Mielensäpahoittajat, osa 14
Onko näössä vikaa?!
Taustatietoja: Anna-Maria antaa vinkin kauppalappujen etsimiseen ryhmässä "Löydetyt kauppalaput".
63 kommenttia
-
Hörähdin sisäisesti kommentille "On vaikia kävellä."
-
-
Olen oppinut arvostamaan mielensäpahoittajia. Vaatii uskomatonta mielenlujuutta ja taitoa löytää aiheesta kuin aiheesta jokin asia mistä ottaa koppi ja vetää mielensäpahoittajanviitta ympärilleen
-
Pellellä on varmaan tarpeeksi vaikeaa ilman Anna-Mariakin
-
En nähnyt lisäkuvastakaan mitä kyltissä luki. Aika mennä optikolle....
-
-
Viimeinen veturikyltti: Aaron olettaa, että vaikka olisi "laajakuvanäyttö", niin asiat erottuisivat vaikka soosi on palanut pohjaan...
-
Valahti..? Hiekkasäkkikö se kohtu onkin? Jos se laskeutuu, lähteekö nainen ilmaan kuin kuumailmapallo?
-
Pahoittelen huonoa sivistystäni, mutta mitä ovat kauppalaput?
-
Puolikiero_savolainen: Pahoittelen huonoa sivistystäni, mutta mitä ovat kauppalaput?
Lappusia joihin ihmiset on kirjottaneet mitä kaupasta pitää ostaa. Joidenkin suurta huvia on keräillä niitä.. -
Puolikiero_savolainen: Pahoittelen huonoa sivistystäni, mutta mitä ovat kauppalaput?
Ostoslista, kauppalappu, muistilappu sille mitä pitää ostaa kaupasta. -
-
Onkohan tää sama Kimmo joka kerran rages jossain ryhmässä jonkun chat-tyyliselle julkaisutyylille (eli yksi lause joka oli julkaistu ja seuraava lause alle erikseen julkaistuna ja samoin seuraava..)
-
mane: Olen oppinut arvostamaan mielensäpahoittajia. Vaatii uskomatonta mielenlujuutta ja taitoa löytää aiheesta kuin aiheesta jokin asia mistä ottaa koppi ja vetää mielensäpahoittajanviitta ympärilleen
No siitä, että sua kutsutaan väärällä nimellä, saa kyllä pahoittaa mielensä. Yhdysnimisiä ihmisiä nimittäin usein kutsutaan ties millä nimillä js jokainen tahtoo antaa uuden kutsumanimen. Symppaan Anna-Mariaa. -
Morso: No siitä, että sua kutsutaan väärällä nimellä, saa kyllä pahoittaa mielensä. Yhdysnimisiä ihmisiä nimittäin usein kutsutaan ties millä nimillä js jokainen tahtoo antaa uuden kutsumanimen. Symppaan Anna-Mariaa.
Kyllä. Itsellänikin on yhdysnimi, harvinainen sellainen, vaikka kahdesta ihan perinteisestä suomalaisesta nimestä muodostettu. En ole ikinä tuntenut pelkästään nimen etuosaa nimekseni. En välttämättä tajua että puhutaan minusta, kun käytetään sitä ekaa osaa. Joskus, kun sama ihminen n:ttä kertaa kutsuu minua vain puolikkaalla nimellä, vaikka olen ystävällisesti korjannut monta kertaa, saatan hermostua sen verran että kutsun ko. henkilöä vain nimen alkuosalla (esim. Tarja -> Tar, tai Marianne -> Mari). Siinä vaiheessa yleensä menee jakeluun. -
PIN: Kyllä. Itsellänikin on yhdysnimi, harvinainen sellainen, vaikka kahdesta ihan perinteisestä suomalaisesta nimestä muodostettu. En ole ikinä tuntenut pelkästään nimen etuosaa nimekseni. En välttämättä tajua että puhutaan minusta, kun käytetään sitä ekaa osaa. Joskus, kun sama ihminen n:ttä kertaa kutsuu minua vain puolikkaalla nimellä, vaikka olen ystävällisesti korjannut monta kertaa, saatan hermostua sen verran että kutsun ko. henkilöä vain nimen alkuosalla (esim. Tarja -> Tar, tai Marianne -> Mari). Siinä vaiheessa yleensä menee jakeluun.
