Löytötavaratoimisto Facebook, osa 33
Kaikki, mitä et ole koskaan halunnut tietää silmälaseista.
Seuraava
Ystävyys koetuksella koronan takia – "joudun poistamaan sinut pian kavereista" Edellinen
Tilanne karkaa käsistä kaupan lihatiskillä.
Ystävyys koetuksella koronan takia – "joudun poistamaan sinut pian kavereista" Edellinen
Tilanne karkaa käsistä kaupan lihatiskillä.
32 kommenttia
-
Löytäjä ei ole oikeutettu saamaan löytöpalkkiota mutta semmoisen antaminen on kuitenkin hyvän tavan mukaista.
-
Perspillu ja hyvät vitut: Löytäjä ei ole oikeutettu saamaan löytöpalkkiota mutta semmoisen antaminen on kuitenkin hyvän tavan mukaista.
Löytäjä on oikeutettu 10% löytöpalkkioon. Sitä ei kuitenkaan saa itse alkaa vaatimaan omistajalta, vaan tavara toimitetaan poliisille ja ilmoitetaan, että vaatii löytöpalkkiota. Poliisi sitten perii sen tavaran omistajalta ja toimittaa löytäjälle. -
-
Perspillu ja hyvät vitut: Löytäjä ei ole oikeutettu saamaan löytöpalkkiota mutta semmoisen antaminen on kuitenkin hyvän tavan mukaista.
Taitaa kyllä lain mukaan olla 10% löytöpalkkio. Tiiä sitte onko sitä tarpeellista vaatia jos toisen omaisuuden palauttaminen ei hirviän isoa vaivaa tuota -
ite toki ottaisin yhteyttä omistajaan ja olen ottanutkin pari kertaa, tosin eka laittanu fyrkat yms omaa taskuu ja muuttanu löytöpaikan :)
-
Höylätty ahma: ite toki ottaisin yhteyttä omistajaan ja olen ottanutkin pari kertaa, tosin eka laittanu fyrkat yms omaa taskuu ja muuttanu löytöpaikan :)
Näintoimin itsekkin, reilua se ehken ei o mut, elämä ei oo. -
Itselle paras löytöpalkkio on ollut löytää tavaran omistaja ja omaisuus hänelle takaisin. Aikoinaan vanhassa työpaikassa tuli käsiteltyä paljon löytötavaraa, itse löytäjänä ja sitä eteen kannettuna. Työnkuvaan niiden osalta ei kuulunut muuta kuin arvotavaran toimittaminen eteenpäin poliisille. Hiljaisempina hetkinä tuli kaiveltua omistajat tietoon ja otettua yhteyttä, mitä muutama työkaveri ihmetteli. Pieni vaiva muutama tekstiviesti Fonectan tai FB:n kautta, verraten siihen että pahimmassa tapauksessa tavaran omistaja ihmettelee pari viikkoa omaisuutensa perään ja maksaa vielä muutaman kympin Löytötavatatoimistolle saadakseen omansa takaisin. Lisäksi kun sai pientä puuhaa itselle niihin hiljaisempiin hetkiin.
-
Voi Ei Se On Taas Se: Näintoimin itsekkin, reilua se ehken ei o mut, elämä ei oo.
Ehken? EHKEN? Siis ehkä en? Reilua se ehkä en ei oo? -
-
Hämeenlinnan Roskalavalla taannoin joku mamma valitti närkästyneenä, että kun hänen tavaransa vaihtoi omistajaa ryhmän kautta, niin vastaanottaja sanoi vaan "kiitos" ja sulki oven. Siinä oli sitten muutama mamma myötäilemässä vielä tätä kirjoitusta. Siis MITÄ siinä pitäisi jäädä jaarittelemaan? Lirkutella ja lässyttää tavarasta luopuvalle, miten nyt elämä muuttuu kun kissan hautajaisten jälkeen ei ole ollut rahaa ostaa tätä krääsää ja rihkamaa ja nyt sitten sai sitä tältä laupeuden sanansaattajalta lahjaksi? Kaikkia ei kiinnosta juoruilla tuntemattomien kanssa.
