Koiranomistajat, osa 61
Miten ikinä selviän tästä? Kertokaa, etten ole ainoa.
Seuraava
Tosimies ei vegemössöön koske. Edellinen
Suomen oppiminen ei ole sen vaikeampaa kuin muidenkaan kielien.
Tosimies ei vegemössöön koske. Edellinen
Suomen oppiminen ei ole sen vaikeampaa kuin muidenkaan kielien.
36 kommenttia
-
Jos löydät jostain sohvan raosta etäisesti karkkia muistuttavan ruskean asian, niin ethän sinä sitä suuhun laita sen enempää tutkimatta? Ethän?
-
Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
-
-
Huvittava vuohi: Jos löydät jostain sohvan raosta etäisesti karkkia muistuttavan ruskean asian, niin ethän sinä sitä suuhun laita sen enempää tutkimatta? Ethän?
Eteenkin eläintaloudessa 😲. Oukki doukilla, aidolla semmoisella, voisi sitä pashan makua koittaa saada pois suusta. Salmiakki on sentään äkäistä. Omppupiirakka pahimmillaan tekee just toisin päin että jatkossa yhdistyy siihen sitten tämä tapaus. -
"Löydän sohvalta pökäleen muotoisen asian. Mietin, että niin koirani tietysti on kantanut sen jostain suussaan, vähän imeskellyt ja sitten pyöritellyt pedissään. Puhallan enimmät pölyt pois ja syön." o...kei...? Sen verran monta erilaista versiota tosin jo kuullut tästä tarinasta, että mietin, onko kyseessä puhdas urbaanilegenda, vai imuroiko ihmiset tosiaan useinkin suuhunsa kaiken epämääräisen mahdollisesti syötäväksi kelpaavan esim. sohvanraoista ja lemmikkien sängyistä.
-
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
Kyllähän noita sattuu aina sillontällöin.Itsellä ei sentään suuhun asti mennyt, mutta tullut puristettua kissan kakkaa sormien väliin, kun luullut suklaamuroksi yms. -
Huvittava vuohi: Jos löydät jostain sohvan raosta etäisesti karkkia muistuttavan ruskean asian, niin ethän sinä sitä suuhun laita sen enempää tutkimatta? Ethän?
Varsinkaan koirien omalta sohvalta... -
-
Kerran nuolaisin väsymyskoomassa suklaata ranteelta, kun olin just pessyt vauvani pyllyn. Tuli sellainen mitä-mä-just-tein-olo.
-
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
En tiedä onko täällä ollut mutta ihan ilta-sanomat tai Iltalehti teki tästä jutun muistaakseni viime vuoden puolella. -
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
https://www.feissarimokat.com/2022/02/kissaihmiset-osa-46/Luulen, että mietit ehkä tota Suvin juttua?En yhtään ihmettele, että näin käy useammalle. Tiedän oikeasta elämästä tällaisen tapauksen ja joka ei ole päätynyt Feissarimokiin. Ihmiset tekee hölmöjä asioita… -
Piia, et ole ainoa. Toi 'tositapaus' on kiertänyt maailmaa jo ennen somea niin kauan, että on itsekin jo näivettynyt karkinkaltaiseksi kikkareeksi.
-
Pelkkä lihapiirakka: En tiedä onko täällä ollut mutta ihan ilta-sanomat tai Iltalehti teki tästä jutun muistaakseni viime vuoden puolella.
Joo en tiedä miks tää vanha juttu on täällä nyt mutta tätähän reviteltiin lehdissä ja mtv uutisissa. Sinänsä en ymmärrä miksi kun ei ole edes totta. -
Pysyvästi kana: Onpa sympaattista, että koirilla on oma sohva! 😊
Äitini tietää kaiken, myös sen, että ihan kaikissa käytetyissä huonekaluissa on lutikoita.Niinpä koiran sohva oli ostettava huonekaluliikkeestä 🤣Myyjä oli kuulemma kehdannut naurahtaa kohdassa "värillä ei ole väliä, tulee koiran huoneeseen." -
-
Ei ole kaikki koirat sohvalla näillä (ällöttävillä) ihmisillä.
-
Epätosi meduusa: Äitini tietää kaiken, myös sen, että ihan kaikissa käytetyissä huonekaluissa on lutikoita.Niinpä koiran sohva oli ostettava huonekaluliikkeestä 🤣 Myyjä oli kuulemma kehdannut naurahtaa kohdassa "värillä ei ole väliä, tulee koiran huoneeseen."
