Sekalaisia, osa 596
Kolmen sanan kauhutarina.
63 kommenttia
-
Äänestän kyllä sellaista hymyä jossa tulee esille että tietää että se että joku näki oli kaatumista pahempi. Itse kaaduin jonkun pariskunnan edessä, hyppäsin millisekunnissa ylös, naurahdin, ja ne katsoi mua silleen 😐. Varmaan nelisen vuotta enkä ole unohtanut.
-
Tää tapahtui joskus 90-luvun puolivälissä ja vieläkin muistelen kuinka liukastuin talvella ostarin edessä. Vanhempi rouva näki tilanteen ja kysyi kuinka kävi? - En halunnut tuottaa pettymystä, joten feikkasin nilkutusta ja huikkasin et kaikki hyvin, nostin käpälää ja jatkoin matkaani. En tiedä miksi piti feikkaa, älkää kysykö :D
-
-
Oon itekin kiinnittänyt huomiota että iltabussit ainakin täällä pk-seudulla on jo koomisia kun kielläkään ei ilme värähdä vaikka ydinpommi räjähtäisi vieressä. Väsyneet työmatkalaiset istuu vaan hiljaa ja tuijottaa eteensä naama ku tonnin seteli. Vaikka kuulun heihin itsekin, välillä rupeaa naurattamaan kun jotain poikkeavaa sattuu ja kaikki ovat kuin ei olisikaan.
-
jotenki tossa kaatumistilanteessa aina on ahdistavinta se jos joku oikeesti tulee siihen auttamaan... vaikka oiski käyny pahasti ni silti jotenki sitä suomalaisena haluaa ite äkkiä pois paikalta ettei muiden tartte vaivautua. t. jalkansa parkkipaikalla murtanut, ja silti piti sillä hirveellä adrenaliinipiikillä äkkiä linkuttaa kotiin ennenkö joku muu näki
-
-
Minä olin niin huomaavainen liukastuja, että persiille lennettyäni aloin nauraa niin, etten heti päässyt ylös. Se on jo niin noloa, ettei todistajat huomaa omia reaktioitaan stressata.
-
No siis jos se kaatuja ei apua tarvitse niin pitääkö siihen reagoida mitenkään? En minä ainakaan tuntemattomien ohikulkijoiden kommentteja asiaan kaipaisi.
-
Mä kaaduin kerran pyörällä. Jää oli peilikirkas ja yhtäkkiä vaan pyörä lähti alta luisuun. Siin oli 10cm vettäkin päällä ja meikä alkoi nauraa räkättää. Joku vanhempi herrasmies huomasi minut ja lähti kohti, minä vaan huidoin kättäni merkiksi, että jatkaa vain matkaansa ja varmaan 5 minuutti istuin siinä, kun en naurun räkätykseltäni päässyt siitä ylös. 😂🤣
-
Yläasteaikana kävelytiet oli jäässä bussiasemalla, joten tottakai liukastuin ja kaaduin. Vähin äänin ylös ja bussiin kotiin. Seuraavana päivänä koulussa luokkalainen toteaa, että "näin ku kaaduit." 😶😶😶 Turpa kiinni, kai mä tiedän sen itsekin.
-
Alimmassa on selkeästi aluillaan turkulainen versio Tuhkimosta. Nyt vaan tarvitaan roskakuski, joka huomaa kengän pahvien seassa ja alkaa etsiä sen omistajaa.
-
-
Rakastettu näätä: Mä kaaduin kerran pyörällä. Jää oli peilikirkas ja yhtäkkiä vaan pyörä lähti alta luisuun. Siin oli 10cm vettäkin päällä ja meikä alkoi nauraa räkättää. Joku vanhempi herrasmies huomasi minut ja lähti kohti, minä vaan huidoin kättäni merkiksi, että jatkaa vain matkaansa ja varmaan 5 minuutti [...]
