Juttuja joukkoliikenteestä, osa 72
Suuri ahdistus metrossa – eikä puhelin pelastanut tilanteesta.
Seuraava
Sukupolvien välinen kuilu – "tunnen itseni vanhaksi". Edellinen
Testasin, mitä kaikkea ihmiset ostavat halvalla.
Sukupolvien välinen kuilu – "tunnen itseni vanhaksi". Edellinen
Testasin, mitä kaikkea ihmiset ostavat halvalla.
47 kommenttia
-
Minä kun luulin sen olevan selvää pässinlihaa, että jos ei voi metrossa luuria tuijottaa niin sitten katsellaan vain ikkunasta ulos. Pariksi sekunniksi kerrallaan on hyväksyttävää vilkaista kanssamatkustajia, mutta sitten äkkiä palataan toljottamaan metroraiteita kuin kyseessä olisi maailman kahdeksas ihme. 😆
-
-
Itse asiassa neurotyypillisten maailmassa kaikki pyörii heidän ehdoillaan, Axul. Siitä vasta moni kuormittuukin.
-
Taito Sisäluku: Itse asiassa neurotyypillisten maailmassa kaikki pyörii heidän ehdoillaan, Axul. Siitä vasta moni kuormittuukin.
Sepä se, aika harvassa on semmoset nepsyt jotka kuvittelis kaiken pyörivän heidän ehdoillaan koska kukin oppii hyvin nopeasti että todellisessa maailmassa yhtään mikään ei ikinä pyöri nepsyjen ehdoilla. -
Tainnu ilonalla ja Annella vieriä vesimelonit ovesta ulos tai vanhempansa laittaneet liian pienen voisilmän puuroonsa
-
Puhuva apina: Minä kun luulin sen olevan selvää pässinlihaa, että jos ei voi metrossa luuria tuijottaa niin sitten katsellaan vain ikkunasta ulos. Pariksi sekunniksi kerrallaan on hyväksyttävää vilkaista kanssamatkustajia, mutta sitten äkkiä palataan toljottamaan metroraiteita kuin kyseessä olisi maailman kahdeksas ihme. 😆
Metro kulkee ison osan matkaa maan alla ja pimeässä siitä ikkunasta ei näy kun oma nassu. Ihmisethän vielä luulee sua narsistiksi jos siinä vaan peilailet! Lisäksi siitä heijastuu kaikki muutkin ikävästi ja sehän voi vaikuttaa siltä, että vakoilet heitä ikkunan kautta! Sellainen on paljon pahempi kuin epäsuora tyhjän tuijotus, mikä on minun valintani jos ei jaksa katsoa puhelinta. -
Tämä olisi hyvä ihan jokaisen ihmisen ymmärtää: sun kuormittumisen tai trikkeröitymisen käsittely on sun vastuulla. Maailmassa on paljon asioita jotka vituttaa ja ahistaa, näistä monet ovat yksilöllisiä. Ei ole muiden tehtävä arvailla mikä kanssakulkijoiden tilanne on, vaan sun asia opetella käsittelemään ja ratkaisemaan asia itsellesi sopivalla tavalla.
-
-
Taito Sisäluku: Itse asiassa neurotyypillisten maailmassa kaikki pyörii heidän ehdoillaan, Axul. Siitä vasta moni kuormittuukin.
Eiköhän itsekkäitä ihmisiä löydy molemmista ryhmistä, jos heidät on sellaiseksi kasvatettu. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa onko nepsy vai ei.Jos lapsi saa kaiken haluamansa, ei koskaan sanota ei, ei joudu kohtaamaan epämukavia tilanteita ja selviämään niistä hallitusti niin ei ole ihme että on itsekäs aikuinen kun ei ole koskaan tarvinut oppia ottamaan muita huomioon.Tässäkin ne vastamelukuulokkeet tosiaan on hyvä, oma ratkaisu sen sijaan että vaatisi kaikkia muita ympärillään käyttäytymään hänen haluamallaan tavalla. (Mullakin on vastamelukuulokkeet vaikken nepsy ole, kauhean kätevät)Mokassa kyllä ehkä huvittavaa on se, että nepsy moittii kehitysvammaisia siitä, että ovat olemassa ja käyttäytyvät eri lailla... -
Itse hämmennän metrossa kanssamatkustajiani lukemalla kirjaa.