Jännä että olen ostanut moniakymmeniä huonekaluja käytettynä ja ikinä en ole saanut lutikoita mukana. -
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
Ikivanha juttu, varmaan vuosi sitten tapahtunut. Esim. Viki ja Köpi tästä puhui -
Neitsyt: Ikivanha juttu, varmaan vuosi sitten tapahtunut. Esim. Viki ja Köpi tästä puhui
Viime syksynä. Mutta no joo. Joillekin pari kuukautta on vuosi. -
Jotenkin en käsitä miten aikuiselle ihmisille, joka asuu lemmieläinten kanssa, tulee edes mieleen laittaa suuhunsa joku etäisesti karkkia/suklaata muistuttava asia suuhun. Enkä käsitä miten paljon nämä ihmiset karkkia mättävät, jos olettavat niitä löytyvän sohvilta ihan noin vain. Kai sitä muistaa jos joku oukkidoukki katosi leffaa katsoessa.
-
Huvittava vuohi: Jos löydät jostain sohvan raosta etäisesti karkkia muistuttavan ruskean asian, niin ethän sinä sitä suuhun laita sen enempää tutkimatta? Ethän?
Näin toimii ehkä vauva tai taapero, mutta aikuiselta en käsitä random papanoiden maistelua. -
Neitsyt: Ikivanha juttu, varmaan vuosi sitten tapahtunut. Esim. Viki ja Köpi tästä puhui
Varmaan ikäkysymys, mutta mun mielestä mikään "ikivanha" ei ole vuosi sitten tapahtunut. -
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
Viki ja Köpi puhuivat tuosta joskus pari kuukautta sitten. -
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
Se oli ainaki uutisissa yhes vaihees. -
-
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
Joku toimittaja oli viime vuonna huomannut Piian tarinan strömsseissä ja Piia antoi aiheesta myös haastattelun. Piian viisitoista minuuttia kuuluisuutta - minulla oli kuivunut koirankakka suussa. -
Ei ole lemmikkejä tai lapsia mutta en silti päätä syödä jotain karkilta näyttävää mikä on saattanut olla jossain sohvan raossa useita viikkoja tai hyvällä tuurilla jopa kuukausia. En oikein ymmärrä näitä ihmisiä
-
Pokaalin voittanut kurkku: Jännä että olen ostanut moniakymmeniä huonekaluja käytettynä ja ikinä en ole saanut lutikoita mukana.
Ostin itsekkin aiemmin. Nykyisin en uskalla enää sohvia/nojatuoleja koska tiedän luteiden (jotka yleistyneet viimevuosina) levinneen käytettyjen huonekalujen mukana. Jotkut ihmiset ovat niin kusipäisiä että luteiden ilmestyessä asuntoon laittavat huonekalut myyntiin. Helpottaa torjuntatöitäkin, kun on vähemmän huonekaluja joihin luteet voivat piiloutua. Olin kerran kantoapuna kaverille, kun piti hakea iso löhönojatuoli käytettynä mukamas muuton tieltä. Huomasin asuntoon mennessä että jalkalistat oli irrotettu koko kämpästä. Kyselin meinaako ottaa listat mukaan seuraavaan kämppään ja vastauksena myyjä mutisi jostain remontista. Tuoli jätettiin ostamatta ja alakerran ilmoitustaululta huomattiin tiedote ludeongelmasta. -
Koskematon taistelija: Ostin itsekkin aiemmin. Nykyisin en uskalla enää sohvia/nojatuoleja koska tiedän luteiden (jotka yleistyneet viimevuosina) levinneen käytettyjen huonekalujen mukana. Jotkut ihmiset ovat niin kusipäisiä että luteiden ilmestyessä asuntoon laittavat huonekalut myyntiin. Helpottaa torjuntatöitäkin, kun on vähemmän [...]
Huhhu! Todella törkeetä yrittää levittää ongelmaa tahallaan eteenpäin. Pelkäänpä, ettei tuohon edes löydy laista pykälää, mutta pitäisi ehdottomasti olla rangaistavaa ja toisen asunnon ludetorjunnan maksaisi myyjä, jos tietoisesti myy ludetavaraa.No tuossa on tietysti omat ongelmansa, kun joku voi tahallaan yrittää maksattaa jollain onnettomalla raukalla oman ludeongelmansa niin, että ostaa jonkun huonekalun vasta havainnon jälkeen. Mutta eihän esim. seksitautejakaan (aikanaan niitä vakavimpia) saa tahallaan levittää ilman rangaistusta eikä pitäisi saada luteitakaan. Hyi! -
Hitto rupes maistumaan Oukkidoukki, se salmiakkikaramelli, suussa. Eipä niitä mistään tähän hätään saa. Aika voimakas mainostuselementti tuo kuva.
