Kohtaamisia kaupoilla, osa 113
Kaupan kassalla ei saa sanoa "hei".
60 kommenttia
-
Julian kanssa samankaltaisia kokemuksia ollut. Jotkut asiakkaat on jostain syystä pirun tarkkoja, kuinka heitä pitää oikeaoppisesti tervehtiä...
-
-
Tulipa flashbackit tuosta Julian kommentista liittyen aikaan, jolloin itse tein aspaduunia kaupassa.
-
Ei millään pahalla Julialle, mutta jos tyhjästä valittavat asiakkaat ahdistaa noin pahasti niin kyllä se pikainen alanvaihto oli ihan hyvä neuvo. Niitä meinaan aspahommissa piisaa.
-
Tuo "Hei" on ihan kätevä alueella jossa paljon ruotsinkielisiä koska se on tervehdys sekä suomeksi että ruotsiksi.
-
Jos Juulian kokemukset on Kokkolasta, niin samainen herra ei hyväksynyt aikanaan myöskään "heippa" tervehdystä. Kokemuksia on eräästä pariskunnasta, joka kierteli kaupungilla vainoamassa nuoria asiakaspalvelijoita jotka eivät puhu ruotsia. Kiusaamista ja vähättelyä asiakaspalvelijaa kohtaan niin kauan, että onnistuu saamaan toisen itkemään. Tästä yritti paikallinen lääkäri aloittaa lakijuttua, kun hänen poikansa oli yksi uhreista. En tiedä saatiinko juttu etenemään, sillä en itse halunnut todistajaksi.
-
-
Ja vanhukset valittaa, kun nuorisolla ei ole käytöstapoja. Ei varmaan, kun ottavat mallia 🙄
-
Jooei: Jos Juulian kokemukset on Kokkolasta, niin samainen herra ei hyväksynyt aikanaan myöskään "heippa" tervehdystä. Kokemuksia on eräästä pariskunnasta, joka kierteli kaupungilla vainoamassa nuoria asiakaspalvelijoita jotka eivät puhu ruotsia. Kiusaamista ja vähättelyä asiakaspalvelijaa kohtaan [...]
Ah Kokkola... Aikoinaan olin luottamuatoimessa Kokkolassa ja sain puhelun vanhemmalta naiselta joka kysyi puhunko ruotsia (en puhu niin että voisin keskustella, ymmärrän kyllä ) vastasin ei. Aikoi helv.. haukkuminen ruotsiksi kunnes kysyin, ruotsiksi että mitä sä oikein puhut. Tuli hiljaista ja löi luurin kiinni.En tiedä maan muista ruotsinkielisistä, mutta Pohjanmaalla ne törkeimmin käyttäytyvät asiakkaat ovat juuri näitä: ruotsinkielisiä, joiden elämäntehtävä on nostaa mekkala ja henkilöstö ei puhu ruotsia. Eikä se viha ole vain suomenkielisiä kohtaan vaan myös muunkielisiä (jotka eivät varsinaisesti ole kassalla vaan tekevät muuta duunia ja joku sattuu jotain kysymään) -
Väistämätön sitruuna: Tuo "Hei" on ihan kätevä alueella jossa paljon ruotsinkielisiä koska se on tervehdys sekä suomeksi että ruotsiksi.
Siitäkin voi intonaatiosta kuulla sanotaan suomeksi vai ruotsiksi. -
Joidenkin mielestä bataatti: Marin jauhoituksesta plussaa.
Tuosta lauseenhirvityksestä miinusta.Pitkä riikinkukko: Ei millään pahalla Julialle, mutta jos tyhjästä valittavat asiakkaat ahdistaa noin pahasti niin kyllä se pikainen alanvaihto oli ihan hyvä neuvo. Niitä meinaan aspahommissa piisaa.
Mitä jos te asiakkaat ette valittais tyhjästä? -
Altis kantojuhta: Siitäkin voi intonaatiosta kuulla sanotaan suomeksi vai ruotsiksi.
