Mielensäpahoittajat, osa 101
Hei, kaverit. Syntymäpäiväonnittelut ovat vähentyneet.
Seuraava
Unelmaloma Lapissa kariutuu heti parkkipaikalla. Edellinen
Miten perheessäsi mitataan aikaa?
Unelmaloma Lapissa kariutuu heti parkkipaikalla. Edellinen
Miten perheessäsi mitataan aikaa?
41 kommenttia
-
Piilota syntymäpäiväksi. Pahoita mielesi kun onnitteluita ei tule. Näin toimii marttyyri.
-
Tsemppiä Tomakselle! Minäkin soitan poliisille, soitetaan kaikki yhdessä! PS. Miksi?
-
-
Edes 20 vuotta sitten ei todella "muistettu" kuin ne ihan lähimpien ihmisten syntymäpäivät, silloin vaan oli puhelinpöytä jonka ylälaatikossa monella oli kätevä vihkonen jossa oli tuttujen puhelinnumerot, osoitteet ja syntymäpäivätkin ja ahkerimmat kirjasi ne joka vuosi kalenteriinsa. Some on nykyajan puhelinvihkonen, tykkäsi siitä tai ei. Aika korkealla jalustalla keikutaan jos pitää itsestäänselvyytenä että muiden ihmisten elämässä ei ole tärkeämpää ulkoa muistettavaa kuin kaikkien ystävien ja tuttavien syntymäpäivät, etenkin juuri se oma...
-
Itse poistin syntymäpäivä somesta, jotta ei tulisi noita onnitteluita "velvollisuudesta" kavereilta joilla ei ole mitään syytä muistaa syntymäpäivääni
-
Kai Sarikin muistaa kaikkien facebook-kavereidensa syntymäpäivän ulkoa, koska eihän se ole sopiva, että jokin niistä muistuttaa? Minäkin piilotin somessa syntymäpäiväni vuosia sitten. Sen jälkeen onnitteluja tuli vain niiltä ihmisiltä, joiden kanssa olen muutenkin eniten tekemisissä, juuri niin kuin toivoinkin. Jos onnitteluiden määrä on se tärkein, niin ehkä kannattaa pitää se syntymäpäivä esillä.
-
Mulla oli facessa kaveri joka valitti kun hänen NIMIPÄIVÄNSÄ oli muistanut "vaan" kaksi ihmistä, ja totesi että mitä sitä sitten muitakaan merkkipäiviä muistamaan 🤭 olis pitänyt silloin lähettää se juttu tänne, harmi kun en silloin käyttänyt fm:ää
-
Muuta muistettavaa ei ihmisellä elämässä ole kuin oma henkilötunnus ja Sarin syntymäpäivä.
-
-
Itekin piilotin oman syntymäpäiväni paristakin syystä. Alkoi tuntua jotenkin hölmöltä, että semmoset ihmiset, joiden kanssa olin vain ns. sometuttu eikä muuten pidetty yhteyttä, niin kerran vuodessa tuli onnitteluja. Ammatillisista syistä näitä tyyppejä täytyy pitää kavereissa. Toisaalta myönnän myös, että vähän alkoi harmittaa, että parhaimmat kaverit ei onnitellut. Mikä on täysin ymmärrettävää, koska en itekään käy Facessa joka päivä. Mutta tää somekulttuuri oli huomaamatta menny ihon alle, tuohon tyyliin "kukaan ei välitä". En halunnut olla sellainen, joten totesin itellekin olevan parempi, kun syntymäpäivä ei näy missään, niin en myöskään odota kenenkään onnittelevan. Helpotti kummasti.
-
Mulla kanssa tuttava heittäytyi joskus FB:ssa samasta aiheesta marttyyriksi. Hän teki sen vielä niin teatraalisesti, että poisti synttäritiedot näkyvistä paria päivää ennen merkkipäivää, ja sitten suurieleisesti ilmoitti tehneensä tämmöisen kokeen, että näkee, ketkä ovat oikeita ystäviä ja muistavat onnitella 🙄
-
Vehmas kotieläin: Mulla kanssa tuttava heittäytyi joskus FB:ssa samasta aiheesta marttyyriksi. Hän teki sen vielä niin teatraalisesti, että poisti synttäritiedot näkyvistä paria päivää ennen merkkipäivää, ja sitten suurieleisesti ilmoitti tehneensä tämmöisen kokeen, että näkee, ketkä ovat oikeita ystäviä ja muistavat onnitella 🙄
Tää tai vastaava tapaus on muistaakseni täällä feissarimokissakin nähty. -
Ei riitä perse tollaseen kuvaan, ei vaikka yrittää möngertää siitä harmaasävyä.
