Kirpputorin löytöjä, osa 29
"Olenko ainoa, joka ei nyt ymmärrä?"
Seuraava
"Blondaan, kun mun hiukset on yli rintojen pituiset." Edellinen
"Korealainen asiakas ojentaa lapun, minkä on kääntänyt itse suomeksi."
"Blondaan, kun mun hiukset on yli rintojen pituiset." Edellinen
"Korealainen asiakas ojentaa lapun, minkä on kääntänyt itse suomeksi."
49 kommenttia
-
Hyvät naiset ja herrat. Jakautunut kaksoispersoonallisuus parhaimmillaan.
-
Mitäköhän tuon parin minuutin aikana tapahtui, kun mielipide noin jyrkästi muuttui?
-
-
Voe helevetti tommosia ihmisiä. Kaupanteon jälkeen tullaan varmaan oven taa huutamaan että myisit sen koiran takas. Mutta halvemmalla.
-
nimeni: Mitäköhän tuon parin minuutin aikana tapahtui, kun mielipide noin jyrkästi muuttui?
Luultavasti koira oppi hakemaan lehden. Tai sitten hän tajusi, että jos hän myy koiran, hän ei omista sitä enää. -
En tajunnut mistään mitään, mutta toivottavasti koiralla on onnea ja päätyy hyvään kotiin :(
-
Jos ostat koiran, pidä se. Pientä vastuuntuntoa, kiitos.
-
Toivottavasti karvapallero löytää paremman oloisen kodin.
-
-
Kyllä pistää vihaks! ÄLÄ OTA KOIRAA, JOS ET AIO/OSAA SITOUTUA 10-15 VUODEKSI! Toisaalta ehkä ihan hyvä, jos koira saa paremman kodin.
-
En nyt haluaisi olla tosikko, mutta jos suhde lemmikkiin on tuollainen, niin en yhtään ihmettele, että eläinsuojelukeskuksiin tulee yhä lisää ja lisää lemmikkejä etenkin näin joulun alla. :(
-
Tanjan kirjoitusasusta tulee mieleen yks kuningas yhessä piirretyssä. Ma tahto veivaa veivaa
-
nimeni: Mitäköhän tuon parin minuutin aikana tapahtui, kun mielipide noin jyrkästi muuttui?
Ei se muuttunut, vaan Tanjan äiti kirjoitti taasen tuon viimeisen kommentin... -
-
Pakko sanoo et käy aika paljon sääliks tuota koiraa...
-
Hyi mikä sekametelisoppa - varsinki Tanjan kirjotustyyli..
-
Se on kyllä aina vähän outoa että otetaan lemmikki ja sitten luovutaankin siitä "ajanpuutteen vuoksi". Miten ei tule mieleen jo hankittaessa että sen hoitaminen vie aikaa ja vaatii välillä muiden menojen järjestelemistä? Tai sitten se "ajanpuute" tarkoittaa vain sitä että "ei tää ollutkaan kivaa, kyllästyin". Kurjaa kun ei aina ymmärretä että lemmikit ei ole leluja.
-
vulpes: Kyllä pistää vihaks! ÄLÄ OTA KOIRAA, JOS ET AIO/OSAA SITOUTUA 10-15 VUODEKSI! Toisaalta ehkä ihan hyvä, jos koira saa paremman kodin.
Katsos, kun joillekin se ei ole niin yksinkertaista. Joko se voi olla, että vanhemmat eivät arvosta yhtään ja pistävät välit poikki sen koiran takia. Joillakin voi myös ilmetä allergisia oireita, kun ovat omistaneet sen koiran jonkin aikaa. Kaikki ei ole niin mustavalkoista. -
Siis olenko mä nyt ainoa ketä katsoi tätä siltä kantilta, että toi mukula ei ois halunnu todellakaan luopua koirastaan mutta sen äiti on ehdottomasti sitä mieltä että koira lähtee ja se myydään? Kyllähän tosta nyt näkee selvästi kirjoitustyylistäkin milloin eri ihminen kirjoittaa.. Ja ei ole kovinkaan uusi juttu tämä että vanhemmat loggautuu lastensa facebookkiin - keinolla millä hyvänsä. Vähän niinkuin nykyaikainen päiväkirja..