-
Ite meen metrossa istumaan jonkun viehättävän naisen vastapäätä. En tuijota enkä edes vilkuile. Laitan vaan silmät kiinni ja haaveilen. Ihmiset ei nykyään tajuu pysähtyä miettimään mikä elämässä on tärkeää. Ihminen voi elää ilman melkein mitä vaan mutta kun unelmat loppuu niin silloin on peli pelattu.
-
Jäävi mustikka: Eiköhän itsekkäitä ihmisiä löydy molemmista ryhmistä, jos heidät on sellaiseksi kasvatettu. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa onko nepsy vai ei. Jos lapsi saa kaiken haluamansa, ei koskaan sanota ei, ei joudu kohtaamaan epämukavia tilanteita ja selviämään niistä hallitusti niin ei ole ihme että on itsekäs [...]
Sehän tässä oli vikana, tai siis mokana, tolkuton itsekeskeisyys, "Muut erityisihmiset eivät saa olla olemassa, tai ainakaan bussissa, koska minä olen erityinen".Toki nepsyille pitäisi olla enemmän ymmärrystä, itsekin olen aivan tolkuttoman meluherkkä, ja on sattunut useammin kuin kerran, että olen kauppaan jo tultuani havainnut, että kuulokkeet jäivät, ja joutunut lähtemään tyhjin toimin kotiin, koska en _pysty_ olemaan melussa. Voisin aivan hyvin pyytää, että taustamelu eikun anteeksi musiikki laitettaisiin pois, jos luulisin siitä olevan mitään apua. Ei se varmaan olisi keltään mitään pois, kuka tunari sen metelin edes keksi. Eikä julkisissa pitäisi kailottaa jos sen voi välttääkin Mutta miten kukaan voi edes kuvitella, että esitys, jonka voi tiivistää "muut eivät saa olla erityisiä koska minä olen", varsinkin kun yksi erityisyys on kuitenkin kuulokkein autettavissa ja toinen ei, olisi jotenkin järkevä? -
Ite olen autisti joka ahdistuu ihmispaljoudesta, että voisko kaikki painua helvettiin linja-autosta kun astun sisään ja evakuoida kaupan kun menen ostoksille? Ai ei vai? Mulkkuja ootte kaikki kun ette suostu tanssimaan minun pillin mukaan, minussa ei ole mitään vikaa.
-
Joskus oon miettinyt, miltä tuntuis elää päivä vapaana minun henkilökohtaisista autismihaasteista. Se on kyllä raskasta, kun niin moni asia kuormittaa ja elämä on yhtä poisvalintaa, että jaksaa. Mutta oon myös ymmärtänyt sen, että sellaista maailmaa, joka sopis kaikille autisteille ei ole. Enkä vaadi muita elämään mun haasteiden mukaan, vaan sopeudun, vaikka se tarkoittaakin paljosta luopumista. Mutta eipä sitä kukaan muukaan saa kaikkea haluamaansa.
-
-
Peritty minkki: Itse hämmennän metrossa kanssamatkustajiani lukemalla kirjaa.
Ihanaa! -
Peruuttamaton riikinkukko: Joskus oon miettinyt, miltä tuntuis elää päivä vapaana minun henkilökohtaisista autismihaasteista. Se on kyllä raskasta, kun niin moni asia kuormittaa ja elämä on yhtä poisvalintaa, että jaksaa. Mutta oon myös ymmärtänyt sen, että sellaista maailmaa, joka sopis kaikille autisteille ei ole. [...]
