Vanhempainilta, osa 69
Lupasin lapselleni hyvästä numerosta iPhonen – mitä nyt teen?
Seuraava
Mummeli eksyy roskalavalle. Edellinen
Tämän täytyy olla jo ennätys: Joulu saapui S-ryhmään.
Mummeli eksyy roskalavalle. Edellinen
Tämän täytyy olla jo ennätys: Joulu saapui S-ryhmään.
111 kommenttia
-
Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
-
-
Vakuuttava apina: Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana? -
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
No onhan vaihtotyyppejä ties minkälaisia, eikä pelkästään niitä teineille suunnattuja. Moni vaihdossa oleva nuori aikuinenkaan ei edes asu perheen luona. Tässä voi olla kyseessä esim. perheellinen aikuinen, joka on akateemisella alalla ja on saanut muutaman kuukauden/vuoden ”vaihdon” toiseen yliopistoon/tutkimuslaitoksen. -
Totta. Olen yhä katkera kummitädilleni, ettei pitänyt lupausta lapsena: "käy meillä kymmenen kertaa yötä ja sitten voidaan tehdä fondueta". Olen 40 v ja lupaus annettiin, kun olin kuusi.
-
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
Se oli kyllä vain keksitty siksi että pääsee tänne. Ei jatkoon. -
-
Ekasta tuli mieleen, kun huomiotakissa kuljin lavuaarin ohi missä oli se valokenno tms. Hana käynnistyi monen metrin päästä ja säikähdin ihan jumalattomasti. (Tämä tapahtunut sekä lääkärin huoneessa, että pullonpalautuspisteellä)
-
Kirjailtu mustikka: Eikös 1,7v vanha lapsi ole 1 vuotta ja 8 kk vanha
Kyllä, sillä vuodessa on 12kk eikä 10kk. -
Kirjailtu mustikka: Eikös 1,7v vanha lapsi ole 1 vuotta ja 8 kk vanha
Miinustajilla vissiin matikka 6. Tuota luokkaahan se on. 1v 8kk ja noin 12 päivää. -
Vakuuttava apina: Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
Niin mitä se 4v vaan kertoo muille -
Kyllä se olin minä kun Lean teippasi, mutta hyvä jos meni tyttärensä piikkiin sekin.
-
Tiina on kyllä varsinainen kpää jos pettää lupauksensa. Inhoan ihmisiä jotka lupailee vaikkei ole aikomustakaan pitää lupaustaan.
-
-
Vakuuttava apina: Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
"Mummy" tarkoittaa muumion lisäksi äitiä. "Mummy strips" ton vapaasti suomennettuna "Äiti strippaa". Joko ymmärsit? -
Ministeri Nieminen: "Mummy" tarkoittaa muumion lisäksi äitiä. "Mummy strips" ton vapaasti suomennettuna "Äiti strippaa". Joko ymmärsit?
Ei kukaan tuota ihmeyellytkään. Vaan sitä, että missä yhteydessä 4v noin sanoisi, varsinkaan itse etukäteen sen sanomista suunnitellen. Sanaleikkinä kyllä ihan hauska, mutta tarina ontuu… -
Punainen apina: Ei kukaan tuota ihmeyellytkään. Vaan sitä, että missä yhteydessä 4v noin sanoisi, varsinkaan itse etukäteen sen sanomista suunnitellen. Sanaleikkinä kyllä ihan hauska, mutta tarina ontuu…
4v. nyt kertoo kaiken ihmetyksen aiheen eteenpäin, oli kohde kuka hyvänsä. Ajatteli varmaan kertoa, että äiti valkaisee hampaita, mutta kielitaito ei ihan riittänyt. -
Kuka vastaa tulkkauskysymykseen yhdellä sanalla? Mitä nää on? ”Liuskoja”. Aa, mä kerron, että äiti liuskoja. Vaikka jätetään mukahauskat kaksimielisyydet, lapsi oppii kielen kuin kielen huonosti, jos hänen kanssaan kommunikoi noin töksähtävästi.
-
Pöljä: Ekasta tuli mieleen, kun huomiotakissa kuljin lavuaarin ohi missä oli se valokenno tms. Hana käynnistyi monen metrin päästä ja säikähdin ihan jumalattomasti. (Tämä tapahtunut sekä lääkärin huoneessa, että pullonpalautuspisteellä)
Yhdessä työpaikkaruokalassa on tuollainen hana, josta voi täyttää vesilasin. Sattuneesta syystä käyn siellä melkein aina huomiovaatteet päällä. On aika taistelu saada vettä lasiin, kun se hana joutuu ihan hämilleen ja roiskii vettä satunnaisesti. -
Kun olin pieni, äitini lupasi että lähdemme risteilylle kun opin nukkumaan omassa huoneessa. Ei ikinä menty. Että suututtaa aikuisten turhat lupaukset!
-
Kirjailtu mustikka: Eikös 1,7v vanha lapsi ole 1 vuotta ja 8 kk vanha
Ongelma tuossa tavassa ilmaista on vaan siinä, että valitettavan usein tuota muotoa käyttävät luulevat sen juuri olevan 1v 7kk ja esim. 1v 11kk ilmoitettaisiin 1,11v. Että arvo siinä sitten, kumpaa oikeasti tarkoitettiin. -
Vakuuttava apina: Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
Lapsi haluaa kertoa muille kaikenlaista, mitä on havainnoinut. Ainakin oma lapseni tekee juuri tuollaista, eli suunnittelee kertovansa jostain vähänkin itselleen uudesta/hauskasta/yllättävästä/kiinnostavasta tilanteesta muille (vaikka asia sinänsä olisi aivan mitätön), ja saattaa lisäksi varmistella sanoja etukäteen, sillä meilläkin käytetään kahta kieltä. Ja ihan siis normaalia, ettet ymmärrä; en minäkään aina ymmärrä, miksi lapsi haluaa kertoa jonkin asian koko maailmalle (tai vähintään kavereilleen, tai jokaiselle vastaantulijalle). -
Ja silloin kun minä olin pieni, vanhempani lupasivat, että saan koiran, kun täytän 13. Pelkäsin jo silloin, että mitäs, jos koiraa ei tulekaan. Mitä jos vanhempani muuttavat mieltään? Mitä jos muutamme, eikä uuteen kotiin mahdu koiraa? Mitä jos meillä ei ole rahaa ruokkia koiraa? Kysyin, että onhan se koira varmasti lupaus, eikä pelkkä sanominen. Vanhempani vakuuttivat, että se on LUPAUS. Sitten täytin 13. "Ei me voida ottaa koiraa, kun olet saanut pikkuveljen, ja hän on allerginen." "Mutta te LUPASITTE." "Sinun täytyy nyt oppia, että asiat ei aina mene odotetusti, ja elämään voi tulla muutoksia." Ei, vaan vanhempieni olisi pitänyt oppia, että asiat eivät aina mene odotetusti, koska minä olin jo tiennyt sen, ja he eivät. Minä olin osannut pelätä sitä, että muutoksia voisi tulla. Vanhempani lupasivat silti, eli vakuuttivat, että muutoksia ei tulisi. Vanhempani eivät olleet osanneet ajatella tarpeeksi pitkälle, vaan menivät lupaamaan tajuamatta kaikkia mahdollisia muutoksia, mitä kuvioon voisi tulla.
-
Hapero kettu: Kuka vastaa tulkkauskysymykseen yhdellä sanalla? Mitä nää on? ”Liuskoja”. Aa, mä kerron, että äiti liuskoja. Vaikka jätetään mukahauskat kaksimielisyydet, lapsi oppii kielen kuin kielen huonosti, jos hänen kanssaan kommunikoi noin töksähtävästi.
Se on niin töks, ettei kukaan usko keskustelun menneen noin. Varmaan Jenna itse keksinyt, että hehheh olispa hauska ku pentu kertois jolleki et mom strips hihihihihi! -
-
En ymmärrä, mikä tuossa koiran 28 ja puolessa viikossa on hankala ymmärtää.
-
Ei vielä yhtään kommenttia noista äänileluista. Mä voin aloittaa. Kaikki lelut missä on oma äänilähde on ihan helvetistä. Jostain syystä pennut tykkää niistä ja kun ne huomaa että muut ärsyyntyy, ne tykkää vielä enemmän. Noilla äänileluilla kasvatetaan sadisteja. Ei normaaleja ja terveitä lapsia.
-
Furbyt ovat/olivat aikanaan jäätäviä. Menit pimeään huoneeseen ja sieltä kuuluu "Aaahaaa" tai jotain vastaavaa ja puhuja on epämääräinen lintumutantti. Se Bret Easton Ellisin kirja "Glamorama" ei auttanut asiaa (siinä Furby herää eloon ja alkaa murhata ihmisiä, joo on hyvin postmoderni mutta ei auta kun on yksin pimeässä Furbyn kanssa).
-
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
Kysymyksessä voi olla myös vaikkapa työvaihto. Omassa työpaikassani (globaali firma) on kaikenlaisia vaihto/rotaatio-ohjelmia, jossa voi lähteä vaikkapa vuodeksi toiseen maahan töihin. Joillakin on perhe mukana, jos se onnistuu. Vaihto ei myöskään tarkoita automaattisesti isäntäperheessä oloa edes opiskelijoilla. Majoitusvaihtoehtoja on monia. -
Vanhempien turhat lupaukset! Aaaaargh! Lapsena otin kaiken sanotun niin tosissaan ja olin hölmössä lapsen uskossani pitkään täysin siinä ymmärryksessä että isäni antaa ikuisuusprojektinaan olevan maseratin käyttööni kun saan ajokortin. Ei liene yllätys kenellekään muulle paitsi silloin noin 8 vuotiaalle itselleni, ettei näin tule todellakaan tapahtumaan. Heh. No, tuo auto ei ole vielä tänä päivänäkään tien päällä ja olen yli 30-vuotias, että voipi olla ettei sitä koskaan aja isänikään....
-
On koenumeroista palkitsemisesta mitä mieltä tahansa, Tiinan tytär on kyllä tehnyt hyvää duunia - kutosesta ysiin on melkoinen spurtti! Ja joojoojoo toki tuossa on voinut olla sopivasti aihealueen vaihdos sellaiseen josta tytär on muutenkin kiinnostuneempi, mutta yleisesti ottaen uudet asiat rakentuvat matikassa vanhan päälle, ja tuollainen harppaus numerossa vaatinee vähän vanhankin kertausta.
-
Ihan "pro-tippinä" vanhemmille ja miksei muillekin että jos ei ole aikomustakaan pitää lupaustaan niin parempi jättää lupaamatta. Teippaaminen kuulostaa aika typerältä mutta noin niinkuin yleensä jos vanhemmat pettää lupauksensa niin ei se kyllä luottamusta ainakaan herätä.