Totta. Iloisesti sävel keinahdellen vs. lakonisen monotonisesti töräyttäen. -
Toisaalla valitetaan, että miksei työttömät työllisty, kun on asiakaspalvelijoista pulaa ja paljon työttömiä. Sitten taas asiakaspalvelijoille sanotaan, ettet ole oikealla alalla, jos et kestä olla jatkuvasti haukuttavana. Ehkäpä työttömienkin joukossa on ihmisiä, joissa muuten olisi potentiaalia asiakaspalvelualalle, mutta se "ei ole heidän alansa", koska eivät halua olla toisten sylkykuppina. Ja sitä ei kyllä pitäisi kenenkään joutua olemaan.
-
-
Aika yksinomaan suomenkielisessä kaupungissa asuneena... Muistelisin että kyllä sitä kassalla kuulee pääasiassa "hei", "moikka" ja sellaista. Kun yritän kuvitella kassatyöntekijän sanomassa hyvää päivää, tuntuu vieraalta ja kankealta.
-
Väistämätön sitruuna: Tuo "Hei" on ihan kätevä alueella jossa paljon ruotsinkielisiä koska se on tervehdys sekä suomeksi että ruotsiksi.
No ei ole.Myyjä: Hei!Asiakas: hei!Myyjä: .... ? (Sanonko hinnan suomeksi vai ruotsiksi, ei selvinnyt vielä)Vai oisko parempi:Myyjä: päivää/God dagAsiakas: God dagMyyjä: femton och sextio, tack... -
Suonensisäinen lokki: Ah Kokkola... Aikoinaan olin luottamuatoimessa Kokkolassa ja sain puhelun vanhemmalta naiselta joka kysyi puhunko ruotsia (en puhu niin että voisin keskustella, ymmärrän kyllä ) vastasin ei. Aikoi helv.. haukkuminen ruotsiksi kunnes kysyin, ruotsiksi että mitä sä oikein puhut. Tuli hiljaista ja löi luurin kiinni. En [...]
Samanlainen kokemus Helsingissä kun olin jonkun aikaa Mäkkärin kassalla. En muista enää yhtään miten meidän keskustelu meni kokonaisuudessaan asiakkaan kannssa, mutta heti minun tervehdyksen jälkeen hän sanoi jotain ruotsiksi mitä en ymmärtänyt. Heitin siihen perään ainoan ruotsiksi osaamani lauseen: "Jag förstoor inte svenska. Pratar du finska eller engelska?" Sain siltä hirveet äänen painosta päätellen hirveät vittuilut päälle, vaikka en ymmärtänytkään kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Ei suostunut ottamaan palvelua vastaan englanniksi, vaikka varmasti ymmärti sitä. Onneksi sattui olemaan meidän suomenruotsalainen vuoropäällikkö töissä hoitamaan asiakkaan loppuun. Sitten koko homman päätteeksi vielä paljastui että se ymmärsi ja osasi puhua huvin suomeakin, kun vastasi puhelimeen pois lähtiessä. Onneksi se on jäänyt minun ainoaksi kohtaamiseksi stereotyyppisen ylimielisen suomenruotsalaisen kanssa, vaikka on tullut vietettyä paljon aikaa Tammisaaressa ja saaristossa. -
Roosa jääkarhu: No ei ole. Myyjä: Hei!Asiakas: hei!Myyjä: .... ? (Sanonko hinnan suomeksi vai ruotsiksi, ei selvinnyt vielä) Vai oisko parempi:Myyjä: päivää/God dagAsiakas: God dagMyyjä: femton och sextio, tack...