Näinpä. Vaikka ko. maailmassa kaikki olisi nepsyjä, niin harva nepsy on samanlaisia että nepsylle toinen nepsy on entti (NT, neurotyypillinen). Tavallaan voi olla jopa vaikeampaa jos on pelkästään nepsyjä koska nepsynä sitä kuitenkin pääsääntöisesti ymmärtää neurotyypilliset, koska ovat enemmistö, miten ne käyttäytyy. Tuossahan olikin haasteena vammaiset että ne taas käyttäytyy eri tavalla kuin enemmistö. Ja todellakin, autismin kirjolla on niin monenlaista oiretta, vai pitäisikö tosiaankin puhua haasteista. Joillakin se on meteli tai liikaa aistiärsykkeitä ja ihmisiä ja toimintaa. Ei ne tosiaan tyhjennä Citymarketia sen takia että saisi itse rauhassa shoppailla. Eli on adaptoiduttava ja ladattava itseään kotona rauhassa mukavuusalueella ja turvatilassa niin jaksaa hetken sosiaalista elämää. Mutta kyllä me pärjätään. Tietoisuus myös lisääntyy neurotyypillisillä että toisilla on vaan erilainen johdotus aivoissa ja tietyt asiat koetaan eri voimalla. Parhaimmillaan jopa osaavat toimia etteivät kuormita vaan ovat voimavara ❤️ -
Vakuuttava ahven: Ite meen metrossa istumaan jonkun viehättävän naisen vastapäätä. En tuijota enkä edes vilkuile. Laitan vaan silmät kiinni ja haaveilen. Ihmiset ei nykyään tajuu pysähtyä miettimään mikä elämässä on tärkeää. Ihminen voi elää ilman melkein mitä vaan mutta kun unelmat loppuu niin silloin on peli pelattu.
Oikeesti symppis kommentti ja täällä vaan alapeukutetaan. Ei toi kommentoija sanonu siinä mistään naisesta haaveilevansa, vaan yleisesti haaveilevansa. Täällä taas lähetään laukalle ja nähään vissiin toi kommentti jonkun perverssin setämiehen esittämänä. Oliko toi viehättävä sanana nyt taas jonkun triggeröinyt? Mistä te tiedätte, mistä tämä kommentoija viehättyy? Jospa se vaan menee sen naisen viereen, sit se nainen triggeröityy kun joku ei häntä katsokaan (jos teidän oletus on nimenomaan et se nainen on teidän katsomalla tavalla viehättävä)? Kuka tietää?Minusta ihana, että joku sanoo tän unelmoinnin ääneen!!! Kaikki vaan pyörii täällä omien rajoitteidensa ja oikeuksiensa ympärillä, laittakaa ne silmät kiinni ja unelmoikaa. -
Intiimi kavioeläin: Näinpä. Vaikka ko. maailmassa kaikki olisi nepsyjä, niin harva nepsy on samanlaisia että nepsylle toinen nepsy on entti (NT, neurotyypillinen). Tavallaan voi olla jopa vaikeampaa jos on pelkästään nepsyjä koska nepsynä sitä kuitenkin pääsääntöisesti ymmärtää neurotyypilliset, koska ovat enemmistö, miten ne [...]
Eikö ketään muuta ota päähän nämä nepsyt ja nentit ja kirjot sanoina??? Ilman somea näistäkin voitaisiin puhua järkevästi. Nim. ADHD ennen trendikkyyttä, ilman supervoimia -
Likempi varis: Oikeesti symppis kommentti ja täällä vaan alapeukutetaan. Ei toi kommentoija sanonu siinä mistään naisesta haaveilevansa, vaan yleisesti haaveilevansa. Täällä taas lähetään laukalle ja nähään vissiin toi kommentti jonkun perverssin setämiehen esittämänä. Oliko toi viehättävä sanana nyt taas jonkun triggeröinyt? Mistä [...]
Melkoiset päätelmät vedetty parista alapeukusta. -
Peritty minkki: Itse hämmennän metrossa kanssamatkustajiani lukemalla kirjaa.
Joo tätä olin tulossa sanomaan myös. Aina kirja mukaan metroon, ihmiset luulee sua aikamatkustajaksi! -
Jos kehitysvammaiset henkilöt kykenevät liikkumaan itsenäisesti julkisilla, heiltä on oikeutettua myös odottaa tavanomaisia käyttäytymissääntöjä. Julkisissa liikennevälineissä ei kailoteta. Anne, on ihan ok katsella vaikka ikkunasta näkyvää heijastusta metrojunan sisätiloista ja antaa ajatuksen vaellella johonkin kivempaan paikkaan niin kuin vaikka Keravalle.
