Raskauden vaiheet
Raskauspäivitysten evoluutio.
Seuraava
Tällä keksinnöllä selviät kuumimmistakin helteistä hikoilematta. Edellinen
Estääkö koirasi sinua elämästä elämääsi? Ei hätää!
Tällä keksinnöllä selviät kuumimmistakin helteistä hikoilematta. Edellinen
Estääkö koirasi sinua elämästä elämääsi? Ei hätää!
83 kommenttia
-
Kova elämä kun on pakko panna pulla uuniin eikä mitään pysty tekemään ennakkoon.
-
-
Kohta joku tulee sanomaan että miehet on raskaana ollessaan paljon helpompia kuin naiset eikä lähellekään yhtä ailahtelevaisia.
-
Mikä olisikaan mukavampi tapa aloittaa päivä kuin lukea jonkun huolia siitä että pimpsa mene remonttiin.
-
noista julkaisuistahan saisi kivan kutsukortin kaste-/nimenantojuhlaan.
-
-
Ihanaa, että on facebook, missä jakaa tuntojansa :DDD Sinne meni vauvakuume.
-
Saattaa lapsesta tulla isona pillukirurgi jotta saa vihdoin syntymänsä anteeksi ja kohtuvuokran maksettua
-
Helvetin kermaperseet. Tuskin oli edes n. 20-25 vuotta sitten tollasta.
-
Erittäin hyvää äitiainesta (y) lapsea syyllistetty jo ennen ku on kerennyt syntyä. Hienoa!
-
Voi lapsiparkaa mitä joutuukaan vielä kokemaan... Turvallisempaa lapsella on mahassa ku ton muijan hoidossa. Yöherääminen ja lapsen hoito ei vaan sovi Hannelle...
-
-
Vai että pillun tiukkuus on tärkeämpää kuin lapsi... Toivottavasti vitsailee.
-
Huomaa, että täällä kommentoivat miehet ja lapsettomat/lapsia vähän liikaakin rakastavat naiset. Itsellänikin varmaan palaisi pinna raskauden aikana, vaikka alussa kaikki olisikin ihanaa.
-
Joo ei kaikkee tartte jakaa faceen, mutta tuskin toi nyt ihan tosissaan on ja varmasti onnellinen kun lapsi syntyy (tai sitten ei). Aivan typerää alkaa kyseenalaistaa millainen äiti hänestä tulee tai epäillä lapsen turvallisuutta parin päivityksen perusteella.
-
Ja tässä se syy miksi en halua enempää ylikansoittaa tätä planeettaa: lapset pilaavat ulkonäkösi, elämäsi ja ihmissuhteesi. Todistetusti.
-
Kuka jaksaa etsiä toisen seinältä kuukausien takaa tollasta matskua, pelottavaa
-
Varmasti jokainen raskaana oleva on kokenut samanlaisia tuntemuksia, vaikka fiksuimmat eivät naamakirjaan tilitä... Älkää ny tälläisen perusteella epäilkö huonoksi äidiksi! Mitä taas pimperoon tulee, sitähän miettii puolisotkin että millainen pottuloora sieltä sairaalasta palaa :D
-
bob: Hormonit.
Toi kommentti on kyllä se vituttavin osa raskaudesta. Aina jos vähänkään joku asia ottaa päähän ja siitä mainitsee, muut kuittaavat sen "hormooneilla". Niin ja itselläni hormonit ei vaikuttanut mitenkään. -
Heikkoina hetkinä kävi itselläkin vaikka mitä mielessä raskauden aikana. Osasin kuitenkin pitää suuni supussa. Raskausarvet ja muut vaivat ei ole kuitenkaan mitään salaisuuksia, niihin voi varautua. Minä heitin hyvästit sileälle vatsanahalle jo alkuraskaudessa (pessimisti ei pety). Arvet jäi, muttei tulisi vitsilläkään mieleen syyttää lasta niistä. Lapsiko vain päätti tulla, vai se tehtiin itse?
-
hormonit ja kivut voi oikeasti saada aikaiseksi vaikka kuinka murhanhimoisia ajatuksia. suurin osa vain jättää ne oksentamatta feissariin. mua ihmetytti eniten tuossa toi haistakaapa kateelliset -kommentti. ilmeisesti asia (se, ettei raskausarpia ollut tullut) oli iloinen ja positiivinen juttu. miksi sellaisissa fiilareissa sitten haistatellaan yhtään kenellekään?