Itsekin kyllä kysyn aina uudelta tuttavuudelta jolla kaksiosainen nimi, että voiko kutsua etumaisella nimellä tai onko jokin lempinimi. 99% ihmisistä haluaa että kutsutaan vaan toisella nimellä mutta ymmärrän kyllä jos haluaa että käytetään koko nimeä. Tämän mokan Anna-Maria oli kyllä mielensäpahoittaja koska joku tuntematon, jota ei varmaan koskaan enää tapaa, erehtyi sanomaan vain Annaksi. Koska karu totuus on, että suurinta osaa sanotaan vain ensimäisellä nimellä. -
mane: Olen oppinut arvostamaan mielensäpahoittajia. Vaatii uskomatonta mielenlujuutta ja taitoa löytää aiheesta kuin aiheesta jokin asia mistä ottaa koppi ja vetää mielensäpahoittajanviitta ympärilleen
Ei se niin vaikeaa ole kuin terve luulee. Mieti vaikka sitä, että käräjäoikeudet ovat aina ruuhkautuneet siksi, että ihmisiä ei miellytä yhteisen tien käyttötapa, ojan sijainti tai naapurin aita tai saunapalju. Ja ruuhkautuvat maailman tappiin. -
Tosikko sisälläni herää aina siihen, että toisen sukupuolielimet pitää vetää mukaan keskusteluun. Hiekkaa pillussa -kommentit on niin nähty.
-
No ohan tuo vähän liiottelua huomautella ilmeisesti ventovieraalle siitä että käyttää vain nimen ekaa osaa... tosin vaikuttaa siltä että anna-mariakin tajusi asian kun heitti asian vikassa kommentissaan huumroiksi :) Kaksoisnimet vaan on vaikeita, etenkin netissä, kun näkyy koko kaksoisnimi, kun taas irl ihmiset voi esitellä itsensä jolloin tulee paremmin selville että käyttävät kokonimeään. Kaikki kun ei käytä :D Mun äidillä ja enolla on kaksoisnimet, ja käyttävät vain etuosaa kumpikin. Jopa kirjoittaessaan muita kuin virallisia papereita, joten kaikki ei taida heidän oikeita nimiään tietää. Siskollani taasen on kaksoisnimi, joka on kokonaan käytössä aina. Tosin kyllä häntä kaverit lapsena kutsui pelkällä etuosalla eikä häntä haitannut :D
-
PIN: Kyllä. Itsellänikin on yhdysnimi, harvinainen sellainen, vaikka kahdesta ihan perinteisestä suomalaisesta nimestä muodostettu. En ole ikinä tuntenut pelkästään nimen etuosaa nimekseni. En välttämättä tajua että puhutaan minusta, kun käytetään sitä ekaa osaa. Joskus, kun sama ihminen n:ttä kertaa kutsuu minua vain puolikkaalla nimellä, vaikka olen ystävällisesti korjannut monta kertaa, saatan hermostua sen verran että kutsun ko. henkilöä vain nimen alkuosalla (esim. Tarja -> Tar, tai Marianne -> Mari). Siinä vaiheessa yleensä menee jakeluun.
Mullakin on kaks nimee samassa (mutta ilman viivaa esim VilhelMiina) ja yleensä ite esittäydyn vaan sillä puolikkaalla nimellä esim Miina. Paitsi virallisiin tietysti koko nimellä -
-
Toi mielensäpahoittaja-juttu on kyllä niiin puhkikulunut että sillä vois pelata somettaessa juomapeliä tehokkaasti. Aina, kun jonkun käytöstä ei ymmärretä heti tai ei keksitä järkevää vasta-argumenttia, kaivetaan "mielensäpahoittaja". Ja kaikki sen kirjoittajat luulee olevansa hauskoja ja fiksuja. Ja joo, tiedän että tulee miinusta ja joku kirjoittaa kommentin, että olen mielensäpahoittajakukkahattutäti.
