Täti Monican monimuotoinen sukunimi
On meillä hauska täti, tuo täti Monica. Kun täti menee torille, on nimi koreaa.
Seuraava
Legenda verta imevästä hämähäkistä saa uudet jalat. Edellinen
Myydään ämpäri. Pysytään asialinjalla.
Legenda verta imevästä hämähäkistä saa uudet jalat. Edellinen
Myydään ämpäri. Pysytään asialinjalla.
54 kommenttia
-
Sukunimeni oli muotoa Niemi-Virtanen. Yllättävän usein eri instansseissa se oli jostain syystä kääntynyt muotoon Virta-Nieminen.
-
Minua haastateltiin kerran lehteen ja haastattelija kysyi moniosaisen kysymyksen, jonka ensimmäinen osa oli "voitko kertoa nimesi?" Sukunimeni on lyhyt, vähän kuin vaikkapa "Koski", joten aloitin vastaukseni: "Xxxx Koski on nimi, ja..." Luin sitten lehdestä kuinka olivat haastatelleet henkilöä nimeltä Xxxx Koskioniemi.
-
-
Kaikista uskomattominta on miten mun ja mun veljen kolmikirjaimiset nimet usein väännetään vaikka miksi, ja kaikenlisäksi vielä yleensä pidemmiksi versioiksi niistä mitä ne oikeesti on.
-
Takasivun kuvaus tälle julkaisulle on niin typerä, että repesin: "On meillä hauska täti, tuo täti Monica. Kun täti menee torille, on nimi koreaa."
-
On meillä hauska täti, tuo täti Monica. Kun täti tavaa nimensä on näky komea.
-
Mitäpä noista. Silloin tulee vähän ongelmia kun etunimi vaihtuu toisen sukupuolen etunimeksi. Minut on kuulutettu lavalle Hannuna (olen nainen) ja mies kutsuttu konferenssiin USA:han tittelillä Mrs Sejase.
-
Parasta olla r-vikainen, kun etu- ja sukunimessä on r-kirjaimia. Livenä saan joten kuten nimen sanottua, viimeistään ajokorttia näyttäen, mutta puhelimessa täysin mahdotonta...
-
-
Joo, oon kyllä välillä törmännyt itsekin puhelimessa tähän "joo kyllä minä sain sen sukunimesi", ja sitten kun joku lehti tms tulee postiluukusta niin siinä on ihan eri sukunimi kuin mitä sanoin tai mitä mulla on. On mulla aika harvinainen sukunimi mutta kuitenkin ihan suomalainen, että en oikein ymmärrä miksi se on joillekin niin vaikea. Nykyään sanon nimeni ja tavaan automaattisesti heti perään sukunimen jos puhelimessa sitä kysytään. En jää erikseen kyselemään saitko sen koska ihmiset tuppaa sanomaan "sain joo" vaikka niillä ei olisi mitään aavistusta menikö se oikein vai ei. Kasvokkain ihmiset yleensä kyllä tarkentaa että se tulee oikein.
-
Haha! Joo munkin sukunimi aina jotenkin "vaihtuu" matkalla. Rannalla se alkaa toki,silti moni kommentoi että "Tuohan on sen verran harvinainen variaatio että kyllä sen muistaa!" Silti, SILTI, siitä aina tulee joko Rantanen, Rantaniemi, Rannankoski, Merenranta (???) :D
-
Mulla on ihan perus suomalainen etunimi joka päättyy -i kirjaimeen. Silti todella usein se on kirjoitettu tai sanotaan -a päätteellä jolloin se on jo todella yleinen nimi. Sukunimikin on täysin suomalainen -niemi päätteinen ja silti se lukee aika joka paikassa -mäki tai -maa päätteellä. Edellisessä työpaikassani koko nimeni tuli vasta 3 kerralla oikein järjestelmiin ja esim tanssikurssille jonka olin jo maksanut en meinannut päästä, koska nimeäni ei ollut listoissa vaan tilaltani löytyi xxx-a xxxxxxxx-mäki.