Miulle kävi kerran samoin. Liukastuin peilijäällä ja liu'uin kontillaan lätäkköön. Aloin nauraa hysteerisesti ja konttasin pois lätäköstä.Valitettavasti aiheutin varmaan monelle dilemman, kun lätäkkö oli kaupan pihalla :D -
Rakastettu näätä: Mä kaaduin kerran pyörällä. Jää oli peilikirkas ja yhtäkkiä vaan pyörä lähti alta luisuun. Siin oli 10cm vettäkin päällä ja meikä alkoi nauraa räkättää. Joku vanhempi herrasmies huomasi minut ja lähti kohti, minä vaan huidoin kättäni merkiksi, että jatkaa vain matkaansa ja varmaan 5 minuutti [...]
Diagnoosini on että sinua hävetti ja aivosi välitti viestin että nauramalla tilanne menisi jotenkin helpommin ohi. Klassinen käyttäytymismalli jos itsetunnon kanssa on ongelmia vaikka itse näkee asian juuri päinvastoin. Henkilö joka on täysin sinut asian suhteen ei räkätä itselleen viittä minuuttia istuen vesilätäkössä vaikka asia saattaakin hiukan huvittaa. -
Monitoroimaton herne: Yläasteaikana kävelytiet oli jäässä bussiasemalla, joten tottakai liukastuin ja kaaduin. Vähin äänin ylös ja bussiin kotiin. Seuraavana päivänä koulussa luokkalainen toteaa, että "näin ku kaaduit." 😶😶😶 Turpa kiinni, kai mä tiedän sen itsekin.
Jostain syystä tälleen vielä puolinukuksissa tää sun kommentti oli parasta 😂👌 -
Mukava maksamakkara: Äänestän kyllä sellaista hymyä jossa tulee esille että tietää että se että joku näki oli kaatumista pahempi. Itse kaaduin jonkun pariskunnan edessä, hyppäsin millisekunnissa ylös, naurahdin, ja ne katsoi mua silleen 😐. Varmaan nelisen vuotta enkä ole unohtanut.
Mä oon nyt seitsemän kertaa lukenut tämän, mutta en silti ymmärrä. Jos laitan pilkkuja: "Äänestän kyllä sellaista hymyä, jossa tulee esille, että tietää, että se, että joku näki, oli kaatumista pahempi." Siis se näkijä hymyilee hymyä, josta kaatunut tietää, että sen kaatumisen näkeminen oli pahempi? Eiku. Täh. -
Joskus kaaduin pyörällä, tai oikeastaan se pyörä liukastui märkiin lehtiin, kun käännyin. Menin suoraan ojaan siitä ja huusin vaan heti "Ei sattunut!!!!" Jolloin joku mies vaan käveli ohi katsoen mua pitkään 🤣
-
Tokavika kesyaasi: Oon itekin kiinnittänyt huomiota että iltabussit ainakin täällä pk-seudulla on jo koomisia kun kielläkään ei ilme värähdä vaikka ydinpommi räjähtäisi vieressä. Väsyneet työmatkalaiset istuu vaan hiljaa ja tuijottaa eteensä naama ku tonnin seteli. Vaikka kuulun heihin itsekin, välillä rupeaa [...]
Hei, tähän liittyen.Tietääkö kukaan onko bussikuskeilla siellä kopissaan hätäpainike tai vastaava ?Olin vähän aikaa sitten tilanteessa, kun matkustaja hakkasi bussikuskin kopin ikkunaa ja vaati kuskia kääntämään bussin kohti aikaisempaa pysäkkiä, minkä kuski oli jo ohittanut. Matkustaja jäi siihen kuskin viereen painostavasti seisomaan. Yleensä olen itse viimeisimpiä matkustajia tuossa bussissa ja ajattelin vain, etten voi poistua bussista ja jättää kuskia kahden tuon aggressiivisen tyypin kanssa. Olin myös lähimpänä bussin etuosaa, enkä voinut soittaa mihinkään, ettei tyyppi suutu minulle. Kukaan bussin takaosassa ei tehnyt mitään.Vastaavien tilanteiden varalle olisi kyllä kiva tietää bussikuskien turvallisuustoimista. -
Teininä polkupyöräni oli ihan rämä, kaikki vaijerit roikkui ihan miten sattuu enkä jaksanut korjata sitä mitenkään kun koko pyörä oli muutenkin vanha ja hieman liian pieni minulle. Kerran lähdin kiireessä kotoa (asuin mäen päällä eikä tarvinnut polkea montaa kertaa lähtiessä) ja kun vauhti hiipui nousin seisaalleni polkimilla ja polkaisin oikealla jalalla poljinta, joka tarttui joko takajarrun tai takavaihteen vaijeriin ja kippasi koko pyörän etukautta ympäri ja itse lensin pää edellä asfalttiin, sain jotenkin kädet eteen ja tein ikäänkuin kuperkeikan ja nousin heti takaisin pystyyn, koska kadulla oli jonkin verran muita ihmisiä enkä halunnut näyttää että mitään olisi tapahtunut. Pudistelin vähän hiekkoja vaatteista ja naurahdin ja jatkoin matkaa. En tosin sillä pyörällä. Aina kun pyörällä kaatuu talvella niin jos joku näkee ja kysyy kävikö mitään niin äkkiä vaan ylös ja joo "ei käynyt mitään", vaikka olisi jalat ja kädet verillä niin ei kun vaan huolettomasti takaisin pyörän selkään ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut..
