Takaportti ikuiseen onneen
Lupaussormus ratkaisee ongelmia, joista et ole kuullutkaan.
61 kommenttia
-
Varmaan paras alkaa järjestää erojuhlia vaan samantien.
-
-
Ja mää ku luulin että "lupaussormus" meinaa vaan sitä helyä, jota jotkut hihhulit käyttää muistaakseen olla panematta ketään ennen avioliittoa. Oppia ikä kaikki.
-
Suosittelisin pikemmin kallonkutistajaa tai siveysvyötä.
-
Päteekö tommonen sormus muuhunkin kuin parisuhteeseen? Esim. duuniin. "Vois lähteä kaljalle *katsoo kättään* Ai niin vittu mulla on duunia ja lupasin mennä". Nerokasta. 2010-luvun versio langasta sormessa.
-
Eli siis... sormus joka pitää parisuhteen mutta hyväksyy vieraissa käymisen? Häh.
-
-
En vaan ymmärrä ihmisiä, jotka ei kykene ymmärtämään, että kihloihin EI MENNÄ. Siinä kohtaa kun lupaat toiselle mennä hänen kanssaan naimisiin, niin sä OLET KIHLOISSA. Hyvänä esimerkkinä teinikihlat, jossa ollaan vaikka 8v kihloissa, ilman aikomustakaan koskaan mennä naimisiin.
-
Joopajoo: En vaan ymmärrä ihmisiä, jotka ei kykene ymmärtämään, että kihloihin EI MENNÄ. Siinä kohtaa kun lupaat toiselle mennä hänen kanssaan naimisiin, niin sä OLET KIHLOISSA. Hyvänä esimerkkinä teinikihlat, jossa ollaan vaikka 8v kihloissa, ilman aikomustakaan koskaan mennä naimisiin.
No sitä yleensä sanotaan, että on menty kihloihin, kun on kihlasormukset vaihdettu. Tai kun on kosittu ja on saanut sen kihlasormuksen. Olen muuten itse hyvä esimerkki tuommoisesta "teinikihlauksesta", paitsi että kyllä lupasimme jo 18-vuotiaina kun kihloihin mentiin, että naimisiin mennään kun on sen aika. Ja mentiinkin, 12 vuotta myöhemmin. :) -
Tikru: Eli siis… sormus joka pitää parisuhteen mutta hyväksyy vieraissa käymisen? Häh.
My precious... -
Hyvin alkoi tuo mieliala muuttumaan iinalla,ensin oli tyyntä ja vähitellen alkoi tulemaan,en jaksa tätä paskaa !!
-
Mäkin olen kihlautunut 18v, oltiin 9v kihloissa ennen häitä. Kihlaus oli meille ikään kuin yks ulkoinen tunnus sitoutumisesta ja tykkäsin/tykkään pitää sitä sormusta. Naimisiin mentiin juridisista syistä, jos vaikka jotain sattuu toiselle, kun on paljon yhteistä velkaa ja omaisuutta, lapsikin. Ja tietysti juhliaksemme suhdetta lähipiirin kanssa. Perinteistä uskonnollista merkitystä sillä ei ollut. Oikeestaan ihan siistiä tietää, että joitakin intohimosia avioliiton ja kihlauksen käsitteestä paasaajia tää ajattelumalli taitaa ärsyttää hulluna. Toisaalta kai ne on asennejuttuja, ite enemmin tykkään haastaa ja laajentaa omaa ajattelua kuin ärsyyntyä erilaisista näkökulmista tulkita asioita. :)
-
Ostakaa sormukset, sopikaa yhdessä mitä ne teille tarkoittavat ja eläkää onnellisina. :)
-
-
Joopajoo: En vaan ymmärrä ihmisiä, jotka ei kykene ymmärtämään, että kihloihin EI MENNÄ. Siinä kohtaa kun lupaat toiselle mennä hänen kanssaan naimisiin, niin sä OLET KIHLOISSA. Hyvänä esimerkkinä teinikihlat, jossa ollaan vaikka 8v kihloissa, ilman aikomustakaan koskaan mennä naimisiin.