-
No voin kertoa että todellakin söisin karkin, esim. Ässä Mixin, jos sellainen löytyisi kotonamme lattialta tai sohvalta. Enkä hirveästi ihmettelisi asiaa. Voisi hyvin olla, että olen itse tiputtanut sen ("Mihin se meni? Ääh, etsin myöhemmin") ja unohtanut koko jutun, tai kissaon tuupannut alas pöydältä. Ihan sama, kuinka kauan se olisi ollut siinä. Karkit eivät pilaannu. Myönnetään, että kissankakan näköisiä "karkkeja" kyllä varmaan osaisin varoa.
-
Kyöpeli: No voin kertoa että todellakin söisin karkin, esim. Ässä Mixin, jos sellainen löytyisi kotonamme lattialta tai sohvalta. Enkä hirveästi ihmettelisi asiaa. Voisi hyvin olla, että olen itse tiputtanut sen ("Mihin se meni? Ääh, etsin myöhemmin") ja unohtanut koko jutun, tai kissaon tuupannut [...]
Kyllä ne pilaantuu kun pyörivät lattioilla tai sohvan väleissä, bakteerit kyllä tarttuu karkkiinkin. Ja jos sulla on vielä kissoja, niin lattiat ei varmasti ole niin puhtaat että niiltä kannattaisi syödä, kissat nimittäin ainakin tuppaavat kävelemään omissa ulosteissaan kun käyvät hiekoilla.Mutta omapa on suusi. :P -
Tuo karkkitarina on kyllä ihan uskomaton!🤯 Syistä, joita täällä on jo kommentoitukin (lemmikki + epämääräinen ruskea pökäle), mutta myös jo ihan siksikin, että eihän suuhun laittamisen pitäisi *koskaan* olla heti seuraava askel visuaalisen tarkastelun jälkeen, vaan haistelu! Lemmikkejä tai ei, en ymmärrä, miksi kukaan laittaisi jossain sohvalla tai lattialla pyörinyttä mysteerikikkaretta suuhunsa a) ennen haistelua b) ennen kunnon huhhtelua c) ollenkaan. En käsitä sitäkään, että jos Piia ajatteli karkin olleen jo imeskely (tai nuoltu), niin miten pelkkä puhallus oli hänestä riittävä? Ja miten se, ettei karkilla ylipäätään näytä olevan omaa karvapeitettä, ollenkaan laukaissut mitään hälytyskelloja. Tässä on *niin* monta asiaa, joiden täytyi mennä pieleen, että noin saattoi käydä.
-
Ainiin, ja kaiken lisäksi vielä sekin, ettei koiran suussa tahmeentunut karkki olisi varmaan pyöhtänyt viltistä kyllä yhtään mihinkään, vaan pysynyt vilttiin liimautuneena.
-
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
On tuo täällä aikaisemmin ollut, mutta eipä tota kaikkea voi muistaa. -
-
Uneton meduusa: "Löydän sohvalta pökäleen muotoisen asian. Mietin, että niin koirani tietysti on kantanut sen jostain suussaan, vähän imeskellyt ja sitten pyöritellyt pedissään. Puhallan enimmät pölyt pois ja syön." o...kei...? Sen verran monta erilaista versiota tosin jo kuullut tästä tarinasta, että [...]
Ihminen on luonnostaan keräilijämetsästäjä, siinä lienee syy... -
No koirataloudessa elävänä, jos välillä on itse rennolla päällä, niin saattaa kyllä suuhun löytää lattialta tai sohvalta löytynyt karkki, kun se vain näyttää hyvältä ja tekee mieli. Jos Piia olisi hetkeäkään epäillyt karkin olevan jotain muuta kuin karkki, olisi varmasti tutkinut tarkemmin :D Itse joskus lapsena olin kaverilla käymässä ja syötiin suklaata. Kaverin marsu juoksenteli ja oli silitettävänä sohvalla, samoin kuin se suklaa. Mä olin alipainoinen karkkihiiri ja nälkäsenä koulun jälkeen innoissani söin jokaisen mulle likenevän suklaapalan. Suklaa loppui ja jokainen muru imuroitiin suihin. Löysin sohvalta ison murun, jonka onnellisena nappasin, purasin, ja tajusin että se olikin marsun kakkapapana. Papanat on sellasia ruskeita, soikeita ja pieniä. Vieläki muistan sen kuvotuksen ja ku kaveri tajus mitä oli käynyt, nauroi niin ettei meinannut saada henkeä. Mutta sinänsä, tää hyvää kasvisruokaa syövän marsun kakkapapana oli varmaan elimistölle parempi valinta, kuin se sokerihöttösuklaa. Kasa hyviä bakteereja kehitti lapsen vastustuskykyä, ainekin teoriassa.
-
Kunnioitettava kuguaari: Piian juttu kuulostaa tutulta. Ettei vaan olisi joku vanha moka?
Mikä on kerran tapahtunut, ei koskaan toistu
Kommentoi
Kommentti