Naistenhuoneen ovi jäi auki, osa 321
Naistenhuoneella selviää kaikki.

51 kommenttia
-
Tuo onnistunut suklaakakku näyttää todella hyvältä. Olisko jollakin NH:lta antaa linkkiä reseptiin? Voisi koittaa saako itse aikaan yhtään parempaa kuin S:n leipomus 🫠🫣. Joka sekin voi ehkä maistua ihan hyvälle vaikka ulkonäkö jättää jossain määrin kehittämisen varaa 🙃🙂.
-
-
No ainakin on selvää, että Jenna todella tarvitsee terapiaa tai jotain sen kaltaista, jos nuo vastaukset pahoitti noin pahasti mielen.
-
Se siis antoi heidän tuoda sohvan sisään saakka ennenkuin kertoi ettei sitä ole ostanut?
-
KissaKuustinen: Se siis antoi heidän tuoda sohvan sisään saakka ennenkuin kertoi ettei sitä ole ostanut?
Mietin samaa ennenko tajusin, että sohva oli varmaankin pakattuna pahveihin kuten uudet huonekalut yleensä kotiin toimittaessa, eikä asukkaat käyneet sitä pakkausta pihalla liikkeen autossa tarkastamassa 🙄 -
Hevosterapiaan (siis "oikeaan" kela-korvattavaan terapiaan) ei kyllä mennä hevospelon takia. Toki tuo viesti voi tarkoittaa myös jotain muuta, mutta ymmärrän, ettei terapeutti tuon perusteella oleta kyseessä olevan tuleva asiakas.
-
"Juu" on ihan asiallinen vastaus, vastaa samaa kuin "joo" tai "ok". Eivät kaikki kuorruta viestejään hymiöin tai sydämin. Ja mistä Jenna olettaa, että Tarjalla ei ollut kiire? Ja tosiaan Jennan viestistä tulee myös kuva, että hän luulee hevosterapian olevan tarkoitettu hevospelon voittamiseen.
-
-
Voi, Jenna vaikuttaa samanlaiselta mitä itse olin ennen. Olin niin epävarma kaikesta mitä tein, joten jos joku vastasi viestiin pelkän ok, ei pistettä, niin luulin kys.henk. olevan vihainen. Sitten vatvoin monta tuntia että mitä olen tehnyt kun toinen on vihainen... Toivottavasti Jenna saa itsetuntoaan kohennettua, niin ei enää jaksa moisiin pikkuasioihin kompastua vaan menee asiassa eteenpäin.
-
Kaikuva orava: Voi, Jenna vaikuttaa samanlaiselta mitä itse olin ennen. Olin niin epävarma kaikesta mitä tein, joten jos joku vastasi viestiin pelkän ok, ei pistettä, niin luulin kys.henk. olevan vihainen. Sitten vatvoin monta tuntia että mitä olen tehnyt kun toinen on vihainen... Toivottavasti Jenna saa [...]
Ok(Ei kaikkea tarvitsisi aina ylianalysoida, monesti ok on vain ok) -
Uus seuraeläin: Hevosterapiaan (siis "oikeaan" kela-korvattavaan terapiaan) ei kyllä mennä hevospelon takia. Toki tuo viesti voi tarkoittaa myös jotain muuta, mutta ymmärrän, ettei terapeutti tuon perusteella oleta kyseessä olevan tuleva asiakas.
Hitsi. Aioin juuri hakea lääkärin lähetettä ratsastusterapiaan ratsastuspelon voittamiseksi. On meinaan hankala pelko aktiiviselle hevosharrastajalle 😅 -
Niino...minkä tahansa terapian kyselemiseen voi olla iso kynnys (olettaen siis, että kyseessä on ihan oikea terapian tarve - täällä arvailtiin jotain hevospelosta, mutta luulen että Jenna ehkä vain ilmaisi asian monitulkintaisesti). Jos tallin omistaja on kuitenkin tottunut terapian tarjoaja, hän tietänee että mahdollisia tulevia asiakkaita pitää ehkä vähän rohkaistakin viemään prosessia eteenpäin -> ehkä tuon niukan Kela-kuvion lisäksi olisi voinut lisätä jotain rohkaisevaa, "kiva kuulla", "palaa toki asiaan kun jotain selviää" tms. tms. Lisäksi, Jenna kysyi myös hintoja, joten hän olisi ehkä valmis maksamaan terapian itsekin - siinä siis joka tapauksessa myyntimahdollisuus!
