Mielensäpahoittajat, osa 37
Kaikesta ei voi vitsailla! Tai oikeastaan mistään.
Seuraava
Näin hoidat tyylillä tilanteen, jossa edessä istuvan selkänoja laskeutuu liian lähelle. Edellinen
Maksullinen mies kertoo kokemuksistaan.
Näin hoidat tyylillä tilanteen, jossa edessä istuvan selkänoja laskeutuu liian lähelle. Edellinen
Maksullinen mies kertoo kokemuksistaan.
75 kommenttia
-
No voi pyhä sylvi sentään. Mulla on ollut liki koko ikäni koiria ja ne on mun elämän sisältö, mut en mäkään niin sekaisin ole, että vetäsin herneet nenään sanasta "se".
-
-
Suomeksi on puhekielessä ihan normaalia viitata vaikka hyvään ystävään pronominilla "se". Mutta että koiraan? Herranjestas, soittakaa joku eläinsuojeluun!
-
Taitaa olla vähän liikaa vaadittu, että koiraa kutsuttaisiin "häneksi", kun ihmisetkin ovat yleensä "se".
-
En puhu ihmisistäkään juuri ikinä muulla tavalla kuin "se"-sanaa ja sen taivutusmuotoja soveltaen että ... Eikä taida kovin moni muukaan.
-
Tsägädägä: En puhu ihmisistäkään juuri ikinä muulla tavalla kuin “se”-sanaa ja sen taivutusmuotoja soveltaen että … Eikä taida kovin moni muukaan.
Itse teen niin lähinnä jos on jotain tosi virallista kyseessä, raportointi, haastattelu tai muu sellainen. Puhekielessä niin saatan joskus viitata jopa itseeni pronominilla "se", puhumattakaan ystävistä. -
Eläin on "se", lapsikin on "se". Oksettaa kaikki, jotka sanoo "hän" oli kyse kakarasta tai eläimistä!
-
-
Jummijammi: Eläimiä kylläkin puhutellaan “se” ei “hän” sanoilla
Minä kylläkin puhun eläimistä 'hän' muodossa, mutta ihmiset on aina 'se'. -
Oon koko pienen ikäni käyttäny pronominia "hän" eläimistä pelkästään ironisesti, nyt rupes ahistaan et joku oman elämänsä Sari on luullu mun olleen tosissani.
-
Jos argumentti on se, että kyseessä on eläin ja siksi tulee sanoa "hän", olisi hauskaa kuulla kun puhutaan esimerkiksi hiirenloukkuun jääneestä hiirestä "jäikö hän loukkuun", kaupungilla puluista, "heitä oli ainakin kymmeniä" ja uunilohesta jonka joku söi "hän oli oikein hyvän makuinen". Oikeestaan kaikki kuulostaa aika sympaattiselta noin sanottuna. :D
-
Joittenkin ihmisten tapa sanoa lemmikeistä hän ja ihmisistä se on sietämätön. Argh. Eläin on se. Ihminen voi olla hän, mutta puhekielessä on normaalisti se. Vapaamuotoisissa teksteissäkään en ainakaan itse käytä sanaa hän. Kyse ei ole millään tavalla arvosta eikä arvostuksesta, vaan normaalista suomen kielestä. Rakkaimmat ihmisetkin, ja ihan kaikki mahdollinen, on "niitä", niin todellakin ovat lemmikitkin! Eikä tämä vertaudu minusta suomeksi ollenkaan siihen, että englanninpuhujat kutsuvat lemmikkejä he:ksi tai she:ksi, koska niille/heille nuo ovat jo ihmisiin viitattaessa jatkuvassa käytössä olevia sanoja. Ja they viittaa muutenkin myös esineisiin. Suomen hän puolestaan kuuluu vain kirjakieleen, eikä siinäkään viittaa muihin kuin ihmisiin. Sen pakottaminen puhekieleen keksityssä eri merkityksessä on tosi väkinäistä ja outoa.
-
Korjauksena äskeiseen viestiini, joka varmaan tulee tänne myöhemmin, koska jäi nyt odottamaan hyväksyntää: ajattelin sanoja they ja their yhdessä, kun suomen vastineet ovat saman sanan taivutusmuotoja. Meni vähän sekaisin, pistetään öitten valvomisen piikkiin.