-
-
Ohjeeton avokado: Mitenhän metrossa on oltu ennen kännyköitä?
Silloin niissä luettiin ilmaisjakelulehtiä. Kuka vielä muistaa Satasen, Cityn, Metron ja mitä muita niitä nyt olikaan 😅 -
Mä muistan samanlaisen vesimelonitapauksen bussissa aikoinaan. Joskin en muista, kuinka se päättyi, joten en voi olla varma, olenko ollut juuri tuossa samassa bussissa vai oliko tämä joku eri kerta. :D
-
Ohjeeton avokado: Mitenhän metrossa on oltu ennen kännyköitä?
Kaikki etsineet oman sektorin, johon tuijottaa tyhjyyteen? Kirjat ja lehdet toimi myös -
Nyt kyllä jäi vaivaamaan että eikö puhelinta voi silti tuijottaa vaikka ei laseja olisikaan mukana. Kyllähän se asiansa ajaa, jos pointtina on välttyä katsomasta muita, ei lukea jotain puhelimen ruudulta. Ei ne muut tiedä näetkö mitään. Ja kai jonkun pinkoidin saa näppäiltyä lihasmuistista. Pakko koittaa joskus.
-
Ohjeeton avokado: Mitenhän metrossa on oltu ennen kännyköitä?
Siellä luettiin Metro-lehteä. Siihenkin toki joku tarvitsee lukulasit. -
Ohjeeton avokado: Mitenhän metrossa on oltu ennen kännyköitä?
Täällä on kirja mainittu jo pari kertaa. Niitä tosiaan ihmiset luki kauan sitten, ja ken ties oppivat jotain. -
25 vuotta kehitysvammaisten ihmisten kanssa työtä tehneenä voin Ilona kertoa että harvemmin pystyy vaikuttamaan heidän äänenkäyttöönsä muuta kuin hetkellisesti.
-
Kraaterin pohjalla on papukaija: 25 vuotta kehitysvammaisten ihmisten kanssa työtä tehneenä voin Ilona kertoa että harvemmin pystyy vaikuttamaan heidän äänenkäyttöönsä muuta kuin hetkellisesti.
Jos ovat yleensäkin kovaäänisiä. Ei kaikki toki ole tietenkään. -
Makaileva tohtori: Jos kehitysvammaiset henkilöt kykenevät liikkumaan itsenäisesti julkisilla, heiltä on oikeutettua myös odottaa tavanomaisia käyttäytymissääntöjä. Julkisissa liikennevälineissä ei kailoteta. Anne, on ihan ok katsella vaikka ikkunasta näkyvää heijastusta metrojunan sisätiloista ja antaa [...]
Entäs sitten lapset? Onko oikeutettua odottaa heiltäkin kaikilta osin "tavanomaisia käyttäytymissääntöjä"? Enemmän olen kohdannut kailottavia (yksin matkustavia) lapsia kuin kehitysvammaisia. -
Viidakossa asuva sonni: Sepä se, aika harvassa on semmoset nepsyt jotka kuvittelis kaiken pyörivän heidän ehdoillaan koska kukin oppii hyvin nopeasti että todellisessa maailmassa yhtään mikään ei ikinä pyöri nepsyjen ehdoilla.
Se demokratia on just niin ikävä asia, että asioita suunnitellaan enemmistön ehdoilla. Toki suomalaisessa demokratiassa vähemmistöjäkin huomioidaan yhä enemmän, mutta silti. -
-
Kristitty leijona: Entäs sitten lapset? Onko oikeutettua odottaa heiltäkin kaikilta osin "tavanomaisia käyttäytymissääntöjä"? Enemmän olen kohdannut kailottavia (yksin matkustavia) lapsia kuin kehitysvammaisia.