-
Facebook on kuvattu tuossa sarjakuvassa liian pieneksi ja sympaattiseksi. Valitan markkinaoikeuteen.
-
Kahen kilon kalori: Tää tai vastaava tapaus on muistaakseni täällä feissarimokissakin nähty.
Siinä feissarimokassa henkilö laittoi tahallaan väärän päivän ja sitten heittäytyi marttyyriksi kun tuli onnitteluja sen facebookin ilmoittaman päivän mukaisesti eikä sinä oikeana syntymäpäivänä. Itsekin jo vuosia sitten otin oman synttärin pois näkyviltä, osin juuri siksi, ettei kenenkään tarvitse vaivautua vain sen takia onnittelemaan ja kun ei itsellekään omat synttärit ole oikein mikään juttu. Samoin lopetin samaan aikaan onnittelemasta yhtään ketään facebookissa, vaikka huomaisinkin sen. Lähinnä siksi, että osa jäisi kuitenkin välistä ja osa olisi vähän noita "velvollisuusonnitteluja" niin koin sen epäreiluksi sitten joitain kohtaa, jos sattuu menemään juuri hän ohi ja varsinkin kun itse olen ihan lahopää synttäreiden suhteen niin nolompaa kun muistaa jonkun ei-niin-läheisen tuttavan, muttei sitten oikeasti läheisen ja tärkeän ihmisen. Eli tasa-arvoisesti kaikkia kohdellen, jätän tarkoituksellisesti onnittelematta ketään. Ihan somen ulkopuolella sitten ne, jotka satun oikeasti muistamaan ja jotka on tärkeitä. Onneksi läheisimmät tietää kyllä minun onnettoman muistini näiden suhteen, eivätkä siitä hermostu. -
-
Onko se nyt sitten niin kamalaa jos vähän etäisempikin ihminen onnittelee? Itse kyllä ainakin ajattelen synttärisankaria ainakin sen hetken kun kirjoitan onnittelua, enkä pidä kauhean pahana jos joku tekee saman omana syntymäpäivänäni
-
Vehmas kotieläin: Mulla kanssa tuttava heittäytyi joskus FB:ssa samasta aiheesta marttyyriksi. Hän teki sen vielä niin teatraalisesti, että poisti synttäritiedot näkyvistä paria päivää ennen merkkipäivää, ja sitten suurieleisesti ilmoitti tehneensä tämmöisen kokeen, että näkee, ketkä ovat oikeita ystäviä ja muistavat onnitella 🙄
Mä teen päinvastoin ja laitan syntymäpäivän näkyviin pari päivää ennen synttäreitä 😄 Tosin ilman marttyyrinelkeitä.Musta on kiva saada onnitteluita ja jotenkin uskon, että jollain psykologisella tasolla se jopa vaikuttaa 🙃Lisäksi ei tarvi saada pahaa mieltä siitä, että joku läheinen unohti, koska hekin näkevät syntymäpäiväni sieltä. -
jukkapalmu: Ei riitä perse tollaseen kuvaan, ei vaikka yrittää möngertää siitä harmaasävyä.
Ai sulla? Ei huolta, ei sun tarvi ottaa tuollaista kuvaa minkään sävyisenä. -
Mäki oon piilottanut synttäripäiväni ja kyllä myös toisten synttäripäivät. Mä kasvoin yhteisössä, jossa synttäreitä ei vietetty ja vaikka en enää kuulu siihen, en koe tarpeelliseksi saada onnitteluja muilta vain koska fb ilmoitti, että mulla on synttärit. Toki jos fb joskus sattuu ilmoittaa että jollakin löheisemmällä ystävällä on synttärit, niin sit onnittelen, mutta ne jää yleensä huomaamatta.
-
Tuntui itseltä samalta kun poistin syntymäpäiväni näkyvistä, varsinkin kun itse muistin kaikkien syntymäpäivät ihan ulkoa. Sitten myöhemmin tajusin ettei sillä oikeasti ole mitään vitun väliä kun synttärit on aina ollut vain tekosyy vetää pää täyteen ja se lakkasi kiinnostamasta lähes kokonaan.