-
-
noi on juuri noita ihmisiä joiden pikkurakit raatelee mun hernot räksyttämisellää, tuhoo paikat yms, ku ei kouluteta kunnolla.
-
Maryann: Jos argumentti on se, että kyseessä on eläin ja siksi tulee sanoa “hän”, olisi hauskaa kuulla kun puhutaan esimerkiksi hiirenloukkuun jääneestä hiirestä “jäikö hän loukkuun”, kaupungilla puluista, “heitä oli ainakin kymmeniä” ja uunilohesta jonka joku söi “hän oli oikein hyvän makuinen”. Oikeestaan kaikki kuulostaa aika sympaattiselta noin sanottuna.
Mulle tulee tuollaisesta puhetavasta mieleen vain aristokraattinen seurue :'D Mutta sympaattista :) -
Jummijammi: Eläimiä kylläkin puhutellaan “se” ei “hän” sanoilla
Meille ei ole mitään asiaa! -
Kysykääpä itseltänne, kaikki te vitsailevat kommentoijat, miksi kommenttinne ylipäätään kirjoititte, kun jonkun mielestä se ei ollenkaan kuulunut postaukseen.
-
Maryann: Jos argumentti on se, että kyseessä on eläin ja siksi tulee sanoa “hän”, olisi hauskaa kuulla kun puhutaan esimerkiksi hiirenloukkuun jääneestä hiirestä “jäikö hän loukkuun”, kaupungilla puluista, “heitä oli ainakin kymmeniä” ja uunilohesta jonka joku söi “hän oli oikein hyvän makuinen”. Oikeestaan kaikki kuulostaa aika sympaattiselta noin sanottuna.
Argumentit on mun elämä, ei mikään esine. Jos vielä kerrankin näen sut käyttämässä heistä sanaa "se" niin et kyllä täällä enää kommentoi. -
MM: Puhuttelen eläimiä ruokana.
Tuon kokoisessa koirassa ei ole paljoa syötävää. Mutta kyllä se keitossa menee. -
Niin no, lain mukaanhan eläin on nimenomaan esine. Sari kuitenkin oletettavasti ajattelee omistavansa Rosson, onko _hän_ siis Sarin orja? Hyi, tuhma Sari!
-
Minullakin on kissa ja se on se. Siitä ei saa häntä mitenkään, vaikka sillä onkin häntä.
-
-
MM: Puhuttelen eläimiä ruokana.
Hmm, ihminenkin on eläin. Ehkä kannattaa siis tarkentaa. Parhaassa tapauksessa ei kuitenkaan edes ajatella mitään eläintä ruokana ;) -
Agricolallakin taisi mennä hän ja se iloisesti sekaisin, mutta Agricolallapa ei ole Sarille mitään asiaa
-
Maryann: Jos argumentti on se, että kyseessä on eläin ja siksi tulee sanoa “hän”, olisi hauskaa kuulla kun puhutaan esimerkiksi hiirenloukkuun jääneestä hiirestä “jäikö hän loukkuun”, kaupungilla puluista, “heitä oli ainakin kymmeniä” ja uunilohesta jonka joku söi “hän oli oikein hyvän makuinen”. Oikeestaan kaikki kuulostaa aika sympaattiselta noin sanottuna.
Tajusin viittaavani eläviin eläimiin useimmiten hän-pronominilla, esim. "Onpa hänellä määrätietoinen askel", kun joku pulu tepastelee torilla. (Ja kyllä, tarkkailen ns. vähäpätöisiä eläimiä ja kerron havainnoistani seuralaisilleni :D) -
Itse olen todella eläinrakas ihminen ja mulla on tällä hetkellä yksi kissa. Tulen silti aina todella vaivautuneeksi, mikäli joku puhuu mistä tahansa eläimestä "hänenä". Kyllä eläin on "se", huumorimielessä "hän". Muuten menee huonolla tavalla oudoksi...
-
Todellakin ärsyttää tuollaiset Sarin tapaiset ihmiset joilla on joku pakkomielle keinotekoisesti viitata eläimeen sanalla "hän", varsinkin kun heille on itsestäänselvää että ihmiset, kuten omat perheenjäsenet, ovat aina "se".