-
Joskus mopo iässä ajelin sade kelillä vähän liian kantissa mutkaan ja mopo meni alta. Jäin keskelle tietä kaatuneen mopon kanssa istumaan ja ihmettelemään mitä kävi.. Sitten siihen ajoi nainen autolla viereen vielä kun mopo makasi käynnissä vieressä ja minä istuin siinä polvet auki, ajattelin että nainen kysyisi kävikö kuinkaan ja että onko kaikki ok. Ei hän alkoi kysymään multa että missä se lidl on että pitäisi olla ihan tässä vieressä. Sen verran sekava tilanne oli että en minäkään muuta osannut kun neuvoa rouvan lidliin ja jatkaa omaa showta... :D
-
Jooei: Hei, tähän liittyen. Tietääkö kukaan onko bussikuskeilla siellä kopissaan hätäpainike tai vastaava ? Olin vähän aikaa sitten tilanteessa, kun matkustaja hakkasi bussikuskin kopin ikkunaa ja vaati kuskia kääntämään bussin kohti aikaisempaa pysäkkiä, minkä kuski oli jo ohittanut. Matkustaja [...]
HSL:n busseissa on, Oulussa ei välttämättä. Artikkeli yli 4 vuoden takaa https://yle.fi/uutiset/3-10317427 -
-
Kastunut mato: jotenki tossa kaatumistilanteessa aina on ahdistavinta se jos joku oikeesti tulee siihen auttamaan... vaikka oiski käyny pahasti ni silti jotenki sitä suomalaisena haluaa ite äkkiä pois paikalta ettei muiden tartte vaivautua. t. jalkansa parkkipaikalla murtanut, ja silti piti sillä hirveellä [...]
Ja höpöhöpö. Nilkka meni 2020 töissä. Jalalla ei voinut edes nousta ylös. Oulussa laitettiin 20cm titaania. -
Yleensä pitää sanoa "Ei sattunut!" ja vasta kulman takana puhallella käsiinsä kun kämmennahan alla on desin verran soraa joka kirvelee ihan julmetusti. Joskus unohdin ruotsinlaivalla että kaikki on matalampaa ja hyppäsin portaissa kolme viimeistä rappua. Otsa pamahtaen yläkarmiin, laskeutuminen telemarkilla, huoleton kävely tuijottavan aulan poikki ja kulman taakse hyttikäytävään polvilleen otsaa pidellen ja kieltä purren, ettei huuda.
-
Jos firman nimi on "Firman nimi"+"Suomi" niin ei tarvi hirveesti miettiä onko aito vai ei :D
-
Mä kaaduin kerran suksilla lievässä alamäessä, kun en ajatellut tulevaa mutkaa. Vastaan tuli joku nainen koiransa kanssa ja kun näkivät mun kaatumisen, niin lähtivät juoksemaan pakoon. Mä huusin perään, ettei tarvitse paeta, ei käynyt kuinkaa.
