Löytötavaratoimisto Facebook, osa 11
Pitäköön valtio sen ihan itsellään!
Seuraava
Täydelliset ripset kyseenalaisesta kauneushoitolasta. Edellinen
Oranssit tötteröt eivät taida olla ihan tätä varten...
Täydelliset ripset kyseenalaisesta kauneushoitolasta. Edellinen
Oranssit tötteröt eivät taida olla ihan tätä varten...
72 kommenttia
-
Oi että tollasen ihmisen kanssa on raivostuttavaa keskustella..
-
-
Onneks Ella ei saanut enempää palkkioksi, eikä kyllä sitä vitostakaan ansaitsis.
-
Ella on ystävällinen muille ihmisille vain erillistä maksua vastaan. Näin se toimiva yhteiskunta rakennetaan.
-
Mikä ihmeen löytöpalkkio? Itse olen kiikuttanut poliisiasemalle käsilaukun jossa oli koko omaisuus sisällä: lompakko kortteineen ja puhelimet sunmuut. Ei siitä mitään löytöpalkkioita maksettu. Ja olen sen jälkeenkin kyennyt vastaavaan toimintaan.
-
-
Uskomatonta. Ja mulla rupes vituttamaan, kun löytäessäni erään tyypin puhelimen ja pankkikortin mulle neuvottiin ekana, että pankkikortti kannattaa viedä erikseen pankkiin, koska siitä kuulemma saa 10€ ja vain puhelin kannattaa viedä poliisille pienen löytöpalkkion takia. (Sain tyypin kiinni muuta kautta ja palautin tavarat suoraan sille)
-
Sen verran on nihkee tyyppi, että vaikka sataisi kissoja ja koiria niin en päästäisi under my umbrella ella ella ella.
-
Vittu mikä kusipää. Itse olen vienyt löytämäni lompakon kyttikselle, eikä todellakaan tullut mieli mitään löytöpalkkiota kyselemään, hyvä mieli palkitsi.
-
Just noin Ella, maailma muuttuu salettiin paremmeksi ku ollaan kaikki toisillemme mahd kusipäitä. Mahtava nainen, haluaisin tavata.
-
Toivottavasti Ella hukkaa lompakkonsa ja joku vie sen poliisiasemalle. Joutuu sitten nöyristellen ja pokkuroiden syömään sanansa.
-
Mitäkummaa: Just noin Ella, maailma muuttuu salettiin paremmeksi ku ollaan kaikki toisillemme mahd kusipäitä. Mahtava nainen, haluaisin tavata.
Tuo tuskin ikään nainen ole,pikemmin joku ääliö teini. -
-
King Arthur: Mikä ihmeen löytöpalkkio? Itse olen kiikuttanut poliisiasemalle käsilaukun jossa oli koko omaisuus sisällä: lompakko kortteineen ja puhelimet sunmuut. Ei siitä mitään löytöpalkkioita maksettu. Ja olen sen jälkeenkin kyennyt vastaavaan toimintaan.
Ainaki enne OP pankkikorteissa luki se 5 % palkkio. Tiiän sen siksi, koska kerran löysin sellasen ja vein pankkiin. Nuorena opiskelijana kysäsin pankista tästä palkkiosta ja virkailijat alkovat vihjata siitä, että olen kortin varastanu jostain. Jatkossa olen vieny löytötavarat poliisille, ilman mitään palkkioita. -
Nämä MINÄ MINÄ tyypit on ärsyttäviä. Oma vammanen käytös oikeutetaan sillä, että "mullekkin on joskus tehty pahaa!".
-
Henkari: Ainaki enne OP pankkikorteissa luki se 5 % palkkio. Tiiän sen siksi, koska kerran löysin sellasen ja vein pankkiin. Nuorena opiskelijana kysäsin pankista tästä palkkiosta ja virkailijat alkovat vihjata siitä, että olen kortin varastanu jostain. Jatkossa olen vieny löytötavarat poliisille, ilman mitään palkkioita.