-
Viittaan usein lapseeni pronominilla "se", kuten puhekielessä on tapana. Kerran kaveri huomautti, että puhutko sinä LAPSESTASI "se"?! Totesin, että niinhän puhun muistakin ihmisistä. En ymmärrä väkeä, joiden pronominien käyttö muuttuu lapsen saannin myötä. Joskus "hän" istuu lauseeseen paremmin, joskus taas "tämä, tuo", ja näitä on lupa vaihdella. Suomen kieli on aika värikästä - onneksi.
-
Kyllä mä englanniksi keskustellessa käytän sekä ihmisistä että elimistä persoonapronominia he/she, mutta suomen puhekielessä "se" on vakiintuneempi ja luonnollisemman kuuloinen viittaus. Ainoa tilanne, jossa käyttäisin puhekielessä sanaa "hän" (viitaten ihmiseen), olisi silloin kun yritän korostaa jonkun ihmisen turhantärkeyttä. "Muille ois käyny miitti iltapäiväst, mutta _hänen_ mielestään se ois liia myähää."
-
Suomessa presidenttikin on "se" ja lemmikkihamsteri "hän" :D Miulla on tapana kutsua eläimiä häneiksi, ei pakonomaisesti joka kerta mutta jos haluan puhua niille/niistä erityisen ystävällisesti. Ihmisistä tai itsestäni taas en voi sietää hän-sanaa, paitsi piikittelevässä mielessä, kiitos äitini jonka käyttämänä se myös kuulostaa kovin negatiiviselta. Just tyyliin "toi meidän Pan, HÄN on sellainen ja tällainen, HÄN tekee niin ja näin, huoh." Jännästi hän-sanasta tulee vähän esineellinen olo :D Tai ehkä se on se, kun äitee tapaa pitää noita puheitaan minunkin läsnäollessani.
-
No puhekielessä pronominit nyt saa mennä ihan niin kuin sattuu, mutta nykyään puhekieleen on vakiintunut tapa käyttää hän-pronominia joko lapsiin tai eläimiin viitattaessa tahi referoitaessa toisen puhetta. MOT http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=717
-
Kaikenmaailman eläin ryhmissä ja muissa keskusteluissa kyllä pikkasen alkaa hävettämään ja ahdistamaan, kun puhutaan tosissaan "hän" muodossa eläimistä. Käytän sitä itse sarkasmina ja vitsillä ylipäätään.. Mutta silloin kun jonkun tutun eläintä pitää kommentoida ja tietää, että kyseinen ihminen käyttää "hän" sanaa, niin on vähän vaikeaa muotoilla lausetta niin, ettei siinä ole sanaa "hän" eikä "se" tai muutakaan mikä viittaa reilusti siihen, että kyse on eläimestä..
-
-
Thunder: Minä kylläkin puhun eläimistä ‘hän’ muodossa, mutta ihmiset on aina ‘se’.
"Hän" ja "se" omaavat itselleni samantyyppisiä merkityksiä kuin teitittely, eli tilanneriippuvaisia. Teitittelen vanhoja sukulaisia joita tiedän sitä toivovan, kohteliaisuudesta. Mutta muita vihamielisestikin, jos joku tulee iholle "mitäs likka" niin hän on myöskin "te", merkityksessä "et ole ystäväni, painu helvettiin". Eläimet myös monimerkityksellisiä -"hän" voi olla vitsi, mutta myös "kuuluu perheeseen, yksi vitsi vielä paistetuista pupuista ja saat kävellä kotiisi". -
kid gloves: Eläin on “se”, lapsikin on “se”. Oksettaa kaikki, jotka sanoo “hän” oli kyse kakarasta tai eläimistä!
Juurikin näin. -
Meinasin tulla sanomaan, että muuttakaa vaikka Ruotsiin niin säästytte ongelmilta. Mutta kuinka monta kertaa joku on vahingossa sanonut Sisu-kissastani vahingossa HAN... se on HON! Suomeksi sanon yleensä eläimistä kuten ihmisistäkin se. Läsnäollessa toi. Tosin vanhempieni murteeseen kuuluu sanoa hän, joten osaan välillä sanoa niinkin ihan luontevasti.