-
Tiinan täytyy hankkia se puhelin jollain konstilla. Jos on aikaisemmin velkansa maksanut eikä yleensä ole lokki, niin ehkäpä sukulaiset lainaisivat rahaa jonka voisi maksaa pienissä erissä takaisin? Ja jatkossa tehdä vain sellaisia lupauksia, jotka todella pystyy pitämään jos tuleekin tarve. Kutosesta ysiin on hurja saavutus, jos sen jättää palkitsematta vaikka muuta lupasi, niin, no, teippaaminen vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, mutta sekä luottamukselle että opiskelumotivaatiolle voisi tapahtua kummia.
-
Tiinan tyttärenä alkaisin lupailemaan äidilleni vaikka mitä mukavaa, mitä en todellakaan aikoisi toteuttaa. "Joo enhän mä sua mihinkään kämäiseen vanhainkotiin sitten laita"
-
Toj Karin: Ei vielä yhtään kommenttia noista äänileluista. Mä voin aloittaa. Kaikki lelut missä on oma äänilähde on ihan helvetistä. Jostain syystä pennut tykkää niistä ja kun ne huomaa että muut ärsyyntyy, ne tykkää vielä enemmän. Noilla äänileluilla kasvatetaan sadisteja. Ei normaaleja ja terveitä lapsia.
Allekirjoitan täysin. -
-
Vakuuttava apina: Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
Eka: buuullshit. -
S: Furbyt ovat/olivat aikanaan jäätäviä. Menit pimeään huoneeseen ja sieltä kuuluu "Aaahaaa" tai jotain vastaavaa ja puhuja on epämääräinen lintumutantti. Se Bret Easton Ellisin kirja "Glamorama" ei auttanut asiaa (siinä Furby herää eloon ja alkaa murhata ihmisiä, joo on hyvin postmoderni mutta ei auta kun on yksin pimeässä Furbyn kanssa).
Mulla oli Furby! Ihan hirvee otus, pelkäsin sitä melkein heti paketista ottamisen jälkeen (+yhdistin sen aina hirveään häpeän/syyllisyyden tunteeseen kun olin pyytänyt sen ukilta ja äiti suuttui että noin kalliin lelun pyysit ☹️🤦♀️)Piilotin sen vaatekaapin perälle ja kiedoin vielä johonkin viltiin mut silti sieltä kuulu aina välillä kun se höpötti itsekseen. Varsinkin öisin oli kammottava. -
Tämä mokassa nähty tapa ilmaista ikää on mulle ollut aina sellainen kiehuvaa sisäistä raivoa aiheuttava asia :D sitä väärää desimaalia kun käyttävät monet mulle rakkaat ja ihan fiksunkin oloiset ihmiset, mutta en voi olla kyseenalaistamatta heidän järjenjuoksuaan, jos ei edes ton verran ole käsitystä matematiikasta.
-
Helppohan tuo puhelinlupaus on toteuttaa: jostain telialta tai elisalta korottomalla kk-maksulla vaan. Esim. telialla iPhone 13 23e/kk. Luulis olevan köyhemmälläkin varaa.
-
Vakuuttava apina: Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
Niin on tuo Elinan "Liiketunnistinjuttukin" ihan paskapuhetta. En tiiä mitä lapsia nää tän sivuston ylläpitäjät on kun niille näyttää kelpaavan kaikenmaailman sonta. Pääasia että saa julkaistavaa. Vois oikeesti vähän miettiä noita ennenkun laittaa tänne. -
Ostas 100 tommosta papukaijaa ja laittas ne samaan huoneeseen keskusteleen.
-
Laura: Mulla oli Furby! Ihan hirvee otus, pelkäsin sitä melkein heti paketista ottamisen jälkeen (+yhdistin sen aina hirveään häpeän/syyllisyyden tunteeseen kun olin pyytänyt sen ukilta ja äiti suuttui että noin kalliin lelun pyysit ☹️🤦♀️) Piilotin sen vaatekaapin perälle ja kiedoin vielä johonkin [...]
Jos furbyt ymv. kammottivat muutenkin, niin viimeistään ukkosella tuli sitten jo löysät housuun, kun kaikki ihanat lelut alkoivat höpöttämään, vaikka patterikin oli jo loppu. -
Kuminauhaton lokki: Ongelma tuossa tavassa ilmaista on vaan siinä, että valitettavan usein tuota muotoa käyttävät luulevat sen juuri olevan 1v 7kk ja esim. 1v 11kk ilmoitettaisiin 1,11v. Että arvo siinä sitten, kumpaa oikeasti tarkoitettiin.
Mitä väliä sillä on ? Ei muutenkaan kannata kuunnella mitä 0,01-3,14v lapsen vanhemmat puhuu lapsestaan. Harvoin on hirveän realistista juttua, ja vielä harvemmin kiinnostavaa. Minäkin aikoinaan luulin että mun lasten speksit kiinnostaa kaikkia. Ei kiinnostanut vaan ketutti kuunnella. -
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
Korkeakouluvaihdossa ei useinkaan olla perhemajoituksessa, täysi-ikäisiä kun ollaan. Eipä meikäläiselle ainakaan 2010-luvun alussa Briteissä sellaista vaihtoehtoa edes tarjottu. -
Mulle luvattiin lapsena, että jos siirryn omaan huoneeseen nukkumaan, niin äiti tulee joka ilta lukemaan mulle iltasadun. No ehkä 2 kertaa kävi lukemassa iltasadun ja sen jälkeen sain selvitä nukkumaanmenosta aivan yksinäni. Samaan aikaan ISOsiskoni nukkui vielä vanhempien makuuhuoneessa ja sieltä kyllä kuului tarinointia. Oon 30-vuotias ja edelleen katkera. Kuinka vaikeaa äidin on lukea omalle lapselleen iltasatu? Ja kuinka vaikeaa on pitää noin yksinkertainen lupaus?
-
Tilasin useampi joulu sitten lapselle sellaisen pehmeän koiran, joka haukkuu, läähättää, vinkuu yms. Postin kuski toi sen ja muita leluja sisältävän pahvilaatikon mulle töihin ja naureskeli, että se paketti on pitänyt hänelle seuraa koko reitin ajan haukkumalla vaativasti :)
-
Lupaukset ovat aina lupauksia. Inhottavaa, jos on menty lupaamaan kallis puhelin, jos saa hyvän numeron. Todennäköisesti puhelin motivaattorina on päntännyt. Vähän sama kuin myyjälle luvattaisiin palkankorotus myynnistä X, jonka saavuttamisesta ei seuraisikaan mitään... Pitää luvata asioita, jotka voi pitää. Mä sanon aina lapsille, että "mahdollisesti, mutta en lupaa" ja lupaan vasta sitten kun asia on varma, silloinkin varauksella. Esim "mennään reissuun, jos kukaan ei sairastu" ym. Turhat lupaukset rikkovat vain luottamuksen.
-
Musta kiivi: Helppohan tuo puhelinlupaus on toteuttaa: jostain telialta tai elisalta korottomalla kk-maksulla vaan. Esim. telialla iPhone 13 23e/kk. Luulis olevan köyhemmälläkin varaa.
Paitsi jos on luottotiedot hyllyllä, silloin tommosia on vaikeempi osissa saada maksettua.. -
heimosenkeimo: Ostas 100 tommosta papukaijaa ja laittas ne samaan huoneeseen keskusteleen.
Tyttärien kanssa Lidlissä ennen joulua katsottiin toistavia joulupukkeja. Mikään niistä ei ensin puhunut mitään, joten painettiin useamman kättä.Yks kaks kaikki alkoivatkin toimia ja joulupukit kuorossa matkivat sitten toisiaan ja suht hysteeristä nauruamme. Lopussa kuulosti aika karmealta. -
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
Vissiin jäänyt koulutus toiseen asteeseen jos luulet että vaihto-opiskelijat automaattisesti asuisivat jossain perheessä. Eihän täysikäiset yliopisto- tai muut korkeakouluopiskelijat tietenkään missään isäntäperheissä asu, ne isäntäperheet on lukioikäisten vaihto-oppilaiden juttuja. Asua voi esimerkiksi opiskelija-asuntolassa tai itselleen vuokraamassa asunnossa tai soluhuoneessa. Eikä mikään estä ottamasta lapsia mukaan jos pystyy järjestämään perheelle sopivan asunnon ja lapsille hoidon päiviksi kun itse on opiskelemassa. Halpaa se ei ole mutta eihän lasten kanssa eläminen ilmaista ole Suomessakaan. -
Kyllä se iphone pitää hankkia kun kerran vaadittu työ siihen on tehty. Jos alkaa jotain kikkailemaan, nuori voi kantaa katkeruutta aikuisuuteen asti ja välit kariutua. Näin kävi mun ja isäni kanssa. "Sain" joululahjaks kitaran, eli kirjeen missä luvattiin että hankitaan yhdessä että saan semmosen minkä haluan. Kyselin, linkkailin kitaroita, kyselin lisää; "joo katotaan, katotaan". Meni vuosi. Isä pyysi mua muokkaamaan yhdet verhot, mihin mulla ei oikein ollu motia ja se sit jäi useaks kuukaudeks kunnes taas kysyin kitarasta; "saat kitaran kun oot muokannu verhot!" Ja tämähän ei käyny päinsä, mulle oltiin jo luvattu lahjaksi kitara, ja nyt yli vuoden lupauksen jälkeen mulle asetetaan ehdot? Ei, ei se niin toimi. Meni taas pari vuotta, olin työssäoppimassa ompelimossa, ja otin ne verhot sit muokkaukseen siellä; se olikin monimutkaisempaa kun luulin. Muokkasin, ja vein ne isälle, nyt saan kitaran? Ei. "Sulla meni näin kauan verhoissa nii menee yhtä kauan saada kitara" Alkaa nytkin tätä kirjoittaessa vituttaa tää epäoikeudenmukaisuus. Pidin hyvin vähää kontaktia isääni todella pitkään. Eräänä jouluna sitten sain kitaran aivan toiselta ihmiseltä, olin onnen kukkuloillani, taisin itkeäkkin. Tämän jälkeen isäni jotenkin ajatteli että pääsee nyt eroon tästä keissistä, mut en mä unohda mitä mulle on luvattu. Ehdotin, että nyt kun mulla on todella laadukas kitara, ja aika huono pattereilla toimiva vahvistin, nii josko hän sit hankkis mulle paremman vahvistimen. Siitä syttyi taas uusi riita, minkä lopuksi isä kumminkin myönsi epäoikeudenmukaisuuden ja suostui vahvistimen hankintaan; tästä vahvistin-riidasta on pian 4 vuotta, en oo saanu sitä. Kitara-lupauksesta 8 vuotta. En luota isääni, eikä kitarankaan soittaminen edistynyt kun aina vaan alkoi vituttamaan tää keissi. Vanhemmat, pitäkää ne lupaukset.