Mitähän väliä sillä on miten ilmaisee kihlautuneensa jonkun kanssa? Ei se ole sun parisuhde, millä verukkeella tuomitset ihmiset jotka ei halua häitä mutta haluaa silti olla "näkyvästi" yhdessä eli kihloissa keskenään? Ei se siitä mitään teini hommaa tee. -
Myös avioliitossa on muuten takaportti, ei vaadi kuin paperityöt. Mutta jos nyt menee naimisiin, niin skenaario yksi: elätte onnellisena elämänne loppuun asti. Eli ette olisi tarvinneet avioliittoa siihen. Skenaario kaksi: olette onnettomia koska suhteenne ei pelaa syystä tai toisesta, mutta pysytte yhdessä koska avioliitto. Eli avioliitto pysyy mutta ei tuota onnellisuutta. Skenaario kolme: avioliitto on onneton ja eroatte. Noniin. Mikä oli avioliiton merkitys sitten alunperinkään? Mikä merkitys on lupauksella jota ei pidetäkään? Oma mielipiteeni on, että jos menee naimisiin rakkauden osoituksena, ei ole välttämättä oikein sisäistänyt sitä mistä avioliitossa on kyse. Jos taas menee naimisiin nimenomaan aitona lupauksena, yliarvioi mielestäni kykynsä luvata asioita viidenkymmenen vuoden päähän rakastumispäissään. En todellakaan katso pahalla naimisiin meneviä ihmisiä, sillä minusta siinä on kyse kulttuurin vioista eikä yksilöiden. Avioliittoa ei minusta pitäisi katsoa suhteen arvon, laadun tai kestävyyden mittarina, sillä se ei ole tosielämässä mitään noista. Itse siis jätän väliin. :)
-
"...alkaa haaveilee helposti muista..." Pitäskö miettiä vielä sitä hommaa?
-
Kihlaus tarkoitti ennen Naimakaaressa (kyllä, se oli silloinen Avioliittolaki) sitovaa aikomusta avioliiton solmimiseen. Sormus on pelkkä ulkoinen symboli. Nykyään kihlauksella ei ole juridista merkitystä. Lupaussormus on amerikkalaista markkinapaskaa, jolla myydään rihkamasormuksia 15-vuotiaille. Mikään sormus ei tiettävästi estä uskottomuutta. Kun himo ja tilaisuus kohtaavat, ihmiset parittelevat, eikä siitä mielestäni tarvitse tehdä suurempaa draamaa, kunhan ollaan vastuullisia eikä loukata ketään.
-
Mikää liee: Myös avioliitossa on muuten takaportti, ei vaadi kuin paperityöt. Mutta jos nyt menee naimisiin, niin skenaario yksi: elätte onnellisena elämänne loppuun asti. Eli ette olisi tarvinneet avioliittoa siihen. Skenaario kaksi: olette onnettomia koska suhteenne ei pelaa syystä tai toisesta, mutta pysytte yhdessä koska avioliitto. Eli avioliitto pysyy mutta ei tuota onnellisuutta. Skenaario kolme: avioliitto on onneton ja eroatte. Noniin. Mikä oli avioliiton merkitys sitten alunperinkään? Mikä merkitys on lupauksella jota ei pidetäkään? Oma mielipiteeni on, että jos menee naimisiin rakkauden osoituksena, ei ole välttämättä oikein sisäistänyt sitä mistä avioliitossa on kyse. Jos taas menee naimisiin nimenomaan aitona lupauksena, yliarvioi mielestäni kykynsä luvata asioita viidenkymmenen vuoden päähän rakastumispäissään. En todellakaan katso pahalla naimisiin meneviä ihmisiä, sillä minusta siinä on kyse kulttuurin vioista eikä yksilöiden. Avioliittoa ei minusta pitäisi katsoa suhteen arvon, laadun tai kestävyyden mittarina, sillä se ei ole tosielämässä mitään noista. Itse siis jätän väliin.
Avioliitto säätää tietyt oikeudet ja velvollisuudet, kuten lasten isyyden ja perintöoikeuden sekä puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden. Ihan turha spekuloida sen muista merkityksistä. -
Oli se sitten kihla-tai vihkisormus, niin ei se hely mitään lupaa. Onhan noita pölvästejä vastan tullut, jotka olettavat, että nyt kun se rinkula on sormessa ja kenties raamattukin hyllyssä, niin nyt ei siippa petä, ei edes vilkuile muita. Eiköhän tuo pettäminen tai pettämättä jättäminen lähde korvien välistä.
-
Joopajoo: En vaan ymmärrä ihmisiä, jotka ei kykene ymmärtämään, että kihloihin EI MENNÄ. Siinä kohtaa kun lupaat toiselle mennä hänen kanssaan naimisiin, niin sä OLET KIHLOISSA. Hyvänä esimerkkinä teinikihlat, jossa ollaan vaikka 8v kihloissa, ilman aikomustakaan koskaan mennä naimisiin.