-
Lilja: Sukunimeni oli muotoa Niemi-Virtanen. Yllättävän usein eri instansseissa se oli jostain syystä kääntynyt muotoon Virta-Nieminen.
no tosta nyt et voi syyttää kun itseäsi. -
Mun etunimi on Oula. Jostain syystä melkein kaikki kuulee sen Ullana :D kyllä, olen poika nimeltä Ulla. Sitten siinä hitaasti toistellaan nimeä että menee jakeluun. ✌
-
Sitruunapippuri: Mulla on ihan perus suomalainen etunimi joka päättyy -i kirjaimeen. Silti todella usein se on kirjoitettu tai sanotaan -a päätteellä jolloin se on jo todella yleinen nimi. Sukunimikin on täysin suomalainen -niemi päätteinen ja silti se lukee aika joka paikassa -mäki tai -maa päätteellä. Edellisessä työpaikassani koko nimeni tuli vasta 3 kerralla oikein järjestelmiin ja esim tanssikurssille jonka olin jo maksanut en meinannut päästä, koska nimeäni ei ollut listoissa vaan tilaltani löytyi xxx-a xxxxxxxx-mäki.
Anni? -
-
Ollessani lapsena sairaalassa ilmoitettiin nimeni aivan kokonaan muodossa "Etunimi Johannes Sukunimi". Kerroin että minulla on kolme etunimeä, joista kaksi ovat "Jalo Hannes" eikä "Johannes". Hoitaja vastasi vain että kyllä hän osaa lukea nimeni.
-
Ulrika lausutaan Ulriikka ja vääntyi puhelimen toisessa päässä olevalle kuulijalle muotoon Ulla-Riikka, vaikka nimi tavattiin kirjain kirjaimelta. Luulis silloin edes tajuavan kun sulle annetaan ne 6 kirjainta, ettei niistä nyt tuollaista nimeä saa vaikka miten sen alkuun kuulitkin. Kastetilaisuudessa suuri osa vieraista kiusaantuivat saatuaan tietää, että olivat ymmärtäneet lapsen etunimen väärin lähes koko tilaisuuden ajan. Ihminen vaan tuppaa vääntämään asiat itselle tutumpaan muotoon, joten nimestä Lilian tuli Lilja. Eivät tajunneet, ettei se nyt vaan voi mennä niin edes silloin, kun pappi toistuvasti puhui "pienestä Lilianista" ja "Lilianin tulevaisuudesta". Eihän kukaan nyt Liljaa taivuta "Liljanille". Sukunimistä saa tavata kaikki, oli sitten tavallinen tai erikoisempi. Erikoisessa on se hyvä, että siitä kuulee heti, että nyt tarvii vähän skarpata, että menee oikein, mutta kun mitenkään ei mene jakeluun, ettei Pekkanen ole Pekkarinen, tai että Leskinen on eri asia kuin Keskinen, vaikka siitä erikseen mainitsisi.
-
Ajattelin tulla kertomaan, että tulin itse jatkaneeksi tätä mokaa. Rupesin tässä illalla miettimään, että minkä ihmeen takia minulla on koko päivän soinut päässä se tätimoonika-laulu. Tajusin, että se johtuu varmastikin tästä julkaisusta, joka oli tämän aamun moka-annoksen joukossa. Sitten aloin miettiä, että niin mikäs sen Monican oikea sukunimi taas olikaan, se jonka kaikki aina muistavat väärin. Joku Jägermeister tai sellainen... eiku.