-
Karkea albatrossi: Itekin piilotin oman syntymäpäiväni paristakin syystä. Alkoi tuntua jotenkin hölmöltä, että semmoset ihmiset, joiden kanssa olin vain ns. sometuttu eikä muuten pidetty yhteyttä, niin kerran vuodessa tuli onnitteluja. Ammatillisista syistä näitä tyyppejä täytyy pitää kavereissa. Toisaalta myönnän [...]
Ei ole ammatillista syytä pitää ketään kavereissa. Mene LinkedIniin, jos täytyy työn vuoksi pitää kavereissa ihmisiä. FB on henkilökohtainen some. -
Luova kauris: Ei ole ammatillista syytä pitää ketään kavereissa. Mene LinkedIniin, jos täytyy työn vuoksi pitää kavereissa ihmisiä. FB on henkilökohtainen some.
Se on sinun mielipiteesi ei totuus. -
Mä en oo laittanut oikeeta syntymäaikaa faceen ihan vaan turvallisuussyistä. Joten se ei sitten ole näkyvissäkään.
-
En mä muista juuri kenenkään syntymäpäiviä ulkoa, edes kaikkien läheisten ihmisten. Usein oon tarkistanu Facesta sellaistenkin tarkat syntymäpäivät, joille lähetän ihan postitse synttärikortin, koska muistan vaan kuukauden.
-
Taidoton krokotiili: Piilota syntymäpäiväksi. Pahoita mielesi kun onnitteluita ei tule. Näin toimii marttyyri.
Itsekin poistin, koska muistajat muistaa, mutta en tee siitä numeroa :D -
-
Luova kauris: Ei ole ammatillista syytä pitää ketään kavereissa. Mene LinkedIniin, jos täytyy työn vuoksi pitää kavereissa ihmisiä. FB on henkilökohtainen some.
Ei tulis pieneen mieleenkään hyväksyä yhtään frendipyyntöä työkavereilta; ei niiden todellakaan tarvitse nähdä mitä sekoilen yksityiselämässä. Ex-työkaverit pitkin hampain ja varauksella ja sittenkin vain jos ovat varmasti samalla aaltopituudella.Ei tarvitse olla edes esimiesasemassa eikä naisvaltaisella alalla että alkaa työpaikalla huhurumba pyöriä ihan mistä tahansa aiheettomasta ja annas olla kun joku kyyninen katkera häviäjä vetää herneen klyyvariin jostakin väärinymmärryksestä ja alkaa tonkia jotakin sun 20 vuotta vanhoja postauksia/kuvia niin johan sieltä löytyy cancel culturen kukkasia riivittäväksi ja leviteltäväksi. Ei kiitos; vaikkei tuntemattomille facessa näy kuin profiilikuva niin siitäkin saa jo innokkaimmat juoruilun ja mustamaalaamisen kipinän XDMitä vähemmän duunissa tiedetään sun yksityiselämästäsi, sen parempi ja ani harva yhdistää työn ja yksityiselämän katumatta sitä katkerasti jälkeenpäin. -
Mulla ei muista synttäreitä kuin äiti ja isä. Sisko, siskon lapset, muut suku, ei kukaan. Aikaisemmin laitoin jopa kortteja ja laittaisin edelleen, jos saisi itse edes tekstarin. Tekstarin laitan kyllä, senkin voisi lopettaa.
-
Minä muistan useammankin ystäväni syntymäpäivän. Siis muistan siten, että voin sen kysyttäessä kertoa. En kuitenkaan yleensä muista onnitella juuri sinä päivänä, koska en kiinnitä huomiota päivämääriin. Jos tuttu päivämäärä sattuu silmään, onnittelen, mutta yleensä hoksaan pari päivää myöhemmin että pahus, oli sen ja sen synttärit. Facebook on kätevä kun muistuttaa keitä onnitella, onnittelen yleensä kuitenkin Facebookin ulkopuolella viestillä, kortilla tai livenä. Yksi ystäväni on piilottanut syntymäpäivänsä joten sen usein unohdan ja joudun pahoittelemaan, hän loukkaantuu. Ensi kerralla aion onnitella heti kun asia muistuu mieleen, olkoon vaikka viikkoa ennen varsinaista päivää :) Ja joo, ennen oli muistutukset kännykässä, mutta monta kosahtanutta kännykkää myöhemmin en ole jaksanut niitä naputella, kun 95-prosenttisesti muistutukset saa Facebookista.