-
-
Helppo sanoa naista pinnalliseksi, kun vaihtokauppassa jossa saa lapsen, luovutaan siihenastiseen elämään aina kuuluneesta fyysisestä "kodista". Ihan oikeita huolia nuo on, riippumatta siitä kuinka kykenevä on hoitamaan äidin tehtävää. Miehen ehkä vaikea empatiseerata, kun eihän se lapsi omassa kropassa kasva ja sitä myöten muuta itseä peruuttamattomasti (muuten kuin henkisellä tasolla). Kaipa kumppanin viehättävyys tai reiän tiukkuus ja estetiikka miestäkin mietityttää ja jopa huolettaa, mutta vielä enemmän varmasti naista itseään. Kaikkien muutosten ja vanhemmuuden ja elämänhallinnan keskellä pitäisi vielä olla Nainen, silmää miellyttävä ja itsevarma. Itselläni ei ole lapsia, mutta puoliksi stressaan etukäteen noita epämiellyttäviä muutoksia (massu, tissit, pimpsa, yms.), puoliksi nautin siitä että oon sentään vielä tiiviimpi ja terhakampi paketti kuin tulen olemaan, jos perinteisin keinoin perheen perustan. Jännä nähä. Enkä siis missään nimessä tarkoita että kroppa olisi auttamattomasti pilalla synnytyksen jälkeen, vaan että on ihan normaalia ja hyväksyttävää pelätä peruuttamattomia muutoksia, jotka vielä tapahtuu niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukausissa.
-
TapioRautaWaara: Juu-u Lehmä.
Ajatella, apina on oppinut kirjoittamaan yksittäisiä sanoja. -
Pari lasta synnyttäneenä täytyy lohduttaa, että pimpsa ei mene remonttiin eikä pilalle synnyttämisestä vaan ylipainosta ja lantionpohjan lihasten käyttämättömyydestä. Jumppaa on tehtävä koko elämä ja vaikka hermot ovat hitusen kadoksissa synnytyksen jälkeen, voi treenin aloittaa heti. Synnytyssairaalassa ollessa jo tarjotaan käynti fysioterapiassa saamassa opastusta aiheeseen; se on syytä hyödyntää. Mikä raskauden ja synnytyksen aikana on suunniteltu venymään halkaisijaltaan kymmensenttiseksi, palautuu kahdessa kuukaudessa entiselleen ellei entistä piukemmaksikin (arpeutuminen), jos pitää painonsa kurissa ja lihaskunnosta huolta. Jos pahasti repeilee, pitää vaatia korjausleikkausta heti. Ei se ole turhaa myöhemminkään, mutta teknisesti ja fysiologisesti vaikeampaa. Korjaamattomat repeämät ovat pahimmassa tapauksessa elinikäinen riesa niin virtsaamisen, ulostamisen kuin seksuaalielämän kannalta.
-
M: Huomaa, että täällä kommentoivat miehet ja lapsettomat/lapsia vähän liikaakin rakastavat naiset. Itsellänikin varmaan palaisi pinna raskauden aikana, vaikka alussa kaikki olisikin ihanaa.
Samaa ajattelin. Jos Facessa on lähinnä kavereita (eikä esim. pomoa tai himokristittyä tätiä), niin kai se on kuitenkin olemassa sitä varten että voi avautua ja hiukan meuhkata. En usko hetkeäkään että jostakusta tulisi huono äiti vain siksi että jok'ikinen raskauden hetki ei täytä syvällä, äidillisellä, spirituaalisella onnella. Kyllä naistakin, äidiksi ryhtyvääkin, saa ottaa välillä pannuun. -
Taas tällainen "vuoden äiti" -palkinnon voittaja. Ihan oikeasti? Eikö tässä touhussa alkujaankin ole tärkeää se että ihminen saa lapsen koska haluaa sellaisen, eikä se että jääkö raskausarpia ja löystyykö paikat? Et ollu aatellu adoptiota?
-
Lisääntyihän sunkin vanhemmat vaikka on ilmeistä ettei olisi kannattanut. Toivottavasti et itse kuitenkaan saa ikinä edes mahdollisuutta yrittää lisääntymistä.
joomoi: miks tämmöset lisääntyy…
-
Ennevvanhaan naiset kesti raskauden sivistyneesti ja hiljaa ja synnytyksen jälkeen oltiin heti uuestaan paksuna vaikka ukkokin oli muualla, oli nään vahvempaa spermaa sillon! Duunia painettiin viimiseen asti ja lapsi synty lennossa heinäpellolle. Eikä se vauvakaan pillittäny ja pällittäny niinku nykyset, se otti talikon käteen ja alko hommiin. Perkele tätä nykynuorisoa.