-
Kokenut hanki: HSL:n busseissa on, Oulussa ei välttämättä. Artikkeli yli 4 vuoden takaa https://yle.fi/uutiset/3-10317427
Artikkelin mukaan ei ole kaikissa nappeja, turvaohjaamot vain. Ihmettelin tässä bussissa jonkin aikaa sitten, kun sisään astui mies, joka oli selkeästi aivan tuhannen pihalla. Siis niin, että ihme että astui ollenkaan, hyvä kun pysyi pystyssä. No, hän sitten jonkin aikaa jotain örisi, ja sitten kaatui lattialle ja jäi siihen.Olisi tehnyt mieli auttaa -voi pahasti päihtynytkin itsensä teloa -mutta en uskaltanut, mistä sen tietää miten tosi sekava ihminen käyttäytyy. En voinut puhua kuskille, koska mies makasi keskellä käytävää eikä siitä olisi päässyt ohi kuin kiipeämällä. Kuski ei reagoinut mitenkään, ajoi vain eteenpäin.Olisin toivonut, että olisi joku nappi, jota painamalla vartijat ilmestyisivät paikalle -olimme ihan kaupungissa, ei missään metsässä missä vartijoita ehkä ei lähistöllä ole. Mutta jäin sitten omalla pysäkilläni takaovesta pois, kun en keksinyt muutakaan. -
Mimmi: Mä oon nyt seitsemän kertaa lukenut tämän, mutta en silti ymmärrä. Jos laitan pilkkuja: "Äänestän kyllä sellaista hymyä, jossa tulee esille, että tietää, että se, että joku näki, oli kaatumista pahempi." Siis se näkijä hymyilee hymyä, josta kaatunut tietää, että sen kaatumisen näkeminen oli pahempi? Eiku. Täh.
Jotakuinkin noin kai. Ymmärsin, että hymyn tulisi viestiä osaaottavasti suunnilleen: "I feel you, on niin kurjaa, jos joku muu näkee oman kaatumisen. Pahoittelen, että nyt satuin osumaan tähän ja näkemään." -
Mukava maksamakkara: Äänestän kyllä sellaista hymyä jossa tulee esille että tietää että se että joku näki oli kaatumista pahempi. Itse kaaduin jonkun pariskunnan edessä, hyppäsin millisekunnissa ylös, naurahdin, ja ne katsoi mua silleen 😐. Varmaan nelisen vuotta enkä ole unohtanut.
Minä en ihan ymmärtänyt tuota juttua. Enkä tätäkään. Mitä noloa kompuroinnissa on? Miksi siihen jotenkin pitäisi reagoida? Itse olen varmasti kompuroinut ja ehkä kaatunutkin muiden nähden, mutta en muista milloin viimeksi, koska en ole koskaan ajetellut sillä olevan mitän merkitystä. Jos joku toinen kaatuu, niin eikö ihan normaali reaktio ole kysyä sattuiko? Jos ei niin hyvä homma, en ole ajatellut, että joku siinä tilantessa voisi nolostua. -
Äänestän myös tuota pahoittelevaa hymyä, mutta kun ei voi olla varma osaako sen, niin toinen vaihtoehto on kysyä "ootsä ok" mutta ei silleen että tekisi asiasta kauheaa numeroa vaan niin että on jo melkein menossa ohi ja ohimennen kysyy. Kaatunut voi sitten sanoa joo, ei tässä mitään. ...ja joo mun elämä on vaikeaa.
-
-
Kelmiina: Diktaattori Päivi Räsänen
ihan hyvä, mutta kyllä se paras vastaus on "viinat on loppu" -
It's a deal: Yleensä pitää sanoa "Ei sattunut!" ja vasta kulman takana puhallella käsiinsä kun kämmennahan alla on desin verran soraa joka kirvelee ihan julmetusti. Joskus unohdin ruotsinlaivalla että kaikki on matalampaa ja hyppäsin portaissa kolme viimeistä rappua. Otsa pamahtaen yläkarmiin, [...]