-
Lumikki: Se on kyllä aina vähän outoa että otetaan lemmikki ja sitten luovutaankin siitä “ajanpuutteen vuoksi”. Miten ei tule mieleen jo hankittaessa että sen hoitaminen vie aikaa ja vaatii välillä muiden menojen järjestelemistä? Tai sitten se “ajanpuute” tarkoittaa vain sitä että “ei tää ollutkaan kivaa, kyllästyin”. Kurjaa kun ei aina ymmärretä että lemmikit ei ole leluja.
Elämä kun ei aina välttämättä ole sitä samaa vuodesta toiseen. Vaikka hankkimisen aikaan aikaa olisikin, myöhemmin saattaa tulla jonkinlainen yllättävä ja ennalta arvaamaton muutos elämään, ja aikaa ja mahdollisuutta ei ole huolehtia koirasta entiseen malliin. -
-
Vuoden kusipää-äiti. Ensinnäkään niitä eläimiä ei oteta vaan hetkeksi, vaan niitä katsotaan pennusta kuolemaan. Ainoa hyväksyttävä syy luopua on allergia tai eläimen vaarallinen luonnevika. Ja toisekseen, miksi se on otettu ja sitten painostetaan lasta luopumaan?Tuollainen paska ei ansaitse lapsia eikä eläimiä. Kirjoitusasusta tosin näkee että älykkyys ja sivistys ei ole ihan kamalan korkealla tasolla. Voi sitten miettiä myöhemmin kun kakarasta on tullut vähän kummallinen.
-
Kyseinen nainen varmaan koiran myynnin jälkeen palasi uuden onnellisen omistajan talolle vaatimaan koiraa takaisin kun mieli noin rankasti muuttuu :D
-
Uskoisin että äiti on tossa myymässä koiraa ja kirjoittelee tyttärensä profiililla, Tanja itse tuli väliin sanomaan, että hänen koiraansahan ei myydä, mutta äiti on sitä edelleen kovasti myymässä. Inhottavaa.
-
"...neljättä mistä ei oo tietoa on ollut lapsiperheessä ja toisten koirien kanssa ajanpuutteen vuoksi" täh
-
oscar: Katsos, kun joillekin se ei ole niin yksinkertaista. Joko se voi olla, että vanhemmat eivät arvosta yhtään ja pistävät välit poikki sen koiran takia. Joillakin voi myös ilmetä allergisia oireita, kun ovat omistaneet sen koiran jonkin aikaa. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
katsos, kun kun noin ei vaan tehdä! -
Häiritsevää, että alkup. ilmoitus on Tanjan nimissä, ja ~tunti myöhemmin Marjatta (ilmeisesti äiti?) tullut kommentoimaan lisätietoja myytävästä koirasta? Logiikka huipussaan Marjatalla, kun pitää laittaa ilmoitus kahdessa osassa eri käyttäjillä? :o
-
talker: Elämä kun ei aina välttämättä ole sitä samaa vuodesta toiseen. Vaikka hankkimisen aikaan aikaa olisikin, myöhemmin saattaa tulla jonkinlainen yllättävä ja ennalta arvaamaton muutos elämään, ja aikaa ja mahdollisuutta ei ole huolehtia koirasta entiseen malliin.