-
-
Jyyge: Vai että pillun tiukkuus on tärkeämpää kuin lapsi… Toivottavasti vitsailee.
En tuu koskaan ymmärtämään, että miksi ei saisi olla huolissaan kehonsa muutoksista. Ei se varmastikaan liity siihen lapsen tärkeyteen millään tavalla. Ne muutokset nyt kuitenkin voivat olla suuriakin, joten totta kai niistä saa olla huolissaan. Älytöntä alkaa aina syyttelemään ties mistä, jos äiti erehtyy hetkeksikään ajattelemaan itseään. Itselläni ei ole lapsia, mutta voisin kuvitella, että se lapsi on maailman tärkein, vaikka ajatukset välillä harhautuukin omaan itseen. Se äiti on kuitenkin edelleen ihminen, eikä se mihinkään katoa, kun lapsi syntyy. -
Yebs: Kohta joku tulee sanomaan että miehet on raskaana ollessaan paljon helpompia kuin naiset eikä lähellekään yhtä ailahtelevaisia.
Miehet vain ovat hyvin harvoin raskaana. -
Yebs: Kohta joku tulee sanomaan että miehet on raskaana ollessaan paljon helpompia kuin naiset eikä lähellekään yhtä ailahtelevaisia.
Kuka niin oli tulossa sanomaan? -minä ainaki oisin aivan paskana. -
Onneksi miehen en ole IKINÄ kuullut valittavan lapsista. :) Että miten paljon aikaa ja rahaa ne vie jne. Olisko kannattanut miettiä etukäteen!
-
Kullero: Kuka jaksaa etsiä toisen seinältä kuukausien takaa tollasta matskua, pelottavaa
Kaikki ei laita uutta päivitystä kolmen minuutin välein. Oma Faceni päivittyy ehkä kolmen-neljän viikon välein, eli mun profiilia selaillessa pääsee aika nopeastikin matkustamaan ajassa taaksepäin. Eli jos itse sattuu muistamaan Hannen alkupään raskaushehkutukset kun ääni alkaa muuttumaan, niin ei välttämättä mene kymmentä minuuttiakaan etsiä oikeat julkaisut. -
Ymmärrän että raskaana pinna palaa helposti ja raskausaika voi olla kaikkea muuta kuin ihanaa ja voi olla jopa huolissaan millainen värkki on synnytyksen jälkeen. Mutta äitinä en ikinä voisi kutsua omaan lastani äpäräksi saati sanoa ettei saa koskaan anteeksi. Tuskin tarkoitti mitä sanoi mutta silti...
-
näitä sossunrahojen perässä olevia ämmiä,joita ei ees kiinnosta koko lapsi,vaan tulee raskaaksi sen takia,että sais rahaa jostain eikä tarvitsisi käydä töissä. Voi lapsi parkaa minkälaisen äidin saan tuosta,tulee kurja lapsuus,varsinkaan kun eo tota akkaa tunnu kiinnostavan.
-
Petkele: Miehet vain ovat hyvin harvoin raskaana.
Eihän? Oon aina luullut, että yhdynnän jälkeen todennäköisyys sille, että mies tai nainen tulee raskaaksi on yhtä suuri. Maailmankuvani musertui juuri tämän tiedon myötä. -
dddd: näitä sossunrahojen perässä olevia ämmiä,joita ei ees kiinnosta koko lapsi,vaan tulee raskaaksi sen takia,että sais rahaa jostain eikä tarvitsisi käydä töissä. Voi lapsi parkaa minkälaisen äidin saan tuosta,tulee kurja lapsuus,varsinkaan kun eo tota akkaa tunnu kiinnostavan.
Kyllä. Ne lapsituet ovatkin niin suuria, että niillä elelee herroiksi (tai rouviksi tässä tapauksissa)... not. -
Oikeesti? Miksi ihmiset ei vois anoa lisääntymislupaa? Vähentys näiden pipipäiden lisääntyminen.
-
Hahahaaa, itse varmaan kuulostaisin ihan samalta raskaana. Harmi, etten voi äpäräksi sanoa, kun ne kuuluisat aamenet on jo sanottu...