Mistä se 5% maksettiin, tilillä olevista rahoista? Koska kortti itsessään ei maksa mitään. -
Jep Jep. Kylläpä taas lämmitti mieltä lukea, miten tällaisia ihmisiä on olemassa. Elämän kova koulu tuoksuu niin vahvasti, että sieraimissa polttelee. Tulis Thanos ja napsauttas....
-
Ellalla vissiin todella kallisarvoista aikaa kun tollaseen sen käyttäminen on niin paskaa. Kyllä karma viimeistään maksaa takaisin - korkojen kera.
-
Voi eii, sait vähänbrahaa siitä että toimit eettisesti oikein. Totta kai sinun olisi pitänyt saada paljon. Vitonen nyt on sellainen summa, että se pitäisi saada jo siitä, ettei polta toisen hukkaamaa omaisuutta avonuotiossa. Mitä Ella vastaisi, jos vanhus kaatuisi ja pyytäisi soittamaan apua? "Paljonko maksat?" Veloittaako suoritettujen askareiden vaiko tuntien mukaan? Ella on ihan itse se kusipää kaikissa jakamissaan skenaarioissa, ei välttämättä muut. Ei sitä muuta se, että on pitänyt kusipäisyytensä aiemmin salassa.
-
Itse en ole koskaan vienyt mitään poliisiasemalle, mutta lähikauppaan sitäkin enemmän. Jos löydän esim kaupan pihasta avaimet/rahapussin/kännykän, menen kaupan sisälle ja etsin myyjän ja ilmoitan, että tällainen löytyi tuolta jos joku tulee kyselemään. Ihan uteliaisuutta, vievätkö henkilöt aina automaattisesti tavarat poliisiasemalle vai kiikuttavatko näitä myös lähikauppaan, jne.
-
Ella on tyypillinen nykyaikainen pissis. Minäminäminäminä...
-
Minäkin olen kaupan pihalta löytyneet avaimet tai lompakon vienyt kauppaan henkilökunnalle. a) Sieltä kävisin itse ensimmäisenä kysymässä, jos kauppareissun jälkeen huomaan lompakon hävinneen b) mitättömän vaivatonta
-
-
Kyllä minulle kelpaisi vitonen ilmaista rahaa! Palkkion kinuaminen ja odottaminen perusvelvollisuuden hoitamisesta on perseestä, mutta jos siitä halutaan antaa lappu kouraan niin on se kumma kun ei edes kelpaa, kun seteli ei olekaan tarpeeksi iso. Vitosellahan saisi jo kaksi bussilippua ruuhka-ajan ulkopuolella tai päivän subin. Tai viisi litraa maitoa. Tai paketin kanaa ja ruokakerman, sehän on jo melkein valmis ateria pariksi päiväksi jos kaapissa on jo riisiä. Toki riippuu siitä, kuinka paljon bensa- tai bussikuluja (tai aikaa) visiitti asemalla veisi, jos herran vuonna 2018 ei kerta voida vaan pistää rahaa tilille. Mutta noin niinkuin ajatuksena... t. opiskelija
-
Sinttu: Mistä se 5% maksettiin, tilillä olevista rahoista? Koska kortti itsessään ei maksa mitään.
Varmaan tilin varoista. En muista enää, kun siitä on jo aikaa, eikä näytä sitä ainakaan Nordean korteissa (enää?) lukevan. -
Vein taannoin pankkikortin pankkiin, sain 10 euron löytöpalkkion. Toki se huonossa rahatilanteessa piristi, mutta olisin kyllä vienyt muutenkin.
-
Eikös se ole pelkkä suositus, että 10 % lomakon sisällön arvosta olisi hyvä maksaa löytäjälle. Ja sen maksaa siis lompakon omistaja, joka asiallisena ihmisenä ottaa selvää, kuka löysi. Ei poliisilla mitään kassaa ole näille palauttajille.
-
Legolas: Vein taannoin pankkikortin pankkiin, sain 10 euron löytöpalkkion. Toki se huonossa rahatilanteessa piristi, mutta olisin kyllä vienyt muutenkin.