Mä luulen, että näin sut silloin. Mietinkin, että eikö sattunut (en kysynyt, saati hymyillyt). Tai sitten teitä loikkijoita on useampiakin. -
Kolmen sanan kauhutarinoita: Tuntematon istuu viereen Naapuri kysyy kuulumisia Tuttuja tulee yllätysvierailulle Kahvi on loppu Kännykästä loppuu virta
-
Jooei: Hei, tähän liittyen. Tietääkö kukaan onko bussikuskeilla siellä kopissaan hätäpainike tai vastaava ? Olin vähän aikaa sitten tilanteessa, kun matkustaja hakkasi bussikuskin kopin ikkunaa ja vaati kuskia kääntämään bussin kohti aikaisempaa pysäkkiä, minkä kuski oli jo ohittanut. Matkustaja [...]
Harvemmin nää turvallisuusasiat on mitenkään julkista tietoa, vaikka ois kuinka kiva saada tietää kaikenlaista.Vastaavissa tilanteissa voit laittaa jollekin läheiselle viestiä, mahdollisimman tarkat tiedot ja pyytää soittaa häkeen. Häke voi sit soittaa sulle ja ottaa huomioon sen, ettet pysty kovin avoimesti puhumaan, kysymällä sulta kysymyksiä joihin voit vastata esim. kyllä tai ei. -
Kastunut mato: jotenki tossa kaatumistilanteessa aina on ahdistavinta se jos joku oikeesti tulee siihen auttamaan... vaikka oiski käyny pahasti ni silti jotenki sitä suomalaisena haluaa ite äkkiä pois paikalta ettei muiden tartte vaivautua. t. jalkansa parkkipaikalla murtanut, ja silti piti sillä hirveellä [...]
Tämä! Itse kerran kaaduin pahasti päiväkodin portaissa viedessäni lasta hoitoon. Henkilökunta kyseli kävikö pahasti ja valehtelin, ettei käynyt kuinkaan. Linkutin portille ja katsoin kuinka housuni läpi vuoti verta😅 onneksi housut oli mustat, niin en paljastunut. T. Vieläkin "reikä" polvessa -
Minä kerran talviaamuna juoksin hirveää kyytiä metroon ja laituri oli jäässä, joten liukastuin ja ovet menivät samaan aikaan kiinni. Törmäsin täysillä oviin ja kuski onneksi huomasi tämän episodin, joten säälistä päästi mut vielä kyytiin. Metrossa sisällä joku rouva alkoi sensijaan raivoamaan mulle, että noin ei saa tehdä. Pyysin vähän närkästyneenä anteeksi, että liukastuin kun en mahtanut fysiikan laille mitään.
-
Pöljä: Minä kerran talviaamuna juoksin hirveää kyytiä metroon ja laituri oli jäässä, joten liukastuin ja ovet menivät samaan aikaan kiinni. Törmäsin täysillä oviin ja kuski onneksi huomasi tämän episodin, joten säälistä päästi mut vielä kyytiin. Metrossa sisällä joku rouva alkoi sensijaan raivoamaan [...]
Paitsi että metron laiturit on lämmitettyjä, juuri sen takia että ne ei jäädy… -
Olen itse todennut että kun kaatumisen jälkeen ei katso ympärilleen ni KUKAAN EI HUOMANNUT niin kauan kun kukaan ei tule kysymään "eihän sattunut"
-
Itse tein joskus kunnon ilmalennon jäisellä ja soraisella tiellä ohikulkijan nähden. Tämä tuijotti vain naama peruslukemilla, kun taas minä aloin pahoittelemaan hältä ettei kai soraa lentänyt tämän päälle😅