-
Raskaana olevaa naista ei kannata tuomita heti kättelyssä. Tuossa on todennäköisesti syntymässä ihan yhtä passeli äiti kuin muutkin. =) Kolmen lapsen äitinä ymmärrän erittäin hyvin. Ja muuten.. omat lapseni tärvelivät toosani niin, että joudun kohdunpoistoon jo kolmikymppisenä.
-
joomoi: miks tämmöset lisääntyy…
ku ne ei tiiä mite lisäännytää. -
Siinä tapauksessa sinäkin oisit jäänyt syntymättä, mikä tosin olis kyllä pelkästään positiivinen asia. Eipähän tarvis ainakaan lueskella noita sun oksennuksia täältä..
QB: Oikeesti? Miksi ihmiset ei vois anoa lisääntymislupaa? Vähentys näiden pipipäiden lisääntyminen.
-
Joo, aika hölmöiltähän nuo päivitykset kuulostivat, eivätkä todellakaan antaneet parasta kuvaa kirjoittajasta. Näin tälleen kun olivat neljä kappaletta irrallaan ilman mitään muuta. Voihan siellä olla 9kk ajalta kolme tuollaista, tai oikeastaan kaksi, jotka antavat vähän heikon kuvan äidinrakkaudesta ja sitten miljoona sellaista jotka antavat täyden varmuuden, että kyseessä tulee olemaan oikeasti se maailman paras äiti? Niitä vaan ei ole tähän ympätty, joten näemme vain nämä hieman kyseenalaiset päivitykset. Tuo on vähän sellainen juttu, että suurinpiirtein joka ikinen normaali raskaana oleva nainen miettii tuon tyyppisiä juttuja raskausaikana, ei ehkä ihan noilla sanoilla eikä jokainen todellakaan paukuta julki niitä (tämä onkin se kohta jossa järjen kyseenalaistan), mutta kyllä se huolettaa, miten kroppa muuttuu, meneekö paikat ja keho pysyvästi pilalle, tuliko tehtyä emämunaus jne.. Eikä siinä mielestäni ole mitään väärää, eikä se tee suoraan huonoksi äidiksi, miten se voisi tehdäkään? Se on kumma ajatus, että raskaana olevalla ei saisi olla mitään negatiivisia tuntemuksia eikä kokemuksia. Niillekin, jotka ovat täysin suunnitellusti ja omasta halustaan raskaana, on se ihan yhtä kova muutos kropalle, varsinkin ensimmäisellä kerralla ja se nyt valitettavasti voi tuntua ja monesti tuntuukin hyvinkin epämiellyttävälle. Miten kummasti kipu ja epämukavuus muuttuisi ihanaksi asiaksi raskauden myötä? Se on edelleen kipua ja epämukavuutta ja tuntuu tasan yhtä kettumaiselta kuin muulloinkin. Itseasiassa jossain määrin vähän enemmän, koska ympäristön paine asian suhteen on juuri tuo "sun on vain nautittava jokaisesta hetkestä tai tulet olemaan huono äiti!" JA sen lisäksi olet vielä itse sitä halunnut. Siinä vaiheessa se tuntuu lähinnä epäonnistumiselta, mikä ei kyllä yhtään paranna oloa.
-
vanhus(ko): Helvetin kermaperseet. Tuskin oli edes n. 20-25 vuotta sitten tollasta.
Ainiin, 20v sitten oli vuosi 1995 ja suunnitellut sektiot ja pulloruokinta olivat kovasti muodissa, jotta kroppa ei mene pilalle... -
Remppapimppa: Kolmen lapsen äitinä ymmärrän erittäin hyvin. Ja muuten.. omat lapseni tärvelivät toosani niin, että joudun kohdunpoistoon jo kolmikymppisenä.
Hmm... Ihan ei tässä nyt kaikki täsmää -
-
Jos toosa menis pilalle synnytyksestä, niin aika vähän olis toisia, kolmansia etc lapsia ;) ja ne arvet vaalenee. Eikä niitäkään kaikille tule. Mutta kyllä. Fiilis voi vaihdella päivänkin aikana melko rankasti :D Ja se, että tulevaa äitiä vituttaa/pelottaa/ahdistaa, ei saisi olla mikään helkkarin tabu.