No kumpia on enemmän? Voisi selittää todennäköisyyden. -
Dekatentti Lohikäärme: Tämä olisi hyvä ihan jokaisen ihmisen ymmärtää: sun kuormittumisen tai trikkeröitymisen käsittely on sun vastuulla. Maailmassa on paljon asioita jotka vituttaa ja ahistaa, näistä monet ovat yksilöllisiä. Ei ole muiden tehtävä arvailla mikä kanssakulkijoiden tilanne on, vaan sun asia opetella käsittelemään ja ratkaisemaan asia itsellesi sopivalla tavalla.
Tässä on kuitenkin tärkeää tasapaino. Ei myöskään saa käyttäytyä täydellisen kusipäisesti, ja vain jättää sen käsittelyt ja ratkaisut kanssaihmisille. -
Kumara avokado: Joo tätä olin tulossa sanomaan myös. Aina kirja mukaan metroon, ihmiset luulee sua aikamatkustajaksi!
Ite luen aina bussissa, tuskin ketään oikeasti kiinnostaa. Vai että oikein aikamatkustajaksi. -
Pumaska kauris: Eikö ketään muuta ota päähän nämä nepsyt ja nentit ja kirjot sanoina??? Ilman somea näistäkin voitaisiin puhua järkevästi. Nim. ADHD ennen trendikkyyttä, ilman supervoimia
En oikein ymmärrä. Haluat aiheesta puhuttavan ilman, että käytetään aiheeseen olennaisesti liittyviä sanoja? -
Ja mulle on käyny tismalleen samalla tavalla kuin vesimelonijutussa, mutta vesimelonin tilalla oli hiusharja. Istuin keskiovien takana siellä bussin korkeammalla tasolla, ja laukusta jotain muuta ulos kaivaessa hiusharja tuli mukana. Se jotenkin lensi siihen keskikäytävälle sellasella voimalla, että otti jostain singokkeen ja lensi sitten sinne alemmalle tasolle suoraan ovien eteen. Just samalla hetkellä tultiin pysäkille ja kuski niiasi bussia niin harja pyörähti ovien avautuessa pihalle. En ymmärrä miten sen muotonen esine voi noin karata, mutta niin vaan kävi.
-
Kraaterin pohjalla on papukaija: 25 vuotta kehitysvammaisten ihmisten kanssa työtä tehneenä voin Ilona kertoa että harvemmin pystyy vaikuttamaan heidän äänenkäyttöönsä muuta kuin hetkellisesti.
Aika karu käsitys kehitysvammaisista. Ei vastaa ollenkaan mun omaa kokemustani asiasta. -
Vesimelonitapaus tapahtu Turussa. Hämeenkadulla sattuu olemaan pitkä loiva mäki. On mahdollista, että vesimeloni jatkoi matkaansa vielä muutaman sadan metrin päähän ja pysähtyi johki siihe tuomiokirkon nurkille.
-
Pumaska kauris: Eikö ketään muuta ota päähän nämä nepsyt ja nentit ja kirjot sanoina??? Ilman somea näistäkin voitaisiin puhua järkevästi. Nim. ADHD ennen trendikkyyttä, ilman supervoimia
Ei ota päähän. Sen sijaan sellaiset ihmiset ottaa päähän jotka kuvittelevat puhuvansa koko oman viiteryhmänsä puolesta tyyliin, "on olemassa minun tapa ja sitten on olemassa väärä tapa..." -
Löysä riesa: Nyt kyllä jäi vaivaamaan että eikö puhelinta voi silti tuijottaa vaikka ei laseja olisikaan mukana. Kyllähän se asiansa ajaa, jos pointtina on välttyä katsomasta muita, ei lukea jotain puhelimen ruudulta. Ei ne muut tiedä näetkö mitään. Ja kai jonkun pinkoidin saa näppäiltyä lihasmuistista. Pakko koittaa joskus.