Kaksikielisellä alueella voin sanoa, että se menee näin:Myyjä: HeiSuomenkielinen asiakas: Moi (ettei varmasti jatku enää ruotsiksi)Tämä on kirjoittamaton sääntö, jonka kaikki tietävät. Jos asiakkaan kieltä ei voi päätellä, hinta sanotaan molemmilla kielillä ja se tulee työntekijöiltä jo selkärangasta. -
Lila herne: Toisaalla valitetaan, että miksei työttömät työllisty, kun on asiakaspalvelijoista pulaa ja paljon työttömiä. Sitten taas asiakaspalvelijoille sanotaan, ettet ole oikealla alalla, jos et kestä olla jatkuvasti haukuttavana. Ehkäpä työttömienkin joukossa on ihmisiä, joissa muuten olisi [...]
Erityisesti nuorempana mulle oli tosi vaikea paikka saada valituksia jostain silloinkin, kun se valitus oli ihan oikeasti aivan absurdi. Mulla oli oikeasti vaikeuksia patistaa itteäni töihin enää ollenkaan kun pari ensimmäistä paikkaa oli sellaisia, missä huudot tuli aivan mitättömistä jutuista koko ajan ja sitten vielä kommentoitiin perään että kasvata paksumpi nahka tai mee muualle töihin. Vaikka sen jälkeen kaikki työpaikat on olleet inhimillisiä ja oma itsevarmuus parantunut ja varmaan se nahkakin paksuuntunut, niin tuntuu kyllä silti inhottavalta ajatukselta, että työelämään et sovi käytännössä ollenkaan, jos olet ujo tai arka tai muuten vähän poikkeava siitä normaalista yliekstroverttisestä työyhteisöstä ja työtavoista. Olet täysin sopimaton, mutta kuitenkin pitäisi töitä tehdä. Onneksi vielä uskaltauduin yrittämään silti sitä töiden hakua vaikka pelkäsin seuraavia paikkoja ihan hirveästi noiden huonojen kokemusten jälkeen lopulta. Minustakin tuli arvostettu ammattilainen työssäni, kun vaan sain lopulta normaalit työolosuhteet ja aidosti rakentavaa palautetta, joiden avulla kasvaa ja kehittyä. -
Pitkä riikinkukko: Ei millään pahalla Julialle, mutta jos tyhjästä valittavat asiakkaat ahdistaa noin pahasti niin kyllä se pikainen alanvaihto oli ihan hyvä neuvo. Niitä meinaan aspahommissa piisaa.
Tässä selvästi tuleva kaikesta valittaja. Tehdäänpä asia nyt selväksi: Se, että joku kertoo/nauraa/jakaa hauskan tai ahdistavan asiakaspalvelukokemuksen ei tarkoita sitä että hän ei sitä kestäisi ja pitäisi sen takia vaihtaa alaa. Niitä kerrotaan juuri sen hauskuuden ja wtf efektin takia antamaan muillekkin iloa. Ihanko oikeasti tulet kertomaan aspatyöntekijälle että näitä letkautuksia sitten riittää? Really? En tarvitse kuittia tästä avautumisesta, paitsi jos se menee verotukseen. -
Onkohan vanhusten aina pakko aukoa päätään kohteen kuullen kun muuten ne unohtaa mitä aikoivat sanoa.
-
Lila herne: Toisaalla valitetaan, että miksei työttömät työllisty, kun on asiakaspalvelijoista pulaa ja paljon työttömiä. Sitten taas asiakaspalvelijoille sanotaan, ettet ole oikealla alalla, jos et kestä olla jatkuvasti haukuttavana. Ehkäpä työttömienkin joukossa on ihmisiä, joissa muuten olisi [...]