-
Hurja kivi: Taitaa kyllä lain mukaan olla 10% löytöpalkkio. Tiiä sitte onko sitä tarpeellista vaatia jos toisen omaisuuden palauttaminen ei hirviän isoa vaivaa tuota
Ainoastaan löytötavaratoimiston kautta palautetuille, ja sitä pitää vaatia. -
Eikö mitään voida tehdä ilman, että ollaan käsi ojossa pyytämässä palkkiota? Itselle ainakin riittää se, että näen omistajan kasvoilla helpotuksen, kun hän saa kadottamansa tavaran/esineen olkoon nyt mikätahansa, takaisin.
-
Kadotin kerran Tampereelle tuliterän urheilukellon. Paniikissa huutelin Jodeliin (moi jos tunnistatte) ja soitin Löytötavaratoimistoonkin. Lopulta kun olin ravannut reitin kolme kertaa läpi, niin löysin sen roskistuhkiksen päälle nostettuna. Tuhkiksen lämpö oli sulattanu yhden napin, että on vaikea käyttää mutta ihan sama. Olin niin ilonen ja onnellinen et on vielä hyviä ihmisiä
-
Työkyvytön kala: Ainoastaan löytötavaratoimiston kautta palautetuille, ja sitä pitää vaatia.
Missä laissa moista sanotaan? -
-
Siirrettävä omena: Missä laissa moista sanotaan?
Löytötavaralaki 778/1988 §10. -
Siirrettävä omena: Missä laissa moista sanotaan?
Oho, nyt luinki ite vähän väärin. -
Perspillu ja hyvät vitut: Löytäjä ei ole oikeutettu saamaan löytöpalkkiota mutta semmoisen antaminen on kuitenkin hyvän tavan mukaista.
Ei ole oikeutettu? Oletko nyt ihan varma tästä vai haluatko vielä vaihtaa vastausta? -
Voi Ei Se On Taas Se: Näintoimin itsekkin, reilua se ehken ei o mut, elämä ei oo.
...eikä laillista. -
Mimmi: Ehken? EHKEN? Siis ehkä en? Reilua se ehkä en ei oo?
Oon törmännyt tähän ennenkin, jollain murrealueella "ehken" tarkoittaa "ehkä". Mutta idioottimaiseltahan se kuulostaa, koska yleiskielellä "ehken" = "ehkä en". -
Minua kyllä lähtökohtaisesti ällöttää ihmiset jotka kehtaavat vaatia palkkion siitä että nostavat talteen jonkun ihmisen hukkaaman esineen. Ehkä sitten jos lähin paikka minne sen voisi viedä on poliisiasema ja sekin jossain 20km päässä, sitten siinä joutuu näkemään vaivaakin ja ehkä on ihan kohtuullista että se vaiva korvataan jotenkin. Mutta jos jostain kaupan parkkipaikalta löydät vaikka puhelimen, avaimet tai lompakon ja sitten sen sijaan että veisit lähimpään kauppaan, alatkin kuuluttelemaan jossain facebookissa missä ei ole edes 50% kansalaisista löytöpalkkion toivossa, tai viet huomattavasti pidemmän matkan suoraan poliisilaitokselle vain siksi että voit pyytää sitä löytöpalkkiota, niin kyllä se aika vittumaiselta vaikuttaa.
-
Fin lex: Löytötavaralaki 778/1988 §10.
Niin, siinä sanotaan, että on oikeutettu löytöpalkkioon. Mutta missä sanotaan että "vain löytötavaratoimiston kautta palautetuille"? -
Asiallinen vastaus Sannalta! Aina tulee ihan perseestä revittyjä vinkkejä miten löytää omistaja. Minimieffortilla näissä mennään eikä rueta leikkimään oman elämän salapoliisia ties millä kikkailulla. Mut hieno tapa on ottaa talteen arvokas löydetty omaisuus.
-
Tykkään yhteiskunnasta missä joku helvetin löytöpalkkio on pakko kirjata lakiin, ihan vain sen takia että joku kokoomuslainen ei haluaisi sitä muuten kuin sakon uhalla maksaa.
-
Nuorena kadotin lompakon, jossa oli kesätyöpalkka käteisenä melkein kokonaan. Rehellinen löytäjä toimitti sen nimettömästi poliisille sisältöineen. En voinut edes kiittää.
-
-
Siirrettävä omena: Niin, siinä sanotaan, että on oikeutettu löytöpalkkioon. Mutta missä sanotaan että "vain löytötavaratoimiston kautta palautetuille"?