-
Jummijammi: Eläimiä kylläkin puhutellaan “se” ei “hän” sanoilla
Sitä paitsi Kielitoimisto on hyväksynyt se-pronominin käytön myös ihmiseen viitatessa. -
It puts the lotion in the basket. It puts the lotion on its skin or else it gets the hose again.
-
Kaali Kannibaali: Hmm, ihminenkin on eläin. Ehkä kannattaa siis tarkentaa. Parhaassa tapauksessa ei kuitenkaan edes ajatella mitään eläintä ruokana
Minä ajattelen ihmistäkin ruokana, on se sääli kun hyviä raatoja tungetaan laatikoissa maan uumeniin, vaikka niitä vois ihan hyvin käyttää ravintona... Noh, menevätpä edes matojen ravinnoksi, ja sitä kautta kasvien, tai jonkin hyönteissyöjän ruuaksi.. -
Thunder: Minä kylläkin puhun eläimistä ‘hän’ muodossa, mutta ihmiset on aina ‘se’.
Ollaanpas täällä oltu tosikkoja kommenttini suhteen! :D Oma elämäntyylini on nimenomaan hämmentää. En tosiaankaan kuulu näihin hulluihin, jotka vaativat tiettyjä ilmaisutapoja. Kuulun niihin hulluihin, jotka käyttävät ilmaisutapoja odotusten vastaisesti. Teitittelyäkin voin ihan hyvin käyttää pikkulapsen kohdalla, mutta älkää odottako, että rupeen teitittelemään sellaista henkilöä, joka sitä odottaisi! :D On meinaan oma tyylini nimenomaan kritisoida tällaisia turhanpäiväisiä 'sääntöjä'. -
Onneksi Terolla huumori riittää ja nokkakin on puhdas. Ei täälä Oulun seuvula muuten pärjäiskää.
-
Nykysuomessa vähäteltävät söötit otukset, kuten pikkulapset ja eläimet ovat "hän", kun normaalit tasa-arvoiset ihmiset ovat "se".
-
Thunder: Ollaanpas täällä oltu tosikkoja kommenttini suhteen! Oma elämäntyylini on nimenomaan hämmentää.
No et ehkä juuri näihin nimenomaisiin hulluihin, mutta tarkennuksen perusteella hulluihin kuitenkin. -
Mjau: Meinasin tulla sanomaan, että muuttakaa vaikka Ruotsiin niin säästytte ongelmilta. Mutta kuinka monta kertaa joku on vahingossa sanonut Sisu-kissastani vahingossa HAN… se on HON! Suomeksi sanon yleensä eläimistä kuten ihmisistäkin se. Läsnäollessa toi. Tosin vanhempieni murteeseen kuuluu sanoa hän, joten osaan välillä sanoa niinkin ihan luontevasti.
Luulin, että Ruotsissa sanotaan nykyään vain HEN. -
Voi kuinka söpö koira se onkaan! Onko tietoa minkä rotuinen se mahtaa olla?
-
"Hän on eläin, ei esine." Sarin logiikalla pitäisi sanoa myös esimerkiksi "Lapissa käydessäni inhoan hyttysiä kun he pistävät koko ajan."
-
Blank: Suomeksi on puhekielessä ihan normaalia viitata vaikka hyvään ystävään pronominilla “se”. Mutta että koiraan? Herranjestas, soittakaa joku eläinsuojeluun!
Herranjestas, soittakaa joku ihmissuojeluun! -
JS80: No et ehkä juuri näihin nimenomaisiin hulluihin, mutta tarkennuksen perusteella hulluihin kuitenkin.
Myönsin jo syyllisyyteni hulluuteen, ja olen ylpeä siitä. Kauhistuttaa eniten se, miten moni ei tiedosta omaa hulluuttaan. Ensimmäinen askel parantumiseen on tunnistaa ongelma ;* Ainiin, mut enhän mä haluukkaan parantua, hauskempaa näin! :D -
Toi hän/se on kyl välillä vaikee. Tapasin kaverin vauvan ensimmäistä kertaa ja kun muutenkin tuppaan aina puhumaan ihmisistä "se" ni sanoin niin vauvastakin. Jossain vaihees se alko itteeniki häiritseen, mut en kehdannu enää vaihtaa pronominia vaan jatkoin se sanalla. Kaveri sit hetken päästä kommentoi: niin, hänellähän on jo nimikin...