Tämä sama varmaan sitten pätee lasten kohdalla? On ihan ok tehdä lapsi ja antaa se parin vuoden kuluttua pois ajanpuutteen tai kyllästymisen vuoksi? Tahon sittenkin mennä opiskelemaan, hei ottakaa joku tää kersa. Oli lemmikki hiiri tai hevonen, niin siitä perkele pidetään huolta koko sen elämän ajan, ellei sitten jonkun terveys sen takia vaarannu. Agressiivinen koira, paha allergia, fyysinen kykenemättömyys (omistajalta jalat poikki ja selkä mutkalla), sekä erittäin paha, pitkäaikainen taloudellinen ahdinko... Mutta nämä kaikki syyt, joiden takia lemmikistä on ymmärrettävää luopua, pätee myös lapsiin. Agressiivinen lapsi joutuu perhekotiin, samoin voi käydä muksulle, jonka vanhemmat vammautuvat tai jonka vanhemmilla ei ole varaa heistä huolehtia (=jolloin vanhemmat väkisinkin laiminlyövät lapsensa tarpeita). Minun lemmikeille on valittuna paikat, joihin ne pääsevät, jos minä ja avokki yhtäkkiä kuollaan tai vammaudutaan vakavasti. En luopuisi yhdestäkään, ellen olisi täysin kykenemätön huolehtimaan lemmikkieni tarpeista. -
ÄLÄ VITUSSA KÄYTÄ NIITÄ PILKKUJA TANJA JA MIULUITEN KIRJOTA JOKAINEN LAUSE ISOILLA KIRJAIMILLA ÄRSYTTÄÄKSESI MUITA IHMISIÄ HYVÄÄ JOULUA NYT MEEN NUKKUMAAN!!! Perkele..
-
-
Wääk: Tämä sama varmaan sitten pätee lasten kohdalla? On ihan ok tehdä lapsi ja antaa se parin vuoden kuluttua pois ajanpuutteen tai kyllästymisen vuoksi? Tahon sittenkin mennä opiskelemaan, hei ottakaa joku tää kersa. Oli lemmikki hiiri tai hevonen, niin siitä perkele pidetään huolta koko sen elämän ajan, ellei sitten jonkun terveys sen takia vaarannu. Agressiivinen koira, paha allergia, fyysinen kykenemättömyys (omistajalta jalat poikki ja selkä mutkalla), sekä erittäin paha, pitkäaikainen taloudellinen ahdinko… Mutta nämä kaikki syyt, joiden takia lemmikistä on ymmärrettävää luopua, pätee myös lapsiin. Agressiivinen lapsi joutuu perhekotiin, samoin voi käydä muksulle, jonka vanhemmat vammautuvat tai jonka vanhemmilla ei ole varaa heistä huolehtia (=jolloin vanhemmat väkisinkin laiminlyövät lapsensa tarpeita). Minun lemmikeille on valittuna paikat, joihin ne pääsevät, jos minä ja avokki yhtäkkiä kuollaan tai vammaudutaan vakavasti. En luopuisi yhdestäkään, ellen olisi täysin kykenemätön huolehtimaan lemmikkieni tarpeista.
Eläin on eläin, lasta ei voi niihin verrata. Nyt joku roti siihen vertailuun. -
En ymmärrä tuota "se on vaan eläin" -asennetta. Kukaan muu ei voi, kuin lemmikitön ihminen, ajatella etteikö eläimillä olis sielunelämää. Eräs hyvänpäiväntuttu kertoi muutama kuukausi, miten oli joutunut lopettamaan alle vuoden ikäisen uroskissansa koska tämä oli kuseksinut nurkkiin. Hyvä paasata siinä sitten, ei meidän kaveruus jostain syystä sitten syventynytkään. Tämä paljon puhuttu lemmikkiajokortti olis oikeasti erittäin suotava. Jos ei ole aikaa, motivaatiota tai ei ymmärrä käsitettä 'vastuu', ei saa ottaa lemmikkiä. Lisäksi pitää ymmärtää mitä se lemmikin otto käytännössä tarkoittaa, yhtälailla eläinkin pitää kasvattaa ja opettaa hyvätapaiseksi. Ei se että "se kuseksi nurkkiin" ole syy pistää piikille. (!!!) Itse moka pistää oikeasti vihaksi, ensin annetaan kersan ottaa koira ja sit ihan silkasta ymmärtämättömyydestä (?) kiertoon. Jumalauta! JUMALAUTA! Toivottavasti sesse pääsee hyvään kotiin, sellaiseen missä saa ansaitsemansa arvostuksen. (Ja ihmiset jotka pennuistaan luopuu vois myös hieman kysellä taustoja kerran sitä ajokorttia ei tarvita.)