-
Minulla on lyhyt ruotsinkielinen sukunimi, joka jostain syystä kirjoitetaan aina väärin. Useimmiten kaksi kirjainta kääntyy väärään järjestykseen, mitä en oikein ymmärrä, kun tuo virhe tekee nimestä paljon omituisemman ja melkein mahdottoman lausua. Se myös kopioidaan säännöllisesti väärin, esim. postipaketista saapumisilmoitukseen tai muuttoilmoituksesta rappukäytävän tauluun. Jos joudun sanomaan nimeni, olen jo tottunut sanelemaan kirjaimet, mutta kerran taisi olla puhelimen toisessa päässä pahanlaatuinen lukihäiriö, kun sekään ei tuntunut toimivan. Sanotaan vaikka että nimeni olisi Koski. Minä: "Koski. K, o, s - " Puhelimen päässä: "Hetkinen. K, s, o, ..." "Ei, k, o, s..." "Siis...ööö...k...s..." "KOO, OOOO..." "k....s...." "EI. O tulee ENNEN s:ää. KOO, OO, ÄSS..." "...Äämm...öööhh...siis...en nyt ymmärrä..." :( :(
-
Olin ennen Carlsson, ja siitä tuli kyllä mielenkiintoisia versioita. Esim Karsola. Tavaaminen ei auttanut. Nykyään on normi nimi mutta eipä sitäkään aina tajuta. Tosin se on helppo sanoo et Pasanen, niinku Speden sukunimi. Sitten saa kyl aina sanoa että ei, en ole sukua x)
-
Tämän takia annan asiakkaiden aina kirjoittaa itse nimensä tilauksia ja varauksia varten, jos vaan mahdollista.
-
Nimet on elämän vakeimpia asioita. Itse olen Kuokka. Yleensä se jostain syystä vääntyy muotoihin, Kuokkala, Kuokkanen, Kuoppa tai Kuolla. Viimeisestä tykkään eniten.
-
Seffekainen: Tämän takia annan asiakkaiden aina kirjoittaa itse nimensä tilauksia ja varauksia varten, jos vaan mahdollista.
Paitsi ettei niiden käsialasta saa selvää aina.. Ja kun kuuleman perusteella kirjaat niiden nimiä ylös, niin ne suuttuu jos et kuule oikein. Mumisevat niin hiljaa ja kun kysyt uudestaan alkavat huutaa. Tai eivät viitsi tavata. Usein joutuu kysymään, että koolla vai hoolla, niin vastataan joo.. Eih... HEIKKI VAI KALLE?!?! Pitäs varmaa ottaa loparit ku menee koko hernemaissipaprikapussi sieraimeen. -
Poikavain: Parasta olla r-vikainen, kun etu- ja sukunimessä on r-kirjaimia. Livenä saan joten kuten nimen sanottua, viimeistään ajokorttia näyttäen, mutta puhelimessa täysin mahdotonta…
Symppaan sua! Onneks itellä ei oo r-kirjainta nimessä. Mut itellä on ruotsinsukuinen etunimi ja alle 10 ihmisen kantama sukunimi mikä on ihan normaali sana, niin on se vaikeaa. -
-Päivää, haluaisin nimeni oven nimikylttiin, kun olen juuri muuttanut tänne. -Mikä nimi? -Vähäkyrö. -Ai Häkkilä? -Ei. Vähäkyrö. -Tuleeko se yhteen vai väliviivalla? -Yhteen. Vähäkyrö. -Selvä. Siis Vähäkylä, ja yhteen. -Ei kun kyrö. Vähäkyrö. -Asia selvä. Huoltomies tulee parin päivän sisällä. Huoltomies asensiseuraavana päivänä oveeni nimen: Väkäkyrö. Kiitos.