Nimenomaan. Ennemmin olisin vaikka koko loppuelämäni työttömänä kuin astuisin takaisin asiakaspalveluammattiin.Se on sellaista paskatyötä että roskakuskikin toimii puhtaampien asioiden äärellä. Esimerkki: Olet hyllyttämässä ja joku idiootti tulee raivoamaan "täydestä huijauksesta" kun maanantaista asti tarjouksessa ollut kahvi on sattunut sunnuntaina loppumaan, eikä sulla ole mitään keinoa päästä siitä tilanteesta koska jos sanot "voi, ikävä juttu" niin se ei riitä vaan juuri sinun tulisi jostain taikoa juuri tälle asiakkaalle ne kaksi kahvipakettia jotka hän vartavasten ajoi viidenkymmenen kilometrin päästä ostamaan, ja jos lähdet kävelemään pois niin se ääliö kävelee perässä ja huutaa koko ajan, ja huonolla tuurilla tarttuu vielä kiinni.Neljä kertaa elämässäni olen ollut lähellä saada turpaani ja niistä kolme on ollut kaupassa työvaatteet päällä kun jollakin ääliöllä on keittänyt yli. Enkä siis puhu mistään myymälävarkaista (kaikissa kaupoissa kehotetaan pysymään loitolla ja odottamaan vartijaa) tai jostain pultsareista, vaan yleensä ne on ihan siisteissä vaatteissa kulkevia keski-ikäisiä miehiä tai naisia. Romanitkin ovat olleet miellyttävämpiä asiakkaita kuin "kantasuomalaiset", vaikka heille asiakaspalvelijat ovat nimenomaan "palvelijoita" joita kutsutaan kuin koiria tai lapsia; "hei poika", "hei tyttö" kun puhutellaan omanikäistä tai jopa vanhempaa myyjää. Joo ei kiitos. -
Akrasia: Tuosta lauseenhirvityksestä miinusta. Mitä jos te asiakkaat ette valittais tyhjästä?
Oletko ihan varma, että riikinkukko on asiakas, eikä esim aspassa töissä? -
Painoton lammas: Totta. Iloisesti sävel keinahdellen vs. lakonisen monotonisesti töräyttäen.
Kyllä niin vihastuisin, jos minua tervehdittäisiin iloisesti sävel keinahdellen, kun ei sovi yhtään mielenmaisemaani. :( -
-
Roosa jääkarhu: No ei ole. Myyjä: Hei!Asiakas: hei!Myyjä: .... ? (Sanonko hinnan suomeksi vai ruotsiksi, ei selvinnyt vielä) Vai oisko parempi:Myyjä: päivää/God dagAsiakas: God dagMyyjä: femton och sextio, tack...
Kaksikielisessä kaupungissa kassalla työskennelleenä tilanteet menivät kutakuinkin näin:Myyjä: Hei!Asiakas: Terve!Myyjä: Viisitoista kuusikymmentä, femton sextioAsiakas: Ole hyvä! *ojentaa rahat* (olin aika kauan sitten töissä kassalla)Myyjä: Kiitos tack!Myyjä: Ole hyvä varsågod! *ojentaa vaihtorahat ja kuitin*(Tilanteen asiakas on vähän liioiteltu, harva sanoi "ole hyvä")Kassatapahtuma menee niin selkärangasta, että sanat tulevat suomeksi ja ruotsiksi automaattisesti, vaikka näkisikin selkeästi, onko asiakas suomen- vai ruotsinkielinen. -
Väistämätön sitruuna: Tuo "Hei" on ihan kätevä alueella jossa paljon ruotsinkielisiä koska se on tervehdys sekä suomeksi että ruotsiksi.
Se on kätevä ihan kaikilla alueilla, koska siitä ei mielensäpahoittaja voi alkaa vääntää mihin kellonaikaan pitää sanoa "päivää" vs "huomenta" tai "iltaa," eikä siitä pitääkö sen päivän olla "hyvää" vai onko hyvän päivän toivotus vittuilua kun juuri hänen päivänsä ei ole yhtään hyvä. -
Lila herne: Toisaalla valitetaan, että miksei työttömät työllisty, kun on asiakaspalvelijoista pulaa ja paljon työttömiä. Sitten taas asiakaspalvelijoille sanotaan, ettet ole oikealla alalla, jos et kestä olla jatkuvasti haukuttavana. Ehkäpä työttömienkin joukossa on ihmisiä, joissa muuten olisi [...]