-
On paljon miellyttävämpää lukea tekstiä jonka sekaan ei ole ripoteltu emojeja.
-
Intiimi peura: On paljon miellyttävämpää lukea tekstiä jonka sekaan ei ole ripoteltu emojeja.
Tässäkin saattaa olla melkoinen sukupolviero. Itse 90-luvulla syntyneenä tykkään käyttää rennossa päivittäisessä viestinnässä hymiöitä ja emojeja ja tykkään, kun niitä laitetaan minulle päin.Samalla tavalla kuin haluat lukea toisen kehonkieltä kasvotusten jutellessa,niin emojit ovat tuollaista kirjoitettua kehonkieltä. -
-
Intiimi peura: On paljon miellyttävämpää lukea tekstiä jonka sekaan ei ole ripoteltu emojeja.
Juu. -
Sukukypsä kärpänen: Tässäkin saattaa olla melkoinen sukupolviero. Itse 90-luvulla syntyneenä tykkään käyttää rennossa päivittäisessä viestinnässä hymiöitä ja emojeja ja tykkään, kun niitä laitetaan minulle päin.Samalla tavalla kuin haluat lukea toisen kehonkieltä kasvotusten jutellessa,niin emojit ovat tuollaista kirjoitettua kehonkieltä.
En jaksa uskoa että hän olisi kasvotusten esittänyt asian kämmenet vastakkain ja pyytänyt kokeilemaan sykettä.Olen itsekkin syntynyt 90-luvulla :) -
Sukukypsä kärpänen: Tässäkin saattaa olla melkoinen sukupolviero. Itse 90-luvulla syntyneenä tykkään käyttää rennossa päivittäisessä viestinnässä hymiöitä ja emojeja ja tykkään, kun niitä laitetaan minulle päin.Samalla tavalla kuin haluat lukea toisen kehonkieltä kasvotusten jutellessa,niin emojit ovat tuollaista kirjoitettua kehonkieltä.
Itse 90-luvulla vastustin niitä niin pitkään kunnes hommasin Whatsapp-kelpoisen puhelimen. Viestintä tavat on muuttuneet. Tälläisessä ns. hitaammassa viestinnässä, tai kirjoituksissa ei tulisi mieleenkään niitä käyttää, mutta jos joku kysyy "käykö tämä?" tai laittaa jonkun vitsin, niin en minä ala siihen mitään tarinoimaan vastaukseksi vaan pistän hymiön. Ne myös vähentää väärinymmärryksiä, kun itselläkin on tapana aika savolaisittain tai sarkastisesti kirjoitella vapaamuotoisessa keskustelussa. -
Kehno keiju: Tuo onnistunut suklaakakku näyttää todella hyvältä. Olisko jollakin NH:lta antaa linkkiä reseptiin? Voisi koittaa saako itse aikaan yhtään parempaa kuin S:n leipomus 🫠🫣. Joka sekin voi ehkä maistua ihan hyvälle vaikka ulkonäkö jättää jossain määrin kehittämisen varaa 🙃🙂.
Löytyiskö tuo Googlen käänteisellä kuvahaulla? -
KissaKuustinen: Se siis antoi heidän tuoda sohvan sisään saakka ennenkuin kertoi ettei sitä ole ostanut?
Asun kerrostalossa, enkä minä ainakaan käy ensin alhaalla katsomassa, mitä ovat tuomassa, jos odotan tilaustani sapuvaksi. -
Kirpeä Ahven: Itse 90-luvulla vastustin niitä niin pitkään kunnes hommasin Whatsapp-kelpoisen puhelimen. Viestintä tavat on muuttuneet. Tälläisessä ns. hitaammassa viestinnässä, tai kirjoituksissa ei tulisi mieleenkään niitä käyttää, mutta jos joku kysyy "käykö tämä?" tai laittaa jonkun vitsin, niin en minä ala siihen mitään [...]
Käykö tämä ja vastaan siis peukulla? Se se vasta typerä vastaus on -
No ei kyllä ole ollut myyntipäällä terapiantarjoaja. Kysymykseen vastattu osittain ja asiakaspalvelun tason aika mitäänsanomaton. Toki tuossa myös vedetään turhaan kierroksia olemattomasta asiasta. Mikä on hankalaa sekin ja olisi hyvä saada itselleen opittua ulos tavalla tai toisella
-
Intiimi peura: En jaksa uskoa että hän olisi kasvotusten esittänyt asian kämmenet vastakkain ja pyytänyt kokeilemaan sykettä. Olen itsekkin syntynyt 90-luvulla :)
Pyytänyt kokeilemaan sykettä? -
-
Uus seuraeläin: Hevosterapiaan (siis "oikeaan" kela-korvattavaan terapiaan) ei kyllä mennä hevospelon takia. Toki tuo viesti voi tarkoittaa myös jotain muuta, mutta ymmärrän, ettei terapeutti tuon perusteella oleta kyseessä olevan tuleva asiakas.