-
Yks täällä: Mäki oon piilottanut synttäripäiväni ja kyllä myös toisten synttäripäivät. Mä kasvoin yhteisössä, jossa synttäreitä ei vietetty ja vaikka en enää kuulu siihen, en koe tarpeelliseksi saada onnitteluja muilta vain koska fb ilmoitti, että mulla on synttärit. Toki jos fb joskus sattuu ilmoittaa että [...]
Jehova😶 -
jukkapalmu: Ei riitä perse tollaseen kuvaan, ei vaikka yrittää möngertää siitä harmaasävyä.
Kyllä Saarikolla persettä riittää ja sen harmaus on vain oire kepulaisesta ajatusmaailmasta. -
En ymmärrä yhtään, miksi ihmiset loukkaantuu siitä, että jotkut randomit ei muista syntymäpäiviä.. Eikö se oo sitten vielä kivempaa, jos ees yks muistaa (muu kuin omat vanhemmat) jos se syntymäpäivä ei oo näkyvissä 😄
-
jukkapalmu: Ei riitä perse tollaseen kuvaan, ei vaikka yrittää möngertää siitä harmaasävyä.
Sun perseesi ei riitä mihinkään. -
Itse tulkitsen että jos sitä syntymäpäivätietoa ei somessa ole kyseinen henkilö ei halua onnitteluja kyseisen somen kautta
-
Juopunut oppilas: Itse tulkitsen että jos sitä syntymäpäivätietoa ei somessa ole kyseinen henkilö ei halua onnitteluja kyseisen somen kautta
Juurikin tästä syystä itselläni ei ole siellä syntymäpäivää. Synttärit oli iso juttu viimeksi joskus 18 vuotiaana. Sittemmin se on ollut vain päivä muiden joukossa. Nykyään joku muistaa jos muistaa. Jos ei muista niin todennäköisesti en muistanut sitä itsekään ajatella juuri sinä kyseisenä päivänä. Eräs exäni oli merkkipäiväneurootikko. Ei koskaan unohtanut. Osti kukkia, osti kultakoruja, mentiin ulos syömään ja oltiin niin että "nyt kaikki meille juhlimaan" (koska niin "kuului" tehdä). Kaikki muut 364 päivää vuodessa sitten jaksoikin vittuilla, naljailla ja vähätellä. Rapisi se viimeinenkin viehätys moisista päivistä. Samaisesta syystä myös nykyisin ex. -
Liila Laiskiainen: Mulla oli facessa kaveri joka valitti kun hänen NIMIPÄIVÄNSÄ oli muistanut "vaan" kaksi ihmistä, ja totesi että mitä sitä sitten muitakaan merkkipäiviä muistamaan 🤭 olis pitänyt silloin lähettää se juttu tänne, harmi kun en silloin käyttänyt fm:ää
Hitsi, mä vaan luen Feissarimokia. Miten niitä käytetään? -
-
Mä muistan vaan sisarusten ja muutaman kaverin synttärit, onnittelen satunnaisesti jos satun päivän muistamaan just sinä vuonna. Joskus kyllästyin kun FB:n sovellus piipitti joka ikisestä asiasta ja otin pois siitä ilmoitukset. Kuvittelin ottaneeni vain puhelimen näytössä ilmoitettavat, ne aikakin katosivat, mutta samalla FB lopetti ilmoittamasta etusivulla synttäreitä. En jaksanut säätää asetuksia ja ihan hyvin on pärjätty ilman tuota tietoa kunkin somekaverin vanhenemisesta.
-
jjjjjj: Tsemppiä Tomakselle! Minäkin soitan poliisille, soitetaan kaikki yhdessä! PS. Miksi?
Ehkä tuo on sellaista huumoria.Kyrön kuvassa on muuten Isokyrössä oleva riippusilta. Tuntui aika erikoiselta kävellä sitä kun silta näyttää kiinteältä, mutta alkaakin elää jalkojen alla. -
Tervetullut undulaatti: Hitsi, mä vaan luen Feissarimokia. Miten niitä käytetään?
Aivonsisäisesti. -
jukkapalmu: Ei riitä perse tollaseen kuvaan, ei vaikka yrittää möngertää siitä harmaasävyä.
Tosi hyvältä näyttää! Paljon mieluummin katselee tällaisia naisia, kuin jotain muovipakaroita, tai ylitreenattuja/aliravittuja ruipeloita. -
Tervetullut undulaatti: Hitsi, mä vaan luen Feissarimokia Miten niitä käytetään?