-
No mua ainakin teki mieli tintata kuonoon jokaista joka toivotteli että nauti raskaudesta ja etenkin vauva-ajasta. En nauttinut. Raskaudet ja vauva-ajat olivat vaikeita. Mutta lapsiani rakastan yli kaiken. En vain oksentanut tuntemuksiani faceen silloin enkä tee sitä edelleenkään.
-
Naana: Hahahaaa, itse varmaan kuulostaisin ihan samalta raskaana. Harmi, etten voi äpäräksi sanoa, kun ne kuuluisat aamenet on jo sanottu…
No idiootilta white trashilta sitten kuulostat. -
tavis: Hmm… Ihan ei tässä nyt kaikki täsmää
No mikä ei täsmää? Joka raskaus ja synnytys pahensivat ensimmäisessä synnytyksessä tulleita vaurioita, kunnes kolmannen jälkeen tehtävissä on ainoastaan kohdunpoisto ja pimpin kurominen etuseinämästään niin, että virtsarakko "joutuisi" takaisin omalle paikalleen. =) -
Susanna: Toi kommentti on kyllä se vituttavin osa raskaudesta. Aina jos vähänkään joku asia ottaa päähän ja siitä mainitsee, muut kuittaavat sen “hormooneilla”. Niin ja itselläni hormonit ei vaikuttanut mitenkään.
Juuri näin Susanna! :) Se oli tarkoituskin. Arvasin toki, että menee suurelta osalta ohi ja miikat viuhuu... Viittasin etäisesti tähän linkin mokaan: http://www.feissarimokat.com/2014/06/tulevan-aidin-tuskat/ -
Ihmeelistä että Suomesta löytyy vielä naisia jotka eivät käsitä että se raskaus ihan oikeasti muuttaa vartaloa. Jokainen saa myös ihan itse päättää antaako sen lapsen tulla vai ei. Jos antaa, on turha vinkua raskausarvista tai pillustaan. Voi myös miettiä kumpi on tärkeämpää, oma jälkikasvu vai pissivehkeet ja sen ulkonäkö.
-
Voi jessus nyt taas.. Kyllä meikämuijakin raskausaikana ihmetteli ja valitti ja raivosi kun yhtäkkiä oma kroppa olikin ihan vieras. Niitä fyysisiä ongelmia on ihan turha vähätellä, ihmisiä ja kipukynnyksiä on niin erilaisia. Se, miten epämukavaksi olonsa raskaana tuntee ja kuinka niitä fiiliksiä käsittelee ei kerro MITÄÄN siitä kuinka hyvä tai huono äiti kenestäkään tulee. Omasta puolestani voin sanoa että kyllä se muksu on ihan kaiken sen raskaus"paskan" arvoinen, mutta etenkään ensiraskauden aikana sitä ei voi etukäteen vielä tietää kun kaikki on uutta ja hämmentävää. Kyllähän tuon äpärähomman olis voinut jättää julkisesti laukomatta mutta kyllä sitä saa pinna kireällä olla kun hoksaa ettei se raskaus ookaan niin ihanaa rakkausmussuttelua. Kiva jos joillakuilla näin on. Lähipiirissä oon huomannut sen että mitä veemäisempi raskaus, sitä mahtavampaa on kun se loppuu ja vauva-aika olikin sata kertaa mukavampaa :)
-
Niin...ja millainen on kaveri "piiri" facessa? Onko tämäkin äiti ajatellut, että voi kavereilleen ihan vapautuneesti purkautua, mutta sitten joukossa onkin joku, joka päättää laittaa jutun esmes tänne?
-
Pitäsköhän niistä asioista ihan vaan PIKKASEN lukea ennen kun alkaa elävää ihmistä tekemään ja synnyttämään...?!?!?! O__O Siis ihmiselämän synnyttäminen onkin vain jännä kokemus eikä siitä lapsesta tarcvitse pitää huolta eikä varsinkaan kunnioittaa toisen elämää millään tavalla..? Läpimätä, itsekeskeinen kakara jonka soisi kasvavan aikuiseksi ennen kuin mitään omia lapsia alkaa vääntämään. Ja silloinkin voisi miettiä, ihan vaan jumalauta hetken.
-
beaume: Jos antaa, on turha vinkua raskausarvista tai pillustaan. Voi myös miettiä kumpi on tärkeämpää, oma jälkikasvu vai pissivehkeet ja sen ulkonäkö.