-
Wääk: Tämä sama varmaan sitten pätee lasten kohdalla? On ihan ok tehdä lapsi ja antaa se parin vuoden kuluttua pois ajanpuutteen tai kyllästymisen vuoksi? Tahon sittenkin mennä opiskelemaan, hei ottakaa joku tää kersa. Oli lemmikki hiiri tai hevonen, niin siitä perkele pidetään huolta koko sen elämän ajan, ellei sitten jonkun terveys sen takia vaarannu. Agressiivinen koira, paha allergia, fyysinen kykenemättömyys (omistajalta jalat poikki ja selkä mutkalla), sekä erittäin paha, pitkäaikainen taloudellinen ahdinko… Mutta nämä kaikki syyt, joiden takia lemmikistä on ymmärrettävää luopua, pätee myös lapsiin. Agressiivinen lapsi joutuu perhekotiin, samoin voi käydä muksulle, jonka vanhemmat vammautuvat tai jonka vanhemmilla ei ole varaa heistä huolehtia (=jolloin vanhemmat väkisinkin laiminlyövät lapsensa tarpeita). Minun lemmikeille on valittuna paikat, joihin ne pääsevät, jos minä ja avokki yhtäkkiä kuollaan tai vammaudutaan vakavasti. En luopuisi yhdestäkään, ellen olisi täysin kykenemätön huolehtimaan lemmikkieni tarpeista.
Itse en kyllä lähtisi vertailemaan lasta ja eläintä. Mutta mietitäänpä tilanne, jossa ihminen esimerkiksi kolarissa halvaantuu ja ei kykene huolehtimaan edes itsestään. Siltikinkö koira pitäisi pitää, koska "kerran sen oon ottanu"? Vaikka sitä ei pystyisi lenkittämään eikä hoitamaan? Eikö olisi viisaampaa antaa se uuteen kotiin, jossa pystytään sataprosenttisesti pitämään siitä huolta. Ja kyllä sama pätee lasten kanssa, jos vanhemmille sattuu jotakin, jonka vuoksi eivät lapsesta pysty huolehtimaan, niin tottakai lapset sijoitetaan johonkin, jossa sitä huolenpitoa saavat. Tai ainakin järkevä vanhempi niin tekisi. Kyllä itse mielummin antaisin lapseni asumaan perheeseen, missä hänestä pidetään huolta, jos en hänestä itse pystyisi huolehtimaan. Sitä en minäkään hyvällä katso, että koira otetaan ja vuoden päästä viedään piikille, koska ei sitä jaksettukkaan hoitaa, mutta kun on myös toisenlaisia tilanteita olemassa, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan elämässä. -
^Hmm mitähän aivot lagasivat, rekisteröin wääk kommetistasi vain ensimmäisen kappaleen :D Viimeisessä kappaleessahan tiivistit juuri sen, mitä ensimmäisellä kommentillani sanoin. Aina elämä ei mene niin kuin elokuvissa, ja siksi voi tulla tilanne, että eläimestä ei enää kykene huolehtimaan. Ymmärsitkö kommenttini kenties tahallaan väärin, vai miksi ihmeessä vedit lapsivertauksen mukaan, vaikka puhuimme täysin samasta asiasta? Siis siitä, että joskus tulee tilanne, jossa lemmikistä joutuu luopumaan.