-
-
Tiina, keksi edes joku sovitteleva ratkaisu. Mun äiti teki mun ollessa teini, että lupasi yhden mun hinkuman vaatteen, kunhan toteutin jonkun vasten mielisen homman, olisko ollut huoneen siivous tms. Sitten kun homma oli hoidettu, mun äiti irvaili ettei se mitään luvannut, äänensävystä huomasi että oli enemmän huijannut teinin hoitamaan homman lupailemalla olemattomia. Jostain syystä sitä vielä ketutti kun hankin isältä rahat siihen vaatteeseen. Mutta vieläkin ottaa päähän toi äidin käytös, ehkä parempiakin kasvatustapoja olisi voinut olla.
-
Olikohan Lean tarkoitus kirjoittaa teilata eikä kehtaa myöhemmin myöntää kirjoitusvirhettään?
-
Jennan tarinassa ei ole mitään kummallista. Vaihdossa olevien asumisesta moni onkin jo kommentoinut. Lapsi on ehtinyt oppia, että monista substantiiveista voi tehdä verbejä englanniksi, joten hän yrittää sanoa englanniksi "äiti liuskaa", kun ei tiedä hampaiden valkaisulle muutakaan termiä (edes suomeksi). Liuskaamisen sijaan monelle saattaa tulla jotain muuta kuitenkin mieleen. Lupausten rikkominen lapselle on todella inhottavaa. Minulla on edelleen monia vanhempieni rikkomia lupauksia mielessäni, vaikka niistä on jo aikaa. Ne myös ovat ehdottomasti heikentäneet kunnioitustani ja luottamustani vanhempiani kohtaan. Itse yritin saada tyttäreni luopumaan koiran ruikuttamisesta laittamalla sen saamisen ehdoksi jotain niin suurta, etten kuvitellut hänen pystyvän siihen tai edes olemaan valmis yrittämään. Oikeastaan koko lupaus oli lähinnä vitsi, johon luulin hänen reagoivan tyylillä "antaa sitten olla". Hän teki sen kuitenkin, joten meillä on nyt hänen toivomansa koira. Se maksoi huomattavasti enemmän kuin iPhone, ja ylläpitokustannukset siihen päälle. Mutta opinpa miettimään lupauksiani tarkemmin.
-
Musta kiivi: Helppohan tuo puhelinlupaus on toteuttaa: jostain telialta tai elisalta korottomalla kk-maksulla vaan. Esim. telialla iPhone 13 23e/kk. Luulis olevan köyhemmälläkin varaa.
Normaalisti kyllä, mutta jos Tiina on suhtautunut laskujensa maksuun samalla asenteella kuin lupaustensa pitämiseen, ei varmaan osaria heru. -
Tuo saat "i-phonen jos nostat matematiikan numeroa" on väärin luvattu, jos ei ole aikomustakaan pitää lupausta. Tuossa tilanteessa itse pyytäisin lapsellani anteeksi, myöntäisin puhuneeni läpiä päähäni ja lupaisin säästää vuodessa 1100€ lapselle.(100€ korkoa) Olisi hyvä oppitunti lupausten pitämisestä sekä vanhemmalle että lapselle. Samalla voitais keskustella myös katteettomien lupausten tekemisestä, luottamuksesta jne.
-
Itse työskentelin aikanaan vartijana kauppakeskuksessa ja suljettuani koko kaupan oletin olevani yksin kun tein kotiinlähtöä. Siellä oli joku kolikoilla toimiva lasten "hytkytin" joka parin minuutin välein alkoi mantransa sanoin "HELLO HELLO". Olin juuri kohdalla hämärällä käytävällä kun kuulin tuon oudolla äänellä tulevan huudon puolen metrin päästä. Voin kertoa että siinä saattaa hieman säikähtää.
-
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
Uskomatonta miten monelle on opettajavaihto, tutkijavaihto ja korkeakoulujen oppilaiden vaihto täysin tuntematon käsite jos vaihdosta ainoa päätelmä on että siellä nyt jossakin perheessä ollaan kuin lukioteini vaihto-oppilas vaikka perheellinen aikuinen ihminen kyseessä. *huoh* -
Jennan tarina on olevinaan hassun hauska, Marianne ei osaa matikkaa ja Tiina on epäluotettava mulkku. Tämä trio ei vakuuta.
-
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
Sulla ja kaikilla sua lainanneilla on näköjään mennyt vaihto- opiskelu ja au pair sekaisin.Au pair on nuori joka menee toiseen perheeseen esimerkiksi lastenhoitoavuksi.Vaihto-opiskelija muuttaa ulkomaille ihan itsekseen opiskelemaan omaa alaa. Ei se asu kenenkään nurkissa. -
Iso Hoo: Uskomatonta miten monelle on opettajavaihto, tutkijavaihto ja korkeakoulujen oppilaiden vaihto täysin tuntematon käsite jos vaihdosta ainoa päätelmä on että siellä nyt jossakin perheessä ollaan kuin lukioteini vaihto-oppilas vaikka perheellinen aikuinen ihminen kyseessä. *huoh*
Tämä.Viisi edellistä tramucityn lainaajaa kuvittelee että täysi-ikäiset vaihto-opiskelijat asuisivat jossain ihmeen "perheessä". Uskomatonta miten heikkoa sivistyksen taso tälläkin palstalla. -
-
Korea roska: Ja silloin kun minä olin pieni, vanhempani lupasivat, että saan koiran, kun täytän 13. Pelkäsin jo silloin, että mitäs, jos koiraa ei tulekaan. Mitä jos vanhempani muuttavat mieltään? Mitä jos muutamme, eikä uuteen kotiin mahdu koiraa? Mitä jos meillä ei ole rahaa ruokkia koiraa? Kysyin, että onhan [...]
Pakko kerto oma kokemus, että minä sain oikeasti ns. oman koiran, kun täytin 12 vuotta ja se oli paras teko vanhemmilta koskaan. Toki saattoi johtua siitä, että meillä oli koiria ennestään muutenkin että koiran sai ns. helposti, mutta kun sain sen ihka oman, niin siitä lähti tosissaan mun koiraharrastus tulille. Teininäkin tulin lyhyiltä karku-/ryyppyreissuilta olevinaan vanhempiani sydämestäni vihaavana aina kotiin vain siksi, että mulla oli siellä oma koira hoidettavana. Tietysti vanhemmilla oli minunkin koirasta päävastuu, mutta 99% minä sen hoidin ruokkimisesta lähtien ja kun muutin pois kotoa, koira seurasi perässä ja ptii kaidalla tiellä opiskellessakin. Yhä tänäkin päivänä 35-vuotiaana harrastan aktiivisesti nykyisten koirieni kanssa, vaikka on omia muksujakin. -
Ruostumaton piimä: Mulle luvattiin lapsena, että jos siirryn omaan huoneeseen nukkumaan, niin äiti tulee joka ilta lukemaan mulle iltasadun. No ehkä 2 kertaa kävi lukemassa iltasadun ja sen jälkeen sain selvitä nukkumaanmenosta aivan yksinäni. Samaan aikaan ISOsiskoni nukkui vielä vanhempien makuuhuoneessa ja sieltä [...]
Eikä mitä paskaa! 😡☹️ Tosi epäreilua sua kohtaan, ja julmaa vanhemmilta noin selkeästi valita suosikkinsa, joka saa sitten erityiskohtelua! -
Laikukas kana: Tämä. Viisi edellistä tramucityn lainaajaa kuvittelee että täysi-ikäiset vaihto-opiskelijat asuisivat jossain ihmeen "perheessä". Uskomatonta miten heikkoa sivistyksen taso tälläkin palstalla.
Kyllä ainakin pari Japanissa vaihdossa ollutta yliopisto-opiskelijakaveriani asuivat paikallisten perheiden kodeissa. Kyllä tässäkin varmaan on monia tapoja. -
niinpä: Kyllä se iphone pitää hankkia kun kerran vaadittu työ siihen on tehty. Jos alkaa jotain kikkailemaan, nuori voi kantaa katkeruutta aikuisuuteen asti ja välit kariutua. Näin kävi mun ja isäni kanssa. "Sain" joululahjaks kitaran, eli kirjeen missä luvattiin että hankitaan yhdessä että saan semmosen [...]
Sait ainakin arvokkaan opetuksen paskanpuhumisesta. Eli kannattaa olla väleissä sellaisten ihmisten kanssa jotka tekee, ei sellaisten jotka lupailee. -
Ruostumaton piimä: Mulle luvattiin lapsena, että jos siirryn omaan huoneeseen nukkumaan, niin äiti tulee joka ilta lukemaan mulle iltasadun. No ehkä 2 kertaa kävi lukemassa iltasadun ja sen jälkeen sain selvitä nukkumaanmenosta aivan yksinäni. Samaan aikaan ISOsiskoni nukkui vielä vanhempien makuuhuoneessa ja sieltä [...]
Olit vissiin jo lapsena vaikea tapaus jos noin kovasti vanhemmat halusi sinut eri huoneeseen vaikka makkarissa olisi ollut tilaa. -
traumcity: Näin on. Ja siis vaihdossa kuten vaihto-oppilaana jonkun britin perheessä oma perhe mukana?
Tuossa voisi olla kysymys tutkijavaihdosta tai jopa työpaikan tilapäisestä ulkomaankomennuksesta, jos firmassa on tapana kierrättää työntekijöitä ulkomailla saamassa kokemusta. Opiskelijavaihdossa harvemmin on lapsia mukana. Tutkijavaihdot voivat olla lyhyitä muutaman kuukauden vaihtoja, joille perhe ei lähde mukaan, mutta ne voivat olla myös vuoden tai parin mittaisia isompia vaihtoja perheen kanssa. Me asuimme vuoden ulkomailla kahden keskimäärin 8-vuotiaan kanssa, koska puolisoni projektin rahoittaja edellytti, että osana hanketta on työskenneltävä vähintään vuosi ulkomailla. -
Ruostumaton piimä: Mulle luvattiin lapsena, että jos siirryn omaan huoneeseen nukkumaan, niin äiti tulee joka ilta lukemaan mulle iltasadun. No ehkä 2 kertaa kävi lukemassa iltasadun ja sen jälkeen sain selvitä nukkumaanmenosta aivan yksinäni. Samaan aikaan ISOsiskoni nukkui vielä vanhempien makuuhuoneessa ja sieltä [...]