-
Minuakin kyllä ärsyttää aika kovasti, kun ihmiset alkavat kutsua lempinimillä ilman mitään lupaa. Minua kutsutaan aina lempinimellä Elina (joka siis on osa koko etunimestäni), ja siitä minä pidän. Sitten jotkut alkavat kuitenkin vääntää sitä joksikin ällöttäväksi Elluksi. Ellu kuulostaa minusta aivan karmealta, enkä minä ole mikään kaksivuotias, jolle jokainen vastaantulija saa keksiä uuden kutsumanimen. Minä kertaalleen aina sanon ystävällisesti, että minua kutsutaan Elinaksi eikä Elluksi, ja jos ei mene jakeluun, niin sitten alan itse kutsua tätä minua Elluksi haukkuvaa ihmistä Pilluksi. "Ai etkö tykkää siitä? Voi anteeksi, rakas Pillu, minä kun käsitin, että meillä on tässä jokin sanaton sopimus siitä, että kutsumme toisiamme iljettävän kuuloisilla ja loukkaavilla lempinimillä!"
-
Blut: Itsekin kyllä kysyn aina uudelta tuttavuudelta jolla kaksiosainen nimi, että voiko kutsua etumaisella nimellä tai onko jokin lempinimi. 99% ihmisistä haluaa että kutsutaan vaan toisella nimellä mutta ymmärrän kyllä jos haluaa että käytetään koko nimeä. Tämän mokan Anna-Maria oli kyllä mielensäpahoittaja koska joku tuntematon, jota ei varmaan koskaan enää tapaa, erehtyi sanomaan vain Annaksi. Koska karu totuus on, että suurinta osaa sanotaan vain ensimäisellä nimellä.
Tässäpä vinkki vastaisuuden varalle: puhuttele henkilöä sillä nimellä, jolla hän esittäytyy/ hänet esitellään sinulle. Somessa käytetään sitä nimeä, joka siellä profiilissa lukee. Henkilö itse kertoo sitten sinulle, jos haluaa tulla puhutelluksi lempinimellä tms. Yhdistelmänimien lyhentäminen tai muuten muuntelu ilman henkilön omaa toivetta on ihan samanlaista käytöstä, kuin minä kutsuisin vaikkapa Maijaa Jutaksi, koska minusta se on kätevämpää. Toisen huomioiminen on itselle pieni vaiva, mutta sille toiselle se tuo hyvää mieltä. Ei jokainen peruskäytästapojen perään kyselijä ole hiekkapimppi tai mielensäpahoittaja. -
PIN: Kyllä. Itsellänikin on yhdysnimi, harvinainen sellainen, vaikka kahdesta ihan perinteisestä suomalaisesta nimestä muodostettu. En ole ikinä tuntenut pelkästään nimen etuosaa nimekseni. En välttämättä tajua että puhutaan minusta, kun käytetään sitä ekaa osaa. Joskus, kun sama ihminen n:ttä kertaa kutsuu minua vain puolikkaalla nimellä, vaikka olen ystävällisesti korjannut monta kertaa, saatan hermostua sen verran että kutsun ko. henkilöä vain nimen alkuosalla (esim. Tarja -> Tar, tai Marianne -> Mari). Siinä vaiheessa yleensä menee jakeluun.
Mulla kaksosanen kanssa Tai siis tollanen viivallinen. Mutta minä inhoan toista osaa ja vaikken ole virallisesti saanut hävitettyä sitä väliviivaa, yritän kuitenin jättäää sen kaikesta mahdollisesta pois. Ärsyttää sit, ku jos joku sen tietää niin tarkoituksella käyttää vaikka ei sitä missää näy. Tai vielä ärsyttävämpää, kun käyttää sitä toista osaa, jota niin syvästi inhoan. -
Ulkomaalainen tyttöystäväni lyhensi nimeni Jussi -> Jus. En ollut koskaan edes ajatellut moista, mutta se oli lopulta aika söpöä, joten aloin käyttää sitä. En toki suomalaisten kanssa, koska se olisi outoa, mutta ulkomaalaisille saattaisin esittäytyä Jusina Jussin sijaan. Onpa se helpompikin niille.
-
Kimmo ei nyt oikein noiden optikkojuttujensa kanssa käsittänyt, ettei muut olleet nähneet sitä kylttiä livenä, eivätkä osanneet hakea sellaista kuvasta, joka esittää junaa, eikä siinä kiinni olevaa pientä kylttiä, jonka tekstiäkään ei voi kuvasta erottaa.