Ei pitäisikään, mutta ei maailmasta töykeät ihmiset kuitenkaan ole mihinkään katoamassa. -
Painoton lammas: Totta. Iloisesti sävel keinahdellen vs. lakonisen monotonisesti töräyttäen.
Eli jos sanon iloisesti ja innostuneesti "hei!", puhunko ruotsia? 🤔 -
Suonensisäinen lokki: Ah Kokkola... Aikoinaan olin luottamuatoimessa Kokkolassa ja sain puhelun vanhemmalta naiselta joka kysyi puhunko ruotsia (en puhu niin että voisin keskustella, ymmärrän kyllä ) vastasin ei. Aikoi helv.. haukkuminen ruotsiksi kunnes kysyin, ruotsiksi että mitä sä oikein puhut. Tuli hiljaista ja löi luurin kiinni. En [...]
Mä oon lyhyen aspa-aikani puitteissa myös törmännyt näihin pakkoruotsittajiin. Olin yhdessä palvelupisteessä ilmaisena harjoittelijana, joten ei vaadittu virkaan tarvittavaa kielitodistusta ja ihan mun uus YO-todistus ei antanut valmiuksia. Parhaiten muistan naisen, joka tuli lapsiensa kanssa selvitämään jotain asiaa ja tuntui keksivän mitä mielikuvituksellisempia kysymyksiä ruotsiksi. Selkeästi nautti tuosta kiusaamisesta, lapset seisoivat hiljaa kuuntelemassa vieressä. Kun oltiin saatu asia hoidettua ja mä sönkötettyä jotain kelpaavaa, tämä äiti siirtyi lapsineen tiskistä parin metrin päähän ja alkoi puhua lapsille kovaan ääneen suomea. Tuolla ihaninmpia oli mummot, jotka eivät osanneet muuta kuin ruotsia ja silti yritettiin parhaamme mukaan saada asia selvitettyä, yleensä lähtivät tyytyväisinä pois.Vähän lohdutti sen aikaisen Suomen ruotsalaisen appiukon lohdutus, että tuollaisilla hirviö asiakkailla on vain huono itsetunto. Varmasti, mutta kenenkään työelämää harjoittelevan nuoren kiusaaminen ei silti ole ok. -
Väsymätön banaani: Ei pitäisikään, mutta ei maailmasta töykeät ihmiset kuitenkaan ole mihinkään katoamassa.
No ei, eikä ihmisiltä maksettavat laskut. Varsinkin opiskelijana on usein pakko ottaa työpaikka, vaikka mieluummin tekisikin jotain ihan muuta. Aika harva pyydetään unelmiensa uraputkeen suoraan koulun penkiltä.Yleensä epäilen, että nämä "menisit muihin töihin jos et tykkää siitä, että huudan kurkku suorana"-tyypit eivät oikein ymmärrä konseptia "omat rahat, ei papan rahat". -
Roosa jääkarhu: No ei ole. Myyjä: Hei!Asiakas: hei!Myyjä: .... ? (Sanonko hinnan suomeksi vai ruotsiksi, ei selvinnyt vielä) Vai oisko parempi:Myyjä: päivää/God dagAsiakas: God dagMyyjä: femton och sextio, tack...
Mitä mä oon kaksikielisissä kaupungeissa asioinu niin ne sanoo jokatapauksessa sen hinnan sekä suomeksi että ruotsiksi. -
Kyllähän tatuointi antaa naisesta huonon naisen kuvan. Ja laskee markkina-arvoa. Tätä totuutta ei vaan saa sanoa ääneen.
-
Yleensä noilla ruotsinkielisillä alueilla kaupan kassat vikittelevät varattuja miehiä huutelemalla ”Här är fri kassa”. Törkeetä. Ja vielä kuvittelevat olevansa parempaa väkeä.