Tätä harrastaa ihan aikuisetkin. Omat kummini ovat olleet nyt kihloissa 40-vuotta, mutta ei heillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Samoin erään kaverini vanhemmat ovat kihloissa nyt kolmattakymmenettä vuotta, mutta eivät he kuulemma naimisiin halua. Ettei ole mikään teinien uusi keksintö, vaan pidempään käytössä ollut tapa jo joillakin ihmisillä. -
Eikö sitä voisi kutsua vaikka leikkikihlaukseksi, jos sana ei tunnu itsestä loukkaavalta? Minä ainakin voisin ihan hyvillä mielin tehdä jotain tuollaista ja sanoa sitten olevani leikkikihloissa :) Tai siis, jos olisin kiinnostunut jostakusta, se joku toinen olisi kiinnostunut minusta, haluaisimme seurustella ja mahdollisesti viettää loppuelämämme yhdessä, niin sitten voisin ihan hyvillä mielin mennä leikkikihloihin. Maailma on muuttunut ja avioliitto on muuttunut. Kihlaus ja avioliitto tarkoittavat nykyään niin erilaisia asioita eri ihmisille, että mikäs siinä, jos joku kokee haluavansa vielä ylimääräisen askeleen siihen kihlauksen edelle. Hyvä edetä siihen tahtiin mikä itsestä tuntuu sopivalta. Vaikkakin Iina kyllä vaikuttaisi kaipaavan tilanteeseensa jotain muutakin kuin kihlausta edeltävän lupauksen asteen. Jos ongelma todella on pelkästään välimatkassa, niin muuttoa yhteen, tai ainakin lähemmäs toisiaan, kannattaisi ruveta jo suunnittelemaan. Mielekäs parisuhdetilanne on ihmiselle yhtä tärkeä kuin esim. työpaikkakin, eli toivottavasti muutto onnistuisi. Jos tuolla alla sen sijaan piilee jotain muitakin ongelmia, niin kannattaisi ihan ajan kanssa miettiä, että missä vika on ja miten sen saa ratkaistua.
-
Pahimpia yksinumeroisen ÄO:n nykynuoria ovat ne, jotka kosivat kysymällä "Mennäänkö kihloihin". Ei, kun kihloihin mennään naimisiin kysyttäessä...
-
Eikä lupaussormuksella yleensä tarkoiteta pidättäytymistä esiaviollisesta seksistä? Ts. mennään neitsyinä naimisiin. Katolisissa maissahan tämä on yleisempää, ja siihenkin on keksitty nimenomaan se "takaportti".
-
-
Minä olen ateisti joten ajatus avioliitosta ja papin aamenesta tuntuu täysin turhalta. Silti pidän itselleni merkityksellistä sormusta nimettömässäni. Missään vaiheessa en vaatinut miestäni pitämään sormusta koska pidän elettä täysin symbolisena. Pala metallia ei sido ketään yhteen toisen kanssa vaan tahto rakastaa ja vanheta yhdessä vaikka eteen tulisi vaikeita asioita ja oikeus toisen kasvaa rinnalla ihmisenä vaikka se joskus merkitsee, että kasvetaan erilleen tai rakkaus ei kaikkea kestäkään. Epävarmuuden sietämistä. Toisinaan mietin juridisia asioita, koska avopuolisoiden oikeudet ovat erilaisia aviossa olevien kanssa.
-
Ymmärrän kyllä mokan idean ja naureskelinkin sille ihan makeasti, mutta sen verran täytyy kommentoida asian vierestä, että minua on pitkään ärsyttänyt tuollaiset kommenttiketjut. Riippumatta siitä, ovatko ne Facebookissa vai jossain muualla. Tarkoitan siis mallia... 1: "Hei, mulla ois kysymys. Miten ?" 2: "Hei, mulla ei oo vastausta, mutta kerron jotain juttuun liittyvää/liittymätöntä/ihan täysin asian vierestä/alan kritisoimaan itse kysymystä" 3: "Mä kans!" 4: "Mä kanssa!" 5: "Joo he, minäkin!" Siis jos joku kysyy yksinkertaisen kysymyksen, eikä henkilöllä X ole aikomustakaan vastata kysymykseen, niin miksi henkilö X kommentoi (ja usein vetää koko jutun sivuraiteille)?
-
"Ei oo tunteista kii, mut kun suutun..." Niin, sehän ei ole tuntemus.
-
Jänö: Ja mää ku luulin että “lupaussormus” meinaa vaan sitä helyä, jota jotkut hihhulit käyttää muistaakseen olla panematta ketään ennen avioliittoa. Oppia ikä kaikki.
Jees,muistaakseni/käsittääkseni on käytössä etenkin jossain päin Amerikkaa.Jänö: Ja mää ku luulin että “lupaussormus” meinaa vaan sitä helyä, jota jotkut hihhulit käyttää muistaakseen olla panematta ketään ennen avioliittoa. Oppia ikä kaikki.