Jos ei ole ihan sokea ilman laseja, niin pelata pokomen go ... kun noita ilmaisjakelulehtiä ei oikein nykyään ole -- kiitos kännyjen -
Dekatentti Lohikäärme: Tämä olisi hyvä ihan jokaisen ihmisen ymmärtää: sun kuormittumisen tai trikkeröitymisen käsittely on sun vastuulla. Maailmassa on paljon asioita jotka vituttaa ja ahistaa, näistä monet ovat yksilöllisiä. Ei ole muiden tehtävä arvailla mikä kanssakulkijoiden tilanne on, vaan sun asia opetella käsittelemään ja ratkaisemaan asia itsellesi sopivalla tavalla.
Ei se nyt noin vaikeaa ole. Sitäpaitsi siitä hyötyy kaikki muutkin kun ympäristö ei ole liian kuormittava. Ei siinä mitään arvailua tarvita. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin siitä että halua ei vaan ole ymmärtää, et kaikki ei sovi samaan muottiin. Pois vain räikeät valot, hajusteet ja melu. Ei ole sen vaikeampaa. KAIKKI hyötyy siitä. -
Puhuva apina: Minä kun luulin sen olevan selvää pässinlihaa, että jos ei voi metrossa luuria tuijottaa niin sitten katsellaan vain ikkunasta ulos. Pariksi sekunniksi kerrallaan on hyväksyttävää vilkaista kanssamatkustajia, mutta sitten äkkiä palataan toljottamaan metroraiteita kuin kyseessä olisi maailman kahdeksas ihme. 😆
Raiteet ei näy pimeässä tunnelissa. Näkyy peilikuva siitä mitä on vaunussa. Mä kyylään ihmisiä siitä peilikuvasta -
Ite kans tälleen nepsynä (autismi + adhd) oon kauheen herkkä just äänille ja ihmispaljoudelle, ja myös monille materiaaleille. Valitettavasti näiltä asioilta ei vaan voi välttyä täysin kun lähtee ulos. Tästä syystä kuljen melkein aina vastamelut päässä, pahimpina päivinä niiden alla vielä korvatulpat. Joo tietyissä paikoissa (esim. kavereiden kesken) voi pyytää muita edes vähän ottamaan huomioon omat aistiyliherkkyydet, mutta loppujen lopuksi oon itse niistä vastuussa ja en voi koko maailmaa pistää seuramaan mun sääntöjä niiden suhteen. Kaikki nepsyt on myös erilaisia. Ihan jo vaan kun vertaan äitiäni ja itseäni, moni asia joka oli musta lapsena kivaa (materiaalit, äänet jne.) oli puolestaan äidistäni ihan kauheita. Vaikka maailma olisikin enemmän nepsy-ystävällinen, ei sitä ikinä kaikille 100% sopivaksi saada
-
Intiimi kavioeläin: Näinpä. Vaikka ko. maailmassa kaikki olisi nepsyjä, niin harva nepsy on samanlaisia että nepsylle toinen nepsy on entti (NT, neurotyypillinen). Tavallaan voi olla jopa vaikeampaa jos on pelkästään nepsyjä koska nepsynä sitä kuitenkin pääsääntöisesti ymmärtää neurotyypilliset, koska ovat enemmistö, miten ne [...]