Olen todella pahoillani puolestasi, ihan hirveää toimintaa vanhemmiltasi! -
Lämmin tomaatti: Totta. Olen yhä katkera kummitädilleni, ettei pitänyt lupausta lapsena: "käy meillä kymmenen kertaa yötä ja sitten voidaan tehdä fondueta". Olen 40 v ja lupaus annettiin, kun olin kuusi.
Teippaa se. -
Muistan sisareni 4-vuotias poika oli luonani muutaman päivän. Lupasin että "huomenna" mennään kaupungille ja hän pääsisi siellä leikkipuistoon ja hampurilaiselle. No kun se huominen koitti, minulla oli järjettömän kovat kivut, kysyin pojalta: "Sopiiko, että mennään toisena päivänä, kun liikkuminen sattuu." Poika oli kuin enkeli ja sanoi: "Kyllä se sopii." Minua kuitenkin otti aivoon, en pitänyt itsestäni, kun petin lupauksen. Lopulta sanoin: "Rakas, haluan pitää lupaukseni, joten sovitaanko, että me kuljetaan tosi hitaasti ja varovasti." Poika suostui. Minuun sattui, mutta minulla oli niin hyvä mieli, kun sain pitää lupaukseni. Koskaan en ole antanut sisarenilapsille (tai muillekaan) lupauksia, joita en ole pitänyt, niin paljon heitä arvostan ja rakastan. ❤️
-
Minä vain: Muistan sisareni 4-vuotias poika oli luonani muutaman päivän. Lupasin että "huomenna" mennään kaupungille ja hän pääsisi siellä leikkipuistoon ja hampurilaiselle. No kun se huominen koitti, minulla oli järjettömän kovat kivut, kysyin pojalta: "Sopiiko, että mennään toisena päivänä, kun liikkuminen [...]
No on tuokin nyt outoa ja lapselle ihan karmivaa.Minulle ainakin olisi lapsena tullut hirveä syyllisyys siitä, että toinen joutuu hirveissä kivuissa taapertamaan hitaasti ja varovasti. Vain siksi, että minä ahneuksissani halusin leikkimään. Olisin oppinut, ettei kannata pyytää itselleen mitään, kun se satuttaa toisia, ja että minunkin täytyy satuttaa itseäni toisten mieliksi, mikäli satun sairastumaan kesken lupauksen täyttämisen.Lapselle olisi paljon terveempää opettaa, että vaikka lupaukset pidetään, niin joskus niitä voi joutua lykkäämään, ja sairaana saa aina jäädä toipumaan. Se on paljon selkeämpää kuin tuollainen syyllistävä veivaus, että "lupaan - rikon lupauksen - en rikokaan mutta kärvistelen tuskissani sinun takiasi" . -
Tarkka sitruuna: 4v. nyt kertoo kaiken ihmetyksen aiheen eteenpäin, oli kohde kuka hyvänsä. Ajatteli varmaan kertoa, että äiti valkaisee hampaita, mutta kielitaito ei ihan riittänyt.
4v vierasta kieltä opetteleva tenava toistelee kaikkea oppimaansa uudelleen ja uudelleen, usein kovaan ääneen koska ne uuden kielen sanat ja lauseet nyt vaan on niin jänniä.Kaikille tutuille ja tuntemattomille naapurin sedästä kaupan kassatätiin täytyy ehdottomasti saada kertoa että 'äiti vaalentaa hampaitaan' eli 4v Paavon kielilogiikalla "mummy strips" (suora käännös: "äiti strippaa")Ilmeisesti useimmat Fmokien lukijat eivät ole koskaan olleet 4v eikä heillä ole myöskään ollut 4v lasta joka on tohkeissaan uuden/vieraan kielen puhumisesta. -
Takkuinen kilpikonna: No on tuokin nyt outoa ja lapselle ihan karmivaa. Minulle ainakin olisi lapsena tullut hirveä syyllisyys siitä, että toinen joutuu hirveissä kivuissa taapertamaan hitaasti ja varovasti. Vain siksi, että minä ahneuksissani halusin leikkimään. Olisin oppinut, ettei kannata pyytää itselleen mitään, kun [...]
Voin vakuuttaa ettei se skidi saanut omantunnon tuskia tuosta. Hän tuli tietämään sinäkin päivänä, kuinka rakas hän minulle on. Vaikka minulla olikin kipuja, kerroin silti hänelle, että nautin yhteisestä ajastamme täysillä.Lapsetkin ovat yksilöllisiä. Jos sinä olisit ollut tuo kyseinen sisareni lapsi, ehkä en olisi vienyt sinua kaupungille ja puistoon, koska olisin melko varmasti tiennyt millä tavalla sinä katsot maailmaa ja otat asioita ja tilanteita vastaan.Mutta tiesin tasan tarkkaan kuinka tämä kyseisen pojan ajatusmaailma toimi ja kuinka hän suhtautui erilaisiin tilanteisiin.Hänen veljensä kohdalla oltaisiin jääty asunnolleni, koska hänen veljensä ei olisi käsitellyt asioita samalla tavalla.Vaikka olenkin vain täti, niin nuo lapset olivat paljon minun vastuullani ja näin ollen voin sanoa, että minä opettelin tarkkaan sen, miten he suhtautuvat erilaisiin tilanteisiin ja millä tavalla he käsittelevät asioita ja nuo kaksi tenava ovat aina olleet kuin yö ja päivä. Se mitä toisen kanssa ehkä on voitu tehdä, ei olisi ollut toisen kanssa yhtään hyvä juttu. -
Minä vain: Voin vakuuttaa ettei se skidi saanut omantunnon tuskia tuosta. Hän tuli tietämään sinäkin päivänä, kuinka rakas hän minulle on. Vaikka minulla olikin kipuja, kerroin silti hänelle, että nautin yhteisestä ajastamme täysillä. Lapsetkin ovat yksilöllisiä. Jos sinä olisit ollut tuo kyseinen sisareni [...]
No huh, sori mutta nyt kuulostaa jo karmivalta. Joo kiva että rakkaus pelittää ja niin edelleen, mutta omien "rakas"-sanalla täydennettyjen vuorosanojensa siteeraaminen, lasten ajatustenlukumaisen luonneanalyysin vakuuttelu, ja Stanfordin naisten kaltaisen liian täydellisen perheonnen kuvailu kuulostaa teennäisimmältä tarinalta, mitä olen vähään aikaan kuullut. Nyt näen sinut mielessäni kymmeniä ihmisiä kaataneena sarjamurhaajana, joka yrittää epätoivoisesti peitellä todellista luonnettaan tällaisilla yliampuvasti liioitelluilla rakkaushöpöhöpötarinoillaan :D -
Marianne ja Pauliina ihmettelee miksi lapsen tai koirien iät ilmoitetaan "päivälleen". Lapsen ja koiranpennunkin kehitys etenee alkuviikkoina, -kuukausina niin nopeasti että sillä todellakin on merkitystä että onko ikää 6 tai 16 viikkoa. Lisäksi rokotusohjelmat on luotu alkutaipaleella viikoille, joten muillekin kertoo enemmän vaikka sen pennun 16 vkon ikä (rokotukset annettu ja koira voi tavata vapaammin muita koiria) kuin ympäripyöreä "alle yksivuotias koira etsii leikkikaveria" ilmoitus. Miksi pitää tehdä ongelma itselleen asioista, jotka ei ole ongelmia.
-
Takkuinen kilpikonna: No huh, sori mutta nyt kuulostaa jo karmivalta. Joo kiva että rakkaus pelittää ja niin edelleen, mutta omien "rakas"-sanalla täydennettyjen vuorosanojensa siteeraaminen, lasten ajatustenlukumaisen luonneanalyysin vakuuttelu, ja Stanfordin naisten kaltaisen liian täydellisen perheonnen kuvailu [...]
Ai syvä rakkaus on karmivaa?Mä luen susta kyynisyytyä ja ilmeisesti katkeruutta. Etkö sä saanut rakkautta?Mä oon siksi ollut niille rakastava, koska he tarvitsi rakkautta paljon. Valitettavasti heidän isänsä oli väkivaltainen juoppo ja meni kauan ennen kuin vanhempi poika saatiin tasapinoon. Pienikin ääni kolahdus jos kuului, niin poika juoksi syliin ja kysyi peloissaan: "Onko se isi."Se on mielestäni karmivaa, että alle 2-vuotias oppinut isästään vain sen, että sitä pitää pelätä.Tilanteita tuli milloin missäkin. Monet keskustelut olivat vakuuttelua, että isi on kaukana varmasti. Ja sellaista ei pitäisi kenenkään lapsen kokea, että joutuu pelkäämään isäänsä.Koska heidän isänsä ei ollut turvallinen ja heille antanut hyviä hetkiä, olin minä vapaaehtoinen antamaan, heille täytettyjä lupauksia, rakkauttani, iloa ja naurua.Siinä sinulle karmivaa tarinaa.Onneksi itse ja läheiseni tiedämme, millainen olen ja se riittää.Ymmärrän kuitenkin, jos sinun kokemuksesi rakkaudesta on karmivaa, minä kuitenkin pidän siitä ja rakastan kaikkia ja kaikkea. Jopa sinua. ❤️ -
Tasapainoon* Pyydän anteeksi. Tulee kännykällä aina kirjotusvirheitä, vaikka yritän olla tarkka.
-
Laura: Mulla oli Furby! Ihan hirvee otus, pelkäsin sitä melkein heti paketista ottamisen jälkeen (+yhdistin sen aina hirveään häpeän/syyllisyyden tunteeseen kun olin pyytänyt sen ukilta ja äiti suuttui että noin kalliin lelun pyysit ☹️🤦♀️) Piilotin sen vaatekaapin perälle ja kiedoin vielä johonkin [...]
Minä päädyin irrottamaan Furbystäni paristot. Se oli hauska lelu, mutta sitä ei voinut hipaistakaan tai siirtää kaapissa, kun se heräsi höpöttelemään ja sitä ei millään saanut hiljaiseksi. Tai kun luuli saaneensa, jonkin ajan kuluttua se ääntely komerossa jatkui. PelottavaaRatkaisu: Otetaan paristot irti, sitten se hiljenee (ehkä, takuuta ei ole) -
Minä vain: Ai syvä rakkaus on karmivaa? Mä luen susta kyynisyytyä ja ilmeisesti katkeruutta. Etkö sä saanut rakkautta? Mä oon siksi ollut niille rakastava, koska he tarvitsi rakkautta paljon. Valitettavasti heidän isänsä oli väkivaltainen juoppo ja meni kauan ennen kuin vanhempi poika saatiin tasapinoon. [...]