Jees,muistaakseni/käsittääkseni on käytössä etenkin Amerikan raamattuvyöhykkeellä. -
Pirkko: Päteekö tommonen sormus muuhunkin kuin parisuhteeseen? Esim. duuniin. “Vois lähteä kaljalle *katsoo kättään* Ai niin vittu mulla on duunia ja lupasin mennä”. Nerokasta. 2010-luvun versio langasta sormessa.
Tämä! Työhaastattelussa työnantaja voi heti vetää esiin sormuskortin "meillä on sitten ensimmäisenä työpäivänä aina tällainen, köh, pienimuotoinen lupaussormusseremonia..." -
Rinkulajuridiikkaa: Avioliitto säätää tietyt oikeudet ja velvollisuudet, kuten lasten isyyden ja perintöoikeuden sekä puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden. Ihan turha spekuloida sen muista merkityksistä.
Ei noihin kyllä avioliittoa tarvitse! Tylsää kun näitä omia mielipiteitä/mielikuvia julistetaan totuutena. -
Turnipsitonttu: Minä olen ateisti joten ajatus avioliitosta ja papin aamenesta tuntuu täysin turhalta. Silti pidän itselleni merkityksellistä sormusta nimettömässäni. Missään vaiheessa en vaatinut miestäni pitämään sormusta koska pidän elettä täysin symbolisena. Pala metallia ei sido ketään yhteen toisen kanssa vaan tahto rakastaa ja vanheta yhdessä vaikka eteen tulisi vaikeita asioita ja oikeus toisen kasvaa rinnalla ihmisenä vaikka se joskus merkitsee, että kasvetaan erilleen tai rakkaus ei kaikkea kestäkään. Epävarmuuden sietämistä. Toisinaan mietin juridisia asioita, koska avopuolisoiden oikeudet ovat erilaisia aviossa olevien kanssa.
Oivoi. Ateistitkin menee naimisiin. Sen ei tarvitse olla väkisin mikään usonnollinen asia, eikä sitä tarvitse vääntää sellaiseksi. -
Rinkulajuridiikkaa: Kihlaus tarkoitti ennen Naimakaaressa (kyllä, se oli silloinen Avioliittolaki) sitovaa aikomusta avioliiton solmimiseen. Sormus on pelkkä ulkoinen symboli. Nykyään kihlauksella ei ole juridista merkitystä. Lupaussormus on amerikkalaista markkinapaskaa, jolla myydään rihkamasormuksia 15-vuotiaille. Mikään sormus ei tiettävästi estä uskottomuutta. Kun himo ja tilaisuus kohtaavat, ihmiset parittelevat, eikä siitä mielestäni tarvitse tehdä suurempaa draamaa, kunhan ollaan vastuullisia eikä loukata ketään.
Öö. Kai vielä laissakin kihlauksella on merkitys - ei tarvitse todistaa kihlattuaan vastaan? -
K: Mäkin olen kihlautunut 18v, oltiin 9v kihloissa ennen häitä. Kihlaus oli meille ikään kuin yks ulkoinen tunnus sitoutumisesta ja tykkäsin/tykkään pitää sitä sormusta. Naimisiin mentiin juridisista syistä, jos vaikka jotain sattuu toiselle, kun on paljon yhteistä velkaa ja omaisuutta, lapsikin. Ja tietysti juhliaksemme suhdetta lähipiirin kanssa. Perinteistä uskonnollista merkitystä sillä ei ollut. Oikeestaan ihan siistiä tietää, että joitakin intohimosia avioliiton ja kihlauksen käsitteestä paasaajia tää ajattelumalli taitaa ärsyttää hulluna. Toisaalta kai ne on asennejuttuja, ite enemmin tykkään haastaa ja laajentaa omaa ajattelua kuin ärsyyntyä erilaisista näkökulmista tulkita asioita.