-
-
Mulla on suht harvinainen sukunimi, mutta suomeks kuitenki helposti ymmärrettävä ja kirjotettava. En oo kauheesti sen kanssa törmänny hankaluuksiin. Paitsi että sit muutin ulkomaille ja täällä ei tietenkään kukaan osaa edes lausua sitä, saati sitte kirjottaa... Mutta mun lemppariomituisuus on se, että jostain syystä täällä ihmiset aina kysyy että onko se intialainen sukunimi, tai että onko mun aviomies intialainen. Ei mitään hajua mistä se intialaisuus sinne tulee, se ei kuulosta yhtään intialaisen tapaseltakaan :D Kerran melkein meni lääkärikäynti sivu suun kun hoitaja kävi odotushuoneessa ettimässä vähän eri näköstä kaveria ja luuli että olin tehny oharit. Kymmenen minuuttia aiotun ajan jälkeen ku mä kysyin että onks ne myöhässä vai mitä tässä nyt oikein on tapahtumassa, se ei sillonkaan ajatellu että ehkä mä oon se "intialainen" nimi, vaan kysy heti et mille lääkärille mä oon muka menossa. Ymmärrän kyllä et se on omituinen nimi täälläpäin eikä niiden tarvii sitä osata lausua tai mitään, mut mistä helevetistä se Intia tuli?
-
huoh: Anni?
Mäkin arvuuttelin mielessäni vaikka ja mitä :D Tuli mieleen Sari/Sara. Itse olen Katri, jota usein sanotaan Katiksi. En tiedä sanonko nimeni liian epäselvästi vai mikä siinä on. Helpompi käyttää lempinimeä Kiti :) Sitä ei kuulla koskaan väärin. -
Sitten vielä oma lajinsa nämä käsin täytettävät lomakkeet. Kolmesti olen soittanut korjauttaakseni tiedot joissa asiakaspalvelija on syöttänyt _itse_käsin_täyttämänsä_ lomakkeen koneelle ja lukenut omat merkintänsä väärin. "Niin siis jos voisitte sen etunimen korjata." "Täällä lukee Elma." "Joo mutta se on teillä syötetty koneelle väärin." T: Elina
-
Minulla on vähän harvinaisempi etunimi, joka päättyy e-kirjaimeen. "Normaalin" nimen siitä saa vaihtamalla viimeisen kirjaimen tilalle a tai i ja näin usein käykin. Tämä mulla vielä menee järkeen, mutta sitä en ymmärrä miksi mun sukunimi Heinilä on aina Heikkilä...
-
Minulle vanhempani halusivat antaa etunimen, josta ei koulussa voisi kiusata. Joten vähän harvinaisempi, mutta yhtä kaikki ihan suomalainen miehen nimi. Ele oli erittäin kaunis. Ongelma oli siinä, että sukunimi alkaa Yrjö. Ei kiusattu lasta etunimen takia, ei.
-
Setä Tiramisu: Minulle vanhempani halusivat antaa etunimen, josta ei koulussa voisi kiusata. Joten vähän harvinaisempi, mutta yhtä kaikki ihan suomalainen miehen nimi. Ele oli erittäin kaunis. Ongelma oli siinä, että sukunimi alkaa Yrjö. Ei kiusattu lasta etunimen takia, ei.
Eli nimi on nyt sitten Tiramisu Yrjö? -
Moro: Eli nimi on nyt sitten Tiramisu Yrjö?
Väliviivalla. -
Lilja: Sukunimeni oli muotoa Niemi-Virtanen. Yllättävän usein eri instansseissa se oli jostain syystä kääntynyt muotoon Virta-Nieminen.
Se on kun pitää kikkailla tuplasukunimellä. Kun oma ei kelpaa, eikä puolisonkaan. Yleensähän nämä tuplasukunimet ovat feminatsien nimiä... -
-
Englannissa joku oli näyttänyt ajokorttinsa matkalippuja tilatessa koska arveli ettei suomalainen nimi muuten tule oikein. Matkalipussa oli sitten nimenä Herra Ajokortti Korkort.