Vein kanssa kerran Dansken pankkikortin pankkiin joka löytyi ko. konttorin tuulikaapista. En kyllä saanu mitään muuta kun kiitoksen :( Toki kyllä silti tekisin saman uudestaan. -
Itse löysin lompakon pihalta, yritin käydä kysymässä naapurilta, jonka puhelinnumero ja nimi oli lompakossa, mutta hän ei olevinaan ainakaan tiennyt mitään lompakosta ja omistajasta, joten vein poliisilaitokselle ja sain 10e löytöpalkkion, mitä en edes olettanut saavani. Rahaa meinaan ei lompakossa ollut kuin muutama hilunen.
-
Juha: Ella on ystävällinen muille ihmisille vain erillistä maksua vastaan. Näin se toimiva yhteiskunta rakennetaan.
Kapitalismina tunnetaan myös. -
Ohhoh! Minähän olenkin ymmärtänyt elämän perusperiaatteet aivan väärin. Eli kun seuraavan kerran kompastun, muistan lopun elämääni kampittaa satunnaisia vastaantulijoita.
-
-
Ei hyvä helvetti mikä asennevamma. Mulle itelleni riittäis ihan rehellisesti sanottuna se iloinen fiilis kun saisin leikkiä hetken jotain sankaria pelastamalla jonkun tavarat poliisilaitokselle josta niitä ko. henkilö mahdollisesti jopa käy kysymyssä ja omansa löytämässä. Miten voi ajatella ahneuksissaan tienaavansa oikein kunnolla sillä että joku toinen on menettänyt todella tärkeitä ja henkilökohtaisia arvoesineitä? Sanattomaksi vetää...
-
Löysin kerran työmatkalla (~aamuviideltä) lompakon kortteineen ja rahoineen kadulta. Nappasin talteen ja kiikutin suoraan vuoron jälkeen poliisilaitokselle, jossa alettiin tivata miksi en vienyt lähimpään liikkeeseen tmv. (mikään ei ollut auki?, edes läheisessä hotellissa kukaan ei tullut avaamaan ovea), tai jättänyt vain kadulle :D Lopuksi kysyttiin vielä, että palkkiotako olen vailla. No en ollut, kyseisen henkilön puhelinnumero oli salainen ja Jostain Syystä poliisi tuli seuraavaksi mieleen. Ei tule enää. Mokan luettuani ymmärrän ehkä vähän paremmin virkailijan asennetta.
-
Löytöpalkkio on kyllä ihan lakiin kirjoitettu ja sillä on ihan selkeä tarkoitus: kompensoida löytäjälle vaivasta ja kiitoksena siitä ettei ominut itselleen löytötavaraa (jonka muuten saa laitokselta itselleen jollei omistajaa löyy X ajan kuluessa). Vaikka meistä useat ovat jo asemassa jossa joku 50€ löytöpalkkio tai kymppi pankkikortista ei tunnu missään niin kyllä jokainen muistaa millaista oli olla persaukinen teini tai opiskelija jossa kohtaa joku 50€ on oikeasti paljon rahaa ja täysin oikeutettua. (joskin postaava teinix varmaan arvioinut tavarat päin helvettiä kun ei käytetty puhelin useimmissa tapauksessa järin monen kympin arvoinen ole). Vaikka en itse mitään löytöpalkkiota kaipaa kun jatkuvasti duunikeikoilla löydän milloin mitäkin ihmisten pudottamaa (lähimmälle infotiskille = done) niin käännetäänpä kelkka toisin päin: Jos tiputtaisin puhelimeni, lompakkoni ja kalenterini niin maksaisin vähän riemusta kiljuen 50€ ja lounaan Mäkkärillä sen löytäneelle ja minulle soittaneelle teinixille vaikka lakisääteinen 10% ei varmaan kolhitusta käytetystä luurista mitään sinne päinkään ole. Eli kyllä mulla on sympatiat alkuperäisen postaajan puolella ja ymmärrän hänen (lapsellisen suhtatumisen mutta kuitenkin) turhautumisensa asiaan. Ihan jo se aika ja bensa kun käyt jonottamassa laitoksella saati jos tulee jotain lisäselvittelyjä niin femma nyt ei ole mikään korvaus eikä pakkio vaan lähinnä märkä rätti vasten vähävaraisen kasvoja.