-
Miten kukaan ei ole keksinyt että siltä kaatneelta voi kysyä "ei kai sattunut/sattuiko pahasti/ootko ok?" ja sitten vastauksen perusteella jäädä auttamaan tai sitten jatkaa matkaansa. Vai eikö tää tapa sovi suomalaisille :D
-
Olemalla niinkuin ei olis huomannutkaan, että kaatuneelle tulee sellanen fiilis et "huh, onneks toi ei nähny"
-
Säädytön lehmä: Paitsi että metron laiturit on lämmitettyjä, juuri sen takia että ne ei jäädy…
No liukasta oli silti. Tiä sitten oliko kengänpohjassa vika. -
Säädytön lehmä: Paitsi että metron laiturit on lämmitettyjä, juuri sen takia että ne ei jäädy…
Haluaisin tietää millä lämmität, ettei jossain -15 asteessa jäädy. Toki keskustan ovat maan alla, eivät ne jäädy, mutta ei tule niin kylmäkään. Rastilan asemalla kuski on *pysäyttänyt* metron joka oli jo lähdössä ja avannut ovet uudestaan, kun tulin kauheaa haipakkaa -seuraava metro olisi mennyt melkein vartin päästä, ja kyllä se lattia muuten jäätyy kun on ulos asti ihan auki ja lunta tulee sisään pysäkille. Suurin osa asemista ei jäädy, mutta ei kannata olla niin "kyllä minä tiedän" ellei ole käynyt kaikilla.Metrokuski <3. -
Kaatumiseen reagoimisesta tuli mieleeni tarina siitä, miten sitä ei ainakaan kannattaisi tehdä. Äitini iäkäs tuttava kaatui ja ei päässyt omin voimin ylös nivelvaivojensa vuoksi. Muuan nainen käveli lähitse ja oli jo menossa ohi, kun äitini tuttava pyysi tätä auttamaan ja nainen tuli ja auttoi ja oli muutoinkin itse ystävällisyys. Ohitse menoaan hän selitti sillä, että hän luuli tämän tuttavan saaneen "jonkun kohtauksen" ja auttoi kun tämä olikin vain kaatunut. Siis mitä ihmettä!? Kohtauksen saanuttako siis ei olisi tarvinnut auttaa? Ei, ei mitenkään mene tajuntaan tuollainen ajatusmalli.
-
Neoneo: Joskus kaaduin pyörällä, tai oikeastaan se pyörä liukastui märkiin lehtiin, kun käännyin. Menin suoraan ojaan siitä ja huusin vaan heti "Ei sattunut!!!!" Jolloin joku mies vaan käveli ohi katsoen mua pitkään 🤣
Kumppani veti kerran päin vastoin. Se liukastui tiellä, kaatui ja jotenkin vaistomaisesti (ja omin sanoinsa dramaattisesti) huusi ”Ai saatana!”, ennen kun oli ehtinyt edes todeta, että eihän tässä edes juur sattunut. Siihen tuli tietysti sit joku huolestunut kanssaihminen kysyyn et sattuiko pahasti, niin tämä si nolona siihen sopersi jotain et ”Eeei, kyllä tämä tästä” ja nousi äkkiä ylös ja jatkoi matkaa. :D -
Vaivaton sohvaperuna: Ohitse menoaan hän selitti sillä, että hän luuli tämän tuttavan saaneen "jonkun kohtauksen" ja auttoi kun tämä olikin vain kaatunut. Siis mitä ihmettä!? Kohtauksen saanuttako siis ei olisi tarvinnut auttaa? Ei, ei mitenkään mene tajuntaan tuollainen ajatusmalli.