No hyi. Aluksi olit vain outo, sitten karmiva, mutta nyt käyttäydyt jo vastenmielisesti. Kuten sanoin, rakkaudessa ei ole mitään vikaa, mutta on karmivaa, kun joku käyttää noin paljon aikaa ja vaivaa oman, täydellisen rakkaudellisuutensa vakuutteluun.Ja vielä karmivampaa on tuo, miten kuvittelet osaavasi lukea toisten ajatuksia täydellisesti. Se on jo näin netin välityksellä ällöä, ja oikeassa elämässä on oikeasti hirveää, kun joku tulee päättämään toisten ihmisten puolesta, millaisia heidän kuuluu olla ja mitä ajatella, sillä verukkeella, koska "minä tiedän tismalleen millainen olet ja mitä ajattelet". Usein ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita omasta ajatustenluvun tasoisesta ihmistuntemuksestaan, eivät oikeasti tunne toisia niin hyvin kuin kuvittelevat, ja toisille on kärsimystä joutua olemaan heidän seurassaan, koska he tuputtavat omia virhetulkintojaan jatkuvasti kaikkialle eivätkä hyväksy sitä totuutta, että he eivät aina ole oikeassa niissä johtopäätöksissään, mitä toisista vetävät.Kuulostat ihan Dolores Pimennolta. Hänkin käytti hirveästi aikaa ja vaivaa ulkokuorensa ja oman narratiivinsa kehittelyyn, vakuuttaakseen toiset ja itsensä siitä, että hän on suloinen ja ihana pikku rakkaustäti. -
Takkuinen kilpikonna: No hyi. Aluksi olit vain outo, sitten karmiva, mutta nyt käyttäydyt jo vastenmielisesti. Kuten sanoin, rakkaudessa ei ole mitään vikaa, mutta on karmivaa, kun joku käyttää noin paljon aikaa ja vaivaa oman, täydellisen rakkaudellisuutensa vakuutteluun. Ja vielä karmivampaa on tuo, miten kuvittelet [...]
Sinä se tässä kuulostat minusta aika karmivalta. Eihän hän missään vaiheessa väittänyt lukevansa kaikkien ihmisten ajatuksia saatikka että päättäisi muiden ihmisten puolesta kaiken. Mutta 4-vuotiaan puolesta nyt normaalit aikuiset päättävät. Uskon kyllä, että hän rakastaa lapsia, joita on hoitanut paljon. Sinulla ei taida olla lapsia lähipiirissäsi? Se on nimittäin ihan luonnollista ja aika normaalia, että oppii lukemaan lasta kuin avointa kirjaa, mikäli viettää tämän kanssa paljon aikaa. Pitäisiköhän sinun tulla sieltä kyynisyyden kuplastasi ulos hetkeksi, jos et näe mitään muuta kuin karmivaa pahaa. Sinä tässä olet ainakin minun mielestäni karmiva. -
Ihmettelevä paprika: Sinä se tässä kuulostat minusta aika karmivalta. Eihän hän missään vaiheessa väittänyt lukevansa kaikkien ihmisten ajatuksia saatikka että päättäisi muiden ihmisten puolesta kaiken. Mutta 4-vuotiaan puolesta nyt normaalit aikuiset päättävät. Uskon kyllä, että hän rakastaa lapsia, joita on [...]
No onhan minun suhtautumiseni tähän nyt tosi negatiivinen, mutta minun oli tarkoitus vain sanoa, että lapsellekaan ei välttämättä ole kivaa, että aikuinen satuttaa itseään viedäkseen lapsen leikkimään. Tämä siis oli tässä vaiheessa pelkkä yleinen huomio, tuntematta tapauksen henkilöitä. Kuten sanoin, MINUSTA olisi lapsena tuntunut hirveältä joutua tuollaiseen tilanteeseen. Siihen vastattiin, että hän kyllä osaa lukea lapsen kaikki ajatukset ja ihan yksilöllisesti räätälöi lapselle tuollaisen kidutusleikkireissun, ja että minä en sitten kai vain ole koskaan tuntenut oikeaa rakkautta kun olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti ei ole hyvä idea kertoa lapsille, että "satutan itseäni sinun mieliksesi".Lisäksi tuntuu inhottavalta, kun kirjoittaja väittää osaavansa lukea minunkin ajatukseni sanomalla:Minä vain:
Ajatustenlukija ei nyt osannut lukea minun ajatuksiani, vaikka niin kuvitteli. Minua vain ällöttää oman, täydellisen rakkaudellisuutensa julkinen kiillottelu, ja kuvitelmat omasta kyvystään lukea jopa tuntemattomien ihmisten ajatuksia.Mä luen susta kyynisyytyä ja ilmeisesti katkeruutta. - - sinun kokemuksesi rakkaudesta on karmivaa - -.Saa (ja kannattaa) olla ihan oma itsensä ilman, että minua tarvitsee yrittää miellyttää. Tärkeinhän on se, että lapsosilla on kaikki hyvin. Mutta kun minun yleiseen huomiooni lasten tervehenkisestä tunnekasvatuksesta vastattiin tällaisilla kaiken selittävillä nyyhkytarinoilla, jotka antavat oikeutuksen poiketa minun mielipiteestäni yhden tietyn lapsen kohdalla, niin vähän kuulostaa siltä, että meidän nettianonyymien hyväksynnällä sitten kuitenkin olisi jotain merkitystä. Siihen voin sanoa vain, että lakatkaa piittaamasta nettianonyymien mielipiteistä, mutta jos kuitenkin piittaatte, niin minut tulette ajaneeksi vain entistä ällöttyneemmäksi joka kerta, kun tyrkytätte minulle tuota "sinä et tiedä rakkaudesta mitään mutta minä rakastan sinua silti pusi pusi hali hali öklö öklö rakkaus voittaa kaiken" -rallattelullanne. -
-
Tuohon Tiinan keissiin lisätäkseni, että mä nään ton sillain vielä ikävällä tavalla, että mitäs jos Tiina ei edes uskonut tyttärensä voivan nostaa numeroitaan ja siksi meni kevytmielisesti lupaamaan uusimman iPhonen miettimättä yhtään pidemmälle. Vähän sellainen ”joo joo, saat saat”-hälläväliä asenne huokuu tuosta tyylistä.
-
Takkuinen kilpikonna: No onhan minun suhtautumiseni tähän nyt tosi negatiivinen, mutta minun oli tarkoitus vain sanoa, että lapsellekaan ei välttämättä ole kivaa, että aikuinen satuttaa itseään viedäkseen lapsen leikkimään. Tämä siis oli tässä vaiheessa pelkkä yleinen huomio, tuntematta tapauksen henkilöitä. Kuten [...]
Öööö, mitä hittoo täällä tapahtuu? Mikä sun ongelma on? -
Takkuinen kilpikonna: No onhan minun suhtautumiseni tähän nyt tosi negatiivinen, mutta minun oli tarkoitus vain sanoa, että lapsellekaan ei välttämättä ole kivaa, että aikuinen satuttaa itseään viedäkseen lapsen leikkimään. Tämä siis oli tässä vaiheessa pelkkä yleinen huomio, tuntematta tapauksen henkilöitä. Kuten [...]
Kieltämättä minäkin luin tekstistäsi kyynisyyttä ja katkeruutta. Sulla on kirjoituksesi perusteella tunnepuolella paljon ongelmia. Toivon että saat niihin apua. -
Saava neuvonantaja: Öööö, mitä hittoo täällä tapahtuu? Mikä sun ongelma on?