Mikä uskonnollinen merkitys avioliitolla on? Avioliitto on nimenomaisesti taloudellinen sopimus puolisoiden välillä, vaikka vihkimisoikeus toki eräillä uskonnollisilla yhdyskunnillakin on. Kihlautuminen on muuten määritelty avioliittolain ensimmäisessä pykälässä: "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Jos ei ole sovittu avioliittoon menemisestä, ei ole myöskään kihlauduttu. -
Mikää liee: Myös avioliitossa on muuten takaportti, ei vaadi kuin paperityöt. Mutta jos nyt menee naimisiin, niin skenaario yksi: elätte onnellisena elämänne loppuun asti. Eli ette olisi tarvinneet avioliittoa siihen. Skenaario kaksi: olette onnettomia koska suhteenne ei pelaa syystä tai toisesta, mutta pysytte yhdessä koska avioliitto. Eli avioliitto pysyy mutta ei tuota onnellisuutta. Skenaario kolme: avioliitto on onneton ja eroatte. Noniin. Mikä oli avioliiton merkitys sitten alunperinkään? Mikä merkitys on lupauksella jota ei pidetäkään? Oma mielipiteeni on, että jos menee naimisiin rakkauden osoituksena, ei ole välttämättä oikein sisäistänyt sitä mistä avioliitossa on kyse. Jos taas menee naimisiin nimenomaan aitona lupauksena, yliarvioi mielestäni kykynsä luvata asioita viidenkymmenen vuoden päähän rakastumispäissään. En todellakaan katso pahalla naimisiin meneviä ihmisiä, sillä minusta siinä on kyse kulttuurin vioista eikä yksilöiden. Avioliittoa ei minusta pitäisi katsoa suhteen arvon, laadun tai kestävyyden mittarina, sillä se ei ole tosielämässä mitään noista. Itse siis jätän väliin.
Avioliitto ei ole mikään osoitus rakkaudesta, vaan juridinen sopimus osapuolten välillä. Kun kaksi ihmistä yhdistää elämänsä monella tavalla, mukaanlukien talous, on ihan näppärää, että on olemassa selkeä valmiiksi suunniteltu sopimus, jonka ehdot on määritelty laissa ja jonka olemassaolosta pidetään virallisesti kirjaa. Se tuo edes jonkinlaista turvaa, jos sattuu jotakin ikävää (puoliso kuolee tai tulee ero) ja määrittelee mahdollisten lastenkin oikeudet. Toki samoista asioista voi sopia myös jollakin muulla tavoin tehdyllä sopimuksella, mutta sitten voi joutua riitelemään aika paljon enemmän siitä, miten sopimusta tulkitaan ja ovatko sopimusehdot kohtuulliset. -
-
Rinkulajuridiikkaa: Kihlaus tarkoitti ennen Naimakaaressa (kyllä, se oli silloinen Avioliittolaki) sitovaa aikomusta avioliiton solmimiseen. Sormus on pelkkä ulkoinen symboli. Nykyään kihlauksella ei ole juridista merkitystä. Lupaussormus on amerikkalaista markkinapaskaa, jolla myydään rihkamasormuksia 15-vuotiaille. Mikään sormus ei tiettävästi estä uskottomuutta. Kun himo ja tilaisuus kohtaavat, ihmiset parittelevat, eikä siitä mielestäni tarvitse tehdä suurempaa draamaa, kunhan ollaan vastuullisia eikä loukata ketään.
Kyllä kihlautuminen yhä edelleenkin on määritelty avioliittolaissa, vaikka sillä ei enää taidakaan olla oikeusvaikutuksia. Jos ei ole sopinut avioliittoon menemisestä, ei ole myöskään kihloissa. -
Mikää liee: Skenaario kolme: avioliitto on onneton ja eroatte. Noniin. Mikä oli avioliiton merkitys sitten alunperinkään? Mikä merkitys on lupauksella jota ei pidetäkään? Oma mielipiteeni on, että jos menee naimisiin rakkauden osoituksena, ei ole välttämättä oikein sisäistänyt sitä mistä avioliitossa on kyse. Jos taas menee naimisiin nimenomaan aitona lupauksena, yliarvioi mielestäni kykynsä luvata asioita viidenkymmenen vuoden päähän rakastumispäissään.
Oletko katsonut, mitä vihkikaavassa tarkalleen ottaen luvataan? Ei oikeastaan mitään. Siinä nimenomaisesti EI luvata rakastaa, vaan kysytään esim. tahdotko osoittaa uskollisuutta ja rakkautta jne. Kysytään tahtomista, eikä vaadita lupausta, jonka pitäminen voi olla monelle vaikeaa. -
Olen kovaa menoa matkalla naimisiin, oikeastaan vain byrokraattisista syistä. Pidin kihloja paljon romanttisempana ja "aidompana" lupauksena, koska se on kahden toisiaan rakastavan ihmisen välinen lupaus ilman mitään välikäsiä kuten valtiota tai kirkkoa. Nyt sitten otetaan parisuhteeseen kimppaan valtio, eli systeemi jota molemmat kiroavat lähes päivittäin sen paskuuksien takia. Toivottavasti ei sänkyynkin änge.
-
Eli seurustelusormus. Seuraavaksi tulee treffisormus. Muistuttaa että on treffeilä eikä yritä epähuomiossa iskeä muita.