-
Poikavain: Parasta olla r-vikainen, kun etu- ja sukunimessä on r-kirjaimia. Livenä saan joten kuten nimen sanottua, viimeistään ajokorttia näyttäen, mutta puhelimessa täysin mahdotonta…
Tiedän tunteen, aina pitää toistaa monta kertaa ja tuntea itsensä tyhmäksi! -
Alatalo-Niemipykälä-Arbuusi: Se on kun pitää kikkailla tuplasukunimellä. Kun oma ei kelpaa, eikä puolisonkaan. Yleensähän nämä tuplasukunimet ovat feminatsien nimiä…
Jos oma sukunimi on sama kuin lapsella (aiemmasta suhteesta) ja haluaa pitää sen siksi ja samalla haluaa myös uuden miehensä nimen. Esimerkiksi tällöin hyvä syy yhdysnimelle. -
Lumiukko: Englannissa joku oli näyttänyt ajokorttinsa matkalippuja tilatessa koska arveli ettei suomalainen nimi muuten tule oikein. Matkalipussa oli sitten nimenä Herra Ajokortti Korkort.
Minä asustelin muutama vuosi sitten Briteissä vähän aikaa. Asuntoa vuokratessa tehtiin myös paperit sähkösopimusta varten. Liitteeksi lähti kopio ajokortista, joka oli EU-mallia ja siis samaa formaattia kuin sikäläisetkin. Sähkölaskussa kuitenkin vastaanottajan nimen kohdalla etunimenä oli pelkkä M ja sukunimenä yhdistelmä toisesta ja kolmannesta nimestäni sekä sukunimen alkukirjaimista (siinäkin tosin J oli muuttunut TI:ksi). No, ei siinä mitään, en jaksanut lähteä korjaamaan asiaa ja laskut maksoin kuten asiaan kuuluu. Kun sitten tuli aika palata Suomeen, laitoin sähköyhtiön verkkopalvelussa tiedon muuttopäivästä sekä uudeksi osoitteeksi vanhempieni kotiosoitteen. Aikaisin seuraavana aamuna sähköyhtiöstä soitettiin, ja kyseltiin samoja asioita jotka olin jo verkkopalvelussa kertonut. No, pääsinpä unentokkuraisena tavaamaan suomalaista osoitetta asiakaspalvelijalle, joka korostuksesta päätellen ei välttämättä ollut Isossa-Britanniassa käynytkään. Pari päivää myöhemmin verkkopalveluun oli muodostunut loppulasku, jonka maksoin ja ajattelin että se siitä. Vaan ei - Suomeen palattuani posti toi paperikopion jo maksamastani laskusta summalla £0.00, osoitettuna aiemmin mainitsemalleni nimihirviölle, osoitekentässä pelkkä talon numero ilman tietä, postinumero oli kuitenkin oikein... -
Tilasin joskus paketin ulkomailta, sukunimessäni on monta ääkköstä, mutta etunimi helppo, kansainvälinen Jenna. Oltiin sitten jännän äärellä kun pakettia hakiessa postista se oli osoitettu Jänne X:lle xD
-
Mulla on aho loppuinen sukunimi, esim vaikka Keskiaho. Hämmentävän usein nimi kuitenkin vääntyy muotoihin Keskitalo tai Keskimaa. Ton aho-talo vaihdoksen vielä jotenkin ymmärrän, mutta että aho-maa? Eihän ne ees kuulosta samalta.