-
Jännä lukea, miten erilaisia näkemyksiä ihmisillä on yhdysnimistä :-) Yhdellä ystävälläni on yhdysnimi, esim Tiina-Maija ja hän on aina esittäytynyt Tiinana. Ei -Maija-osuus selvinnytkään minulle kuin vasta joskus kun siirsin hänen tililleen rahaa ja sain selville virallisen nimen. Joskus sitten vuosien ystävyysen jälkeen leikilläni kutsuin häntä Tiina-Maijaksi ja hän sanoi saman tien, ettei tunne kyseistä nimeä. Viesti meni perille eikä ole sen jälkeen tarvinnut Tiinamaijatella. Asun itse ulkomailla, ja täällä nimeni kirjoitetaan jatkuvasti väärin, joten ymmärrän, miksi ihmiset haluavat itseään kutsuttavan tietyllä nimellä :)
-
ookoo: Mullakin on kaks nimee samassa (mutta ilman viivaa esim VilhelMiina) ja yleensä ite esittäydyn vaan sillä puolikkaalla nimellä esim Miina. Paitsi virallisiin tietysti koko nimellä
Mikäs nimi se Vilhel on? -
Sympatisoin Anna-Mariaa. Itteäki kutsutaan aina Tiiaksi vaikka oikee nimi on Tia, mut ihmiset tekee sen virheen niin usein etten oo enää vuosiin jaksanu edes korjata, ja sen vuoksi usein sattuuki tapauksia ku jotku vuosien tuntemisen jälkeen yllättyy ettei mun nimeä kirjotetakkaa kahdella iillä :D Plus seki että munki nimi on kaikenlisäksi vielä kaksoisnimi, joten päädyin käyttään vaan etummaista osaa siitä (paitsi tietysti jossain virallisissa papereissa), koska ihmiset lausuu mun nimen muuten kahta helpommin väärin. :D:
-
Tunnustan, etten löytänyt kuvasta veturin tikkaita... Ei taida optikkokaan enää auttaa! *lähtee anomaan sokean statusta*
-
-
Morso: No siitä, että sua kutsutaan väärällä nimellä, saa kyllä pahoittaa mielensä. Yhdysnimisiä ihmisiä nimittäin usein kutsutaan ties millä nimillä js jokainen tahtoo antaa uuden kutsumanimen. Symppaan Anna-Mariaa.
Kas kun tuossa postauksessa se mielensäpahoittaja ei ollutkaan Anna-Maria. -
ookoo: assa (mutta ilman viivaa esim VilhelMiina) ja yleensä ite esittäydyn vaan sillä puolikkaalla nimellä esim Miina
Vilhelmiina on johdettu miehen nimestä Vilhelm, eikä tosiaankaan ole yhdysnimi. Sen sijaan esim. Annemari on yleinen yhdysviivaton yhdysnimi. -
Litton: Itteäki kutsutaan aina Tiiaksi vaikka oikee nimi on Tia, mut ihmiset tekee sen virheen niin usein etten oo enää vuosiin jaksanu edes korjata, ja sen vuoksi usein sattuuki tapauksia ku jotku vuosien tuntemisen jälkeen yllättyy ettei mun nimeä kirjotetakkaa kahdella iillä.
Sinua siis pitäisi kutsua Tiaksi "yhdellä iillä"? Sotii kyllä suomalaisen etunimistön lausumiskäytäntöä vastaan: Tiat, Teat, Piat, Miat, Kiat ja Neat kun lausutaan aina pitkällä i-vokaalilla, oli nimen kirjoitusasussa sitten yksi tai kaksi iitä. Sama koskee joitakin sukunimiä, kuten ros-päätteiset sukunimet, sekä konsonanttien osalta son- ja sen-päätteisiä nimiä. Esim. nimi Johanson kuulostaisi luonnottomalta, jos sen lausuisi yhdellä i:llä. -
"laitteiden ja ohjelmistojen käytön opettelu" Siihen siis tarvitaan erillisiä laitteita ja ohjelmistoja että pystyy zoomaamaan? :D
-
Amalia Rygseck: Sinua siis pitäisi kutsua Tiaksi “yhdellä iillä”? Sotii kyllä suomalaisen etunimistön lausumiskäytäntöä vastaan: Tiat, Teat, Piat, Miat, Kiat ja Neat kun lausutaan aina pitkällä i-vokaalilla, oli nimen kirjoitusasussa sitten yksi tai kaksi iitä. Sama koskee joitakin sukunimiä, kuten ros-päätteiset sukunimet, sekä konsonanttien osalta son- ja sen-päätteisiä nimiä. Esim. nimi Johanson kuulostaisi luonnottomalta, jos sen lausuisi yhdellä i:llä.