Rupesin itsekin ihan miettimään, miksi tuon yhden kirjoittajan tapa puhua sisaruksenlapsistaan aiheutti minussa niin voimakkaan inhoreaktion, ja keksin siihen syyn. Ja sinä kun kysyit kysymyksen, niin nyt saat kärsiä siihen vastauksen :DOlen nähnyt, sanoisinko että aika paljon ihmisiä ja heidän ongelmiaan. Aikuisia, lapsia, ja aikuisia jotka edelleen kärsivät siitä, että joutuivat olemaan vanhempiensa lapsia.Kun käytetään sanaa "rakkaus", se voi tarkoittaa kahta hyvin eri asiaa. Toisille se merkitsee sitä, että he arvostavat rakastamaansa ihmistä, nauttivat hänen seurastaan, ja haluavat hänen olevan onnellinen. Toiset taas esittävät, että rakkaus tarkoittaa heillekin tätä, vaikka tosiasiassa se tarkoittaa heille jotain aivan muuta. Nämä ihmiset eivät luultavasti edes kykene tuntemaan rakkautta ketään muuta kuin korkeintaan itseään kohtaan, mutta näennäinen rakkaus on heille niin olennainen pala imagoaan, ja kenties jopa minäkuvaansa, että he teeskentelevät rakkautta. Oikeasti he vain peittelevät "rakkaudella" sitä, miten hyväksikäyttävät toisia.Lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa se näyttää esim. tältä:Rakastava vanhempi puhuu lapsestaan tunteellisesti, niin positiivisin kuin negatiivisinkin tuntein, ja usein negatiivisista tunteistaan puhuessaan huolehtii siitä, onko hän aivan huono vanhempi. "Rakastava" vanhempi sen sijaan puhuu lapsestaan yleensä yltiöpositiivisesti, paitsi että hän ei oikeasti puhu lapsestaan, vaan itsestään, käyttäen lasta ainoastaan itsekehujensa välineenä. Asiat kääntyvät niin päin, että kaikki lapsen positiiviset asiat ovatkin vanhemman ansioita, ja vanhempi käyttää häikäilemättä lapsen kauheitakin elämänkokemuksia kehuskellakseen sillä, miten ihanan rakastavasti ja täydellisesti hän vanhempana tuki lastaan vaikeassa tilanteessa. Mikäli "rakastava" vanhempi on tilanteessa, jossa hänen on pakko puhua lapsestaan negatiivisesti, hän syyttää kaiken negatiivisuuden joko lapsensa tai kaikkien muiden syyksi, ja tekee selväksi, että hänhän vanhempana ei ole negatiiviseen asiaan millään lailla osallinen."Rakastavalle" vanhemmalle lapsi on pelkkä minuuden jatke, jolla hän ylläpitää omaa imagoaan. Vanhempi mainostaa suureen ääneen sitä, miten herttaisen läheiset välit hänellä ja lapsella on, vaikka tosiasiassa lapsi tuntee olonsa epämukavaksi ja turvattomaksi vanhempansa seurassa. Vanhempi mainostaa tuntevansa lapsen yhtä hyvin kuin itsensä, vaikka tosiasiassa lapsi ei ole enää vuosikausiin puhunut vanhemmalle mistään omista asioistaan, koska on oppinut puhumisen johtavan vain pahoihin tuloksiin. Vanhempi lupailee, että rakastaa lastaan aina pyyteettömästi, juuri sellaisena kuin lapsi on, mutta jos lapsi onkin esim. homo tai transsukupuolinen, niin vanhempi kieltää tämän ja rankaisee lasta niin kauan, kunnes tämä palaa takaisin vanhemman sallimaan muottiin. "Rakastavan" vanhemman lapsi on siis rakas omana itsenään... niin kauan, kuin hänen "oma itsensä" asettuu vanhemman mukavuusalueelle. "Rakastavan" vanhemman kodissa on kaksi rinnakkaista narratiivia: se narratiivi, jota esitellään vieraille totuutena, vaikka lapsi ei tunnista tuota "totuutta" omasta elämästään; ja narratiivi niistä konkreettisista asioista, joita lapsi ympärillään näkee, mutta joiden ei saa sanoa olevan totta.Lapsi on "rakastavalle" vanhemmalle huomiohakuisuuden väline, mutta myös ensisijainen huomion lähde. Vanhempi saattaa ylirasittaa lasta aikuisten ongelmilla ja esitellä lapselle sellaisia puolia itsestään, joita lapsen ei kuuluisi vanhemmastaan nähdä. Uhriutuminen on "rakastavan" vanhemman lempitapa kommunikoida lapsensa kanssa, sillä uhriutumalla hän saa toivomaansa huomiota, ja lisäksi syyllistettyä lapsen toimimaan haluamallaan tavalla."Rakastava" vanhempi on äärimmäisen herkkä tulkitsemaan asioita hyökkäykseksi itseään ja omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Jos esim. työkaveri sanoo, että on kuullut viljaa sisältävän ruokavalion aiheuttavan lapsille suolisto-ongelmia, niin oikeasti rakastava vanhempi saattaa naurahtaa: "ei meidän lapsilla ainakaan ongelmia ole, vaikka leipä maistuu hyvin". "Rakastava" vanhempi saattaa sen sijaan loukkaantuneena tarinoida juurta jaksaen, miten lastenlääkäri ja kolme eri ravitsemusterapeuttia ovat mukamas suositelleet tiettyjä viljavalmisteita juuri hänen lapsilleen syistä X ja Y, ja sitä paitsi työkaverilla ei ole mitään lähteitä tuon väitteensä tueksi, että hän mukamas myrkyttäisi lapsiaan epäterveellisellä ruoalla.Parhaassa tapauksessa tällaisten ihmisten lapset saavat kasvaa rauhassa, ilman kunnollista suhdetta "rakastavaan" vanhempaansa, kun tämä käyttää heitä elävinä nukkeina omassa kotileikissään. Mutta usein kuvioon liittyy muitakin ongelmia, esim. seksuaalista hyväksikäyttöä, jota "rakastava" vanhempi ei viitsi noteerata, kun ongelman korjaaminen olisi hänelle niin työlästä ja hiljaiseksi häpäistyn lapsen kanssa eläminen on hänelle sama asia kuin onnellisenkin lapsen kanssa eläminen olisi.Ja tästä minun voimakas inhoreaktioni johtuu. Minä olen nähnyt, miten romuna ihmiset voivat olla tällaisten "rakastavien" vanhempien jäljiltä. En tunne tuota kirjoittajaa enkä ketään hänen mainitsemiaan henkilöitä, enkä väitä, että hän olisi juuri tällainen "rakastava" pascacasa. Hänen kirjoittamansa teksti oli vain erittäin vahva esimerkki siitä, miten "rakastavat" ihmiset puhuvat läheisistään. Omaa dialogiosuuttaan korostaen, omaa rakkaudellisuuttaan ja läheistä suhdettaan vakuutellen, läheistensä kamalia elämänko -
Pienten lasten äitinä olen opetellut kertomaan kaikki kivat asiat niin viime hetkellä kuin mahdollista. "Nyt takit päälle, lähdetään Hop Loppiin". Jos erehtyy kertomaan edellisenä päivänä, joku kuitenkin sairastuu ja pettymys on valtava.
-
Takkuinen kilpikonna: Omaa dialogiosuuttaan korostaen, omaa rakkaudellisuuttaan ja läheistä suhdettaan vakuutellen, läheistensä kamalia elämänko
elämänkokemuksia oman pointtinsa vahvistamiseksi revitellen ja lopuksi käyttäen defenssinä, että "jos olet kanssani jostain eri mieltä, niin et varmana tiedä tosirakkaudesta mitään".Vaikken ihmistä tuntematta vedä mitään johtopäätöksiä, niin noissa viesteissä kuitenkin täyttyi (mahdollisesti sattumalta) niin monta samaan suuntaan osoittavaa varoitusmerkkiä, että vaarasilmääni alkoi kovasti kutittaa. Se epäluulo sitten purkautuu voimakkaana inhona, koska halveksun syvästi niitä ihmisiä, jotka todetusti ovat sellaisia "rakastavia" hyväksikäyttäjiä. -
Takkuinen kilpikonna: Rupesin itsekin ihan miettimään, miksi tuon yhden kirjoittajan tapa puhua sisaruksenlapsistaan aiheutti minussa niin voimakkaan inhoreaktion, ja keksin siihen syyn. Ja sinä kun kysyit kysymyksen, niin nyt saat kärsiä siihen vastauksen :D Olen nähnyt, sanoisinko että aika paljon ihmisiä ja heidän [...]
En kestä, millaisia helmiä feissarimokien kommenteista välillä löytyy. Osuu tuo kuvaus "rakastavasta" vanhemmasta, ei täysin, mutta pelottavan hyvin omaan vanhempaan. Vielä aikuisenakin kaikki onnistumiset ovat hänen ansiotaan ja epäonnistumiset omaa syytä. Sain tästä paljon ajattelemisen aihetta, kiitos. -
Kykenemätön peura: En kestä, millaisia helmiä feissarimokien kommenteista välillä löytyy. Osuu tuo kuvaus "rakastavasta" vanhemmasta, ei täysin, mutta pelottavan hyvin omaan vanhempaan. Vielä aikuisenakin kaikki onnistumiset ovat hänen ansiotaan ja epäonnistumiset omaa syytä. Sain tästä paljon ajattelemisen aihetta, kiitos.
Kivaa jos tästä oli jollekulle jotain hyötyä. Näille vanhemmille on olemassa diagnoosejakin, mutta yleensä kannattaa mieluummin selittää kuvio auki sen sijaan, että käyttäisi mitään tarkkaa diagnoosinimikettä. Tämä siksi, koska yleensä häiriintyneillä vanhemmilla ei ole virallista diagnoosia (vaikka aihetta diagnoosiin olisi), ja toisekseen siksi, koska ihmisillä on diagnoosisanoista aina omat ennakkokäsityksensä, jotka rupeavat ohjailemaan heille vääriä käsityksiä, mikäli he eivät tunne aihetta hyvin. (Mutta jos haluat oppia aiheesta lisää, etsi tietoa vanhempien persoonallisuushäiriöistä. Aloita googlettamalla "vanhemman narsismi" ja jos ei heti kolahda, niin korvaa narsismi-hakusana muulla persoonallisuushäiriöllä).Ja pienenä varoituksena. Yleensä nämä häiriintyneet ihmiset, varsinkin lasten vanhempina, ovat niin salakavalan julmia, että ulkopuoliset eivät huomaa heissä mitään outoa, mutta heidän uhrinsa tunnistavat myrkyllisen käytöksen varoitusmerkit melkein ennen kuin ehdit suutasi avata. Jos myrkyllistä käytöstä yrittää selittää jollekulle, joka ei itse ole vastaavaan törmännyt, reaktio on yleensä vähättely ja kieltäminen: "tuohan on ihan normaalia" ja "eihän kukaan vanhempi nyt mitään sellaista tekisi". Ryhmäterapioissa ja vertaistukiryhmissä sen sijaan yksi useimmin kuultuja kommentteja on: "aivan kuin puhuisit minun vanhemmastani/sisaruksestani/ex-puolisostani". On hämmentävää, miten tismalleen samat, sairaat käytösmallit, joskus jopa tismalleen samoja sanavalintoja myöten, toistuvat sadoissa tuhansissa ihmisissä eri puolilla maailmaa. Eli jos puheeni kuvailee sinun läheistäsi, niin kokemuksesi hänestä on varmasti erittäin todellinen, mutta kannattaa olla varovainen, kenelle siitä puhuu, koska kaikki eivät vain ymmärrä, että sellaisilla tavoilla käyttäytyviä ihmisiä on oikeasti olemassa. -
Lyhyenläntä kurkku: Pienten lasten äitinä olen opetellut kertomaan kaikki kivat asiat niin viime hetkellä kuin mahdollista. "Nyt takit päälle, lähdetään Hop Loppiin". Jos erehtyy kertomaan edellisenä päivänä, joku kuitenkin sairastuu ja pettymys on valtava.
Suosittelen ehdottomasti kaikille, etenkin kun pienillä lapsilla ei ole mitään kalenterissa joten sinne voi mennä keskiviikkona tai lauantaina. Kaikkein typerintä on kertoa parivuotiaalle jostain kolmen viikon päässä olevasta lomareissusta. :) -
Kehittymätön persikka: Tämä mokassa nähty tapa ilmaista ikää on mulle ollut aina sellainen kiehuvaa sisäistä raivoa aiheuttava asia 😁 sitä väärää desimaalia kun käyttävät monet mulle rakkaat ja ihan fiksunkin oloiset ihmiset, mutta en voi olla kyseenalaistamatta heidän järjenjuoksuaan, jos ei edes ton verran ole käsitystä matematiikasta.