-
Carolinalta mukavan itsevarma ja hauska heitto tylylle, uhoavalle asiakkaalle! En ois itse ainakaan ollut 18-vuotiaana vielä noin sananvalmis.
-
-
Tohlo hedelmä: Tässä selvästi tuleva kaikesta valittaja. Tehdäänpä asia nyt selväksi: Se, että joku kertoo/nauraa/jakaa hauskan tai ahdistavan asiakaspalvelukokemuksen ei tarkoita sitä että hän ei sitä kestäisi ja pitäisi sen takia vaihtaa alaa. Niitä kerrotaan juuri sen hauskuuden ja wtf efektin takia antamaan muillekkin iloa. [...]
Mä ymmärsin tämän ihan ystävällisenä neuvona niin, että tosiaan oli parempi vaihtaa työpaikkana. Ei niin, että kenenkään pitäisi sietää kettuilua päivästä toiseen, mutta tottahan se on: asiakaspalvelussa joutuu tulemaan kaikenlaisten tolvanoiden kanssa toimeen päivästä toiseen. Toiset on herkempiä kuin toiset ja jos näitä asioita liikaa jää pohtimaan, niin ei se alanvaihtoa mikään huono ajatus ole, jos vaan on mahdollista. Toki se on hyvä tehdä esimiehille tiedoksi todellisen lähdön syy, josko sillä olis joskus mitään merkitystä asioiden muuttumisen kannalta. -
Paljonpuhuva hiiri: Kyllähän tatuointi antaa naisesta huonon naisen kuvan. Ja laskee markkina-arvoa. Tätä totuutta ei vaan saa sanoa ääneen.
Paljon puhuvalla hiirellä ei kuitenkaan ole juurikaan mitään, ainakaan uutta, sanottavaa. -
Joskus kaksikielisellä alueella on voinut itse puhua sujuvaa suomea ja vastapuoli sujuvaa suomenruotsia ja molemmat ovat ymmärtäneet toisiaan. Peruspuhekielessä ei kuitenkaan käytetä kovin erikoisia sanoja etteikö niitä jokainen peruskoulun käynyt osaisi. Ja aina voi kysyä mitä? Kyllä ne sitten toistetaan kunnes asia selviää.
-
Joidenkin mielestä bataatti: Marin jauhoituksesta plussaa.
Kas, Marin ja jauhot mainittu :D -
Altis kantojuhta: Siitäkin voi intonaatiosta kuulla sanotaan suomeksi vai ruotsiksi.
Niin eikö se ole enempi heJ ruotsiksi? Suomeksi I on vaimeampi ja painoton. -
Kenkku ampiainen: Paljon puhuvalla hiirellä ei kuitenkaan ole juurikaan mitään, ainakaan uutta, sanottavaa.
Niin, eikä se taida kohottaa hänen markkina-arvoaan =D (Tämä markkina-arvoteoria, joka täällä epäilemättä esiintyy lähinnä trollailun muodossa, tuntuu olevan moderni muoto aiheesta "hymyilisit tyttö". Tietynlainen -anteeksi muotisana -narsisti -ei ilmeisesti pysty ymmärtämään, että muu maailma ei pyöri hänen henkilökohtaisen napansa ympärillä. Voin vain kuvitella, kun tuollainen menisi avautumaan jollekin tatuointitaiteilijalle, kolmen lapsen äidille, jonka rakas aviomies on myös tatuointitaiteilija: "En sitten halua kanssasi naimisiin!". Vähän kuin joku Uuno Turhapuro -henkinen tulisi koputtamaan omalle ovelleni, että "en muuten sitten tykkää opiskelevista naisista! Jäi sinulta mies väliin!" ja voisin vain todeta että "..aha?") -
Paljonpuhuva hiiri: Kyllähän tatuointi antaa naisesta huonon naisen kuvan. Ja laskee markkina-arvoa. Tätä totuutta ei vaan saa sanoa ääneen.
