Rakkaat naapurit, osa 45
Äkkiä piiloon, ettei jouduta naapurin kanssa hissiin!
Seuraava
Tämä ryhmä ei todellakaan sovi tosikoille. Lue säännöt! Edellinen
Pitäisikö olla huolissaan, kun istuu yleiseen vessaan?
Tämä ryhmä ei todellakaan sovi tosikoille. Lue säännöt! Edellinen
Pitäisikö olla huolissaan, kun istuu yleiseen vessaan?
44 kommenttia
-
-
Täytyyhän tuo kyllä myöntää että jos rapusta kuuluu naapurien ääniä niin ei sitä kyllä itselläkään tule käytävään mentyä ennen naapurin poistumista paikalta. Mutta ei nyt minullakaan noin pahaa naapurikammoa ole!
-
Jumaleissön et joidenkin on pakko kirjoittaa noin mukahauskasti ja jaarittelevasti. En jaksanut lukea kumpaakaan kunnolla tähän aikaan yöstä. Ytimekkäät "vitsit" parhaita.
-
Jootuota: Jumaleissön et joidenkin on pakko kirjoittaa noin mukahauskasti ja jaarittelevasti. En jaksanut lukea kumpaakaan kunnolla tähän aikaan yöstä. Ytimekkäät “vitsit” parhaita.
Mä luin, mutta oli kyllä itsellekin vaikeaa ilman tavuviivoja. Nyt tunnin jälkeen jo helpottaa. -
Jootuota: Jumaleissön et joidenkin on pakko kirjoittaa noin mukahauskasti ja jaarittelevasti. En jaksanut lukea kumpaakaan kunnolla tähän aikaan yöstä. Ytimekkäät “vitsit” parhaita.
Omapa on ongelmasi -
Tjaa. Minä välttelen yhteisiä hissikyytejä ja takuulla jään ulos selaamaan kännykkää jos joku naapurin Jukka ehtii ovelle ensin. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei vielä ole sarjamurhaajan merkki. Tämän lisäksi ainoa mitä naapurit on tulleet mulle "juttelemaan" on "Sinäkö sitä mekkalaa pidit? Ei saatu nukkua." tilanteessa jossa olin ollut yön poissa. "Sinä varmaan olet se joka repii kukkia penkistä." Ei kuulu tapoihin. "Pääseekö toi koira koskaan ulos?" Ollessani ulkona. Koiran kanssa. "Tänne takapihalle et koiraa tuo!" Yhteinen takapiha jonka poikki kuljen joskus roskiksille ennen lenkkiä. "Näin että sulla on häkkivarastossa patja ja vanha telkkari. Saanko ne?" jne jne. Edellinen kysyjä muuten soitti ihan ovikelloa heti kun muutin tähän taloon 10 vuotta sitten. Olis halunnut muutakin tavaraa muuttokuormasta, kun kuulemma hänen vanha äitinsä tarvitsee mm. pyykkikorin ja sukkienkuivatustelineen. Ja olen ihan tavallisen näköinen nuori nainen. Vähän ehkä kirjastovirkailijaa habituksessa. Ei ihan heti arvaisi kukkapenkkivandaaliksi tms. kauhunaapuriksi. Ei oikein kiinnosta tutustua kun jokainen kohtaaminen on ahdistava. Sääli, sillä edellisen taloyhtiön mummot oli kaikki mun kavereita. Siellä oli sellanen rento meininki.
-
-
Olispa mielenkiintosta tietää, syrjiikö pariskunta Henriä vai onko kaikkia naapureita kohtaan sama kammo. Mietin nimittäin sitä, että onko kyse naapurikammosta, vai siitä, että siellä on herra ja rouva naapuri lukenut vähän Alibia ja Henri näyttää liikaa joltain rikolliselta tms.
-
.: Hissi. Tuo suomalaisten pahin painajainen.