-
voi nyt vittu ihmiset, se on hei koira!! muissa maissa kuolee päivittäin ihmisiä kaduille ja te poraatte jostain sekarotuisesta rakista... ei huhhuh
-
kissa: voi nyt vittu ihmiset, se on hei koira!! muissa maissa kuolee päivittäin ihmisiä kaduille ja te poraatte jostain sekarotuisesta rakista… ei huhhuh
Nojoo, tolla logiikalla kukaan ei saisi enää koskaan sanoa poikkisuuntaista sanaa muunmuassa seuraavista: eläinrääkkäys, yksittäisen lapsen huonosti pitäminen, raiskaaminen, tappaminen, terrorismi (mitäpä parista [kymmenesä]tuhannesta ihmisestä, kun siellä ja tuolla kuolee tälläkin hetkellä enemmän ihmisiä nälkään), kouluampumiset... puhumattakaan, että KOSKAAN, IKINÄ kukaan ilmaisisi huonoja tuntemuksiaan esimerkiksi sanoilla "mulla on nälkä" tai "mahaan sattuu koska menkat/mahatauti" tai "hittoku olen kuumeessa niin en pääse ulos". Älkää siis enää IKINÄ sanoko mitään tollaisista "pienistä" ongelmista kun muissa maissa kuolee päivittäin ihmisiä kaduille!!!! -
Tai sitten sitä koiraa ei ole otettu, vaan se on annettu...eläintähän ei saisi ikinä antaa lahjaksi, ellei siitä ole etukäteen sovittu ja otettu huomioon mitä kaikkea se vaatii. Mutta jos asiaa on mietitty ja siitä sovittu, voihan sen eläimen silloin lahjaksikin antaa, kunhan ei yllätyksenä. Mullekin tuli aikanaan kissa, että se tuotiin vaan ovelle, vaikka ei lupaa ollut. No kissasta pidettiin kyllä huolta eikä se ollut ensimmäinen kissa. Mutta luokkakaveri oli tulkinnut kissahaaveeni siten, että meille voi tuoda pennun. Pentu oli vielä liian pieni silloin, mutta en sitä niin pienenä tajunnut.
-
oscar: Katsos, kun joillekin se ei ole niin yksinkertaista. Joko se voi olla, että vanhemmat eivät arvosta yhtään ja pistävät välit poikki sen koiran takia. Joillakin voi myös ilmetä allergisia oireita, kun ovat omistaneet sen koiran jonkin aikaa. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Siis mitäh? Vanhemmat eivät pidä lemmikistäsi ja katkaisevat välinne sen takia? :D Mitä helvettiä, missä noin voi tapahtua? :D -
Kyllähän tästä sanomattakin ymmärsi että äiti laittanut statuksen ja lapsi kommentoinut että "en halua luopua se on minun" Ei mitään epäselvää. Kun noin kiire päästä siitä.
-
naiset.. mielipide vaihtuu nopeemmin ku mä räpäytän silmiä
-
nimeni: Mitäköhän tuon parin minuutin aikana tapahtui, kun mielipide noin jyrkästi muuttui?
Veikkaan että äiti sanoi että Tanjan pitää itse hoitaa sitä koiraa. -
Helvakko että menee hermot ja järki tollaisten ihmisten kanssa! Koiraa, tai mitä eläintä tahansa kohdellaan kuin jonain rättinä, tässä tällainen, hinta sen ja sen verran, tulkaa hakee pois nurkista. Ja sitten ei ollakaan myymässä ja sitten ollaankin samantien. Vastuuntunto, onko sellaisesta koskaan kuultu? Tollaisille ei saisi koskaan mitään eläimiä antaa tai myydä.
-
Pfs: Siis mitäh? Vanhemmat eivät pidä lemmikistäsi ja katkaisevat välinne sen takia? Mitä helvettiä, missä noin voi tapahtua?