Se nyt vaan on näppärä ja vakiintunut lyhenne nettikielessä. Asiayhteydestä lähes aina selviää, että 1,11 tarkoittaa 1v 1kk jonka kirjoittaminen kännykällä vaatii yleensä monta klikkausta (vaihto numeroille, kirjaimille, numeroille, kirjaimille). Se ei ole matemaattinen desimaaliluku vaan lyhenne. En mäkään kieltämättä sitä käytä, kun oon vähän autistinen ilmaisun tarkkuudessa, mutta ymmärrän ongelmitta. Kukaan tuskin on niin tyhmä, että alkaa laskea lapsen ikää 12(kk) jaettuna 10 kertaa 1,1 eli 1v 1 kk ja 6 päivää. Ellei sit oikeesti oo vakavia vaikeuksia ymmärtää kielikuvia.Samaan tapaan matemaattisesti epätarkka on ilmaisu ”puolet enemmän” jolla jotkut tarkoittavat itseasiassa ”kaksi kertaa yhtä paljon” ja toiset oikeasti puolet enemmän (eli 1,5 kertaa alkuperäinen määrä). Tää ärsyttää mua enemmän, lähinnä siksi, että se on oikeasti epätarkempi.Tai äärimmäisen epätarkka ilmaisu 8.4. Mennessä joka joskus tarkoittaa viimeistään 7.4. Ja joskus viimeistään 8.4. Jälkimmäinen on tietenkin tarkempi ilmaisu, mutta ihan virallisissa yhteyksissä molempia tulkintoja näkee niin paljon, että on äärimmäisen epätarkka tapa kertoa viimeinen hetki tehdä jotain. -
niinpä: Kyllä se iphone pitää hankkia kun kerran vaadittu työ siihen on tehty. Jos alkaa jotain kikkailemaan, nuori voi kantaa katkeruutta aikuisuuteen asti ja välit kariutua. Näin kävi mun ja isäni kanssa. "Sain" joululahjaks kitaran, eli kirjeen missä luvattiin että hankitaan yhdessä että saan semmosen [...]
Lupauksien lunastamatta jättäminen on nihkeää ja tässä aikuinen ei toiminut reilusti. Mutta kuulostaa kyllä erikoiselta, että välit vanhempiin ovat huonot, kun ei ole lapsena saanut kallista luvattua esinettä. Jos esine on niin tärkeä, niin sen voi aikuisena hankkia ihan itse itselleen, eikä kantaa vuosia kaunaa. Jos ei ole rahaa, niin aikuinen osaa kyllä säästää. Tekstistä ymmärsin, että kirjoittaja oli jo opiskelemassa ompelua, eli ei enää edes lapsi. Ja yhä haluaisi maksattaa tavaroitaan (nyt uuden vahvarin) vanhemmillaan. Mikäli oikein ymmärsin, niin uusi vahvari pitäisi saada korvauksena lapsuuden hankkimatta jääneestä kitarasta? Lapselliselta kiukuttelulta tämä minusta kuulostaa.En saanut nuorimpana lapsena aina kaikkea haluttua ja luvattua, eikä harmita kyllä yhtään. Voin nyt aikuisena ostella asioita ihan itse, jos haluan.Alkuperäiseen keissiin sanoisin, ettei turhia lupauksia kannata antaa. Mutta jos nyt jo sattui, niin kannattaisi keskustella lapsen kanssa, selittää taloudellinen tilanne ja ainakin kysyä kelpaisiko vanhempi malli tai malttaako odottaa hetken, jos säästetään ensin vähän. Lapset ovat fiksuja ja ymmärtävät kyllä erilaisia tilanteita, jos aikuinen osaa ne järkevästi selittää. Se, ettei vaivautuisi edes selittämään ja peruisi muuten vain lupauksen, jäisi varmasti harmittamaan.Ja se, että pitäisi pelätä joutuvansa oman lapsensa teippaamaksi (tai pahoinpitelemäksi) ei ole normaalia. Silloin ei ole kaikki kotona kunnossa. Toivottavasti perhe osaa hakea apua! o_O -
Takkuinen kilpikonna: Kivaa jos tästä oli jollekulle jotain hyötyä. Näille vanhemmille on olemassa diagnoosejakin, mutta yleensä kannattaa mieluummin selittää kuvio auki sen sijaan, että käyttäisi mitään tarkkaa diagnoosinimikettä. Tämä siksi, koska yleensä häiriintyneillä vanhemmilla ei ole virallista diagnoosia (vaikka [...]
Paljon ajattelemisen aihetta. Omassa tuttavapiirissä on juuri tällainen "rakastava" vanhempi, jota esim. juhlissa kilvan ylistettiin mahtavaksi vanhemmaksi. Kuitenkin puolet lapsista on/on ollut päihdekoukussa ja kärsii mielenterveysongelmista. Taustalla julkista "minun ihana ja rakas lapseni teki mammalle lounasta ja oli siivonnut, rakastan!" hypetystä, mutta kulisseissa heti jos lapset teki virheitä oltiin heitä hylkäämässä (ja hylättykin konkreettisesti myöhemmin, kun ei enää sovi puhtoiseen imagoon rappiolapset) ja vedottiin heidän ilmeisen pahojen vikojen olevan toisen puolen suvun peruja. Itse näin aina tämän teatterin taakse jo lapsena, olin tosi epäileväinen tämän henkilön persoonaa kohtaan ja tunsin epämukavaksi oloni perheessä käydessäni ja kuullessani ilmiselviä valheita. Myöhemmin olen kuullut vielä ne kulissien takana tapahtuneet julmuudet, mitkä panee miettimään miksi lapsia on edes tehty tuohon perheeseen. Mutta edelleen se julkinen kuva on erityisen rakastava vanhempi, liekö joskus saa mitalin ponnisteluistaan, kun näyttää uppoavan muihin tuo show. En tiedä miten ne puuttuvat lapset on selitetty, ehkäpä piirit on vaihtuneet niin monesti, että unohtuu montako lasta olikaan alunperin... -
Kirjailtu mustikka: Eikös 1,7v vanha lapsi ole 1 vuotta ja 8 kk vanha
Minkä laskuopin mukaan? -
Minä vain: Voin vakuuttaa ettei se skidi saanut omantunnon tuskia tuosta. Hän tuli tietämään sinäkin päivänä, kuinka rakas hän minulle on. Vaikka minulla olikin kipuja, kerroin silti hänelle, että nautin yhteisestä ajastamme täysillä. Lapsetkin ovat yksilöllisiä. Jos sinä olisit ollut tuo kyseinen sisareni [...]
Parasta, mitä voit tehdä sisarenpoikien hyvinvoinnin eteen, on hakeutua terapiaan. Voit ihan tosissasi olla nyt sitä mieltä, että teet kaikkesi heidän eteen, mutta heillä kestää vuosia itsemurhasi jälkeen käsitellä ja ymmärtää asiat ja lakata syyttämästä itseään, ellet nyt pelasta itseäsi ja siten auta heitä. -
Haudanvakava hai: Minkä laskuopin mukaan?
1,7 v vanha lapsi on 1 v ja 8 kk vanha matematiikan laskuopin mukaan :D1 vuosi on 12 kuukautta.0,7 vuotta on 8,4 kuukautta, mikä pyöristyy alaspäin 8:aan.1 vuosi + 0,7 vuotta = 12 kk + 8 kk.Eli 1 v 8 kk.Toki jotkut käyttävät helpompana lyhenteenä 1,7 v, kun tarkoittavat 1 v 7 kk, mutta jos tarkkoja ollaan, niin 1,7 v on yhtä kuin 1 v 8,4 kk. -
Hapero kettu: Parasta, mitä voit tehdä sisarenpoikien hyvinvoinnin eteen, on hakeutua terapiaan. Voit ihan tosissasi olla nyt sitä mieltä, että teet kaikkesi heidän eteen, mutta heillä kestää vuosia itsemurhasi jälkeen käsitellä ja ymmärtää asiat ja lakata syyttämästä itseään, ellet nyt pelasta itseäsi ja siten auta heitä.
Miksi hakeutuisin terapiaan. Kun ei ole mielenterveydellisiä ongelmia? Ei oo muuten niillä pojillakaan. Heistä on kasvanut tasapainoisia ja fiksuja nuoria, joilla elämä rullaa tasapainoisesti eteenpäin.Tämän asian tiimoilta en palaa keskusteluun, koska en jaksa antaa kyynikoille omaa energiaani, siihen että he saavat pepustaan tongittua virheelliset analyysinsa. Olihan tämä aikansa ihan viihdyttävää lukea teidän hatusta temmattuja luonneanalyysejanne ja psykologisia lausuntojanne, mutta leipäpuuksi siitä ei teille valitettavasti ole.Toivon teille kuitenkin hyvää jatkoa. 👍🏻 -
Minä vain: Miksi hakeutuisin terapiaan. Kun ei ole mielenterveydellisiä ongelmia? Ei oo muuten niillä pojillakaan. Heistä on kasvanut tasapainoisia ja fiksuja nuoria, joilla elämä rullaa tasapainoisesti eteenpäin. Tämän asian tiimoilta en palaa keskusteluun, koska en jaksa antaa kyynikoille omaa energiaani, [...]
Minäkään en tajua, mikä tuossa itsarikommentissa oli taustalla, ja se oli asiaton heitto. Mutta sinä itsehän rupesit leikkimään ajatustenlukijaa väittämällä, että minä en mukamas koskaan olisi tuntenut oikeaa rakkautta. Ei kannata tehdä toisia kohtaan sellaista, mitä ei kestä tehtävän itseään kohtaan.Minä selitin auki joitain persoonallisuushäiriön omaavien ihmisten toimintamalleja omia lapsiaan kohtaan, ja useampaan kertaan painotin, että vaikka sinun kirjoitustapasi täyttää monet näistä varoitusmerkeistä, niin nettikirjoittelun perusteella EN HALUA vetää mitään johtopäätöksiä juuri sinusta. Se, että kirjoitustyylisi muistuttaa todetusti persoonallisuushäiriöisten ihmisten kommunikointityyliä, oli vain selitys sille, miksi kirjoitustapasi on harjaantuneelle silmälle niin vastenmielinen. Tuo, miten kuvailin häiriintyneiden vanhempien (eli EI SINUN) toimivan lapsiaan kohtaan, ei ehkä ole ihan "pepusta tongittua", kun olen kohta 3 vuosikymmentä näiden asioiden parissa toiminut. -
Minä vain: Miksi hakeutuisin terapiaan. Kun ei ole mielenterveydellisiä ongelmia? Ei oo muuten niillä pojillakaan.
Ai niin, ja terapia voi olla hyödyllinen juttu silloinkin, vaikka mielenterveysongelmia ei olisi. Terapialla voi ratkoa myös muita ongelmia, tai ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä.Ja koskaan ei voi sanoa toisen ihmisen puolesta, onko hänellä mielenterveysongelmia vai ei. Tai voi kyllä sanoa, mutta ei kannata. Jonkun tietyn yksilön mielenterveyttä kannattaa kommentoida ainoastaan silloin, jos kyse on jonkun turvallisuudesta, tai jos poliisi kysyy. -
Takkuinen kilpikonna: Minäkään en tajua, mikä tuossa itsarikommentissa oli taustalla, ja se oli asiaton heitto. Mutta sinä itsehän rupesit leikkimään ajatustenlukijaa väittämällä, että minä en mukamas koskaan olisi tuntenut oikeaa rakkautta. Ei kannata tehdä toisia kohtaan sellaista, mitä ei kestä tehtävän itseään [...]