-
Voi sentään kuinka alas avioliiton merkitys vaikuttaa vajonneen monen mielestä. Minä en koskaan suunnitellut tai haaveillut naimisiinmenosta, en välttämättä edes vakavasta suhteesta. Avioliitto ei ole ollut minkäänlainen tavoite, mutta niin vain löysin itseni kosimasta avopuolisoani 10 vuotta sitten siksi että olin itse täysin varma että sydämeni oli täynnä tätä ihmistä eikä kenelläkään muulla ole siihen asiaa. Halusin että hänkin ymmärtää kuinka syvät tunteeni ovat ja että en koskaan tahdo muuta. Silloin olimme jo seurustelleet seitsemän vuotta ja eronneet kerran, joten päätös ei ollut hätiköity, vaikkakin täysin spontaani. Nuoruuden sähläyset muuttuivat lihaksi kestäväksi kumppanuudeksi, jossa kumpikin tukee toista ja rakkaus on kasvanut vuosi vuodelta. Yhdessä olemme oppineet koko ajan lisää toisistamme ja itsestänne enkä vaihtaisi pois päivääkään. Enpä ole koskaan ajatellut avioliittoa taloudellisena tai sen suuremmin uskonnollisenakaan asiana vaan motiivi oli puhdas rakkaus ja sitoutumisenhalu. Tällaisesta lapsellisuudesta varmaan kivitetään, mutta samassa tuo.
-
Ei kai siinä paljon sormukset auta, jos on ihtensä takaportti levällään joka jannulle...
-
Meillä on poikaystävän kanssa lupaussormukset. Ihan vaan, koska ei haluta naimisiin (joten kihloihin meneminenkin ois aika turhaa).
-
Avioliitto on vastuun ottamista. Avoin liitto on jo terminä mahdoton. Liitto ei voi olla avoin, koska jos liitto pitää sisällään ajatuksen siitä, että myöhemmin se mahdollisesti perutaan, ei se ole liitto olenkaan vaan jotain hengailua vaan. Kannattaa uskaltaa rakastaa toista kokonaisvaltaisesti. :)
-
Sapiva: Ei noihin kyllä avioliittoa tarvitse! Tylsää kun näitä omia mielipiteitä/mielikuvia julistetaan totuutena.
Lapsettomat puolisot ovat oikeutettuja leskeneläkkeeseen ainoastaan siinä tapauksessa, että avioliitto on solmittu ennen kuin leski on täyttänyt 50 vuotta. Avopuolisot tai yli 50-vuotiaana avioituneet lapsettomat lesket eivät leskeneläkettä saa. Kuten sanoit, tylsää kun näitä omia mielipiteitä/mielikuvia julistetaan totuutena. -
NN: Oletko katsonut, mitä vihkikaavassa tarkalleen ottaen luvataan? Ei oikeastaan mitään. Siinä nimenomaisesti EI luvata rakastaa, vaan kysytään esim. tahdotko osoittaa uskollisuutta ja rakkautta jne. Kysytään tahtomista, eikä vaadita lupausta, jonka pitäminen voi olla monelle vaikeaa.
Kyse tosin oli avioliitosta, ei sen kristillisestä toimituksesta (vihkiminen). -
Hepulis: Tätä harrastaa ihan aikuisetkin. Omat kummini ovat olleet nyt kihloissa 40-vuotta, mutta ei heillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Samoin erään kaverini vanhemmat ovat kihloissa nyt kolmattakymmenettä vuotta, mutta eivät he kuulemma naimisiin halua. Ettei ole mikään teinien uusi keksintö, vaan pidempään käytössä ollut tapa jo joillakin ihmisillä.
Huom. Sitten he eivät ole kihloissa. Jos minä ostan polkupyörän ja sanon sitä autoksi, ei se ole silti auto. -
K: Mäkin olen kihlautunut 18v, oltiin 9v kihloissa ennen häitä. Kihlaus oli meille ikään kuin yks ulkoinen tunnus sitoutumisesta ja tykkäsin/tykkään pitää sitä sormusta. Naimisiin mentiin juridisista syistä, jos vaikka jotain sattuu toiselle, kun on paljon yhteistä velkaa ja omaisuutta, lapsikin. Ja tietysti juhliaksemme suhdetta lähipiirin kanssa. Perinteistä uskonnollista merkitystä sillä ei ollut. Oikeestaan ihan siistiä tietää, että joitakin intohimosia avioliiton ja kihlauksen käsitteestä paasaajia tää ajattelumalli taitaa ärsyttää hulluna. Toisaalta kai ne on asennejuttuja, ite enemmin tykkään haastaa ja laajentaa omaa ajattelua kuin ärsyyntyä erilaisista näkökulmista tulkita asioita.