-
Itse olen vain kerran 90-luvun alussa kadottanut lompakkoni kännipäissäni kaupungilla. Kävin kyselemässä sitä poliisilaitokselta ja ihme ja kumma joku pikkupoika oli sen sinne kiikuttanut. Sain poitsun tiedot itselleni ja ajoin viemään hänelle 100 markkaa löytöpalkkioksi. Lompakossa oli vain reilut 20 markkaa kadotessa ja löytyessä. Mutta säästyin ajokortin ja pankkikortin ja muiden uusimiselta. Win win molemmille.
-
Tuli vähän mieleen ku yks tumblr-blogaaja valitti, että joutui lopettamaan hyväntekeväisyystyöt koska ei itse hyötynyt siitä tarpeeksi.
-
Ellanhan ei ole mikään PAKKO palauttaa löytötavaroita yhtään minnekään sen enempää kuin PAKKO heittää niitä roskiinkaan/pitää itsellään. Jos asia niin paljon ahdistaa, antaa jatkossa löytötavaroiden olla ja ehkä seuraavaksi kohdalle osuva ihminen on paremmalla moraalisella kompassilla varusteltu ja osaa toimittaa ne eteenpäin oikeaan paikkaan.
-
Löysin itse kerran jonkun maksukortit, googlasin henkilön ja ei onneksi ollut kovin yleinen nimi, joten sain tavoitettua, oli vielä siinä lähellä ja kortit löysi omistajansa. Tarjosi löytöpalkkiota, mutta en ottanut, koska ei koko prosessista mullekaan ollut vaivaa. Joskus löydettiin myös jonkun teinin lompakko, joka saatiin palautettua oikealle henkilölle muun paikalla olleen nuorison kanssa. Hyvän mielen saa kun voi joskus edes olla avulias.
-
Löysin kerran 50 euron setelin kadulta. Se oli aikalailla erään kebabbilan oven edessä joten vein sen sinne siltä varalta että joku tulee kyselemään. Hieman jäivät kebabäijät sanattomiksi kun rahaa tyrkytin mutta omatunto jäi puhtaaksi. Mukana olleet kaverit ei ehkä arvostaneet, mutta kun se raha ei minulle kuulunut. No joo. Opiskelijana olen kyllä ottanut mukaan hissistä löytyneen 20 euron setelin. Elämän tilanteestahan se on kiinni, en moralisoi. Puhelin, lompakko ym henkkoht esineet on kyllä palautettava tilanteesta riippumatta.
-
Sinttu: Mistä se 5% maksettiin, tilillä olevista rahoista? Koska kortti itsessään ei maksa mitään.
Löytäispä pankkikortin jossa olis vaikka 5 miljoonaa. 250 000 € olis nimittäin ihan mukava summa ylimääräistä. -
Iso Hoo: Löytöpalkkio on kyllä ihan lakiin kirjoitettu ja sillä on ihan selkeä tarkoitus: kompensoida löytäjälle vaivasta ja kiitoksena siitä ettei ominut itselleen löytötavaraa (jonka muuten saa laitokselta itselleen jollei omistajaa löyy X ajan kuluessa). Vaikka meistä useat ovat jo asemassa jossa joku 50€ löytöpalkkio tai [...]