Tartuin vaan tuohon, että olisi ehkä vaikeampaa, jos kaikki olisi nepsyjä, kun nepsyt kuitenkin pääsääntöisesti ymmärtää kuinka neurotyypillistä käyttäytyy. Suurimmaksi osaksi autisteillahan tämä juuri ei mene näin. Minä oon kirjolla ja mulle ei edes ole niitä pahimpia haasteita, vaan autistiksi ymmärrän nenttejä hyvin. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että ymmärtäisin oikeasti hyvin. Jatkuvasti tulee eteen epäloogisuuksia, joita yrittää kovasti ymmärtää, ettei tulisi syrjityksi, mutta tulee kuitenkin, koska ei vaan osaa lukea niitä viestejä, joita pitäisi tai muuttaa omaa ulosantiaan sellaiseksi, että se tulkittaisiin oikein. Pahinta on, että jopa tutuille sanon, että minä tarkoitan kirjaimellisesti sitä mitä sanon, siellä ei ole mitään sivumerkityksiä rivien välissä tms., mutta silti käy ilmi, että mun on oletettu vihjanneen jotain tms. Tunnen useita muita autisteja ja netin palstojen kautta vielä lisää ja tähän mennessä kaikilla on tämä sama kokemus. Ilman sitä ei oikeastaan voi edes saada koko diagnoosia, koska erilainen tapa olla sosiaalisissa tilanteissa on vaatimus. Yksi diagnostisista kriteereistä on, että näissä asioissa on oltava haasteita.Itse mokaan liittyen olen kyllä hieman järkyttynyt, koska autistien sitä tosiaan kuvittelisi ymmärtävän, että on paljon olotiloja, joissa ihmiset eivät vaan voi itselleen mitään. Olen äärettömän kiitollinen niille läheisille, jotka eivät loukaannu, jos en toistuvasti pysty tapaamaan heitä, vaikka haluaisin, koska kaikki voimani ovat menneet esimerkiksi kaupassa käymiseen ja siivoamiseen ja tarvitsen valtavasti toipumisaikaa. Tämän myötä ymmärrän itse täysin, että kehitysvammaisilta ei kyllä voi automaattisesti odottaa hiljaista puhetta. Ei myöskään lapsilta tai monilta muiltakaan ryhmiltä. Se on perseestä ja mulla ei ainakaan edes vastamelukuulokkeet aina riitä, jos olen valmiiksi tarpeeksi kuormittunut, mutta aina ei ole mahdollista levätä kotona ja lähteä liikkeelle vasta sitten, kun on enemmän voimia. Voin urputtaa tätä jälkikäteen läheiselle turhautuneena, mutta en kyllä asenteella, että mikä noita kehitysvammaisia vaivaa, vaan että on se perseestä, kun itsellä on haasteita.Olen itse yrittänyt joustaa muiden tarpeiden mukaan silloin, kun voin tehdä sen romahtamatta oli sitten kyseessä nentti tai nepsy ja samaa kohtelua toivon itsellenikin, koska mielestäni yhteiskunta toimii niin, että muita otetaan huomioon. Suurin osa tekeekin sitä oikein mielellään, kun ymmärtää mistä on kyse, minkä takia minusta on hyvä, että nepsyjen ja muiden vähemmistöjen asioista puhutaan ja tietoisuus lisääntyy. Suurin osa autistien toivomista jutuista on tosi pieniä ja lisää kaikkien viihtyvyyttä. Esimerkiksi avokonttorien vähentäminen on yleensä nenttienkin toive. Ei ole myöskään iso asia olla kailottamatta bussissa, jos siihen pystyy tai ottaa huomioon toisen rajoitteet huolimatta diagnoosista tai diagnoosin puutteesta. Tämähän on yleisesti koettu peruskäytöstavoiksi. Samoin kyllä koen, ettei ole iso asia ymmärtää, että kaikki eivät välttämättä pysty tekemään kaikkea omien rajoitteidensa takia eivätkä nämä asiat ole opeteltavissa. Ymmärrän, että tuon mokan kommentoijat loukkaantuivat kehitysvammaisten puolesta, mutta on kyllä toisaalta myös typerää Samoa autistille, että siedäty äänille, kun se ei ole mahdollista johtuen aivojen rakenteesta. Vastamelukuulokekommentti oli kyllä just nappiin, ratkaisuja ongelmiin ja ymmärryksen avaamista puolin ja toisin, ei vihaa. Sillä näitä asioita setvitään ja me voidaan elää yhteiskuntana. -
Peritty minkki: Itse hämmennän metrossa kanssamatkustajiani lukemalla kirjaa.
Minä katson metrossa kaikkia silmiin ja tunkeudun heidän ajatuksiin tutkimaan niitä salaisimpia ajatuksia ja muistoja, se on mielenkiintoista. Pitäisi kirjoittaa kirja niistä jota tutkijat voisivat sitten tulevaisuudessa käyttää tämän ajan tutkimuksissaan lähteenä. Yksi huono puoli tuossa on, Oulussa ei ole metroa.
Kommentoi
Kommentti