Kuitenkin menit varmaan valkoisessa mekossa naimisiin ja isäsi saattoi sinut alttarille? Todella laajentunutta ajattelua... -
K: Mäkin olen kihlautunut 18v, oltiin 9v kihloissa ennen häitä. Kihlaus oli meille ikään kuin yks ulkoinen tunnus sitoutumisesta ja tykkäsin/tykkään pitää sitä sormusta. Naimisiin mentiin juridisista syistä, jos vaikka jotain sattuu toiselle, kun on paljon yhteistä velkaa ja omaisuutta, lapsikin. Ja tietysti juhliaksemme suhdetta lähipiirin kanssa. Perinteistä uskonnollista merkitystä sillä ei ollut. Oikeestaan ihan siistiä tietää, että joitakin intohimosia avioliiton ja kihlauksen käsitteestä paasaajia tää ajattelumalli taitaa ärsyttää hulluna. Toisaalta kai ne on asennejuttuja, ite enemmin tykkään haastaa ja laajentaa omaa ajattelua kuin ärsyyntyä erilaisista näkökulmista tulkita asioita.
Itse menin naimisiin puolen vuoden sisällä kihlauksesta, molemmilla kun oli taustaa "kihlauksista" jotka tarkoittivat "aika vakava, vakavampi kuin tapailu mutta ei sitten kuitenkaan niin vakava, vatkataan tässä vuosikausia emmätiiä". Ajattelimme että aikuisten oikeasti ollaan kihloissa tasan niin kauan kuin häiden järjestämiseen menee, eikä yhtään kauemmin. Mutta tietysti on totta että on kaikenlaisia perhe- ja opiskelutilanteita jotka tekevät pitkästä kihlauksesta järkevän, ja kukin tyylillään -pitkän välimatkan suhteet ovat haastavia, ja jos joku "kihlautunut kihlautumaan" hely tekee sen helpommaksi niin miksei. Eri asia sitten jos unohtaa olevansa sitoutunut kun ottaa korun pois tiskatakseen =7 -
Reksi: Kuitenkin menit varmaan valkoisessa mekossa naimisiin ja isäsi saattoi sinut alttarille? Todella laajentunutta ajattelua…
Kuitenkin oletat muista joista et mitään tiedä? Nimimerkki K'sta en tiedä, mutta omassa mekossani ei ollut pikseliäkään valkoista, vihkijä oli naispuolinen virkahenkilö, ja isäni saattoi "alttarille" -sanotun henkilön työpöydän ääreen allekirjoittamaan paperit -vain siksi että hän todella halusi, ja arvelin että vanhimpana tyttärenä kieltäytyminen olisi turhan julmaa. Naimisissa on kätevä olla koska se tekee esim. miehestäni automaattisesti lasteni isän ja lähimmän perheenjäseneni, mutta ei sitä prinsessa Dianaksi tarvitse ryhtyä. -
"Ei saatana.. Eihän tää oo Piritta ollenkaan ketä just panen. Sormukset ei matchanny sormissa. Hyvä ettei ehtiny menemään pettämisen puolelle! Huh" Tai voi myös huomata kihlatessaan jotakin kolmatta että "ainiin täälhän onkin jo alustava varaus -sormus sormessa, eipäs mennäkkään. Jono!"
-
J: “Ei saatana.. Eihän tää oo Piritta ollenkaan ketä just panen. Sormukset ei matchanny sormissa. Hyvä ettei ehtiny menemään pettämisen puolelle! Huh” Tai voi myös huomata kihlatessaan jotakin kolmatta että “ainiin täälhän onkin jo alustava varaus -sormus sormessa, eipäs mennäkkään. Jono!”
Eli menevillä tyypeillä voi esim. olla yksi kihlasormus ja 3 av-sormusta jonossa. Osa av-jonossa kysyy vielä mitat ja toteaa olevan pieni makuuhuoneeseen. -
9876: Ostakaa sormukset, sopikaa yhdessä mitä ne teille tarkoittavat ja eläkää onnellisina.
Just näin, mietin, että mitähän se muita nuin paljon vituttaa, jos joku haluaa sormuksen muistuttamaan toisesta. Ei kai se ole pehmolelua kummempi, paitsi että kulkee varmaan helpommin mukana. -
-
Vastoin yleistä käsitystä, sen lisäksi, että kihlaus on määritelty avioliittolaissa, on sillä myös tiettyjä oikeusvaikutuksia. Lähinnä ne toki realisoituvat vain poikkeustapauksissa, mutta esimerkiksi varallisuusoikeudellisia vaikutuksia voi tietyissä tapauksissa tulla. Ja vaikka avioliittoa moni ajatteleekin ensisijaisesti romanttisena tai uskonnollisena sitoutumisena, on se silti edelleen tietyiltä osin huomattavasti suojatumpi perhe-elämän muoto kuin avoliitto. Itselleni tärkein syy mennä naimisiin oli, että halusimme virallistaa näkemyksemme siitä, että minä ja mieheni olemme toistemme ensisijainen perheyksikkö.