"Totuutta" -
Lila herne: Toisaalla valitetaan, että miksei työttömät työllisty, kun on asiakaspalvelijoista pulaa ja paljon työttömiä. Sitten taas asiakaspalvelijoille sanotaan, ettet ole oikealla alalla, jos et kestä olla jatkuvasti haukuttavana. Ehkäpä työttömienkin joukossa on ihmisiä, joissa muuten olisi [...]
Kaikille tekisi hyvää olla pari vuotta asiakaspalvessa töissä. Näkisivät sen toisenkin puolen. -
Hellä kultakala: "Totuutta"
Oliko tämä nyt se edellisessä mokassa peräänkuulutettu totuus? Vähän odotin kyllä toisenlaista. -
Paljonpuhuva hiiri: Kyllähän tatuointi antaa naisesta huonon naisen kuvan. Ja laskee markkina-arvoa. Tätä totuutta ei vaan saa sanoa ääneen.
Ei ne tatuoinnit ehkä sinun silmääsi miellytä, mutta joidenkin muiden kyllä. "Markkina-arvo" on hevonpaskaa, joku on tainnut katsella Rosa Tanin tiktok videoita. -
Paljonpuhuva hiiri: Kyllähän tatuointi antaa naisesta huonon naisen kuvan. Ja laskee markkina-arvoa. Tätä totuutta ei vaan saa sanoa ääneen.
No kun se ei vieläkään ole mikään universaali totuus, vaan vain sinun päänsisäisen maailmasi totuus. Ei se täällä toistelemalla totuudeksi muutu. -
Taustatietoja: Mari puhuu pelkkää paskaa tykkäyksien toivossa
-
Marin ja Carolinan tarinat ovat osastoa "olispa kiva jos joskus tapahtuisi niin että..." Carolinan keksitty tarinahan on muistaakseni jossain muodossa täälläkin jo jaettukin.
-
Jotenkin lapsellisen söpöä kun miehet haukkuvat naisen ulkonäköä, kun yrittävät loukata oikein syvästi. ItSe näYtÄt ihAn HoMeIsElTa kOrVaSiEnElTä!!!1111 Terkkuja sinne äidin helmoihin.
-
Jotenkin erityisen paha mieli tulee kun vanhukset käyttäytyy julmasti. "Onpa ruma tyttö" kuka sanoo noin? ☹️
-
Mä oon ainakin törmänny tohon Marin tarinaan ennenkin. Kyl jos sitä tarkemmin miettii, niin ei kovin uskottava lähtötilanne, eikä kovin uskottavaa, että yllättävään törkeään loukkaukseen antaakin täydellisen nerokkaan vastauksen siinä tilanteessa. Mut onhan se kiva saada tykkäyksiä niiltä, jotka ei stooria vielä tunne.
-
Kunniakas pulu: Jotenkin lapsellisen söpöä kun miehet haukkuvat naisen ulkonäköä, kun yrittävät loukata oikein syvästi. ItSe näYtÄt ihAn HoMeIsElTa kOrVaSiEnElTä!!!1111 Terkkuja sinne äidin helmoihin.
Ihanan lapsellisen söpöä kun naiset yrittävät väittää että ei kiinnosta eikä välitä mitä toinen ihminen on kirjoittanut. Tämän asian kertomiseen he käyttävät lukuisia viestejä/kommentteja ja vahvistavat vielä sitä asiaa vastailemalla myös itselleen, jos ei heti löydy toista naista, jota ei tippaakaan kiinnosta tämä asia. -
Säälittävä apina: Ei ne tatuoinnit ehkä sinun silmääsi miellytä, mutta joidenkin muiden kyllä. "Markkina-arvo" on hevonpaskaa, joku on tainnut katsella Rosa Tanin tiktok videoita.
Vai olisiko tuo fakta "vähän" vanhempi kuin tiktok, mitä luulet? -
-
Paljonpuhuva hiiri: Kyllähän tatuointi antaa naisesta huonon naisen kuvan. Ja laskee markkina-arvoa. Tätä totuutta ei vaan saa sanoa ääneen.