Miksei Suomessa ole keksitty 60m2 kaksio hissejä? Pääsisi aina vertikaalimatkan ajaksi toiseen huoneeseen piiloon? -
Jootuota: Jumaleissön et joidenkin on pakko kirjoittaa noin mukahauskasti ja jaarittelevasti. En jaksanut lukea kumpaakaan kunnolla tähän aikaan yöstä. Ytimekkäät “vitsit” parhaita.
Lukeminen helpottuu kun sitä harrastaa paljon. Miksi tulit tänne yöllä, jos et lukemaan? Onneksi jaksoit valittaa kuitenkin :) -
Ihan hauskahan tuo Jukan kirjotus oli. Ei nyt ehkä varsinainen moka, mutta pitäähän sitä olla vähän erilaisia juttuja välillä. Joskus nää onnistuu olee tosi hauskoja. Silti, ottaisin mieluusti ennemmin naapurin, joka yrittää kaikkensa pysyäkseen erossa talon muista asukkaista, kuin sen hullun, joka meidän seinänaapurissa oikeesti asustaa. Sen naisen kanssa on öiset mekkaloinnit ja postilaatikosta tippuvat raivolaput saaneet ihan uuden ulottuvuuden. :)
-
Ei ole kyseessä pariskunta, vaan yksin elävä "syrjäytynyt" henkilö. Ja ihan kiltin näköinen mies olen. :)
purppurakruunu: Olispa mielenkiintosta tietää, syrjiikö pariskunta Henriä vai onko kaikkia naapureita kohtaan sama kammo. Mietin nimittäin sitä, että onko kyse naapurikammosta, vai siitä, että siellä on herra ja rouva naapuri lukenut vähän Alibia ja Henri näyttää liikaa joltain rikolliselta tms.
-
Sosiaaliset tilanteet on todella syvälle ihmiseen meneviä ja nykyisen kaltaisessa länsimaisessa kulttuurissa kaikkea muuta kuin simppeleitä. Usein huomaa kuinka ihmiset eivät oikein tiedä mitä heidän tulisi sosiaalisilta tilanteilta odottaa ja mitä muut odottavat heiltä. Kyläyhteisöissä on toisin: se sosiaalinen elämä virtaa omia uomiaan selkeine rajoineen ja harjoitusta tulee koko ajan. Kun taas täällä ja nykyään saattaa kohdattava ihminen olla mitä tahansa erakosta seurapiirien keskipisteeseen asti tai 23 tuntia vuorokaudesta kotiin linnoittautuvasta korvavahanhamstraajasta maailman yltiöavoimimmaksi maailmanmatkaajaksi asti ilman, että sitä välttämättä näkee lainkaan päälle. Kaikkien tunteet pitäisi osata ottaa huomioon, myös tietämättä mitä ne kyseisen vastaantulijan kohdalla ovat. Ja riippuen siitä, mistä päin kohdattava ihminen tulee oman elämänsä kanssa, saattaa tämä nähdä sinut samalla tavalla laidasta laitaan eri tavoin. Vastaa siinä sitten toisen odotuksiin, yleisten yhteiskunnallisten normien rajoissa, kuitenkin myös mikroyhteisön (esimerkiksi taloyhtiön asukkien) kulttuurin mukaisesti, kuitenkin myös soveltaen kaikkea edellä mainittua niin kohtaamisaikaan kuin ympäristöön, kuitenkin vielä ollen oma itsesi. Se voi olla helppoakin, eivätkä kaikki joudu suomaan ajatustakaan sille, kuinka olla hississä kuin kala vedessä. Toisilla on niin ristiriidaton historia itsen, muiden ja sosiaalisten tilanteiden välisten vuorovaikutusten suhteen, että selkärangasta tulee oikeanlainen ote ihmiskohtaamisiin ilman stressiä. Toisilla ei ole näin, ja syyt voivat olla todella isoja tai todella pieniä riippuen kaikesta alkaen perimästä ja päättyen kaikkiin tähän päivään asti kertykeisiin elämänkokemuksiin saakka. Sosiaalinen minäkuva on niin hyvässä kuin pahassakin varsin altis