Ja tavaroitako hukkailee vain rikkaat, ei koskaan esimerkiksi opiskelijat, joiden kuukauden ruokarahaa voi olla se 50 euroa? Jos tarjottiin vitosta, mutta se ei kelpaa, niin ehkä kadottaja oli köyhempi kuin löytäjä. Sellainen, joka riemusta kiljuen piti sen viitosen itsellään, kun nyt ei tule paastopäiviä. -
Meillä Ruotsissa on kätevä nettisivu Ratsit, josta löytyy vaivattomasti kenen tahansa koko nimi, osoite, syntymäaika yms. tietoja. Jos löytäisin lompakon, ottaisin omistajan selville ja soittaisin tai mahdollisesti veisin ovelle, jos ei asu liian kaukana. Kerran löysinkin ja otin muistaakseni facebookissa yhteyttä omistajaan. Vähän aikaa sitten löysin bussikortin ja lähetin postissa oikealle omistajalle, sain kiitoskortin takaisin. Kännyköitä olen aikoinaan löytänyt ja soittanut esim. luettelosta löytyneeseen äidin numeroon tai vastannut tulevaan puheluun, jonka avulla omistaja on löytynyt ja saanut luurinsa takaisin. Poliisille vien vain avaimet yms. joiden omistajaa en voi itse selvittää. Irralliset setelit pidän. Rahakin kyllä kelpaa, mutta oikean omistajan kiitollisuus on paras löytöpalkkio (niin tekopyhältä kuin kuulostaakin).
-
Joskus löysin lompakon passeineen ja vein kyttikselle. Kysyivät (ainakin) siihen aikaan, että onko löytöpalkkioon toivetta tms. Sanoin vaan, että en mä mitään rahaa tarvi, jos löytää oikealle omistajalle. Olin vielä alaikäinen eli tuloja ei ollut kuin viikkorahat. ;) Ei vaan jotenkin tuntunut siltä, et olisin ottanut rahaa vastaan, kun kuitenkin pitäs olla oletusarvo se, että jokanen sen hyvän teon ihan pyyteettä tekis. Mutta, eipä näköjään näin ole asiat.
-
Varkaat ottavat pannuun. Sen vielä ymmärrän että pitää rahan -aika hankala se on selvittää kenelle joku seteli kuuluu. Mutta vaikkapa puhelimessa voi olla lukuisten ystävien kontaktit, tärkeitä kuvia, vaikka mitä, vaikka se kapistus itsessään ei olisi kuin kympin arvoinen jos sitäkään, sisältö voi olla korvaamaton. Kun käsilaukkuni viimeksi varastettiin jäin kaipaamaan päiväkirjaani, joka siis oli kouluvihko, arvo ehkä 50 snt jos olisi ollut uusi. On aika hiton antisosiaalista tuhota vitsin vuoksi jotain mikä on toiselle kovin arvokasta (terveisin nimimerkki löysin 60-luvun koulukirjan reunamerkintöineen junasta; vein löytötavaratoimistoon vaikka rahallisesti se on arvoton varmasti. Tunnearvolta ehkä ei).
-
Kun ihminen kokee pahoja asioita lopputulos voi olla kahdenlainen: a) et halua että kukaan koskaan joutuu kokemaan samoja asioita mitä sä jouduit tai b) haluat että kaikki joutuu kokemaan sen saman tuskan mitä sä oot käyny läpi Ella on B.
-
Ella kuulostaa ihan joltain dorkalta piripäältä Kalliosta.
-
Henkari: Ainaki enne OP pankkikorteissa luki se 5 % palkkio. Tiiän sen siksi, koska kerran löysin sellasen ja vein pankkiin. Nuorena opiskelijana kysäsin pankista tästä palkkiosta ja virkailijat alkovat vihjata siitä, että olen kortin varastanu jostain. Jatkossa olen vieny löytötavarat poliisille, ilman mitään palkkioita.
Ei pidä paikkaansa. Olen tehnyt urani pankissa eikä ikinä ole mitään palkkiota korteista maksettu. Löytöpalkkio mainitaan löytötavaralaissa, mutta sen maksaminen on vapaaehtoista. Fiksu tietenkin palkitsee rehellisen löytäjän. -
Minä löysin kerran lumihangesta lompakon, soitin numerotiedusteluun ja kyselin henkkareissa olevan henkilön numeroa. Omistaja tuli hakemaan lompakon, oli saanut epilepsiakohtauksen ja lompakko oli siinä pudonnut. Ei edes kiittänyt, mutta ei se vaikuta millään lailla mun jatkotoimenpiteisiin; tavarat palautetaan omistajalle vastedeskin.
