Löytötavaratoimisto Facebook, osa 91
Yhden hanska on toisen aarre.
Emme imeneet takapuolta ingressiä kirjoittaessamme.
32 kommenttia
-
Katsoin ensin, että Aneten kuvassa on pieni koira tarpeillaan.
-
-
Mummeli varmaan luuli, että tippui joltain joka kulki edellä ja juoksi perään.
-
Mummeli riensi vähän syrjemmälle saaliin kanssa että saa rauhassa vetää käteen 🤣
-
-
Mikä nissä oli hauskaa?Sekö, että kettu on paskalla?Vau!
-
Öm: Päivin perheen eteiseen tarvitaan avainkaappi ja heti!
Mihin sitä tarvii, kun ei niillä taida olla enää avaimiakaan? -
Päällystetty tyyny: Mikä nissä oli hauskaa?Sekö, että kettu on paskalla?Vau!
Mitä? 😀 -
Päällystetty tyyny: Mikä nissä oli hauskaa?Sekö, että kettu on paskalla?Vau!
Onko tämä joku psykologinen testi, jossa osalle näytetään täysin eri sisältöä ja saadaan kuulostamaan hulluilta? 😂 -
Päällystetty tyyny: Mikä nissä oli hauskaa?Sekö, että kettu on paskalla?Vau!
Mene pois ankeuttaja! -
-
Hyi, Päivi kuulostaa rasittavalta häseltäjältä, joka laskee milloin minkäkin tavaran minne sattuu. Olisi minulle todennäköisesti painajaista elää tuollaisen kanssa. Kallis kumppani, mutta varmaan myös kahvikupit ja muut tavarat laitetaan ihmeellisiin paikkoihin ilman syytä.
-
En ollut näköjään ainut, kun puoliunessa yritin sihrustaa kuvasta päätä ja näin vaan jonkun kiukkuisen ja takkuinen otuksen! Kannattaa eka herätä ja sitten ihmetellä uusiksi...
-
Mä olin joskus niinkuin Päivi. Ja olin silloin ala-asteella. Päiville tekis varmaan sellainen ammattijärjestäjä hyvää, voisivat mm. joko karsia tai laittaa järjestykseen ne tsiljoona Päivin laukkua, johon tavara katoaa.
-
totuuden_torvi: Hyi, Päivi kuulostaa rasittavalta häseltäjältä, joka laskee milloin minkäkin tavaran minne sattuu. Olisi minulle todennäköisesti painajaista elää tuollaisen kanssa. Kallis kumppani, mutta varmaan myös kahvikupit ja muut tavarat laitetaan ihmeellisiin paikkoihin ilman syytä.
Avainten kadottaminen ja muiden esineiden vääriin paikkoihin pano eivät kuulu samaan aivolokeroon. Minä kadotan avaimia, mutta kodin esineet ovat aina paikoillaan, tai ainakin tiedän, missä ne ovat ja missä niiden paikka on. Puoliso ei ikinä kadota avaimiaan, mutta laittaa astiat ja muut esineet minne sattuu.Oikeasti liioittelen vähän (varsinkin, kun olen opetellut pitämään avaimistani huolta, vaikka se vaatiikin tietoista keskittymistä), mutta väitän silti, että pointtini on pätevä. -
Nämä päivit kyllä aina jaksaa ihmetyttää. Luulisi, että tuossa vaiheessa elämäänsä, kun on jo lapsia ja kaikkea, olisi ymmärtänyt kehittää itselleen jonkun strategian, jolla ennaltaehkäistä noita kadottamisia. Toi hällä väliä -asenne tuntuu omituiselta, kun on kyse kuitenkin niinkin paljon elämään ja turvallisuuteen vaikuttavasta asiasta kuin aivaimet.
-
Rikhartti: On nuo Karhulan mummut kovaa sakkia.
Karhukoplan mummo? 😄 -
Khiuhhuh: Hurjaa vauhtia juoksemaan. Juu, uskon.
No, jos joku mummo kiitää edes lähelle samaa vauhtia mitä itse kävelen reippaasti, on se mielestäni ansainnut tuollaisen kommentin. Tuskin tuossa mummon vauhtia verrattiin Usain Boltin juoksuun, vaan siihen kuinka vikkelia mummot yleensä tuppaa olemaan. -
Mulla meni nyt mummo ja hanska -tarinan hauskuus ihan yli hilseen. Voisko joku selittää?