Käsitin että hänellä on pelkotiloja muuten, esim ptsd, ja hevosten kanssa ollessa saa unohtaa nuo pelot. Kumpi tulkinta on oikea🤷♂️ Juu, en tiedä. -
Itse otan tuon ”juun” myös vähän sellaisena hälläväliä-vastauksena. Vaikka kyse ei ole mistään virallisesta viestinnästä, niin kyllä itse ainakin yrittäjänä tai yrityksen aspana vastaisin jotakin muuta kuin juu. Toisaalta en myöskään jaksaisi hirveästi harmistua moisesta vastauksesta, koska tiedän että ihmisiä on joka lähtöön.
-
Höpö: Käsitin että hänellä on pelkotiloja muuten, esim ptsd, ja hevosten kanssa ollessa saa unohtaa nuo pelot. Kumpi tulkinta on oikea🤷♂️ Juu, en tiedä.
Löysin Ylen jutun ratsastusterapiasta jossa on haastateltua Tarjaa. "Ratsastusterapia on yleensä mielletty lähinnä cp- ja kehitysvammaisten sekä esimerkiksi MS-tautipotilaiden kuntoutuskeinoksi. Piiriä voisi kuitenkin laajentaa --- Käytännössä tämä sopisi lähes kaikille, joilla on vaikeuksia esimerkiksi tasapainon, hengitysrytmin tai vaikkapa lihasjäykkyyden kanssa."Jenna sen sijaan etsii altistushoitoa, ei fysioterapiaa. -
Armelias alpakka: Käykö tämä ja vastaan siis peukulla? Se se vasta typerä vastaus on
Mitenkä niin? Tekstiviestiaikaan olisin vastannut että "Juu". Merkitykseltään ihan sama asia? Miten muuten siihen pitäisi vastata, jos myöntävästi vastaa? -
Kirpeä Ahven: Itse 90-luvulla vastustin niitä niin pitkään kunnes hommasin Whatsapp-kelpoisen puhelimen. Viestintä tavat on muuttuneet. Tälläisessä ns. hitaammassa viestinnässä, tai kirjoituksissa ei tulisi mieleenkään niitä käyttää, mutta jos joku kysyy "käykö tämä?" tai laittaa jonkun vitsin, niin en minä ala siihen mitään [...]
Aika jännä, itse melkein nelikymppisenä mummelina koen taas hymiöiden ja emojien lähinnä sotkevan viestintää, kun en useinkaan tiedä, miten lähettäjä niitä oli ajatellut tulkittavaksi. Tekstiä lukiessa skippaan ne ihan surutta ja usein jää vähän sellainen olo, että jotain meni ohi. Vähän kuin joku heittelisi sekaan vieraskielisiä sanoja kielestä jota en osaa. -
Mua ahdistaa nuo ihmiset, jotka tunkee sydämiä joka toisen lauseen perään ihan joka yhteydessä. Työpaikan viestinnässäkin tulee vastaan näitä jopa tuntemattomilta kollegoita työasioita puhuttaessa. En ole sun rakas enkä edes läheinen, älä tunge iholle jooko.
-
Itseasiassa: Löytyiskö tuo Googlen käänteisellä kuvahaulla?
Löytyi, lähinnä Pinterestistä missä linkki jonnekin Maku-sivustolle, mutta maksumuuri tuli vastaan että vain tilaajille? Vastaavilla kuvilla löytyi kyllä monenlaista kakkua ja siinä seikkaillessa osui silmään tämä. Vaan olipa vaativat ohjeet tälle herkulle: https://gingerellabaking.blogspot.com/2018/01/maailman-paras-suklaajuustokakku.html -
Jos Tarja huomasi Jennan luulevan hevosterapian olevan siedätystä hevospelkoisille, miksi hänen olisi pitänyt innolla kaupata sitä Jennalle tai edes selittää mitä se oikeasti on? Hän varmaan ajatteli asian selviävän Jennalle samalla kun Jenna selvittää läheteasiaa. Ja ainahan tallilla on kiire. Ei se työ ole sitä että hevoset on vaan pilttuissaan.