kertymisefektille; ristiriitaiset, vaivaannuttavat, stressaavat ja suoranaisesti negatiiviset ihmiskohtaamiset ruokkivat negatiivisia ennakko-odotuksia tulevissa ihmiskohtaamisissa, ja tämä johtaa helposti joko sosiaalisten taitojen heikkenemiseen entisestään tai ainakin voimistuneeseen stressitasoon kohtaamistilanteissa, jolloin kohtaamisista tulee pinnallisempia ja epämukavampia näennäisistä onnistumisista huolimatta. Kuitenkin positiivisilla kokemuksilla on samanlainen vaikutus; luontainen sosiaalisuus paranee useimpien kohdalla ihan treenaamalla. Kannattaa tietoisesti astua ulos mukavuusalueelta. Ei koko ajan, vaan hetkittäin, mutta kuitenkin säännöllisesti. Siis jos nyt sattuu kokemaan, että epäsosiaalinen käytös aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Harjoittelukenttänä nyky-yhteiskunta lienee haastavampi kuin mikään koskaan ennen, kaiken ollessa niin yksilöllistä ja hajaantunutta. Epäsosiaaliseksi itseään luulevasta ihmisestä voi kuitenkin tulla uusien kokemusten myötä jotain muuta, ja jos siihen pyrkii, niin todennäköisesti niin käy.
-
-
Henri: Ei ole kyseessä pariskunta, vaan yksin elävä “syrjäytynyt” henkilö. Ja ihan kiltin näköinen mies olen.
Taisi purppurakruunulla mennä Henri ja Jukka sekasin. -
Eikös se ole ihan positiivista, että kaikkia kirjastovirkailijankin näköisiä epäillään kukkapenkkivandaaliksi? :) Sen sijaan on kyllä typerää ajatella sosiaalisia tilanteita pelkäävien olevan jotenkin sekopäitä. Itse olen välillä kuin Jukka, mutta välillä ahdistun sosiaalisista tilanteista paljon ja väsyn helposti massatapahtumissa. Jännitän uusia ihmisiä ja joskus saatan änkyttää ja ääni voi täristä tällaisissa tilanteissa. Ikävä kyllä sen seurauksena luultavasti lähikaupassa minun ajatellaan olevan joku sairas henkilö, kun olen koettanut piristää kaupan myyjien päivää kyselemällä vähän heidän kuulumisiaan. :D
King Arthur: Tjaa. Minä välttelen yhteisiä hissikyytejä ja takuulla jään ulos selaamaan kännykkää jos joku naapurin Jukka ehtii ovelle ensin. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei vielä ole sarjamurhaajan merkki. Tämän lisäksi ainoa mitä naapurit on tulleet mulle “juttelemaan” on “Sinäkö sitä mekkalaa pidit? Ei saatu nukkua.” tilanteessa jossa olin ollut yön poissa. “Sinä varmaan olet se joka repii kukkia penkistä.” Ei kuulu tapoihin. “Pääseekö toi koira koskaan ulos?” Ollessani ulkona. Koiran kanssa. “Tänne takapihalle et koiraa tuo!” Yhteinen takapiha jonka poikki kuljen joskus roskiksille ennen lenkkiä. “Näin että sulla on häkkivarastossa patja ja vanha telkkari. Saanko ne?” jne jne. Edellinen kysyjä muuten soitti ihan ovikelloa heti kun muutin tähän taloon 10 vuotta sitten. Olis halunnut muutakin tavaraa muuttokuormasta, kun kuulemma hänen vanha äitinsä tarvitsee mm. pyykkikorin ja sukkienkuivatustelineen. Ja olen ihan tavallisen näköinen nuori nainen. Vähän ehkä kirjastovirkailijaa habituksessa. Ei ihan heti arvaisi kukkapenkkivandaaliksi tms. kauhunaapuriksi. Ei oikein kiinnosta tutustua kun jokainen kohtaaminen on ahdistava. Sääli, sillä edellisen taloyhtiön mummot oli kaikki mun kavereita. Siellä oli sellanen rento meininki.