...nimet Tea ja Nea tosin pitkällä e-vokaalilla, eikä i. Mitä tulee kaksiosaisiin nimiin, haistan aina tärkeydentavoittelua, kun nimiyhdistelmässä on enemmän kuin kahta eri vokaalia, tai kolmea eri keraketta, tai molemmissa nimissä on kolme tai useampia vokaaleja. Teennäisiltä kuulostavat mm. Kalle-Erik, Tommi-Henrik, Patrik-Kristian, Julia-Maarie ja Nea-Charlotta, puhumattakaan mauttomasta nimihirviöstä: Piia-Noora! -
Esim. nimi Johanson kuulostaisi luonnottomalta, jos sen lausuisi yhdellä i:llä.
Mitäs minä oikein kirjoitinkaan! Johanson yhdellä i:llä? Ettei olisi s:llä kuitenkin. Parempi lopettaa pröystäily ja alkaa pelaamaan pasianssia. -
Amalia Rygseck: Sinua siis pitäisi kutsua Tiaksi “yhdellä iillä”? Sotii kyllä suomalaisen etunimistön lausumiskäytäntöä vastaan: Tiat, Teat, Piat, Miat, Kiat ja Neat kun lausutaan aina pitkällä i-vokaalilla, oli nimen kirjoitusasussa sitten yksi tai kaksi iitä. Sama koskee joitakin sukunimiä, kuten ros-päätteiset sukunimet, sekä konsonanttien osalta son- ja sen-päätteisiä nimiä. Esim. nimi Johanson kuulostaisi luonnottomalta, jos sen lausuisi yhdellä i:llä.
Hiiteen mitkään mukamas-viralliset "lausumiskäytännöt"! Suomenkielessä lausutaan aina kirjoitustyylin mukaan, kirjoitetaan yhdellä i:llä, lausutaan yhdellä i:llä. Etenkin kun on nimestä kyse niin nimen kantaja (tai vanhemmat) päättävät lausumistyylin. Ja jos tuo on mielestäsi käytäntö niin miksi lopettaa siihen? Jos Tia kuuluu lausua Tiia, miksi Saraa ei lausuttaisi Saara? Miksi ei vain vaihdeta kaikkia vokaaleja lausuttavaksi tuplana aina? :D ihme teorian olet keksinyt! -
Mini: Hiiteen mitkään “lausumiskäytännöt”! Jos Tia kuuluu lausua Tiia, miksi Saraa ei lausuttaisi Saara? Miksi ei vain vaihdeta kaikkia vokaaleja lausuttavaksi tuplana aina?
Ei ne "lausumiskäytännöt" niin vaan mene hiiteen... Puheesi kuulostaa todella omaperäiseltä, jos lausut kaiken onomatopoeettisesti. Esim. Ida ja Ada muuttuvat puhekielessä hullunkurisiksi afrikkalaistyyppisiksi nimiksi, jos ne lausuu kuten kirjoittaa. -
Ihminen itse päättää, miten nimensä haluaa lausuttavan. Se onkin sitten eri asia, tekeekö ympäröivä maailma niin vai ei. Jos haluaa pahoittaa mielensä, saa tehdä niin koko ajan. Muistan itse yhden tapauksen kun tytön nimi oli Nora, ja itse olisin kyllä lausunut sen kahdella O:lla "Noora", mutta kysyessäni asiaa hän sanoi lausuvansa sen yhdellä O:lla "Nora", joten minulle hän oli sen jälkeen Nora.
