Juttuja joukkoliikenteestä, osa 70
Kimmo Vehviläinen on melkein sukua julkkikselle.

Seuraava
Se tunne, kun itsepalvelukassalla pitäisi kääntyä ihmisen puoleen. Edellinen
Anun vilpittömät kehut.
Se tunne, kun itsepalvelukassalla pitäisi kääntyä ihmisen puoleen. Edellinen
Anun vilpittömät kehut.
5 kommenttia
-
Miekenkiintoinen näkökanta Villellä. Sama, kun jos haistaa pierun ja alkaa miettiä, että pierasikohan keskustelukumppani ja jos ei, luuleeko hän, että minä pieraisin
-
Joskus junan vessaan joku oli ripuloinut lattialle ja haju oli kauhea. Hätä kuitenkin oli ja pyörätuolilla ainoa vessa mihin pääsin. Yökin hajun johdosta kun siinä pissin ja vihdoin kun pääsin ulos ni eiköhän puoli vaunua ole jonossa sinne mun jälkeen. Mietin lopun matkaa että varmaa luulevat että minä ripuloin. Pyörätuolilla ei pääse edes pakoon toiseen vaunuun :’(
-
-
Jyrki Hämäläisessä ja Kimmo Vehviläisessä ei oo ulkonäöllisesti mitään samaa kuin valkoisia miehiä. Melko päissään on ryyppyjengi ollut.
-
Noista toisten kusemista ja paskomista vessoista tekisi aina mieli mainita jonossa seuraavalle että en se minä ollut vaan joku aiempi. Sitten alkaa ajatella että selittäminen vain pahentaisi tilannetta ja poistun paikalta tuntien itsekehitetyn syytöksen taakan niskassani. Miksi ihmiset ei osaa olla sotkematta...
-
Toisaalta ajatteletteko itse sotkuiseen vessaan mennessänne, että sotkija on ollut juuri se edellinen kävijä? Tuskinpa. Luottakaa siihen, että suurin osa kanssaihmisistä on yhtä fiksuja eikä tee tuollaisia hätiköityjä oletuksia teistäkään. Ja tyhmien mielipiteistähän ei tarvitse välittää.
Kommentoi

Kommentti