Ootpa hirveä ihminen. -
-
Luojan kiitos silloin kun itse olin raskaana ja kun elin vauvan kanssa vauva-aikaa ei ollut vielä facebookia... Mielialojen vaihtelu ja tunnemyllerrykset olivat niin valtavia, että jos kaikki olisi oksentanut fb-päivityksiin, olisi varmasti ollut raadollista luettavaa. Nyt teini-ikäisen äitinä tunteet vaihtelee samalla lailla, mutta olen onneksi pidättäytynyt kirjoittamasta niitä nettiin...
-
beaume: Ihmeelistä että Suomesta löytyy vielä naisia jotka eivät käsitä että se raskaus ihan oikeasti muuttaa vartaloa. Jokainen saa myös ihan itse päättää antaako sen lapsen tulla vai ei. Jos antaa, on turha vinkua raskausarvista tai pillustaan. Voi myös miettiä kumpi on tärkeämpää, oma jälkikasvu vai pissivehkeet ja sen ulkonäkö.
Elikkäs, jos syöt ja lihot, muista ettet valita, itse halusit. Jos poltat tupakkaa ja saat siitä ongelmia, oli sitten niinkin vähäinen kuin vain hampaiden kellastuminen tai niinkin paha kuin keuhkoputken ahtauma tai keuhkosyöpä, niin muistathan ettet sanallakaan koskaan harmittele asiaa, itse valitsit kohtalosi. Jos harrastat jotain lajia ja loukkaat itsesi siinä, niin muistathan myös, ettet kertaakaan valita vammasta ja sen tuottamasta kivusta. Et valita elämän kurjuutta vaikka makaisit loppuelämäsi halvaantuneena, itsehän halusit, oma valinta! Jne.. Esimerkkejä omista valinnoista löytyy niin paljon kuin haluaa. Vaan ei se mene ihan niin. Ihmisellä on oikeus kokea omakin valintansa huonoksi ja epämukavaksi. Sitäpaitsi aina ei ihan tiedä mitä saa kun tekee tilauksen. Ueimmat raskaudet menevät hyvin, aina ei mene. Jotkut ovat jopa sairaalahoidossa ison osan raskautta, jotkut kuolevat synnytykseen. Tämä ei tarkoita, että ihan täysin hyväksyisin kaikki naiset jotka itkevät kroppansa pilalle menemistä, monesti suurimmat kitisijät ovat niitä joilla muutokset katoavat muutamassa kuukaudessa. Mutta ei sitä ihan noin kärjistetysti tarvitse tämmöisistä päivityksistä reagoida. -
Miusta taas on kiva että raskaana olevat naiset kertoo rehellisesti miltä tuntuu... Onhan tää nyt tietysti Väärä Mielipide. Sattumalta tunnen semmottisen akan joka facebookissa raskausaikana kertoili varsin avoimesti että mitä on mielen päällä ja se tuntupi itselle semmoselta hyvältä läksyltä: tiiänpähän sitten jos se aika joskus tulee, että sattumasta ihan riippuen minusta ei välttämättä tulekaan semmonen taianomainen raskausyksisarvinen.
-
Kumma juttu. Kun nainen on raskaana,hän ei saa murehtia eikä edes miettiä ulkonäköään. Mutta kun lapsi syntyy niin alkavat ihmiset valittaa miten tuore äiti ei huolehdi ulkonäöstään ja kehtaa esiintyä kaupassa jopa ilman meikkiä.
-
Raavas: Erittäin hyvää äitiainesta (y) lapsea syyllistetty jo ennen ku on kerennyt syntyä. Hienoa!
"Lapsea"? -
Irvikissa: “Lapsea”?
Yksikön genetiivi: lapsen... Siitä johdettu partitiivi: lapsea... Monikon partitiivi: lapseja Monikon genetiivi: lapsien NOT! -
vanhus(ko): Helvetin kermaperseet. Tuskin oli edes n. 20-25 vuotta sitten tollasta.
Silloin ei ollut nettiä. Minä valitin äidille. -
Ei hele, juuri ei näin... ei tämmösille, se lapsi vaatii muutakin kuin 9kk kantamisen mahassa. ja ei kyllä palanu pinna raskauden aikana ku ehkä siihen mieheen. T. 22v 1v lapsen äiti
-
S. aivartelija: Silloin ei ollut nettiä. Minä valitin äidille.
Korjaus: silloin ei ollut Facebookia. -
Joo voi olla huolissaan pimpasta tai toimeentulosta tai ehkä ne on sama asia hällä, mutta millainen ihminen syyttää syntymätöntä vauvaa ja haukkuu äpärksi? Mielestäni ignorantti häpeämätön idiootti jolla kovasti kuitenkin toivon olevan hellyyttä vauvalle. Jos ei, hänestä tulee samanlainen. Paska periytyy ilman interventiota.
