Lohdutuspalkinto
Vuoden bensat ilmaiseksi?
Seuraava
Miten vibraattorin saa ulos kotikonstein? Edellinen
Vaippakakku. Siis oikeasti, vaippakakku.
Miten vibraattorin saa ulos kotikonstein? Edellinen
Vaippakakku. Siis oikeasti, vaippakakku.
137 kommenttia
-
Itse vihaan tällaisia: "Osallistu arvontaa, tykkää ja jaa anna naapurillekkin" -kisoja joissa oikeasti vaan kalastellaan ihmisten yhteystietoja jotta niille voidaan sitten kaupitella kaikkea paskaa. Jani, tunnen tuskasi.
-
-
Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? :/ Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä "aikuisia" (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi? :/
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Mee oikeisiin töihin äläkä itke. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Kaikki ei ymmärrä sitä kohteliasta "Ei kiitos!" lausetta, vaan alkavat vänkäämään. Silloin on kohteliasta painaa punaisen luurin kuvaa, ettei tule sanottua pahasti. -
Expuhelinmyyjä: Voisiko joku selittää, miksi?
Koska puhelinmyynti ei ole millään tavalla asiakaspalvelua. Se on ihmisen häiriköintiä. Kukaan ei tykkää siitä, että hänet yritetään huijata ostamaan jotain. Yleensä ihmisillä on myös muuta tekemistä, mielenkiintoisempaa, tärkeämpää, mukavampaa kuin puhua teennäisen puhelinmyyjän kanssa. Kaupan kassa taas on asiakaspalvelija. Minä valitsin asioida kyseisessä liikkeessä. Minä valitsin saada juuri silloin kaupallista palvelua. Sääli ei tee toisten häoriköinnistä yhtään miellyttävämpää tai hyväksytympää. Kyllähän se rikollinenkin tekee hommia leipänsä eteen,mutta ei se tee siitä hyväksytttyä. Tosin minäkään en ymmärrä, miksi pitää huutaa ja olla törkeä yhtään kenellekään. Puhelinmyyjälle kieltäydyn kohteliaasti, mutta jos ei ekasta usko, sanon ei kiitos ja lyön luurin korvaan. Me jotkut kun tehdään niitä oikeita töitä, missä ei ole aikaa jaaritella turhanpäiväisyyksiä. Minulla kyllä on puhelinmarkkinointikielto, joka toimii melko hyvin. Ainoat, joka sitä ei kunnioita, ovat juuri nämä luontaisroskaa "ilmaiseksi" tyrkyttävät (maksat vain "postimaksut" 9,99 e). -
Expuhelinmyyjä: k
Oot varmaan joskus kaupungilla kävellessä saanut vastaasi feissarin joka ei millään jätä rauhaan ja se ärsyttää suunnattomasti? Tai jos et henk koht, ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Puhelinmyyjä on sellanen joka on siinä mielessä pahempi että se oikeasti tulee kotiin, sinne mikä on turvapaikka kaikilta vierailta ihmisiltä. Mä en ole siis ikinä puhelinmyyjille huutanut, en edes lyönyt luuria korvaan (monta kertaa puhelinmyyjä on vaan lyönyt mulle luurin korvaan kun oon kieltäytynyt, voitko selittää miksi?), mutta mä olen aika väsyttävässä työpaikassa missä joudun nostamaan sellaisen "muurin" ympärilleni, ja kun olen kotona, siellä on sitten se oma rauha missä saa hengähtää. Ja sitten joku soittaa, eikä edes kunnioita kieltävää vastausta ekasta. (Tiedän, että säännöt vaativat jne, mutta silti.) Puhelinmyyjätkin on vaan ihmisiä. Mut on se silti ihan helvetin epämiellyttävää vakuutella tuntemattomalle ihmiselle ja selitellä miksi EI halua ostaa jotain. Plus, no, jotkut on mulkkuja ja haluuvat vaan hyvän syyn loukata toisten päivää. -
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Voin selittää. Siksi että te kusetatte minkä kerkeätte. Kuten viestsistäsi kävi ilmi, myynti on kaikkein tärkeintä. Eli laitatte tuotteen tulemaan, vaikka siitä on kieltäydytty. Peruutus ei onnistu koska ei ole yhteystietoja mihinkä soittaa ja peruttaa tilaus, jota ei ole edes tehnyt. 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin. -
Tällaiset pitkitetysti ja muka hauskasti kirjoitetut jutut on aina yhtä puuduttavaa luettavaa, sekä hyvin harvoin hauskoja. Tämäkään ei ei ollut poikkeus.