-
Kivetön maksamakkara: En ollut näköjään ainut, kun puoliunessa yritin sihrustaa kuvasta päätä ja näin vaan jonkun kiukkuisen ja takkuinen otuksen! Kannattaa eka herätä ja sitten ihmetellä uusiksi...
Sama, piti zoomata ja pyöritellä silmiä hetki niin alkoi tekopää muodostua aivoihinkin. Uskon että pimeämmällä joku voisi säikähtää että mitä hemmettiä. Kakkiva kettu jolkottaisi pakoon mutta jos siellä olisi oikea pää... 🤯 -
Hävytön kameli: Mummeli riensi vähän syrjemmälle saaliin kanssa että saa rauhassa vetää käteen 🤣
Vai hanskaan? -
-
Onpas pienellä torilla kova vilinä 9:30 aikaan, kun ei mummoa enää löydä.
-
Rikhartti: On nuo Karhulan mummut kovaa sakkia.
Kopiseva manaatti: Karhukoplan mummo? 😄
Ilmiselvä harhautus, kaikki huomio kiinnittyi torilla Karhulan mummoon ja sillä aikaa 176–167, 176–176, 176–617 varasti omenoita paikallisen hedelmämyyjän kojulta (yksi niistä varasti luumuja). -
Mullakin oli teininä se "varma paikka". Sanoin systerille: "Mä laitan tän mun korurasisn tänne." Sisko vastas: "Joo." Kymmenenen vuoden aikana me koitettiin miettiä, että missä huoneessa me silloin oltiin. 😂 Kunnes eräänlä iltana sisko soitti ja kertoi löytäneensä korurasiani. Meidän varma paikka oli isän ja äidin sängyn alla oleva kehikko, jossa säilytettiin tavaroita, joita ei ihan joka päivä tarvii ja ne oli vaa yks päivä aatellu, että voisivat vilkasta, että mitähän siellä on. 😅
-
Abstrakti menninkäinen: Katsoin ensin, että Aneten kuvassa on pieni koira tarpeillaan.
Sama :D -
Virtaava piirroshahmo: Mitä siinä sitten pitäisi nähdä?
Pinkkialustainen lasten meikki/kampauspää. Koiran "naama" on poninhännällä oleva hiuspehko, nuken naama katsoo oikealle. -
Itseasiassa: Mä olin joskus niinkuin Päivi. Ja olin silloin ala-asteella. Päiville tekis varmaan sellainen ammattijärjestäjä hyvää, voisivat mm. joko karsia tai laittaa järjestykseen ne tsiljoona Päivin laukkua, johon tavara katoaa.
Päivi ei välttämättä aina ole ollut niinkuin Päivi. Viittasi tuossa esim. festariväsymykseen. Minä olen Päivi kun teen liikaa töitä ja kärsin jo sitä ennen syntyneestä kroonisesta burn outista. Pitkittyneesti uupunut ihminen muuttuu usein aivan sekoilijaksi jos sen täytyy silti edelleen selviytyä arjesta ja avainten etsiminen voi olla uusi stressitekijä, jos niitä ilmankin jotenkin pärjää. Lähimuisti on olematon, mutta muuten asiat saa vielä hoidettua. Joillakin taas vaikka keskittymiskyky on vain niin huono ja voi olla tarkkaavaisuushäiriöitä sun muuta, ettei vaan kykene painamaan mieleen mihin milloinkin panee asiat. Kummassakin tapauksessa ammattijärjestäjästä voisi olla ehkä jotain apua, mutta olen itse todennut että paras on kun nauraa itselleen eikä ota asioita liian vakavasti. -
Merkittävä kauris: Nämä päivit kyllä aina jaksaa ihmetyttää. Luulisi, että tuossa vaiheessa elämäänsä, kun on jo lapsia ja kaikkea, olisi ymmärtänyt kehittää itselleen jonkun strategian, jolla ennaltaehkäistä noita kadottamisia. Toi hällä väliä -asenne tuntuu omituiselta, kun on kyse kuitenkin niinkin paljon [...]
Lapset voi vaikuttaa ihan oleellisesti siihen kadottamisherkkyyteen. Taaperon jäljiltä tuntuu ettei mikään ole siellä mihin ne jätti ja muistikin oli paljon parempi ennen lapsen saantia, mitä lie puutostiloja tuo lisääntyminen naisille aiheuttaa. Sitten vielä jos arki on kovin hektistä ja kuormittavaa niin sattuu ja tapahtuu.
Kommentoi
Kommentti