-
-
Huuhaa: Ei pidä paikkaansa. Olen tehnyt urani pankissa eikä ikinä ole mitään palkkiota korteista maksettu. Löytöpalkkio mainitaan löytötavaralaissa, mutta sen maksaminen on vapaaehtoista. Fiksu tietenkin palkitsee rehellisen löytäjän.
Hmm - kun minun korttini jäi bensa-automaattiin ja joku sen oli löytänyt - meni tililtäni automaattisesti hällen joku palkkio, oisko ollut 50 markkaa siihen aikaan, 90-luvun alussa. Ei siis mikään prosenttipalkkio vaan ihan kiinteä. -
"Joskus on vaan pakko ajatella omaa etua" Siinä ei menetä mitään, jos jättää toisen tavarat varastamatta tai heittämättä roskiin. Ei kyllä näytä kyseisen henkilön järki juoksevan muutenkaan, tai kuten hän sen itse ilmaisee, "joilleki ei vaan mee kerrasta poikki".
-
Ei, sitä löydettyä laukkua ei tarvitse kiikuttaa poliisiasemalle. Sitä ei myöskään tarvitse pitää itsellään tai heittää roskiin. Sen voi vaikka jättää siihen, jos ei sen enempää kiinnosta. Simple as that!
-
Nuunuu: Oi että tollasen ihmisen kanssa on raivostuttavaa keskustella..
Näkeehän tuon jo heti aloituksesta että tästä nyt ei ainakaan seuraa mitään tolkullista _keskustelua_, turhaa vänkäämistä vain. -
Kerubi: Minäkin olen kaupan pihalta löytyneet avaimet tai lompakon vienyt kauppaan henkilökunnalle. a) Sieltä kävisin itse ensimmäisenä kysymässä, jos kauppareissun jälkeen huomaan lompakon hävinneen b) mitättömän vaivatonta
Minä olen ollut ukkini kanssa kaupassa autolla, emmekä päässeet pois, kun ukiltani oli pudonnut autonavaimet. Kävin infosta kysymässä ja sain avaimet takaisin! Onneksi joku oli vienyt ne sinne kauppaan, eikä poliisilaitokselle. Emme olisi mitenkään päässyt sinne ilman autoa. -
Minä löysin kerran meidän rapusta lompakon ja katsoin sen verran sisälle että näen kuka sen omistaa. Sama nimi löytyi myös rapun nimilistasta ja vein lompakon omisjalle. Hän kiitti kovasti ja sanoi haluanko jonkun palkinnon? Minä ihmeissäni sanoin ettei tarvitse. Hän sanoikin ettei hänellä kyllä olisi ollutkaan antaa. Ja kun aiemmin katsoin sen lompakon sisälle niin siellä kyllä oli sitä rahaa, ja paljon. Mutta silti veisin uudestaan. Jos hän olisi antanut jotain vaivannäöstä olisin ottanut rahat vastaan, mutta jos kysytään haluatko ottaa...? Niin automaattisesti huomaan kieltäytyvän. Ja olen ostanut parkkilippuja joissa on jäänyt vielä runsaasti aikaa, (kun on mennytkin vähemmän aikaa kun luulin) ja olen antanut ne seuraavalle paikalle saapuvalle, kun he ovat kysyneet otanko vastaan jotain rahaa, taas huomaan kieltäytyvän. En tiedä miksi, mutta jotenkin en oleta saavani mitään. Sittenkun saisinkin, niin kieltäydyn.
-
Vaikka minulta itseltäni on varastettu ja hajotettu puhelin ja lompakko ja pyörä eri reissuilla, niin silti osaan olla kohtelias muille ^^
-
Hukka: Minä löysin kerran meidän rapusta lompakon ja katsoin sen verran sisälle että näen kuka sen omistaa. Sama nimi löytyi myös rapun nimilistasta ja vein lompakon omisjalle. Hän kiitti kovasti ja sanoi haluanko jonkun palkinnon? Minä ihmeissäni sanoin ettei tarvitse. Hän sanoikin ettei hänellä kyllä olisi olIutkaan antaa. [...]