Eihän hän mitään ajatustenlukijaa leikkinyt, kertoi vain että oli opetellut näiden kyseisten lasten toimintapoja ja tulkitsemaan näiden tapaa katsoa maailmaan ja ottaa asioita vastaan. Kieltämättä minunkin mieleeni tuli, että oletko sinä kokenut rakkautta laisinkaan, kun aloit kyseenalaistamaan hänen rakkauttaan. Mutta se nyt johtuu siitä, että itse luen ilmeitä ja äänensävyjä paljon paremmin kuin tekstejä. Mutta toisaalta ymmärrän, että meitä ihmisiä on monenlaisia, ehkä hänellä on vain hankaluuksia ilmaista kirjoittamalla ajatuksiaan se voi olla joku pienen pieni juttu tuolla pääkopassa, mikä saa tuomaan asiat esille tavalla, jota tuntemattomat ihmiset eivät kykene ymmärtämään. ♥ Ilmeet ja äänensävyt jne. eivät välity tekstistä ja siksi tekään, ette mitä todennäköisemmin nyt ymmärrä toistenne tarkoitusta. ♥ -
Ihmettelevä paprika: Eihän hän mitään ajatustenlukijaa leikkinyt, kertoi vain että oli opetellut näiden kyseisten lasten toimintapoja ja tulkitsemaan näiden tapaa katsoa maailmaan ja ottaa asioita vastaan. Kieltämättä minunkin mieleeni tuli, että oletko sinä kokenut rakkautta laisinkaan, kun aloit kyseenalaistamaan [...]
No kyllähän leikki, kun rupesi vetämään minusta ihan ihme johtopäätöksiä. Ajatuksia tulee aina mieleen, mutta ero on siinä, sanooko ajatuksia ääneen vai ei, ja jos sanoo, niin miten. Sanoinhan minäkin tuolla aiemmin, että kirjoittaja kuulostaa niin karmivalta, että näen hänet silmissäni sarjamurhaajana. Perään lisäsin hymiön :D Jos olisin sanonut, että "olet niin karmiva, että olet varmasti sarjamurhaaja", niin se olisi ollut johtopäätös ja ajatustenlukijan leikkimistä.Samoin, jos kirjoittaja olisi sanonut: "vaikuttaa siltä, ettet ymmärrä juuri tämän tyylistä rakkautta", niin se olisi ollut keskustelemista. "Sinun mielestäsi rakkaus on karmivaa, etkä ikinä ole kokenut oikeaa rakkautta", on ajatustenlukijan leikkimistä. -
Takkuinen kilpikonna: No kyllähän leikki, kun rupesi vetämään minusta ihan ihme johtopäätöksiä. Ajatuksia tulee aina mieleen, mutta ero on siinä, sanooko ajatuksia ääneen vai ei, ja jos sanoo, niin miten. Sanoinhan minäkin tuolla aiemmin, että kirjoittaja kuulostaa niin karmivalta, että näen hänet silmissäni [...]
Jos ihan ruvetaan viilaamaan, niin hän käytti kysymysmerkkejä suora lainaus: "Ai syvä rakkaus on karmivaa?Mä luen susta kyynisyytyä ja ilmeisesti katkeruutta. Etkö sä saanut rakkautta?" Mutta en siis ala tappelemaan. Sinä käytit siis hymiöitä, jota hän ei ehkä huomannut ja hän käytti kysymysmerkkejä, joita sinä et huomannut. Välilause lienee vain se mitä hän sai irti sinun tekstistäsi. -
Takkuinen kilpikonna: No kyllähän leikki, kun rupesi vetämään minusta ihan ihme johtopäätöksiä. Ajatuksia tulee aina mieleen, mutta ero on siinä, sanooko ajatuksia ääneen vai ei, ja jos sanoo, niin miten. Sanoinhan minäkin tuolla aiemmin, että kirjoittaja kuulostaa niin karmivalta, että näen hänet silmissäni [...]
Ja vedithän sinäkin hänestä johtopäätöksiä, vaikka sinä ilmaisitkin ne johtopäätökset eri tavalla kuin hän. -
Takkuinen kilpikonna: No kyllähän leikki, kun rupesi vetämään minusta ihan ihme johtopäätöksiä. Ajatuksia tulee aina mieleen, mutta ero on siinä, sanooko ajatuksia ääneen vai ei, ja jos sanoo, niin miten. Sanoinhan minäkin tuolla aiemmin, että kirjoittaja kuulostaa niin karmivalta, että näen hänet silmissäni [...]
Pyydän anteeksi. Että ymmärsin tekstisi väärin. 🙏🏻 -
Käykös tuo Essi vähän hitaalla nyt, vai mitä hän kyselee? "Angstaava teini" saattaa kuitenkin keksiä ihan mitä tahansa, esimerkiksi lyödä vanhempiaan tai teipata kädet ja ottaa hatkat.
-
Just: Käykös tuo Essi vähän hitaalla nyt, vai mitä hän kyselee? "Angstaava teini" saattaa kuitenkin keksiä ihan mitä tahansa, esimerkiksi lyödä vanhempiaan tai teipata kädet ja ottaa hatkat.
Onks tää teippaaminen jotenkin yleistäkin? 😬😂 -
Puuta heinää kavioeläin: Tiina on kyllä varsinainen kpää jos pettää lupauksensa. Inhoan ihmisiä jotka lupailee vaikkei ole aikomustakaan pitää lupaustaan.
Tuon takia on ihmissuhteita päätetty. Helppo luvata kuu taivaalta, vaikeampi pitää lupaus. -
Minä vain: Miksi hakeutuisin terapiaan. Kun ei ole mielenterveydellisiä ongelmia? Ei oo muuten niillä pojillakaan. Heistä on kasvanut tasapainoisia ja fiksuja nuoria, joilla elämä rullaa tasapainoisesti eteenpäin. Tämän asian tiimoilta en palaa keskusteluun, koska en jaksa antaa kyynikoille omaa energiaani, [...]
Hanki hoitoa. -
Vakuuttava apina: Jennan tarina kuulostaa keksityltä. Miksi lapsi haluaisi kertoa kaikille, että ”mummy strips”? Mitä hän siis tarkalleen haluaa muille kertoa? Nyt en ymmärrä.
Paska lapsi kun ei puhu täydellistä englantia 4-vuotiaana -
En lukenut lähekään kaikkia kommentteja, mutta lupauksista mieleeni tuli tukala tilanne kymmenkunta vuotta sitten, kun päiväkodin joulujuhlien joulupukki meni LUPAAMAAN sylissään istuville lapsilleni, että he saavat kaiken toivomansa lahjaksi. Emme todellakaan olleet varakkaita, vaan yleensä lapsemme saivat yhdet 20-80€ arvoiset lahjat meiltä, ja lisäksi suklaata ja muuta mitä tulee sukulaisilta. Rahaa ja kalliimpiakin lahjoja saattavat isovanhemmilta saada, mutta yleenä ne ovat tarpeellisia harrastusvälineitä, eikä kaikkea heidän itse toivomaansa. Oli aika törkeä teko joulupukilta laittaa vanhemmat tilanteeseen, jossa joko pitäisi tayttää hänen tekemänä ylikalliit lupaukset tai pilata lasten luottamus/toivo. En edes muista mitä lapseni olivat toivoneet, mutta sitä ei tiennyt pukkikaan, mitä jos olisivat toivoneet vaikka elävää ponia tms. Lapsethan tilanteen toki muistivat ja varmasti etukäteen jo toppuuttelin, että mahtaako kuitenkaan aivan kaikkea tulla, ettei pettymys olisi ihan valtava. Omituinen kohtalon oikku olikin se, että lasten sijaan jouluaattona yllätyin minä itse! Molemmat tosiaan saivat kaiken, mitä olivat toivoneet ja lahjat eivät tulleet meiltä. Toisen kummisetä oli saanut jollain erikoishinnalla/sopimuksella PS3:n, joka oli aivan eri hintatason lahja, kuin meillä yleensä annetaan. Muitakin hieman isompia lahjoja oli, mutta yksityiskohdat ovat jo unohtuneet. Lapsethan tietysti olivat innoissaan, eivätkä tainneet lainkaan ymmärtää ällistystäni tilanteessa, pukkihan lupasi! Erikoinen tapahtumaketju ja sattuma kaikenkaikkiaan, mutta jälkeenpäinkin tuntuu käsittämättömältä, miten työkseen lasten kanssa toimiva henkilö voi pitää fiksuna toimintana tehdä turhia lupauksia lapsille tietämättä näiden elämäntilanteesta mitään.
-
Vanhempien katteettomat lupaukset kyllä satuttavat. Olin juuri saanut opiskelupaikan yliopistosta, ja kotona asumisen sijaan vanhempani toivoivat, että muuttaisin omaan asuntooni samassa kaupungissa. Asuntohaku vireille siis. Mulla ei ollut töitä, joten hain pelkkiä opiskelija-asuntosäätiön yksiöitä, yksityiseen ei olisi Turussa ollut varaa. Yksiötarjouksia ei tullut. Sain tarjouksen kaksiosta, joka ylitti oman budjettini noin satasella. Sanoin äidille, että ei minulla ole varaa kattaa sitä vuokraa, mutta äitini vaati ja lupasi, että hän maksaa 50 euroa vuokrasta joka kuukausi. Otin sitten sen kalliimman kaksion vaikken tarvinnut niin isoa, mutta arvatkaapa, maksoiko äiti koskaan yhtään mitään, vaikka muistuttelin? Mitään taloudellista muutosta hänen tilanteessaan ei muuttoni jälkeen tapahtunut etteikö olisi voinut maksaa. Viileni kyllä välit kertaheitolla. Äiti kyllä tiesi, että ilman hänen lupaustaan en olisi ottanut asuntoa vastaan, ja että edes opintotuki ja asumistuki yhdessä eivät kattaneet vuokraa. Sain onneksi hanttihommia pari päivää kuussa, kävin leipäjonossa ja pyysin isoäidiltä tarvittaessa ruokaa. Asuin kaksiossani vuoden ennen kuin menin nuorena naimisiin ja muutin toiseen kaupunkiin. Enpä ole liiemmin äitiin ollut yhteyksissä. Aiemmin meillä oli hyvät välit, mutta mulle tuli totaalisen petetty olo tuosta lupauksesta, enkä usko, että voin koskaan enää luottaa äitiini kuin ennen.
Kommentoi
Kommentti