-
Onsva: Mun etunimi on Oula. Jostain syystä melkein kaikki kuulee sen Ullana kyllä, olen poika nimeltä Ulla. Sitten siinä hitaasti toistellaan nimeä että menee jakeluun. ✌
Ja sama toisinpäin: kaverini asui ja oli koulussa toisella paikkakunnalla kuin minä, Ulla, joten meillä ei ollut yhteisiä ystäviä. Kaverini luokalla oli poika, jonka nimi oli kai ruotsalaisittain Ola. Kuulemma minusta puhuminen aiheutti hämmennystä kaveriporukassa: "Pitäisi ostaa joululahja Ullalle" "Olalle?" "Ullalle" "???" -
Oma vähän oudompi sukunimi ymmärretään yleensä ihmeen hyvin, mutta on siitä Seppä ja Tseppi väännetty :D
-
Noni: Mulla on suht harvinainen sukunimi, mutta suomeks kuitenki helposti ymmärrettävä ja kirjotettava. En oo kauheesti sen kanssa törmänny hankaluuksiin. Paitsi että sit muutin ulkomaille ja täällä ei tietenkään kukaan osaa edes lausua sitä, saati sitte kirjottaa… Mutta mun lemppariomituisuus on se, että jostain syystä täällä ihmiset aina kysyy että onko se intialainen sukunimi, tai että onko mun aviomies intialainen. Ei mitään hajua mistä se intialaisuus sinne tulee, se ei kuulosta yhtään intialaisen tapaseltakaan Kerran melkein meni lääkärikäynti sivu suun kun hoitaja kävi odotushuoneessa ettimässä vähän eri näköstä kaveria ja luuli että olin tehny oharit. Kymmenen minuuttia aiotun ajan jälkeen ku mä kysyin että onks ne myöhässä vai mitä tässä nyt oikein on tapahtumassa, se ei sillonkaan ajatellu että ehkä mä oon se “intialainen” nimi, vaan kysy heti et mille lääkärille mä oon muka menossa. Ymmärrän kyllä et se on omituinen nimi täälläpäin eikä niiden tarvii sitä osata lausua tai mitään, mut mistä helevetistä se Intia tuli?
Olen samassa veneessä. Asun ulkomailla ja oma sukunimeni on Suomessa yleinen, nen-päätteinen (sanotaan vaikka Mäkinen). Asuinmaassani verojuttujen kanssa ensimmäistä kertaa painiessani päätin viedä ne kirjanpitäjän hoidettavaksi. Parin kuukauden odottelun jälkeen veronpalautusshekkiä pankkiin lunastamaan mennessä selvisi ettei se onnistunutkaan, koska nimeni oli kirjoitettu muotoon Mäken-***** (<-- paikallisen mieheni sukunimi). Tämän lisäksi myös etunimessäni oli yhden kirjaimen virhe. Virheet olisivat ehkä olleet ymmärrettäviä, jos tällä kirjanpitäjällä ei olisi ollut kopioita sekä ajokortistani että sosiaaliturvakortistani, joissa nimeni tietenkin näkyy. 2/5 En asioinut toista kertaa. -
Nimimokia on tapahtunut varmaan joka toiselle meistä, mutta jos ottaa tavaksi tuollaisen selittelyn ja tavaamisen niin se vain lisää niitä. Ihmisellä on rajattu aivokapasiteetti, ja jos joku virkailija tekee päivän sadatta lomaketta vatsa kurnien, ja asiakas alkaa nimen kohdalla selittämään "Joo se on hankala, alkaa A niinkuin Aapeli, Hoo niinkuin hiukkaskiihdytin, sit Laura Elli ja Matti, sit...." ja stooria tulee, niin ei se ihmekkään ole jos on respalla tai kenellä tahansa pää pyörällä ja naama yhtä kysymysmerkkiä.
-
Tavanomaisesta Peltolastakin saa paljon räyhäkämmän, kun jättää sen ekan ällän pois. Onneksi Posti toi myös Petolalle osoitetun kirjeen oikeaan osoitteeseen.
-
Luffi: Mäen Anna?
Sattuupa olemaan tuttavana yksi Anna Mäki. Eisittelee itsensä aina puhelimesa "Mäen Anna täällä" ja sitten seuraa hetken hiljaisuus kun hän odottaa vasta puolen reaktiota :) Itsellä on suht harvinainen sukunimi, alle 300, joka ei sinänsä ole kovin vähän, mutta kun tuosta yli puolet asuu samalla alueella, niin loput Suomea se sitten onkin harvinanen ja sitä saa todella usein kertailla että miten se kirjotetaan, vaikka ei pitäisi olla vaikea muuten kuin että se ei tarkoita mitään asiaa mihin sen voisi yhdistää. -
Tuli yllättävä inspiraatio kuunnella läpi biisi That's Not My Name.