Kiitos sinulle, että pidät yllä kulttuuria jossa ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen ilman rahapalkkiota. Apua annetaan ja apua saadaan. Näin jopa ne joilla ei todellakaan ole mahdollisuutta maksaa mitään, voivat saada apua. -
Diipadaa: Itse löysin lompakon pihalta, yritin käydä kysymässä naapurilta, jonka puhelinnumero ja nimi oli lompakossa, mutta hän ei olevinaan ainakaan tiennyt mitään lompakosta ja omistajasta, joten vein poliisilaitokselle ja sain 10e löytöpalkkion, mitä en edes olettanut saavani. Rahaa meinaan ei lompakossa ollut kuin muutama hilunen.
"Hän ei olevinaan ainakaan tiennyt" -
-
King Arthur: Mikä ihmeen löytöpalkkio? Itse olen kiikuttanut poliisiasemalle käsilaukun jossa oli koko omaisuus sisällä: lompakko kortteineen ja puhelimet sunmuut. Ei siitä mitään löytöpalkkioita maksettu. Ja olen sen jälkeenkin kyennyt vastaavaan toimintaan.
Sama täällä. Vein vähä aikaa sitten kyttikselle laukun jossa oli lompakko kortteineen ym. En edes ajatellut mitään löytöpalkkiota eikä mun yhteystietoja edes kyselty. -
Huuhaa: Ei pidä paikkaansa. Olen tehnyt urani pankissa eikä ikinä ole mitään palkkiota korteista maksettu. Löytöpalkkio mainitaan löytötavaralaissa, mutta sen maksaminen on vapaaehtoista. Fiksu tietenkin palkitsee rehellisen löytäjän.
On maksettu. 90-luvun lopulla sain 50 markkaa kun vein jonku kortin pankkiin ja minulta veloitettiin sama summa kun joku oli vieny korttini pankkiin kun olin hukannut sen. Ja silloin oli pankkikorteissa teksti löytöpalkkiosta, en kyllä muista että olisi ollut mitään prosenttia, mutta siinä voin olla väärässä. Joskus maksettiin 1000 markkaa tarkkaavaisuudesta jos myyjä huomasi että joku koettaa käyttää toisen korttia, siihen aikaan ei ollut joka paikassa maksupäätteitä vaan pankki-ja luottokorttimaksut "höylättiin" sellasella hässäkällä, olin kioskilla kesätöissä ja sain varkaan kiinni, en kyllä muista tuliko se raha pankilta vai valtiolta... En jotenkin usko tohon uraan pankissa, jos olisi ollut kyse jostain muusta asiasta niin se ura ja väärät "tiedot" asiasta olisi pitänyt saada laitettua kommenttina kuitenkin, tyyliin koko urani leipomossa tehneenä ei koskaan käytetty vehnäjauhoja pullaan... -
nöf: Onneks Ella ei saanut enempää palkkioksi, eikä kyllä sitä vitostakaan ansaitsis.
Joo ei ansaitsisi, mitä nyt vei kadonnutta tavaraa löytötavaratoimistoon. -
Kuten tuolla eiemmin joku jo kirjoittelikin, niin löytötavaroista ja niihin liittyvistä palkkio-, säilytys- ym asioista on laissa hyvin selkeät määritykset. Ella on siinä oikeassa, että löytötavara-asetuksen mukaan palkkion suuruus on juurikin se 10% löydetyn esineen KÄYVÄSTÄ arvosta (pl. laitoslöydöt). Jos siinä laukussa ei ollut muuta kuin nuo luetellut tavarat, ei ollut esim. mainintaa käteisestä rahasta, niin poliisi on arvioinut käytetyn kännykän arvoksi n. 50€, jolloin Ellalle on tarjottu ihan asiallinen ja oikeudenmukainen löytöpalkkio. Pankki-, luotto- ym. korteilla kun ei ole rahallista arvoa penninjeniä ja tuskin se laukkukaan oli mitään Guessin viimeistä mallia.