-
Remppapimppa: No mikä ei täsmää? Joka raskaus ja synnytys pahensivat ensimmäisessä synnytyksessä tulleita vaurioita, kunnes kolmannen jälkeen tehtävissä on ainoastaan kohdunpoisto ja pimpin kurominen etuseinämästään niin, että virtsarakko “joutuisi” takaisin omalle paikalleen. =)
Synnyttämisen aiheuttamista vaurioista ei puhuta julkisesti juuri lainkaan, se on eräänlainen tabu. Niistä vain voi kuulla joiltain jossain sattumalta.Mutta eivät ne niin kovin harvinaisia ole.. -
tama: Kumma juttu. Kun nainen on raskaana,hän ei saa murehtia eikä edes miettiä ulkonäköään. Mutta kun lapsi syntyy niin alkavat ihmiset valittaa miten tuore äiti ei huolehdi ulkonäöstään ja kehtaa esiintyä kaupassa jopa ilman meikkiä.
Tämä oli oikeastaan tosi hyvä pointti, jota moni ei varmaan tullut ajatelleeksi. -
Tabu: Synnyttämisen aiheuttamista vaurioista ei puhuta julkisesti juuri lainkaan, se on eräänlainen tabu. Niistä vain voi kuulla joiltain jossain sattumalta.Mutta eivät ne niin kovin harvinaisia ole..
Neljä kertaa kursittu kokoon ja on erittäin toimiva peli! -
ei se siitä kulu: Neljä kertaa kursittu kokoon ja on erittäin toimiva peli!
"Ei se siitä kulu" Jep. Kun itselle ei oo mitään pahaa käynyt, ei muillekaan voi mitään käydä, turhaa valittavat. That's the spirit. -
Olis kyllä erilainen kokemus esim omissa ylppärijuhlissa tai häissä jos kaverit tai vaikka se oma äippä ottaisi feissarimokat esiin ja kertoisi miten paljon minua odotettiin pienenä ja että kuinka äiti oli värkkinsä räjähtämisestä huolissaan.
Raavas: Erittäin hyvää äitiainesta (y) lapsea syyllistetty jo ennen ku on kerennyt syntyä. Hienoa!
-
Tottakai saa olla huolissaan, mutta luulis että jos oikeesti lapsen/lapsia haluaa, niin se oma ulkonäkö ei oo päällimmäisenä mielessä........ Eihän se kroppa enää ikinä ole tismalleen sama kuin ennen, mutta ei ole elämä muutenkaan samanlaista lapsen kanssa, kuin ilman.
-
kkyh: Aivan typerää alkaa kyseenalaistaa millainen äiti hänestä tulee tai epäillä lapsen turvallisuutta parin päivityksen perusteella.
Totta tuokin, mutta ei kyllä mikään noista päivityksistä kerro kuin järjen köyhyydestä ja hyvin suuresta tietämättömyydestä, mitä tulee elämän, saatika raskauden/äitiyden realiteetteihin. Sitä kuvaa jo tuo ensimmäinen päivitys, miten on muutaman viikon raskauskokemuksen perusteella muka pätevä väheksymään miljoonien muiden äitien kokemuksia ja pitämään niitä täytenä fiktiona. Sama kuva täydentyy muissa päivityksissä tuuliviiriyden ja bimbomaisen kielenkäytön myötä. -
tama: Kumma juttu. Kun nainen on raskaana,hän ei saa murehtia eikä edes miettiä ulkonäköään.