Kuus vuotta vanha mutta pakko vastata: Usko pois, näinkin tapahtuu. Tunnen parikin henkilöä joille on näin käynyt. Toisella on rotukoira ja vanhemmat pistivät lähestulkoon välit poikki kun "pentu riehuu ja kusee joka paikkaan ja rikkoo" Toisella kerralla kyse oli rescuekoirasta joka "tuo tauteja ja suomessakin on kodittomia." jne vastaavaa. Aika naurettavaa kyllä pistää välit poikki jos ei tykkää toisen lemmikistä. -
Huoh nämä ihmiset, jotka eivät tajua, että joskus on parempi antaa oma lemmikki pois. En itsekään pidä siitä, jos otetaan koiraa, kissaa, papukaijaa tai mitä tahansa elukkaa ja annetaan pois, kun kyllästytään siihen. Mutta ei ole oikein ajatella, että kun sen on kerta ottanut niin pakko huolehtia siihen asti, kunnes kuolee. Jos sairastut esimerkiksi pahaan masennukseen etkä pysty edes huolehtimaan omastavterveydestäsi. Jaksat ehkä juuri ja juuri nousta sängystä kuselle. Sillon se on ihan lemmikinkin kohdalla paras mahdollinen vaihtoehto antaa se parempaan kotiin, missä siitä voidaan pitää huolta. Miksi lemmikin pitäisi pakolla joutua kärsimään kodissa, missä siitä ei voida huolehtia? Masennus oli tietenkin yksi esimerkki, mutta on paljon muitakin tilanteita, missä pätee. Yhtäkillinen sairastuminen esimerkiksi syöpään, joku tapaturma, vararikko ym ym. Miksi lemmikin pitäisi pakolla kärsiä näissä tilanteissa, kun voisi saada paremman kodin, missä siitä voitaisiin paremmin huolehtia? :/ Enpä usko, että sitä kissaa, papukaijaa tai koiraa paljoa jää vituttamaan maisemanvaihdos. Tulee olemaan vain onnellinen uudessa kodissa.
-
Hikoileva majava: Huoh nämä ihmiset, jotka eivät tajua, että joskus on parempi antaa oma lemmikki pois. En itsekään pidä siitä, jos otetaan koiraa, kissaa, papukaijaa tai mitä tahansa elukkaa ja annetaan pois, kun kyllästytään siihen. Mutta ei ole oikein ajatella, että kun sen on kerta ottanut niin pakko huolehtia [...]
Tämä on hyvin epäsuosittu mielipide, mutta olen kanssasi samaa mieltä ja sitä joskus täällä eri mokissakin silti tuonut esille. Minusta lapsen ja lemmikin vertailijat ovat niitä, jotka inhimillistävät eläimiä liikaa. Ja tarkoitan tällä sitä, että kuvittelevat eläinten traumatisoituvan jotenkin merkittävästi siitä, että joutuvatkin asumaan toiseen kotiin. Eläimet ei kiinny sillä tavalla ihmisiin tai jos kiintyvästkin, ne osaavat kiintyä myös siellä uudessa kodissa aivan samalla tavalla. Lemmikin omistaja ei ole lemmikille koskaan korvaamaton. Niiden tunne-elämä ei ole samanlainen kuin ihmisen. Jos vaan tulevakin koti on varmasti hyvä, niin lemmikki saa jatkaa tyytyväisenä onnellista elämäänsä edelleen. Sille ei aiheutunut kerrassaan mitään haittaa siitä, vaikka kuinka haluaisitte niin kuvitella. Lapset on eri asia, koska lapset kiintyvät vanhempiinsa eri tavalla ja niitä on paljon vaikeampi vaan tuosta noin vaan johonkin antaa eri kotiin. Kovin harva on valmis lopulta ottamaan toisten lapsia (jos ei adoptoivia pariskuntia tietysti lasketa) elätettäväksi, eikä lapsia kuten eläimiäkään voi vaan jättää heitteille jonnekin. Lemmikeille vaan kuitenkin useimmiten on hyviä ottajia. Tietenkään ei pidä kevein perustein koskaan luopua ja aina pitää varmistaa, että se tulevakin koti on hyvä, mutta vaikka kuinka vänkäisitte, niin fakta nyt vaan on, että eläin ei siitä kodin vaihdosta kärsi yhtään. Ehkä ihan hetkellinen stressi vaan muutoksen myötä, mutta stressitilanteita nyt tulee alkuperäisessäkin kodissa väkisinkin jossain elämän vaiheessa. Arvostakaa, mutta älkää inhimillistäkö eläimiä.
Kommentoi
Kommentti