-
Ihan uteliaisuutta: Itse en ole koskaan vienyt mitään poliisiasemalle, mutta lähikauppaan sitäkin enemmän. Jos löydän esim kaupan pihasta avaimet/rahapussin/kännykän, menen kaupan sisälle ja etsin myyjän ja ilmoitan, että tällainen löytyi tuolta jos joku tulee kyselemään. Ihan uteliaisuutta, vievätkö henkilöt aina automaattisesti tavarat poliisiasemalle vai kiikuttavatko näitä myös lähikauppaan, jne.
Aivan oikein. Kaupasta tai sen pihalta (samoin kuin julkisesta liikennevälineestä tai sellaisen asemalta, huoltoasemalta, virastosta, kirjastosta...) löytynyt esine on ns. laitoslöytö, joka pitää toimittaa henkilökunnalle. Jos kukaan ei sitä käy kyselemässä, henkilökunta toimittaa sen paikkakunnan löytötavaratoimistoon. Kadulta, puistosta tms. löytynyt esine toimitetaan itse suoraan löytötavaratoimistoon (tai jos löytötavaratoimistoa ei ole, poliisille). Laitoslöytö ei oikeuta löytöpalkkioon, muista löydöistä on oikeus saada 10 % tavaran arvosta, kuitenkin vähintään neljä euroa, sekä korvaus tavaran kuljettamisesta aiheutuneista kustannuksista. Etenkään käytetyn tavaran arvoa ei tietenkään ole helppo määrittää. Esimerkiksi avaimista tai maksukorteista mahdollisesti maksettavaan palkkioon vaikuta millään tavalla se, paljonko niiden uusiminen maksaa tai kuinka arvokas omaisuus niiden takana on. Löytöpalkkiota ei makseta varastetusta tavarasta. Jos omistaja ei käy tavaraa kyselemässä, omistusoikeus siirtyy löytäjälle. Poikkeuksena polkupyörät ja mopot sekä tietenkin kaikki sellaiset esineet, joiden hallussapito on rajoitettua tai jotka ovat luonteeltaan henkilökohtaisia. Polkupyörät ja mopot myydään huutokaupalla, ja löytäjä saa kolmasosan huutohinnasta. -
Ella on kyllä osittain oikeassa. Lain mukaan löytäjällä on oikeus 10% löytöpalkkoon. Aika vähältä tuntuu jos laukku sisältöineen on katsottu 50€:n arvoiseksi. Itse annoin lompakkoni löytäneelle 50€, ihan vain rankaistakseni itseäni siitä että hukkasin sen. Aika iso vaiva olisi ollut hankkia kaikki kortit uusiksi.
-
Pakkoko on edes kajota, jos näkee toisen kadottamaa? "pidän itse tai heitän roskiin" Älä koske ollenkaan, niin omistaja itse voi löytää tai joku vähemmän rahan ahne.
-
Minä-minä-minä,minä minulle, minä ja minä. Minä. Terv, minulle
-
Toi vammahan se on turhan monella päässä nykyään. Ei pysty olemaan hyvä ihminen jos siitä ei ole ittelle mitään hyötyä. Esimerkkinä jos näkee että koululainen nousee bussista ja on unohtanu repun autoon niin ei riitä, että juoksee ovelle ja antaa repun, vaan siitä on pakko kirjoittaa uutinen muillekin.
-
Mä maksaisin mielellään 50 e siitä, ettei tarttis uusia kaikkia kortteja ja hankkia uutta lompakkoa. Postaaja on ehkä vähän hakoteillä siitä, paljonko se 10 % löytöpalkkion arvosta on, mut niin on mun mielestä poliisikin. Miettikääs paljonko ensinnäki maksaa hankkia uudet kortit, ja mitenkö arvotatte kaiken pankkikortitta (ja jopa henkkarittomana, jos ajokortti ainoa voimassaoleva henkkari) elämisen. Lompakko itsessäänkään ei oo ilmanen. Mun on vaikee uskoa, et kenenkään ihmisen lompakon arvo kortteineen päivineen ois 50 e esittämäni kuvauksen jälkeen.
Kommentoi
Kommentti