-
Kaikuva orava: Voi, Jenna vaikuttaa samanlaiselta mitä itse olin ennen. Olin niin epävarma kaikesta mitä tein, joten jos joku vastasi viestiin pelkän ok, ei pistettä, niin luulin kys.henk. olevan vihainen. Sitten vatvoin monta tuntia että mitä olen tehnyt kun toinen on vihainen... Toivottavasti Jenna saa [...]
Joo tunnistin myös sen sosiaalisten tilanteiden pelon aiheuttavan pikku äänen takaraivosta tosta Jennan postauksesta. -
-
Sukukypsä kärpänen: Tässäkin saattaa olla melkoinen sukupolviero. Itse 90-luvulla syntyneenä tykkään käyttää rennossa päivittäisessä viestinnässä hymiöitä ja emojeja ja tykkään, kun niitä laitetaan minulle päin.Samalla tavalla kuin haluat lukea toisen kehonkieltä kasvotusten jutellessa,niin emojit ovat tuollaista kirjoitettua kehonkieltä.
Minusta tämä riippuu pitkälti siitä, mitenn ja kuinka paljon hymiöitä/emojeita käyttää. Mokassa oli vähän liikaa omaan makuun, tai lähinnä se, että samaa toistellaan joka lauseen jälkeen, mikä tekee yhdistettynä tuohon oikeinkirjoitukseen vähän raskaslukuista tekstiä, mutta joku satunnainen perus ":D"/emojivastine lauseen perässä on ihan fine ja toimii juurikin kuvailemallasi tavalla. -
Digitaalinen puhveli: Aika jännä, itse melkein nelikymppisenä mummelina koen taas hymiöiden ja emojien lähinnä sotkevan viestintää, kun en useinkaan tiedä, miten lähettäjä niitä oli ajatellut tulkittavaksi. Tekstiä lukiessa skippaan ne ihan surutta ja usein jää vähän sellainen olo, että jotain meni ohi. Vähän kuin joku heittelisi sekaan vieraskielisiä sanoja kielestä jota en osaa.
Aika jännä, itse olen melkein viisikymppinen, en ole mummeli (?) ja käytän usein hymiöitä. -
Sukukypsä kärpänen: Tässäkin saattaa olla melkoinen sukupolviero. Itse 90-luvulla syntyneenä tykkään käyttää rennossa päivittäisessä viestinnässä hymiöitä ja emojeja ja tykkään, kun niitä laitetaan minulle päin.Samalla tavalla kuin haluat lukea toisen kehonkieltä kasvotusten jutellessa,niin emojit ovat tuollaista kirjoitettua kehonkieltä.
Emojeissa on vaikeutena niiden monitulkintaisuus. Yhdelle naurava naama on iloinen, toiselle se on vittuilua. Samoin nämä alati muuttuvat kaksoismerkitykset. -
Armelias alpakka: Käykö tämä ja vastaan siis peukulla? Se se vasta typerä vastaus on
Miksiköhän tätä on alapeukutettu noin paljon? Mulle on muutamankin kerran sattunut tilanne, että olen kysynyt jotain tärkeää asiaa joltain (ei niin tutulta, että viitsisin alkaa tivaamaan) että "käykö tämä vai ei?" ja vastaukseksi on tullut pelkkä peukku. Tähän asti olen olettanut sen olevan "kyllä", mutta pieni epävarmuus on silti asiasta jäänyt ja se on kyllä vaivannut. -
Nyt alkoi arveluttaa montakohan kertaa olen murskannut jonkun päivän vain vastaamalla viestiin "'k". Oli aikoina entisinä ircissä ihan normaali vastaus, jopa ilman heittomerkkiä.
-
Uus seuraeläin: Hevosterapiaan (siis "oikeaan" kela-korvattavaan terapiaan) ei kyllä mennä hevospelon takia. Toki tuo viesti voi tarkoittaa myös jotain muuta, mutta ymmärrän, ettei terapeutti tuon perusteella oleta kyseessä olevan tuleva asiakas.