Miten niin ei saa? :D Onko ajattelemattomien/mauttomien/ylimielisten fb-julkaisujen kirjoittelu ulkonäön miettimistä? :P -
Höpsöt: Helppo sanoa naista pinnalliseksi, kun vaihtokauppassa jossa saa lapsen, luovutaan siihenastiseen elämään aina kuuluneesta fyysisestä “kodista”. Ihan oikeita huolia nuo on, riippumatta siitä kuinka kykenevä on hoitamaan äidin tehtävää. Miehen ehkä vaikea empatiseerata, kun eihän se lapsi omassa kropassa kasva ja sitä myöten muuta itseä peruuttamattomasti (muuten kuin henkisellä tasolla). Kaipa kumppanin viehättävyys tai reiän tiukkuus ja estetiikka miestäkin mietityttää ja jopa huolettaa, mutta vielä enemmän varmasti naista itseään. Kaikkien muutosten ja vanhemmuuden ja elämänhallinnan keskellä pitäisi vielä olla Nainen, silmää miellyttävä ja itsevarma. Itselläni ei ole lapsia, mutta puoliksi stressaan etukäteen noita epämiellyttäviä muutoksia (massu, tissit, pimpsa, yms.), puoliksi nautin siitä että oon sentään vielä tiiviimpi ja terhakampi paketti kuin tulen olemaan, jos perinteisin keinoin perheen perustan. Jännä nähä. Enkä siis missään nimessä tarkoita että kroppa olisi auttamattomasti pilalla synnytyksen jälkeen, vaan että on ihan normaalia ja hyväksyttävää pelätä peruuttamattomia muutoksia, jotka vielä tapahtuu niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukausissa.
Älä pelkää, lapseton lähimmäiseni: se naisen synnytyskanava palautuu täysin ennalleen synnytyksen jälkeen! Mikä taas ei palaudu, on se että äidin kengänkoko kasvaa raskausaikana yhdellä numerolla suuremmaksi - pysyvästi. Lyhyillä äideillä tulee myös ryppyisiä puronnäköisiä poikittaisarpia vatsaan ja reisiin, yli 170-senttisille äideille niitä ei tule. -
Höpsöt: Helppo sanoa naista pinnalliseksi, kun vaihtokauppassa jossa saa lapsen, luovutaan siihenastiseen elämään aina kuuluneesta fyysisestä “kodista”. Ihan oikeita huolia nuo on, riippumatta siitä kuinka kykenevä on hoitamaan äidin tehtävää. Miehen ehkä vaikea empatiseerata, kun eihän se lapsi omassa kropassa kasva ja sitä myöten muuta itseä peruuttamattomasti (muuten kuin henkisellä tasolla). Kaipa kumppanin viehättävyys tai reiän tiukkuus ja estetiikka miestäkin mietityttää ja jopa huolettaa, mutta vielä enemmän varmasti naista itseään. Kaikkien muutosten ja vanhemmuuden ja elämänhallinnan keskellä pitäisi vielä olla Nainen, silmää miellyttävä ja itsevarma. Itselläni ei ole lapsia, mutta puoliksi stressaan etukäteen noita epämiellyttäviä muutoksia (massu, tissit, pimpsa, yms.), puoliksi nautin siitä että oon sentään vielä tiiviimpi ja terhakampi paketti kuin tulen olemaan, jos perinteisin keinoin perheen perustan. Jännä nähä. Enkä siis missään nimessä tarkoita että kroppa olisi auttamattomasti pilalla synnytyksen jälkeen, vaan että on ihan normaalia ja hyväksyttävää pelätä peruuttamattomia muutoksia, jotka vielä tapahtuu niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukausissa.
No voi että. Mitä ne peruuttamattomat muutokset kropassa sitten oikein ovat? Mulla on kaksi lasta, eikä mikään ole muuttunut. -
-
raskaus kuuluu elämään: Älä pelkää, lapseton lähimmäiseni: se naisen synnytyskanava palautuu täysin ennalleen synnytyksen jälkeen! Mikä taas ei palaudu, on se että äidin kengänkoko kasvaa raskausaikana yhdellä numerolla suuremmaksi – pysyvästi. Lyhyillä äideillä tulee myös ryppyisiä puronnäköisiä poikittaisarpia vatsaan ja reisiin, yli 170-senttisille äideille niitä ei tule.
No ei se nyt ihan niinkään mene. Minä olen 164cm eikä vatsassani näy jälkeäkään siitä että siellä on joskus joku asunut. Persuksissa on raskausarpia ja tissit vähän litistyivät, mutta siinä se. Tuo kengännumerojuttu on urbaanolegendaa. Vai uskotko vakavissasi että kahdeksan lapsen äidillä on jäätävät kanootit kenkinä? Yksilöllisiä juttua nuo ovat. Toisilla tuhoutuu koko ruho ja toisilla ei näy jälkeäkään.
Kommentoi
Kommentti