-
Onpas Parolan panssarimuseon höyryveturi päässyt huonoon kuntoon. Jokonen vuosi sitten kun kävin siellä se oli vielä hyvässä kunnossa. :(
-
Blut: Itsekin kyllä kysyn aina uudelta tuttavuudelta jolla kaksiosainen nimi, että voiko kutsua etumaisella nimellä tai onko jokin lempinimi. 99% ihmisistä haluaa että kutsutaan vaan toisella nimellä mutta ymmärrän kyllä jos haluaa että käytetään koko nimeä. Tämän mokan Anna-Maria oli kyllä mielensäpahoittaja koska joku tuntematon, jota ei varmaan koskaan enää tapaa, erehtyi sanomaan vain Annaksi. Koska karu totuus on, että suurinta osaa sanotaan vain ensimäisellä nimellä.
Voisiko ehkä silti oletusarvoisesti kutsua ihmisiä oikealla etunimellä eikä keksiä mitä lie lyhennelmiä ja lempinimiä? Karu totuus on, etteivät kaikki ihmiset kuulu siihen hatusta vedettyyn 99 prosenttiin. -
Ymmärrän Anna-Mariaa. Ei hänen nimensä ole Anna. Itse joudun ihan ystäviänikin korjata Facebookissa kun kirjoittavat nimeni kahdella oolla. Sama se miten sen lausuu, mutta vois nyt edes kirjoittaa oikein.
-
PIN: Kyllä. Itsellänikin on yhdysnimi, harvinainen sellainen
Hanna-Lotta? -
Vilhel: Mikäs nimi se Vilhel on?
Anteeksi. Keksi toisen esimerkin. Marianne. Siitä käyttäsin siis tosta osaa.PIN: Kyllä. Itsellänikin on yhdysnimi, harvinainen sellainen, vaikka kahdesta ihan perinteisestä suomalaisesta nimestä muodostettu. En ole ikinä tuntenut pelkästään nimen etuosaa nimekseni. En välttämättä tajua että puhutaan minusta, kun käytetään sitä ekaa osaa. Joskus, kun sama ihminen n:ttä kertaa kutsuu minua vain puolikkaalla nimellä, vaikka olen ystävällisesti korjannut monta kertaa, saatan hermostua sen verran että kutsun ko. henkilöä vain nimen alkuosalla (esim. Tarja -> Tar, tai Marianne -> Mari). Siinä vaiheessa yleensä menee jakeluun.
Mullakin on kaks nimee samassa (mutta ilman viivaa esim VilhelMiina) ja yleensä ite esittäydyn vaan sillä puolikkaalla nimellä esim Miina. Paitsi virallisiin tietysti koko nimellä -
Vierailija: Lappusia joihin ihmiset on kirjottaneet mitä kaupasta pitää ostaa. Joidenkin suurta huvia on keräillä niitä..
Eli siis suomeksi ostoslista. -
Morso: No siitä, että sua kutsutaan väärällä nimellä, saa kyllä pahoittaa mielensä. Yhdysnimisiä ihmisiä nimittäin usein kutsutaan ties millä nimillä js jokainen tahtoo antaa uuden kutsumanimen. Symppaan Anna-Mariaa.
Sen lisäksi, että kaksiosaisen nimen omistajat nyt ei edes ole samanlaisia tuon nimensä suhteen. Osa on tosi tarkkoja, että oikein väliviivat pitää sanoa nimestä. Ja toisaalta osalle riittää, että edes toinen nimistä menee oikein. Ja sitten on vielä niitä jotka jopa itse keksii omasta nimestään väännöksiä. -
Amalia Rygseck: Sinua siis pitäisi kutsua Tiaksi “yhdellä iillä”? Sotii kyllä suomalaisen etunimistön lausumiskäytäntöä vastaan: Tiat, Teat, Piat, Miat, Kiat ja Neat kun lausutaan aina pitkällä i-vokaalilla, oli nimen kirjoitusasussa sitten yksi tai kaksi iitä. Sama koskee joitakin sukunimiä, kuten ros-päätteiset sukunimet, sekä konsonanttien osalta son- ja sen-päätteisiä nimiä. Esim. nimi Johanson kuulostaisi luonnottomalta, jos sen lausuisi yhdellä i:llä.