Mutta hevosterapiassa pääsee diilaamaan ison eläimen turvallisen läsnäolon tukemana muiden pelkojensa kanssa. Tähän oletin viestin viittaavan. -
Solmioton koala: Miksiköhän tätä on alapeukutettu noin paljon? Mulle on muutamankin kerran sattunut tilanne, että olen kysynyt jotain tärkeää asiaa joltain (ei niin tutulta, että viitsisin alkaa tivaamaan) että "käykö tämä vai ei?" ja vastaukseksi on tullut pelkkä peukku. Tähän asti olen olettanut sen olevan "kyllä", mutta pieni epävarmuus on silti asiasta jäänyt ja se on kyllä vaivannut.
Ite ainaki ajattelen, että son päivänselvästi niin, että peukku ylös on myöntävä ja peukku alas kieltävä vastaus. -
Liukuportaissa riehuva pingviini: Aika jännä, itse olen melkein viisikymppinen, en ole mummeli (?) ja käytän usein hymiöitä.
Minäkin olen melkein viisikymppinen, mummeliksi tulen näinä päivinä, tänään on ensimmäisen lapsenlapsen laskettuaika, enkä käytä hymiöitä muuten kuin hymyä silloin, kun haluan varmistaa, että vastaanottaja ymmärtää sanomani vitsiksi. Kun luen tekstiä, kuten Jennan viestiä esimerkiksi, hypin kaikki hymiöt yli. Ensinnäkin ne ovat yleensä turhia ilman mitään lisäinformaatiota, kuten tässä. Jos ne sisältävät jotain informaatiota, se on monitulkintaista, enkä minä sitäkään huomaa, kun hypin ne yli. Mielestäni ei pitäisi olla pelkästään lukijan vastuulla miettiä, mitä kirjoittaja haluaa sanoa, vaan kirjoittajankin pitäisi miettiä, miten lukija ymmärtää häntä parhaiten. Hevosterapiayrittäjän vastaus itsessään oli hyvin yksiselitteinen, mutta näköjään Jenna keksii siitäkin rivien välit, joista lukea. Viestintä ei voi kuin epäonnistua, aina joku ei ymmärrä.Kun feissarimokien kysymyksessä vastausvaihtoehdot ovat pelkkiä hymiöitä, en koskaan vastaa. Eihän niillä vastauksilla ole edes mitään merkitystä, kun hymiöstä ei yhtään voi tietää, miten kukin ne tulkitsee. -
Harvemmin ratsastusterapeuttien täytyy myymällä myydä palveluitaan, tulijoita on enemmän kuin ehtii ottaa vastaan. Ja homma ei muutenkaan toimi ihan noin kuin Jenna kuvittelee. Itse ainakin ymmärrän enemmän kuin hyvin ratsastusterapeutin vastaukset, ei liiemmin varmasti kiinnosta käyttää aikaansa turhaan vastailuun ja neuvomiseen.
-
Väsynyt vaskitsa: "Juu" on ihan asiallinen vastaus, vastaa samaa kuin "joo" tai "ok". Eivät kaikki kuorruta viestejään hymiöin tai sydämin. Ja mistä Jenna olettaa, että Tarjalla ei ollut kiire? Ja tosiaan Jennan viestistä tulee myös kuva, että hän luulee hevosterapian olevan tarkoitettu hevospelon voittamiseen.
"juu" on ihan ok vastaus, mutta ei sosiaalisesti kaikista fiksuin. Hymiöt on tuotu meille ihan syystä repertuaariin: teksti on kylmää luettavaa ja jättää liikaa tulkinnanvaraa joka johtaa usein väärinkäsityksiin. Vaikka tuosta mielen pahoittaminen onkin selkeä traumareaktio, niin kyllä tuo silti pistää silmiin vastauksena. -
Paljasjalkainen hyttynen: Ite ainaki ajattelen, että son päivänselvästi niin, että peukku ylös on myöntävä ja peukku alas kieltävä vastaus.
Niinpä. Kanadassahan on siitä ihan korkeimman oikeuden päätös olemassa. Siellä joku maanviljelijä oli vastannut yläpeukulla viestiin jossa kysyttiin käykö tälle sopimus xx tonnista viljaa toimitettuna. Kun oli toimitussopimus jäänyt vajaaksi, niin olivat menneet oikeuteen siitä onko kyseessä sitova sopimus ja joutuuko maksamaan sakkoja sopimusrikkeestä. Tai jotenkin sinne päin, muisti voi pätkiä. Mutta pointti on siinä, että oikeus totesi päätöksessään yläpeukun olevan sitova hyväksyntä sopimukselle ja se pysyi voimassa. -
Nuutunut pehmelö: Emojeissa on vaikeutena niiden monitulkintaisuus. Yhdelle naurava naama on iloinen, toiselle se on vittuilua. Samoin nämä alati muuttuvat kaksoismerkitykset.