Näytät käyttävän feissarimokia-sivustoa keskusteluun, etkä vain lukemiseen -
Jossu: Mulla ei muista synttäreitä kuin äiti ja isä. Sisko, siskon lapset, muut suku, ei kukaan. Aikaisemmin laitoin jopa kortteja ja laittaisin edelleen, jos saisi itse edes tekstarin. Tekstarin laitan kyllä, senkin voisi lopettaa.
Tämä selkeästi jakaa porukkaa aika vahvasti. Itselle ei omat eikä muiden merkkipäivät merkitse juurikaan mitään. Yritän olla hyvä ystävä, lapsi, veli jne ympäri vuoden ja jos siihen kaatuu ettei muistini pelaa päivämäärien kanssa niin minkäs teet. Onhan se kiva jos joku muistaa mutta 18 vuotis synttärit olivat itselleni viimeiset joista jaksoi edes etäisesti innostua. Jos tahdot kortteja ja sen sellaisia kannattaa vihjata etukäteen muille että kohta muuten olisi merkkipäivä tulossa. -
Itse odotan onnitteluita pääosin vain vanhemmilta ja puolisolta, lisäksi ehkä kaikista lähimmiltä ystäviltä. Jos joku ystävä ei muista onnitella, en siitä pahastu koska ymmärrän, että elämässä on kiirettä ja aina ei muista. On kuitenkin eräs ystävä jonka onnittelematta jättäminen loukkasi vaikken sitä olisi halunnut myöntää. Kyseiseen ystävään tutustuin 6 vuotta sitten ja meistä tuli nopeasti hyvin läheisiä. Hetken aikaa ilmassa oli jopa pientä orastavaa romanssin poikasta (tunnetasolla), mutta mitään ei koskaan tapahtunut. Ystäväni kertoi omaavansa hyvän numeropään ja muistavansa syntymäpäivät hyvin, erityisesti omani koska siinä on samat numerot kuin hänellä, mutta eri järjestyksessä. Samana vuonna hän alkoi seurustella joten tilanteemme vakiintui pelkäksi ystävyydeksi ja otimme tietoisesti hieman etäisyyttä. Myöhemmin ystävälläni oli syntymäpäivä ja oletin hänen viettävän sitä kumppaninsa kanssa. Ystävääni onnitellessa hän kertoi riidelleensä edellisenä iltana kumppaninsa kanssa eikä ole saanut tältä mitään viestiä saati onnittelua. Hän oli surun murtama kun oma rakas ei ollut onnitellut ja pari ystävääkin oli unohtanut. Mun olisi pitänyt opiskella, mutta lähdin siltä istumalta kauppaan, ostin pienen kakun, kynttilöitä kakun päälle, pienen kuohuviinin sekä kortin. Suuntasin ystäväni luo ja sain hänen mieltään edes hieman piristettyä. Vielä tuolloin hän sanoi, ettei ikinä unohtaisi onnitella ystäviään ja että olisi mulle ikuisesti kiitollinen. En tehnyt edellä mainittua tietenkään siksi, että odottaisin mitään vastapalvelusta, mutta kieltämättä on se tuntunut pahalta, että puheidensa vastaisesti tämä ystävä on nyt kolmena vuonna jättänyt onnittelematta syntymäpäivänäni. Ovat siis nykyään naimisissa ja asuvat eri paikkakunnalla. Vaikka koen että olemme edelleen läheiset ystävät, en voi olla miettimättä eikö hän enää koe samoin. Jos ei koskaan unohda läheisimpien ystävien synttäreitä, mutta mun unohtaa 3 vuotena peräkkäin, kai se kertoo jotain. Ja satuttaa, koska mulle hän on edelleen yksi tärkeimmistä. 🥺
-
Apea mandariini: Edes 20 vuotta sitten ei todella "muistettu" kuin ne ihan lähimpien ihmisten syntymäpäivät, silloin vaan oli puhelinpöytä jonka ylälaatikossa monella oli kätevä vihkonen jossa oli tuttujen puhelinnumerot, osoitteet ja syntymäpäivätkin ja ahkerimmat kirjasi ne joka vuosi kalenteriinsa. Some on [...]
No en tiedä sinusta mutta mää oon ainakin aina ottanut mun läheisten ihmisten syntymäpäivät ylös ja onnitellut aina heitä. Sen takia minua ottaa päästä kun nään paljon vaivaa että muistan kaikkien synttärit ja onnittelen ja juhlinkin mutta sitten kun on kyse minusta ei kukaan onnittele minua saatikka edes juhlisi minun kanssani.
Kommentoi
Kommentti