Kai mä nyt haluan että mua kutsutaan sillä nimellä miten se on kirjotettukki :D Jos mun vanhemmat ois halunnu kutsua mua Tiiaksi niin kai ne nyt ois sitte antanukki mulle nimeksi Tiia. Sitäpaitsi tuntuu vaan luonnottomalta että jotku puolituntemattomat ihmiset alkaa yhtäkkiä kutsumaan mua ihan eri nimellä ku mitä mua on ihan syntymästä asti kutsuttu. Enkä oo kyllä ikinä yhtäkää noista yhdellä vokaalilla kirjotetuista nimistä kuullu lausuttavan kahden vokaalin kanssa muutaku vahingossa, ellei ne sitte oo ihan kirjotetussaki muodossa kahdella vokaalilla. -
-
Litton: Jos mun vanhemmat ois halunnu kutsua mua Tiiaksi niin kai ne nyt ois sitte antanukki mulle nimeksi Tiia. Enkä oo kyllä ikinä yhtäkää noista yhdellä vokaalilla kirjotetuista nimistä kuullu lausuttavan kahden vokaalin kanssa muutaku vahingossa.
Mitä kummaa?... Minulla ja siskollani on molemmilla etunimet, jotka kirjoitetaan yhdellä i:llä tai e:lla, vaikka nyt Kia ja Nea, eikä meitä ole KOSKAAN kutsuttu yhdellä keskivokaalilla! Sehän kuulostaa ihan typerältä. -
Voimme tehdä kommentteja lukaisemalla sellaisen päätelmän, että porukan virallisista nimistä on erilaisia käytäntöjä käytännön tasolla. Kamalasti ei varmaan vikaan mene, jos tosiaan ensisijaisesti pyrkii selvittämään nimen kantajan mieltymyksen sopivan käytön suhteen. Nimi lienee kuitenkin useimmin niin osa minuutta, että mahdollinen vääräksi koettu käyttö voi ja saakin tuntua vieraalta ja tylsältä. T. "Oma lehmä ojassa" (Joka iloitsee, kun on vihdoin saanut ensimmäisen nimensä - toim.huom. ei kutsumanimi! - virallisessa kirjoitusasussa kalenteriin
-
Amalia Rygseck: Sinua siis pitäisi kutsua Tiaksi “yhdellä iillä”? Tiat, Teat, Piat, Miat, Kiat ja Neat kun lausutaan aina pitkällä i-vokaalilla, Esim. nimi Johanson kuulostaisi luonnottomalta, jos sen lausuisi yhdellä i:llä.
Eli Nea lausutaan mielestäsi "Niia"? Ja Johanson kuulostaa luonnottomalta, jos sitä ei lausu "Jiihanson"? Olet kyllä aika sekaisin. Mene pois täältä kirjoittelemasta. -
Blut: Itsekin kyllä kysyn aina uudelta tuttavuudelta jolla kaksiosainen nimi, että voiko kutsua etumaisella nimellä tai onko jokin lempinimi. 99% ihmisistä haluaa että kutsutaan vaan toisella nimellä mutta ymmärrän kyllä jos haluaa että käytetään koko nimeä. Tämän mokan Anna-Maria oli kyllä mielensäpahoittaja koska joku tuntematon, jota ei varmaan koskaan enää tapaa, erehtyi sanomaan vain Annaksi. Koska karu totuus on, että suurinta osaa sanotaan vain ensimäisellä nimellä.
En nyt ihan tiedä siitäkään. Itselläni on kaksiosainen nimi väliviivalla ja aina on käytetty jälkimmäistä nimeä. En muuten tiedä mitä onko se etikettivirhe alleviivata yhdysnimestä toinen, mä ainkin teen niin. Siinäpä sitten ihmettelevät :D -
MoniQ: Kilo hiekkaa pillussa voi aiheuttaa vaikeuksia.
Tai rusinan kokoiset aivot :( -
Mene pois täältä kirjoittelemasta.
Mene itse. Tai pyyhi ainakin poskesi (hyi olkoon). -
rumapeura: Voisiko ehkä silti oletusarvoisesti kutsua ihmisiä oikealla etunimellä eikä keksiä mitä lie lyhennelmiä ja lempinimiä? Karu totuus on, etteivät kaikki ihmiset kuulu siihen hatusta vedettyyn 99 prosenttiin.