Tatuoinnit antaa kaikista huonon kuvan ja 100% nuorista jotka ottaa paljon tatuointeja katuu niitä myöhemmin. Totuuden puhuminen on myrkkyä yhteiskunnassa, joka rakentuu valheeseen. -
Suolaton kameli: Tatuoinnit antaa kaikista huonon kuvan ja 100% nuorista jotka ottaa paljon tatuointeja katuu niitä myöhemmin. Totuuden puhuminen on myrkkyä yhteiskunnassa, joka rakentuu valheeseen.
Miks tää nyt kuulostaa siltä että olisit itse halunnut tatuoinnin, mutta et sit uskaltanutkaan ja nyt perustelet tätä itsellesi ja muille lyttäämällä kaikki joilla on tatuointi 🤔 -
Sovelias järvisieni: Ja vanhukset valittaa, kun nuorisolla ei ole käytöstapoja. Ei varmaan, kun ottavat mallia 🙄
Jos on kusipää jo syntyessään niin ei se kusipäisyys katoa kun tulee vanhaksi. -
Suolaton kameli: Tatuoinnit antaa kaikista huonon kuvan ja 100% nuorista jotka ottaa paljon tatuointeja katuu niitä myöhemmin. Totuuden puhuminen on myrkkyä yhteiskunnassa, joka rakentuu valheeseen.
Osaisitko vielä arvata, että koska tämä katumus iskee? Jotta osaisin varautua aiheeseen tulevaisuudessa, kun 15+ vuotta ei ole vielä riittänyt katumisen alkamiseen. -
Simpsakka patsas: Ihanan lapsellisen söpöä kun naiset yrittävät väittää että ei kiinnosta eikä välitä mitä toinen ihminen on kirjoittanut. Tämän asian kertomiseen he käyttävät lukuisia viestejä/kommentteja ja vahvistavat vielä sitä asiaa vastailemalla myös itselleen, jos ei heti löydy toista naista, jota ei tippaakaan kiinnosta tämä asia.
Et ymmärrä itsekään mitä yrität. -
Takimmaisempi karpalo: Vai olisiko tuo fakta "vähän" vanhempi kuin tiktok, mitä luulet?
Täällä ei ole mitään "faktaa" naisten "markkina-arvosta". Ei naiset ole mitään tuotteita, joilla on joku hinta. En ole vielä törmännyt supermarkettiin, joka myisi naisia kuin leipää. -
Toj Karin: Samanlainen kokemus Helsingissä kun olin jonkun aikaa Mäkkärin kassalla. En muista enää yhtään miten meidän keskustelu meni kokonaisuudessaan asiakkaan kannssa, mutta heti minun tervehdyksen jälkeen hän sanoi jotain ruotsiksi mitä en ymmärtänyt. Heitin siihen perään ainoan ruotsiksi osaamani lauseen: "Jag förstoor [...]
Rantaruotsalaisena pahoittelen tommosten puolesta. Inhottavia tyyppejä. -
Nimi: Eli jos sanon iloisesti ja innostuneesti "hei!", puhunko ruotsia? 🤔
Kaksikielisessä kaupungissa helposti luultaisiin että puhut ruotsia. Suomenkieliset useimmiten sanoo moi / terve / päivää. -
Olin nuorena aspa-hommassa Helsingissä. Asiakas kysyi ruotsiksi jotain. Ymmärsin kysymyksen, mutta en osannut vastata ruotsiksi. En myöskään tunnistanut onko suomenruotsia vai ruotsinruotsia (tai siis en edes junantuomana tiennyt että nämä voisi erottaa). Vastasin englanniksi. Hän jatkoi selvällä suomella. Yllätyin. Ei sättinyt, enkä saanut perästäpäinkään haukkuja.
Kommentoi
Kommentti