Ainoa järkeen menevä selitys, jonka keksin, on pelko. Jos ei yhtään tiedä, miten kohtauksen saanutta voi auttaa, voi joillekin tulla olo, ettei halua/uskalla "sotkeutua" asiaan. Toisaalta siksi, ettei edes osaisi tehdä mitään, mutta ehkä myös siksi, jos pelkää sillä voivan olla itselle jotain seurauksia. En tiedä, mitä ne seuraukset sitten voisivat olla, mutta ei varmaan se pelkääväkään oikeastaan tiedä, vaan toimii jonkun alitajuisen, epämääräisen tunteen mukaan.Mistä tulikin mieleen: jos on mahdollisuus ensiapukurssiin, niin kannattaa ehdottomasti käydä. Vaikka olisi käynyt joskus aiemminkin, koska ne taidot unohtuu kyllä ilman kertausta. Jos kurssin käynti ei ole mahdollista, niin kannattaa edes lukea ohjeita entistä. (Esim. https://www.punainenristi.fi/ensiapu/ensiapuohjeet/) Nettikurssejakin on, mutta kun nekin maksaa, niin suosittelisin kyllä mieluummin ihan livekurssia, jossei hintaero ole omalle lompakolle liikaa. Itse kävin juuri toista kertaa, ja oikeesti vasta kurssilla tajusin, miten vähän enää osasin. Paineluelvytys oli aika hyvin muistissa, mutta mitä jos tajuton ei olekaan valmiiksi selällään? Jos tajuton olisikin vaikka istualteen, niin ilman kurssia en kyllä tietäisi miten sellaisen saisin siirrettyä, varsinkin kun olen itse aika lyhyt, enkä kovinkaan vahva. -
jukkapalmu: Jos firman nimi on "Firman nimi"+"Suomi" niin ei tarvi hirveesti miettiä onko aito vai ei :D
Ja edelleen on ihmisiä, jotka haksahtavat näihin huijauksiin vaikka niistä varoitetaan suurinpiirtein kerran viikossa. -
-
Pöljä: Minä kerran talviaamuna juoksin hirveää kyytiä metroon ja laituri oli jäässä, joten liukastuin ja ovet menivät samaan aikaan kiinni. Törmäsin täysillä oviin ja kuski onneksi huomasi tämän episodin, joten säälistä päästi mut vielä kyytiin. Metrossa sisällä joku rouva alkoi sensijaan raivoamaan [...]
Et mahtanut mitään sille fysiikan laille, että jalat lähtevät juoksemaan kohti lähdössä olevaa metroa, vaikka keli olisi vaarallisen liukas. On myös fyysisesti mahdotonta pukeutua sään mukaan ja suunnitella aikataulunsa siten, että seuraavaa metroa voi odottaa ehkä jopa 10 minuuttia palelematta ja myöhästymättä sieltä, minne sitten onkin menossa. -
Symppis hämähäkki: Haluaisin tietää millä lämmität, ettei jossain -15 asteessa jäädy. Toki keskustan ovat maan alla, eivät ne jäädy, mutta ei tule niin kylmäkään. Rastilan asemalla kuski on *pysäyttänyt* metron joka oli jo lähdössä ja avannut ovet uudestaan, kun tulin kauheaa haipakkaa -seuraava metro olisi [...]
”Ulos asti ihan auki”? Rastilan metroaseman laituri on katettu, joten ei sinne nyt ihan hirveitä määriä lunta pääse satamaan.Ja käynyt millä kaikilla? Metroasemilla? Kyllä olen, kun metrossa työskennellyt. Liukkaimpia paikkoja on lippuhallin sisäänkäynnillä ulkopuolella mahdolliset metalliset ”ritilät” ja sisäpuolella heti oviaukko, johon saattaa kertyä lunta lattialle. -
Säädytön lehmä: Harvemmin nää turvallisuusasiat on mitenkään julkista tietoa, vaikka ois kuinka kiva saada tietää kaikenlaista. Vastaavissa tilanteissa voit laittaa jollekin läheiselle viestiä, mahdollisimman tarkat tiedot ja pyytää soittaa häkeen. Häke voi sit soittaa sulle ja ottaa huomioon sen, ettet [...]
Voi myös laittaa tekstiviestiä hätäkeskukseen tilanteissa joissa ei voi puhua. Palvelun käyttäminen edellyttää ensin puhelinnumeron rekisteröintiä.https://yle.fi/uutiset/3-9776099?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp -
Olen varmaan hiukan poikkeus kun olisin pyörällä kaaduttuani päin vastoin arvostanut "kaikki ok?" -kysymystä ohikulkijalta. Löin kaatuessani pääni, leuka aukesi ja keräilin itseäni ja pyörääni tieltä kohtuullisen shokissa. Ainut paikalle osunut ihminen oli joku vanhempi rouvashenkilö, joka käveli ohi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Soitin puolisolle ja lähdin varovasti taluttamaan pyörää kotia kohti, mutta vieläkin inhottaa suomalaisten täydellinen välinpitämättömyys kanssaeläjistä.
-
Melko vaatekappale: Olen varmaan hiukan poikkeus kun olisin pyörällä kaaduttuani päin vastoin arvostanut "kaikki ok?" -kysymystä ohikulkijalta. Löin kaatuessani pääni, leuka aukesi ja keräilin itseäni ja pyörääni tieltä kohtuullisen shokissa. Ainut paikalle osunut ihminen oli joku vanhempi rouvashenkilö, joka [...]