NIMENOMAAN, musta on ihan peruskohteliasta kutsua ihmistä sillä nimellä millä se on esitellyt itsensä. FB:n kohdalla siis se nimi, mikä siellä lukee. Vai loppuuko ihmisiltä vaan lukutaito sen väliviivan jälkeen? Eihän kukaan mee esim. vaikka entuudestaan tuntematonta (/itselle ei-läheistä) Jenna-nimistä kutsumaan nimellä Jen. Ja jos joku huomauttaa "mun nimi ei ole X vaan X-Y" niin oikea reaktio on anteeksipyyntö ja käytöksen korjaus. Ei vittuilu. Miksi kaksiosaiset nimet on niin hullun vaikeita ihmisille... itse kerroin nimeni ainakin kolmeen otteeseen useemmalle ihmiselle viime työpaikassa ja silti ne kutsuivat mua sillä ekalla osalla (toinen vaihtoehto oli "tyttö", mikä oli yhtä paha ellei pahempi). No siinähän huhuilivat sen kymmenen kertaa ennenku tajusin että yrittivät mun huomiota kiinnittää. Lopulta rupesin itsekin kutsumaan heitä eri nimillä, esim. Ari -> Aaro. Eihän niillä nimillä niin väliä ole, kunhan menee vähän sinnepäin, vai mitä? -
Äitiäni on kutsuttu monella eri tapaa. Virallisesti hänellä ei ilmeisesti ole yhdysnimeä (en tosin tiedä onko joskus ollut), mutta monet kirjoittivat ja kutsuivat(vanhat tutut edelleen) häntä esimerkkinä Eevaliisa, Eeva-Liisa, Eeva Liisa. Nykyään etunimenään pitää vain nimen ensimmäistä osaa. Tuttuni on myös tarkka siitä ettei hänen nimeään missään nimessä saa lausua, saati kirjoittaa Anita, koska se ei hänen nimensä ole. Hän on Anitta, kahdella t:llä.
-
Amalia Rygseck: Ei ne “lausumiskäytännöt” niin vaan mene hiiteen… Puheesi kuulostaa todella omaperäiseltä, jos lausut kaiken onomatopoeettisesti. Esim. Ida ja Ada muuttuvat puhekielessä hullunkurisiksi afrikkalaistyyppisiksi nimiksi, jos ne lausuu kuten kirjoittaa.
Itse tunnen kaksi Idaa, toinen lausutaan Iida, toinen Ida. Samoten tunnen kaksi Ninaa, joista toinen on Niina, toinen Nina. -
-
Nämä kutsumanimiasiat ovat todellakin yksilöllisiä. Itselläni on aina ollut kutsumanimenä käytössä järjestyksessä toinen etunimi (mikä ei Suomessa eikä edes maailmalla ole edes järin harvinaista), paitsi suvun kesken ensimmäinen plus toinen erotuksena kaimasukulaisesta. Jostakin syystä sen toisen etunimen käytöstä on viime vuosina tullut joku ihmeellinen ongelma, ja nykyinen työnantajakin rätkäisi töihin tullessani minulta kysymättä minulle s-postiosoitteen jossa ovat ne kaksi ekaa etunimeä. Lopputuloksena minua puhutellaan jatkuvasti joko ensimmäisellä etunimellä tai kaksoisnimellä, allekirjoitin sitten työsähköpostiviestini ihan miten vaan... Olkaa tosiaan ihmiset ystävällisiä ja puhutelkaa ihmistä sillä nimellä jota hän käyttää, oli se sitten mikä on.
-
Amalia Rygseck: Ei ne “lausumiskäytännöt” niin vaan mene hiiteen… Puheesi kuulostaa todella omaperäiseltä, jos lausut kaiken onomatopoeettisesti. Esim. Ida ja Ada muuttuvat puhekielessä hullunkurisiksi afrikkalaistyyppisiksi nimiksi, jos ne lausuu kuten kirjoittaa.
Öh onomatopoeettinen ei taida tarkoittaa mitä luulet sen tarkoittavan. Onomatopoeettinen on ääntä jäljittelevä sana, kuten ammua, koputus, riks raks poks.
Kommentoi
Kommentti