-
Epäpoliitikko: Kyse tosin oli avioliitosta, ei sen kristillisestä toimituksesta (vihkiminen).
Katsopa huviksesi, mitä siviilivihkimisen vihkikaavassa kysytään. ”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä [vihittävän nimi]: Tahdotteko ottaa tämän [vihittävän nimi] aviopuolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?” Eipä luvata siinäkään mitään, vaan kysytään, tahtooko ottaa toisen puolisokseen. -
Sapiva: Ei noihin kyllä avioliittoa tarvitse! Tylsää kun näitä omia mielipiteitä/mielikuvia julistetaan totuutena.
Joihinkin juttuihin oikeasti tarvitsee. Olen itse siskoni kansa perinyt veljeni (meillä molemmat vanhemmat kuolleet ja veljelläni ja avopuolisolla ei lapsia) hänen kuollessaan. Siinä olisi saanut avopuoliso tasan sen osuuden talosta minkä itse omisti, me sisaret saimme veljen osuuden. Ilman meidän keskinäistä järjestelyä talo olisi pitänyt vielä suruaikana myydä, että asuntovelasta selvitään. Me päätimme asian avopuolison hyväksi ja hän sai jäädä asumaan kotiinsa. Olivathan he veljeni kanssa kodin ostaneet 15 vuotta sitten ja rakkaudella laittaneet. Mutta juridisesti hänellä, avopuolisolla, ei siinä vaiheessa paljon olisi ollut. Onneksi hän kuuluu meidän sisarten mielestä perheeseen, hänen onnekseen siis, ja pidimme hänen puoliaan. Avioliitto on siis muutakin kuin lupaus yhteiselosta. Siinä turvataan toinen osapuoli pahimman sattuessa. Tässä tapauksessa avopuoliso ei saanut leskeneläkettä ja me sisaret saimme hoitaa viralliset paperit, hänellä ei siihen ollut oikeutta. -
Taas näitä ärsyttävyyksiä. Esim. Itävallassa ja Saksassa ihmettelin kun jengillä oli paljon muistaakseni oikeassa peukalossa sormus, ja kuulin sitten paikallisilta että se on lupaussormus eli parisuhdesormus. Ei siis mitään uutta tässä, ja ihan tervetullut tapa mun puolesta tännekin. Joka asiasta kun ei tarvitse nipottaa ja vääntää kättä ihan vaan sen istensä riemusta kumminkaan.
-
Kihlasormus on lupaus naimisiinmenosta. Lupaussormus on lupaus yhdessäolosta. Kaikki kun ei halua naimisiin vaikka aikovatkin viettää elämän yhdessä.
-
Kindermunasta vielä sormus, joka symboloi lupausta lupaussormuksesta tai sitten vain persoudesta makealle.
-
Avril: Vastoin yleistä käsitystä, sen lisäksi, että kihlaus on määritelty avioliittolaissa, on sillä myös tiettyjä oikeusvaikutuksia. Lähinnä ne toki realisoituvat vain poikkeustapauksissa, mutta esimerkiksi varallisuusoikeudellisia vaikutuksia voi tietyissä tapauksissa tulla. Ja vaikka avioliittoa moni ajatteleekin ensisijaisesti romanttisena tai uskonnollisena sitoutumisena, on se silti edelleen tietyiltä osin huomattavasti suojatumpi perhe-elämän muoto kuin avoliitto. Itselleni tärkein syy mennä naimisiin oli, että halusimme virallistaa näkemyksemme siitä, että minä ja mieheni olemme toistemme ensisijainen perheyksikkö.
Juuri näin. Avioliiton vastustaminen on yleensä sitä että ei oikein ymmäretä mitä avioliitto tarkoittaa. -
jeesus et on tyhmä ihminen.Aivan kuin se sormus vaikuttaisi toisen käytökseen. Tyhmä nauta
-
Hämmästyttää miten yksimielisesti keskustelijat eivät ymmärrä aloittajan tarvetta fyysiselle muistutukselle siitä, että rakas ja tärkeä ihminen välittää, vaikka ei voikaan olla läsnä. Itse en ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, mutta en pidä ajatusta yhtään sen oudompana kuin edesmenneen läheisen korun käyttämistä muistona. Monet tuntuvat ajattelevan tarkoitukseksi "en voi hypätä Matin kanssa sänkyyn, kun mulla on tää Pekan sormus". Itse näen enneminkin asian "Pekka välittää minusta, vaikka ei olla puhuttu kahteen viikkoon".
-
Kommentoi
Kommentti