-
"Jumaleissön et on joittenki elämä hankalaa" Niin Jukka, kyllä se siitä, ja kyl se sullakin helpottaa kun joskus sisäistät ettei kaikki vain ole yhtä sosiaalisia kuin sinä itse.
-
Ipe: Eikös se ole ihan positiivista, että kaikkia kirjastovirkailijankin näköisiä epäillään kukkapenkkivandaaliksi?
Jotkut kirjastovirkailijat on aika villejä tyyppejä - yhden kanssa juoksen karaokebaareissa, eikä se neiti ole mikään hiljainen hissukka. -
Jukkaa tuntematta, en väitä että hänen kohdallaan asia olisi näin, mutta olen tavannut aika hämärän näköisiä gootteja ja "isänmaallisia", jotka näyttävät kyllä siltä että ovat valmiina starttaamaan pommiliivin hetkellä millä hyvänsä. Ulkonäön perusteella ei tietenkään pitäisi tuomita mutta mutta.. "en ymmärrä miksi kaikki vihaa" https://vignette3.wikia.nocookie.net/itsalwayssunny/images/a/a1/The_Gang_Finds_a_Dead_Guy.jpg
-
Eikä. Tuli heti mieleen Sami Hedbergin "suomalaiset hississä" juttu. Minä menen ensin!
-
EE93: Täytyyhän tuo kyllä myöntää että jos rapusta kuuluu naapurien ääniä niin ei sitä kyllä itselläkään tule käytävään mentyä ennen naapurin poistumista paikalta. Mutta ei nyt minullakaan noin pahaa naapurikammoa ole!
Tämä on kyllä totta, hävettää myöntää :D. Mä katson aina ovisilmästä ennen hissiin menoa, ettei siellä ole naapureita "vaanimassa". Ja mulla on oikeasti mukavat naapurit ja käyn pihatalkoissa jne. Hissi on vaan se kammotus. En tiedä itsekään miksi? Ei ole suljetun paikan kammoakaan. -
Jo on äijällä ongelma. Naapuria ei kiinnosta jakaa hänelle yksityisasioitaan eikä hengailla seurassa, kuten muut aaukkaat näyttävän tekevän. Joten sekös kiukuttaa kun ukko ei tiedä naapureiden asioita. Säälittävää miten päivänselvästi menee kaverilla ihon alle, jos kaikki ei hänestä pidä,ei samaan hissiin tule, eikä hänelle elämäänsä juorua.
-
Jaana: Jo on äijällä ongelma. Naapuria ei kiinnosta jakaa hänelle yksityisasioitaan eikä hengailla seurassa, kuten muut aaukkaat näyttävän tekevän. Joten sekös kiukuttaa kun ukko ei tiedä naapureiden asioita. Säälittävää miten päivänselvästi menee kaverilla ihon alle, jos kaikki ei hänestä pidä,ei samaan hissiin tule, eikä hänelle elämäänsä juorua.
Tai jos olisi ihan vaan niin, ettei Jukka "tosisosiaalisena" tapauksena osaa astua epäsosiaalisten tai muutoin tavanomaisesta poikkeavien naapureidensa saappaisiin ja näkee siksi heidän käytöksensä outona, mihin hän reagoi huvittuneena ja jakaa sitten huvituksensa muillekin vitsailevan karrikoivasti kirjoittaen. -
.: Hissi. Tuo suomalaisten pahin painajainen.
Hissi on maaiman paras keksintö.. Kunhan siinä vain saa matkustaa yksin :D -
-
Tiedän, sillä tunnen yliopistolta samaan aikaan opiskelleita informaatiotutkimuksen tyyppejä ja olen heidän kanssaan joutunut aika villeihin seikkailuihin yön pimeinä tunteina tai seuraavan päivän jo sarastaessa. ;) Viittasin vain tuohon King Arthurin tekstiin.