-
-
MM: Puhuttelen eläimiä ruokana.
Mä taas märkinä länteinä tiellä.. voi kauhia -
Joo: “Hän” ja “se” omaavat itselleni samantyyppisiä merkityksiä kuin teitittely, eli tilanneriippuvaisia. Teitittelen vanhoja sukulaisia joita tiedän sitä toivovan, kohteliaisuudesta. Mutta muita vihamielisestikin, jos joku tulee iholle “mitäs likka” niin hän on myöskin “te”, merkityksessä “et ole ystäväni, painu helvettiin”. Eläimet myös monimerkityksellisiä -”hän” voi olla vitsi, mutta myös “kuuluu perheeseen, yksi vitsi vielä paistetuista pupuista ja saat kävellä kotiisi”.
Muuten samoilla linjoilla teitittelyvertauksenne kanssa, mutta lausahdus "et ole ystäväni, painu helvettiin" on nimenomaan sinuttelua, ei teitittelyä. -
Se vauvan hännittely on kyllä kamalaa kuultavaa. Tähän syyllistyy kaikki tuoreet äidit. Ihan kuin he eivät rakastaisi lastaan ollenkaan. Niin vieraantuneita OMASTA VAUVASTAAN, että sitä ei voi puhutella yhtä tuttavallisesti, kuin kaikkia muita ihmisiä. Minusta vauvojen hännittelijöitä pitäisi lyödä avokämmenenllä.
-
JormaEeva: Se vauvan hännittely on kyllä kamalaa kuultavaa. Tähän syyllistyy kaikki tuoreet äidit.
Ja vitut syyllistyy. -
Sarin kaltaisilta tulisi viedä lemmikit kokonaan pois. Voin vaan kuvitella miten se antaa tuon piskinsä räyhätä ja skeidata minne itse HÄN tahtoo.
-
Pipsa: Voi kuinka söpö koira se onkaan! Onko tietoa minkä rotuinen se mahtaa olla?
Tuollainen ylijalostettu lattialuuttu, oikeasti..miksi ihmiset hankkivat tuollaisia koiria? Koristeeksi vai? Koira on parhaimmillaan silloin kun se muistuttaa edes näennäisesti sutta ulkonäöltään. -
Sijaiskärsijä: Muuten samoilla linjoilla teitittelyvertauksenne kanssa, mutta lausahdus “et ole ystäväni, painu helvettiin” on nimenomaan sinuttelua, ei teitittelyä.
Samaa meinasin itsekkin todeta kyseiseen kommenttiin, ja ihan tarkennuksen vuoksi kyseinen lause teitittelyksi muotoiltuna on ''ette ole ystäväni'' tai jos vielä selvemmin haluaa teititellä ''te ette ole ystäväni''. -
Appiukko kun perkaa kaloja, niin puhuttelee niitä "hän". Mut ihan loistava huumori muutenki appiukolla :)
-
Thunder: Samaa meinasin itsekkin todeta kyseiseen kommenttiin, ja ihan tarkennuksen vuoksi kyseinen lause teitittelyksi muotoiltuna on ”ette ole ystäväni” tai jos vielä selvemmin haluaa teititellä ”te ette ole ystäväni”.
Hän sanoi ”merkityksessä”. Ette vissiin oikein tajunnut. Hän sanoo, jonkun tullessa iholle, esim. ”Mitä te oikein luulette tekevänne?”. Tarkoittaen ”painu helvettiin”. Hän käyttää tässä tapauksessa teitittelyä ilmaistakseen, ettei ole toisen ystävä; kuvainnollisesti ”painu helvettiin”. Jota hän ei siis sano suoraan, vaan tehostaa asennettaan teittilemällä neutraalisti. -
Ja vielä itse aiheeseen. En oikein ota ymmärtääkseni tätä keskustelua siitä, ketä/mitä voi teititellä. Meillä päin on luonnollista puhua ihmisestä ”hän” (tai ”hää”), oli sitten 0- tai 50-vuotias. Miksei lapsi voi olla hän jos aikuinenkin on. Ja jos joku haluaa hännitellä eläintään, olkoon niin. Live and let live. Mitä hiton väliä? Menkää välillä vaikka hiihtämään.