-
Mun nimeni Johanna on yllättävän usein vaihtunut Jaanaksi :D Kai sanon sen liian epäselvästi...
-
Mun lempiväännös oli ystäväni Fridan nimestä, joka oli jotenkin ehkä käsialasta tulkittu muotoon Frioly. Oli tarttuva nimi ja lempinimeksi jäi :D
-
Sitruunapippuri: Mulla on ihan perus suomalainen etunimi joka päättyy -i kirjaimeen. Silti todella usein se on kirjoitettu tai sanotaan -a päätteellä jolloin se on jo todella yleinen nimi. Sukunimikin on täysin suomalainen -niemi päätteinen ja silti se lukee aika joka paikassa -mäki tai -maa päätteellä. Edellisessä työpaikassani koko nimeni tuli vasta 3 kerralla oikein järjestelmiin ja esim tanssikurssille jonka olin jo maksanut en meinannut päästä, koska nimeäni ei ollut listoissa vaan tilaltani löytyi xxx-a xxxxxxxx-mäki.
Aivan sama homma sukunimen kanssa, lisänä versio -nen. Myös etunimi (Kati) on yllättävän monesti Katja. -
Noni: Mulla on suht harvinainen sukunimi, mutta suomeks kuitenki helposti ymmärrettävä ja kirjotettava. En oo kauheesti sen kanssa törmänny hankaluuksiin. Paitsi että sit muutin ulkomaille ja täällä ei tietenkään kukaan osaa edes lausua sitä, saati sitte kirjottaa… Mutta mun lemppariomituisuus on se, että jostain syystä täällä ihmiset aina kysyy että onko se intialainen sukunimi, tai että onko mun aviomies intialainen. Ei mitään hajua mistä se intialaisuus sinne tulee, se ei kuulosta yhtään intialaisen tapaseltakaan Kerran melkein meni lääkärikäynti sivu suun kun hoitaja kävi odotushuoneessa ettimässä vähän eri näköstä kaveria ja luuli että olin tehny oharit. Kymmenen minuuttia aiotun ajan jälkeen ku mä kysyin että onks ne myöhässä vai mitä tässä nyt oikein on tapahtumassa, se ei sillonkaan ajatellu että ehkä mä oon se “intialainen” nimi, vaan kysy heti et mille lääkärille mä oon muka menossa. Ymmärrän kyllä et se on omituinen nimi täälläpäin eikä niiden tarvii sitä osata lausua tai mitään, mut mistä helevetistä se Intia tuli?
Intiassa käyneenä voin sanoa, että kyllä useat intialaiset kielet muistuttavat suomea! Kävin esim. kylässä nimeltä "Muvattupula"! Muutenkin aina kylttejä lukiessa niissä pitkissä intialaisissa sanoissa (olin monella alueella niin monilla eri kielillä) oli joitain suomalaisia sanoja "sisällä" ja sai hihitellä :) -
Sukunimeni ei ole kovin yleinen, joten joskus pitää olla selittämässä "Siinä on kaksi l-kirjainta, ja se alkaa K:lla eikä C:llä...". Ulkomailla tuottaa erityisen paljon ongelmia.
-
-
Lumiukko: Englannissa joku oli näyttänyt ajokorttinsa matkalippuja tilatessa koska arveli ettei suomalainen nimi muuten tule oikein. Matkalipussa oli sitten nimenä Herra Ajokortti Korkort.
Täällä Suomessa oli kuulemma jostain autosta varastettu radio ja poliisien kirjaamassa tutkintapyynnössä oli radion merkiksi kirjoitettu "Owner's Manual". -
Ja, mun sukunimi on monelle hankala. Yhdessä paketissa minkä tilasin oli 3 kohtaa minun nimi ja jokaisessa kohdassa se oli erilailla kirjoitettu.
Kommentoi
Kommentti