että niitä tehtaillaan siinä missä puhdasrotuisiakin?
Puhdasrotuinenkin muuttuu seropiksi jos sillä ei ole papereita. Mutta myös seropit saa rekattua fix rekisteriin ja eläinlääkäritarkastuksesta ja sirututuksesta saa ainakin dokumenttia. Pentutehtailija ei niitäkään hanki. -
Jaa: Siksi, koska kuvitellaan että koirasta tulee kouluttamatta ihana tottelevainen luttana, mitä niistä hyvin harvoin tulee ilman koulutusta. Ihmiset kuvittelee osaavansa käsitellä koiraa vaikkeivat ole koskaan moista elämässään omistaneet saati lukeneet yhtään miten koiraa käsitellään. Näin syntyy niitä ‘rakkeja’, jotka kusevat nilkkaan, paskovat matolle ja räksyttävät jokaista vastaantulevaa.
Tähän vielä lisäisin, että shih tzut ovat tunnetusti niitä vähän vaikeampia koirarotuja, jos ei yhtään jaksa nähdä vaivaa hoitaa ja kouluttaa kunnolla niin siitä elämisestä tulee kyllä suoraan sanottuna yhtä helvettiä -
Harvinaisen hyvä huumorintajuisen ihmisen koirallekoti-ilmotus. Nauroin vatsani kipeäksi. Yhtä hauskaa oli lukea huumorintajuttomien herkkähipiäisten ihmisten tuomitsevia vastauksia. Fiksu koiranomistaja uskaltaa luopua eläimestä, jos ei sen kanssa pärjää. Useat pikkukoirat ovat kouluttamattomia itsepäisiä räksyttäjiä, kun kuvitellaan, ettei niitä tarvitse kouluttaa.
-
Olispa hauska kuulla miten Markun tarina on jatkunut muuton myötä
Kommentoi
Kommentti