Yhdestä rouvashenkilöstähän kannattaakin heti yleistää koko maan kansalaisiin. -
Sievistelevä mansikka: Yhdestä rouvashenkilöstähän kannattaakin heti yleistää koko maan kansalaisiin.
Olet varmasti sitten niitä, jotka kysyvät tuollaisessa tilanteessa että miten kävi, ja hyvä niin. Varmaan kuitenkin myös tajusit että en ole muuttanut tänne eilen niin että tuo yksi tyyppi edustaisi kaikkia kohtaamiani suomalaisia, vaan tökeröä ja välinpitämätöntä käytöstä on tullut vastaan ihan tarpeeksi vuosien varrella niin ettei tuo yksi kaatumiskeissi tehnyt muuta kuin hieroi sen vaan paremmin naamaan. Mutta tottakai meitä löytyy joka lähtöön. Itse pelaan ehkä liikaa siihen miten tylysti jengi arjessa käyttäytyy (esim. tunkee mieluummin tönien ohi kuin pyytää väistämään kaupan käytävällä), niin jää ehkä tajuamatta että enemmistö voi silti oikean hädän tapauksessa toimia fiksusti. Fiksummin kuin tuo ohi kävellyt tyyppi. -
Painoton lammas: Diagnoosini on että sinua hävetti ja aivosi välitti viestin että nauramalla tilanne menisi jotenkin helpommin ohi. Klassinen käyttäytymismalli jos itsetunnon kanssa on ongelmia vaikka itse näkee asian juuri päinvastoin. Henkilö joka on täysin sinut asian suhteen ei räkätä itselleen viittä [...]
Diagnoosisi on väärä, minulle on sattunut lapsesta asti yhtä sun toista ja olen oppinut nauramaan itselleni. ❤️ Suosittelen sinuakin kokeilemaan sitä. On muuten tosi vapauttavaa. 🤗 -
Minä kyllä yleensä sanon "oho" tai "hupsistakeikkaa" sopivalla äänenpainolla.
-
-
Painoton lammas: Diagnoosini on että sinua hävetti ja aivosi välitti viestin että nauramalla tilanne menisi jotenkin helpommin ohi. Klassinen käyttäytymismalli jos itsetunnon kanssa on ongelmia vaikka itse näkee asian juuri päinvastoin. Henkilö joka on täysin sinut asian suhteen ei räkätä itselleen viittä [...]
Väitän toisin. Itselläni ainakin on nimittäin yleensä suuria haasteita pidätellä naurua, kun asiakkaat kaatuvat lumikenkäillessä hankeen. Useimmiten en onnistu olemaan nauramatta, mutta onneksi he nauravat myös itse.Nämä mokat ja kommentit on olleet hauskimpia pitkään aikaan. Itse muistan vaikka kuinka monta kaatumishetkeä elämässäni hyvinkin tarkasti, vaikks muuten muistini tuppaa olemaan melko sumea. Kerrankin olin tulossa ruokakaupasta kun toisen kenkäni nauhat jäivät toiseen kenkään kiinni ja lensin naama edellä maahan. Nauratti niin paljon, etten meinannut saada henkeä ja siitäkös paikalle sattunut mies meinasi hätääntyä. Sain sitten viitottua hälle, että on hyvä vaan ja menee kauppaan, mie tästä kyllä tokenen. -
Arkkienkeli: Ja höpöhöpö. Nilkka meni 2020 töissä. Jalalla ei voinut edes nousta ylös. Oulussa laitettiin 20cm titaania.
Kyllä shokkitilanne voi laittaa ihmisen tekemään vaikka mitä kummia, vaikka olisi raajoja murtunut. Yksi tuttuni oli pahassa onnettomuudessa, jossa murtui molemmat kädet ja jalat. Silti hän onnistui itse ajamaan lähimpään sairaalaan. Ei tiedä itsekään miten. Sairaalan päästyä vasta tunsi kivun.
Kommentoi
Kommentti