Vanhat hyvät ajat, osa 32
Kuitti vuodelta 1992 – miten hinnat ovat muuttuneet?
13 kommenttia
-
Itekin kyllä tykkäsin niistä halpakalenterin suklaista, mutta oishan tuollainen valtava ihan super luksusta, jos sellaisen raaskisi ostaa😄
-
Kyllä niitä halpiskalentereita edelleen myydään. Ostan joka vuosi lapsilleni.
-
-
Kypsä peto: Itekin kyllä tykkäsin niistä halpakalenterin suklaista, mutta oishan tuollainen valtava ihan super luksusta, jos sellaisen raaskisi ostaa😄
Osassa jopa paremman makuista suklaata, mitä ns. Laatusuklaat. Ei kyllä nykyään maistu yhtä hyvälle. Ehkä aika kullannut muistot.Tuosta jättikalenterista riittäisi varmaan ens jouluun nuo karkit 😅 -
Toisiaan verisesti vihaavat eronneet vanhempani tekivät elämästä helvettiä lapsena, mutta voi sitä onnea kun olin ollut isällä joka toinen viikonloppu ja sitten sai äidin luo palatessa avata useamman päivän edestä luukkuja joulukalenterista. Piristi edes hieman vanhempien valtataistelujen ja puolen valitsemiseen painostamisen keskellä.
-
Näin kun joku ukki oli lapsenlapsioletettujen kanssa joulukalenteriostoksilla ja lupasi ostaa jokaiselle neljälle lasten itse valitsemansa. Pienin lapsi katsoi tuota isoa itsensä korkuista, mutta sen verran oli ukilla rotia ettei sentään 50 euron kalenteria ostanut 😅.
-
-
Mä olin outo lapsi, ja tykkäsin kuvakalentereista enemmän kuin suklaakalentereista.
-
Voisikohan olla toimiva rangaistus joihinkin rikoksiin, jos pitäisi tehdä omalla nimellä ja kuvalla julkinen tunnustus ja anteeksipyyntö? ”Minä allekirjoittanut kadun, että huijasin Tori-kaupoilla, ja lupaan jatkossa käyttäytyä siivosti.” Jos ei muuta, ainakin auttaisi mahdollisia uhreja välttämään.
-
Mulla nyrjähti aivot tuosta markka-euro -keskustelusta enkä nyt osaa päättää että onko tässä mokan kohteena Niina vai herra? Haluan ajatella, että 1 euro on sen 5.90mk, mutta onko 1992-vuoden markoissa sittenkin joku eri arvo? Auttakaa joku ja tulkaa vääntämään mulle rautalangasta..
-
Se aito kalenterisuklaahan ei sulanut suussa. Koko taksimatkan kouluun sai nautiskella kitalakeen jämähtäneestä möykystä, jonka vanilliiniaromi todennäköisesti oli vielä aitoa majavan rauhasen eritteestä tehtyä.
-
Niin pahaa suklaata ei ole etten minä söisi, mutta vähä tulee pettynyt fiilis ku maistaa semmosta pahvin makuista kalenterisuklaata. Pettymystä tuottaa myös rumat kuvat, joista on vaikea sanoa, onko siin kuusi, kello vai lakki. Ja oi sitä pettymystä, jos se suklaa on tipatanut paikaltaan ja avatessa luukun on vain tyhjää.
-

Kommentti