Yhtälailla myös kirjoitettu teksti on monitulkintaista. Jos vastaat viestiin "Voihan se niinkin olla." Niin onko se A) Viaton toteamus siitä että tämä asia ei ole selkeä, mutta sitä eipä sitä ole tarvetta miettiä sen enempää. B) Huvittunut vastaus jolla kuitataan vitsi hauskaksi. C) Hapan kommentti siitä että et jaksa asiaa enempää ajatella, mutta et ole samaa mieltä. D) Vittuilua. Hymiön lisääminen tuohon perään tekee vastauksesta selkeämmän. -
Idioottivarma ankerias: Ok (Ei kaikkea tarvitsisi aina ylianalysoida, monesti ok on vain ok)
Näinhän sitä luulisi, miehenä mutta kun naisilla "Ei" voi tarkoittaakin "Kyllä" ja päinvastoin. "ehkä" on jotain väliltä "olematon ja ääretön" vähän kuin kubitin tila jota ei ole luettu. -
Kirpeä Ahven: Niinpä. Kanadassahan on siitä ihan korkeimman oikeuden päätös olemassa. Siellä joku maanviljelijä oli vastannut yläpeukulla viestiin jossa kysyttiin käykö tälle sopimus xx tonnista viljaa toimitettuna. Kun oli toimitussopimus jäänyt vajaaksi, niin olivat menneet oikeuteen siitä onko kyseessä sitova sopimus ja [...]
Esim: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/peukkuemojin-kaytto-tuli-kalliiksi-maanviljelijalle-mojova-82000-dollarin-sakko/8735072 Laita maanviljeljiän nimi Googleen, niin pääset lukemaan bbc:n jutunkin aiheesta. -
Solmioton koala: Miksiköhän tätä on alapeukutettu noin paljon? Mulle on muutamankin kerran sattunut tilanne, että olen kysynyt jotain tärkeää asiaa joltain (ei niin tutulta, että viitsisin alkaa tivaamaan) että "käykö tämä vai ei?" ja vastaukseksi on tullut pelkkä peukku. Tähän asti olen olettanut sen olevan "kyllä", mutta pieni epävarmuus on silti asiasta jäänyt ja se on kyllä vaivannut.
No ne ovat juuri niitä peukuttajia. Ei mitään kommunikointitaitoja. -
Läpivedoton karjalanpiirakka: Löytyi, lähinnä Pinterestistä missä linkki jonnekin Maku-sivustolle, mutta maksumuuri tuli vastaan että vain tilaajille? Vastaavilla kuvilla löytyi kyllä monenlaista kakkua ja siinä seikkaillessa osui silmään tämä. Vaan olipa vaativat ohjeet tälle herkulle: gingerellabaking.blogspot.com/2018/01/maailman-paras-suklaajuustokakku.html
Tämä taitaa olla oikea kakku, tuo alkuperäinen kuva on cropattu, ja alkuperäistä blogitekstiä ei enää löydy. Mutta tämä se on:https://www.meillakotona.fi/reseptit/piparkakku-suklaakakku -
Emojit eivät enää auta tulkitsemaan viestin sävyä, kun emojien käyttäjien ikähaarukka on venynyt. Kuusikymppinen käyttää emojeja ihan eri tavalla kuin 80-90-lukujen taitteessa syntynyt hymiösukupolvi, saati sitten nykyiset emojinatiivit. Vrt. 🥵 - kuumuus, rankka työpäivä vai seksuaalinen läähätys?
-
Ihmiskunta: "juu" on ihan ok vastaus, mutta ei sosiaalisesti kaikista fiksuin. Hymiöt on tuotu meille ihan syystä repertuaariin: teksti on kylmää luettavaa ja jättää liikaa tulkinnanvaraa joka johtaa usein väärinkäsityksiin. Vaikka tuosta mielen pahoittaminen onkin selkeä traumareaktio, niin kyllä tuo silti pistää silmiin vastauksena.
Miten sä pystyt lukemaan kirjoja. Niissä ei ole yhtään hymiöitä? En nyt väitä ettenkö itse käyttäisi hymiöitä, mutta että oikein kylmää luettavaa... Kyllä ainakin tuttujen ihmisten kanssa voi kirjottaa ilman hymiöitä ilman että tulee väärinkäsityksiä. -
Kommentoi

Kommentti