Neiti Knatterton: Jotkut kirjastovirkailijat on aika villejä tyyppejä – yhden kanssa juoksen karaokebaareissa, eikä se neiti ole mikään hiljainen hissukka.
-
Eli sitä juuri koetin sanoa, että ulkonäöltä on paha sanoa, kuka on kiltti ja kuka tuhma.
-
“Jumaleissön et on joittenkin elämä hankalaa” Niin on. Sosiaalisten tilanteiden pelko hankaloittaa ihan hemmetisti normaalia elämää. Tänään en päässyt kauppaan, kun ahdisti liikaa. Tosin, jos tuo käytös kohdistuu vain Jukkaan niin onhan se sitten aika huvittavaa. Mut kaikki ei ole niin mustavalkoista.
-
Make: Miksei Suomessa ole keksitty 60m2 kaksio hissejä? Pääsisi aina vertikaalimatkan ajaksi toiseen huoneeseen piiloon?
Yhden hengen hissit ois jees. -
Suurin virhe mitä voi tehdä, on antaa Jukan tapaiselle hölöttäjälle mahdollisuus aloittaa "kuulumisten" kertominen. Jatkossa joutuu aina törmätessä kuuntelemaan mitä Jukalle kuuluu, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa. Jukka on omasta mielestään sosiaalinen kaikkien kaveri. Totuus voi olla aika paljon karumpi.
-
visdfgh: Yhden hengen hissit ois jees.
Sit kun oot kerran kantanut sen lipaston ja pesukoneen 6 kerrokseen pian pienen hissin takia, saatat muuttaa mieltä. En myöskään ymmärrä et miks on niin hankalaa puhua naapurin kanssa? Jos on hirveen puhelias, voi aina sanoa esim "kiva juttu" tms. Ja jatkaa matkaa. Suurin osa jolla ei ole aspergeria ymmärtää vihjeen että juttelu ei kiinnosta. Ei ole pakko olla töykeä. -
teme66: Tämä on kyllä totta, hävettää myöntää :D. Mä katson aina ovisilmästä ennen hissiin menoa, ettei siellä ole naapureita “vaanimassa”. Ja mulla on oikeasti mukavat naapurit ja käyn pihatalkoissa jne. Hissi on vaan se kammotus. En tiedä itsekään miksi? Ei ole suljetun paikan kammoakaan.
Vähä kans ehkä hissikammoo jos siel on muitakin.. Mälin menossa töissä hissillä 6krs alaspäin, 2krs alempana yhtäkkiä ovet aukes ja menin ulos koska sinne tuli joku muu ja kipitin portaita loput 4krs alas ja olin alhaal samaa aikaa ku se toinen joka oli tullu kyytii :'D -
Acid free: Ihan hauskahan tuo Jukan kirjotus oli. Ei nyt ehkä varsinainen moka, mutta pitäähän sitä olla vähän erilaisia juttuja välillä. Joskus nää onnistuu olee tosi hauskoja. Silti, ottaisin mieluusti ennemmin naapurin, joka yrittää kaikkensa pysyäkseen erossa talon muista asukkaista, kuin sen hullun, joka meidän seinänaapurissa oikeesti asustaa. Sen naisen kanssa on öiset mekkaloinnit ja postilaatikosta tippuvat raivolaput saaneet ihan uuden ulottuvuuden.
On se moka ton kirjoirtajan asenne. Kaikki ei halua olla tekemisissä vieraiden kanssa eikä niitä saa pakottaa. Eikä se ole niitä vieraita vastaan henkilökohtaisesti. -
visdfgh: Yhden hengen hissit ois jees.