-
-
Terska ja Sartsa on ihanan samiksia, kumpaisellakin kilo hiekkaa pimpskassa! Myös Hän alias Rosso on ihan syötävän soppö; marinoisin korealaisittain ja heittäisin wokkiin paistumaan.
-
Kaaleppi: Hän sanoi ”merkityksessä”. Ette vissiin oikein tajunnut. Hän sanoo, jonkun tullessa iholle, esim. ”Mitä te oikein luulette tekevänne?”. Tarkoittaen ”painu helvettiin”. Hän käyttää tässä tapauksessa teitittelyä ilmaistakseen, ettei ole toisen ystävä; kuvainnollisesti ”painu helvettiin”. Jota hän ei siis sano suoraan, vaan tehostaa asennettaan teittilemällä neutraalisti.
Siinä tapauksessa ei kannattaisi käyttää kyseisessä virkkeessä lainausmerkkejä, joita tuollaisessa yhteydessä käytetään yleensä havainnollistamaan, mitä lausemuotoa kyseisessä tilanteessa käyttää. -
Minä käytän kateistani "hän"-pronominia koska se nyt vain tuntuu luonnolliselta ja tunnen monta muutakin lemmikinomistajaa jotka niin tekevät, mutta en minä kyllä mitään herneitä nenään vedä jos joku toinen tahtoo "se"-pronominia käyttää. En tosin myöskään ymmärrä miksi osa kommentoijista täällä vetelee palkokasveja sieraimiin siitä että jotkut käyttävät elikoistaan "hän"-pronominia, mitä väliä moisella nyt teidän elämienne kannalta on.
-
Hänen perseensä paistui uunissamme kuusi tuntia, ja joulupöydässä jokainen oli hänen perseeseensä ihastunut!
-
Mä käytän ihmisistäkin välillä "se", ja mitäs se niille teitettelijöille kuuluu mitä muotoa käytän keistäkin. Kusipäät ovat tosin mun silmissä esineen arvoisia!!!!!!
-
MissK: Ja vitut syyllistyy.
Niinpä. Just niiden vittujen omistajat ja niillä just on niitä vitun häntävauvoja. -
Voiko olla totta, että teistä noin moni puhuu kirjakielellä? Ettei kyseessä ole nyt joku murrealue? "Onks se sun kaveri vielä kaupungilla?" vs. "Niin tuota. Kaverisi, onko hän vielä kaupungilla?"
-
Lahessa jos joku tulis selittää mulle jotai Hän-juttui ni sitä piettäs ihan pimeenä. Onks se ny ni outoo, et' tyypit sanoo ihmisist "se"? Muijat kuiteski puhuu sille vauvalleen, et' "missäs se isi viipyy?" Eli miehest voi sanoo se, mutta vauvaa pitää verrata johonkin eläimeen sanomal "hän", niinku lemmikkieläimist? Outoo
-
Se on aika paljolti murresidonnaista että onko lemmikki se vai hän.
-
Jumpe, oon varmaan sitten huono koiran omistaja, kun tuota omaa eläintä saa esineellistää ja onhan sillä myös vähän kyseenalaisia lempinimiäkin; karvahattu, vatipää, termiitti.. ja tässä vasta esimerkkejä, listahan jatkuisi vaikka kuinka. Rakas pikku piru se on silti.
-
varpu: Tajusin viittaavani eläviin eläimiin useimmiten hän-pronominilla, esim. “Onpa hänellä määrätietoinen askel”, kun joku pulu tepastelee torilla. (Ja kyllä, tarkkailen ns. vähäpätöisiä eläimiä ja kerron havainnoistani seuralaisilleni :D)
Voin samaistua täysin, ihanaa etten ole yksin! :D -
Mun koira on hänen ylhäisyytensä, pistän välit poikki kaikkiin jotka puhuu hänen ylhäisyydestään pelkkänä hänenä, en ymmärrä miksi ihmiset jatkuvasti väheksyy hänen ylhäisyyttään :(
-
Olen kyllä kuullut hörhöistä, jotka kutsuvat autoaan nimellä "hän"...
-
Kannattais poistaa kavereista tommone paskasari,semmosel tee mittään.
Kommentoi
Kommentti