Jaksaisitko YHDEN kommentin pidemmälle lukea ennen kuin alat pätemään? YHDEN. Ei ole paljoa vaadittu. Siinä ajassa ei kukaan ehdi sinua ennen pätemään. -
Perspillu ja hyvät vitut: Löytäjä ei ole oikeutettu saamaan löytöpalkkiota mutta semmoisen antaminen on kuitenkin hyvän tavan mukaista.
Kuule on ja perustuu lakiin, mutta nyt sekoitat löytöpalkkion lunnasvaatimukseen. Jälkimmäinen on rikos. -
Minä löysin joskus meidän taloyhtiön rappukäytävästä lompakon, jonka ajattelin kuuluvan jollekin talon asukkaalle. Kurkkasin tietysti sen verran lompakkoon, jos siellä sattui olemaan henkkarit. Olihan siellä. Ja 50€. Sitten katsoin täsmääkö nimi aulan sukunimi tauluun. No täsmäsi. Sitten lähdin kiikuttamaan lompakkoa naapurille. Hän oli todella iloinen lompakon löytyessä ja lupasi löytöpalkkion. Nöyrästi sitten sanoin että ei tarvitse. Siihen hän vastasi: no eipä täällä olisi kyllä ollutkaan.
-
Kähärä henkilö: Minä löysin joskus meidän taloyhtiön rappukäytävästä lompakon, jonka ajattelin kuuluvan jollekin talon asukkaalle. Kurkkasin tietysti sen verran lompakkoon, jos siellä sattui olemaan henkkarit. Olihan siellä. Ja 50€. Sitten katsoin täsmääkö nimi aulan sukunimi tauluun. No täsmäsi. Sitten lähdin [...]
No 50 euroa olisi kyllä ollut ihan valtava löytöpalkkio! Viitonen tai kymppi korkeintaan olisi riittänyt. -
Kähärä henkilö: Minä löysin joskus meidän taloyhtiön rappukäytävästä lompakon, jonka ajattelin kuuluvan jollekin talon asukkaalle. Kurkkasin tietysti sen verran lompakkoon, jos siellä sattui olemaan henkkarit. Olihan siellä. Ja 50€. Sitten katsoin täsmääkö nimi aulan sukunimi tauluun. No täsmäsi. Sitten lähdin [...]
Minä tein samoin, mutta naapurin mummo oli hyvin tyly ja epäluuloinen eikä kiittänyt. Jäi sellainen olo, että hän kuvitteli minun varastaneen sen, ilmeisesti olin liian nuori ja siten epäilyttävä. Löytöpalkkio ei käynyt mielessäkään, mutta mummon asenne oli sellanen että olisi joutanut hakea sen vaikka poliisilaitokselta, kun tämä nopea ja hyväntahtoinen toimitus kotiovelle kerran oli niin vaikea hyväksyä. -
Lilja: Sannan ilmoitus kuulostaa vähän uhkaukselta 😳
Sanna tässä terve. Sitähän se oli. Ruukannu kyselemättä pistää turpaan ihmisiä, jokka ruukaa hukata rillinsä. -
Sanna Lytsy: Sanna tässä terve. Sitähän se oli. Ruukannu kyselemättä pistää turpaan ihmisiä, jokka ruukaa hukata rillinsä.
Marry me <3 <- tuossa on sydän joka ei kuitenkaan näy. -
Mimmi: Ehken? EHKEN? Siis ehkä en? Reilua se ehkä en ei oo?
Mee ny mummolaan! -
Multa jäi kerran puhelin ja korttikotelo Tampereen ja Helsingin väliseen junaan, josta matkustaja otti sen haltuunsa ja lähetti viestiä Facebookissa. Harmi vaan, että kiikutti sen sitten mukanaan Helsinkiin ja sanoi, että saan puhelimen sitten kun hän tulee seuraavan kerran Tampereelle. Ei osannut sanoa koska, mutta käy kuulemma usein. Meni kolme viikkoa ja minun piti tavata juuri hänelle parhaiten sopivalla hetkellä. Olin toki kiitollinen, että ei ollut varastanut, mutta olisko voinut antaa vaikka konnarille, joka olisi vienyt löytötavaroihin? Ei olisi tarvinnut odotella viikkotolkulla. En antanut löytöpalkkiota, teinkö väärin?
Kommentoi
Kommentti