Apua, mutta silloin saattaisi joutua jonottelemaan hissiä naapureiden kanssa. -
Meillä on kyllä ihan huippu naapurusto! Jos joku ei tervehdi niin tietää että se on joko vierailija tai ihan äskettäin muuttanut, eikä vielä tottunut talon tavoille. Jos joku alkaa pahastikin rettelöimään pitkin öitä, porukassa savustetaan se pihalle. Kaikki auttavat toisiaan, mummot neulovat villatöppösiä ja pitemmälle reissulle lähtevät lainaavat saunavuoroaan, ja talvella kolaillaan oman parkkiruudun ohessa toistenkin ruutuja, jne.
-
-
Jukka vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, joka ei osaa antaa muille tilaa. Tiedättehän sen rasittavan ihmistyypin. Minäkin naapurina välttelisin.
-
Onneks ei oo hissiä meidän talossa, mutta noin hissin kokonen rappukäytävä/kerrostasanteet saa aikaan sen, että välillä en mene rappuun ennen kun naapuri on sieltä poistunu asuntoonsa. Tämä ei toki johdu siitä, että välttelisin sosiaalista kontaktia, vaan siitä että se perkele jää usein pyyhkimään koiransa tassuja ovensa eteen joka on samalla myös mun oven edustaa, enkä yksinkertasesti vaan mahdu pihalle ilman että tuuppaan herraa tai koiraa ovella.
-
Henrin tapauksessa "sekopää"naapurilla saattaisi kuvailun perusteella olla jokin psykoositila. Mikäs sen hauskempaa kuin nauraa päälle ja tehdä FB-päivitys, sen sijaan että selvittäisi toisen avuntarpeen.
-
Naapurilla voi olla jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko jos noin käyttäytyvät, omassa naapurissa asui aikoinaan todella ujon oloinen nuori tyttö joka käyttäytyi vähän samalla tavalla ja sai hississä paniikkikohtauksen kun tulin samaan hissiin. Pelkäsi siis muitakin naapureita. Tuli alkuun kyllä sellainen olo että onko tämä vain minuun kohdistuvaa mutta harvoin se on niin.
-
Gfddfff: Sit kun oot kerran kantanut sen lipaston ja pesukoneen 6 kerrokseen pian pienen hissin takia, saatat muuttaa mieltä. En myöskään ymmärrä et miks on niin hankalaa puhua naapurin kanssa? Jos on hirveen puhelias, voi aina sanoa esim “kiva juttu” tms. Ja jatkaa matkaa. Suurin osa jolla ei ole aspergeria ymmärtää vihjeen että juttelu ei kiinnosta. Ei ole pakko olla töykeä.
Minusta hississä pahinta ei suinkaan ole edes se puhuminen, vaan se kiusallinen hiljaisuus. Jos mitään sanottavaa ei ole, niin kiusallisuutta ei poista edes jutun vääntäminen, koska sen tarkoitus on ilmiselvästi vain välttää hiljaisuutta. Jos hissin nappulat on jotenkin monimutkaiset, niin hissimatkasta tulee heti paljon rennompi, kun voi vaikka puhua niistä nappuloista. Esim. kerran kysyin, että mistä näistä pääsee ulos. -
Noin mäkin tekisin, jos olis hissi talossa. Nykyään vaan katson ovisilmästä, ettei naapureita ole käytävässä ennen kuin menen ovesta ulos. Sama juttu, jos naapurin auto kaartaa pihaan siten, että olisi vaara törmätä ulko-ovella, hidastelen tai useimmiten kyllä suorastaan juoksen kotiin välttääkseni naapurin kohtaamisen.
-
Jootuota: Jumaleissön et joidenkin on pakko kirjoittaa noin mukahauskasti ja jaarittelevasti. En jaksanut lukea kumpaakaan kunnolla tähän aikaan yöstä. Ytimekkäät “vitsit” parhaita.
Onneksi olkoon. Olet tylsimys. -
King Arthur: Tjaa. Minä välttelen yhteisiä hissikyytejä ja takuulla jään ulos selaamaan kännykkää jos joku naapurin Jukka ehtii ovelle ensin. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei vielä ole sarjamurhaajan merkki. Tämän lisäksi ainoa mitä naapurit on tulleet mulle “juttelemaan” on “Sinäkö sitä mekkalaa pidit? Ei saatu nukkua.” tilanteessa jossa olin ollut yön poissa. “Sinä varmaan olet se joka repii kukkia penkistä.” Ei kuulu tapoihin. “Pääseekö toi koira koskaan ulos?” Ollessani ulkona. Koiran kanssa. “Tänne takapihalle et koiraa tuo!” Yhteinen takapiha jonka poikki kuljen joskus roskiksille ennen lenkkiä. “Näin että sulla on häkkivarastossa patja ja vanha telkkari. Saanko ne?” jne jne. Edellinen kysyjä muuten soitti ihan ovikelloa heti kun muutin tähän taloon 10 vuotta sitten. Olis halunnut muutakin tavaraa muuttokuormasta, kun kuulemma hänen vanha äitinsä tarvitsee mm. pyykkikorin ja sukkienkuivatustelineen. Ja olen ihan tavallisen näköinen nuori nainen. Vähän ehkä kirjastovirkailijaa habituksessa. Ei ihan heti arvaisi kukkapenkkivandaaliksi tms. kauhunaapuriksi. Ei oikein kiinnosta tutustua kun jokainen kohtaaminen on ahdistava. Sääli, sillä edellisen taloyhtiön mummot oli kaikki mun kavereita. Siellä oli sellanen rento meininki.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on usein vain introverttien (minä mukaan lukien) "ongelma". Siinä ei ole mitään pahaa jos ei vieraat ihmiset kiinnosta. -
Mammuttipähkinä: Meillä on kyllä ihan huippu naapurusto! Jos joku ei tervehdi niin tietää että se on joko vierailija tai ihan äskettäin muuttanut, eikä vielä tottunut talon tavoille. Jos joku alkaa pahastikin rettelöimään pitkin öitä, porukassa savustetaan se pihalle. Kaikki auttavat toisiaan, mummot neulovat villatöppösiä ja pitemmälle reissulle lähtevät lainaavat saunavuoroaan, ja talvella kolaillaan oman parkkiruudun ohessa toistenkin ruutuja, jne.
Tuskin asut pk-seudulla ja miten voit savustaa mölyäjän pihalle omistusasunnosta? Se on lähes mahdottomaksi tehty! Pakko on kuunnella yläkerran ämmän jatkuvaa mesoamista ja valittaa ei kuulemma saisi vaikka mekkala kuuluu korvatulppienkin läpi! -
voi jumaleissön että on joidenkin vaikea ymmärtää ettei keskivertoihmistä kiinnosta alkuunkaan mikään väkisin väännetty small-talk täysin tuntemattoman naapurin kanssa. vastaantullessa voin tervehtiä mutta ei kiinnosta naapurin jukan jutut ja lähinnä ärsyttää kun sen pitää tunkea samaan hissiin lässyttämään jotain salkkareista opittua sosialisointia.
-
purppurakruunu: Olispa mielenkiintosta tietää, syrjiikö pariskunta Henriä vai onko kaikkia naapureita kohtaan sama kammo. Mietin nimittäin sitä, että onko kyse naapurikammosta, vai siitä, että siellä on herra ja rouva naapuri lukenut vähän Alibia ja Henri näyttää liikaa joltain rikolliselta tms.
Tai sitten näyttää yksinkertaisesti partaiselta hevarilta. Jotkut ihmiset kun luulevat isoja hevareita rikollisiksi. XD Tuosta tuli mieleen... olin muutama vuosi takaperin Kriminologisessa kirjastossa pari kuukautta töissä. Oli huvittavaa huomata että suuri osa vanginvartijoiksi opiskelevia näytti enemmän vangeilta kuin vartijoilta (tatskoja täynnä, isoja ja joskus kaljuja ja parrakkaita). XD
Kommentoi
Kommentti