-
Expuhelinmyyjä: Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä.
Ei todellakaan ole sama asia eikä edes vertailukelpoinen. Ihmiset yleensä menevät siihen kaupan kassalle ihan VAPAAEHTOISESTI ostamaan mitä haluavat ja tarvitsevat ja vielä itselleen sopivaan aikaan. Puhelinmyyjä soittaa (yleensä vielä kesken työpäivän tai myöhään illalla tai muuten huonoon aikaan) ja tyrkyttää jotain mitä se asikas ei todellakaan halua eikä todellakaan tarvitse. Voisiko siinä olla syy? -
aivo katkos: Mee oikeisiin töihin äläkä itke.
BOOM goes the dynamite -
Vihaan näitä "Hei! Olet voittanut palkinnon meidän arvonnasta! Voittamasi palkinto tulee sinulle lunastettavaksi, jos tilaat tämän lehden joka maksaa enemmän kuin voittamasi palkinto! Eiköhän laiteta tulemaan vai mitä?!". Saisi joku virasto vähän puuttua tähän markkinointikikkaan, niin paljon sitä käytetään.
-
olafi: Voin selittää. Siksi että te kusetatte minkä kerkeätte. Kuten viestsistäsi kävi ilmi, myynti on kaikkein tärkeintä. Eli laitatte tuotteen tulemaan, vaikka siitä on kieltäydytty. Peruutus ei onnistu koska ei ole yhteystietoja mihinkä soittaa ja peruttaa tilaus, jota ei ole edes tehnyt. 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin.
Työtään ne puhelinmyyjät vain tekevät. Itselläni on tapana sanoa ystävällisesti jotta ei kiitos, eikä ole ongelmia tai huijauksia ilmennyt. Olen myös ollut siellä langan toisessa päässä (ellen olisi hakenut sitä duunia, olisi paukahtanut karenssi päälle. Ei ollut oikein vaihtoehtoja.) ja tappouhkaukset olivat ihan arkipäivää. Niiden vastapainoksi oli kyllä myös yksinäisiä vanhuksia, joiden kanssa tuli rupateltua pitkiäkin puheluita mistä milloinkin, enkä heille niitä lehtiä avauslauseen jälkeen edes tyrkyttänyt enää. Ne olivat mukavia puheluita ne, tappouhkausten ja huorittelujen lomassa. Käyttäytykää ihmiset, puhelinmyyjät yrittävät tienata hikisiä roposia elääkseen, ettekä te siihen kuole jos sanotte nätisti kiitos ei ja suljette luurin. -
-
Kyllä minä aina sanon että ei kiitos ei tarvitse (koska en todellakaan halua sitä lehteä jonka olen aiemmin peruuttanut SYYSTÄ), mutta on niitä todella törkeitä puhelinmyyjiäkin. Eräälle tytölle sanoin tässä männä viikolla että ei kiitos en tarvitse nyt Gloriaa, niin hän ei sanonut mitään, löi vaan luurin korvaan. Että ei se ole aina kiinni siitä puhelun vastaajasta vaan myös soittajassa on vikaa. Eikä tämä oikeastaan pohjimmiltaan ole kummankaan syy vaan syyllinen on se imbesilli joka on keksinyt puhelinmyynnin. Ei tuollaista markkinointimuotoa ihmiskunta tarvitse.
-
olafi: Voin selittää. Siksi että te kusetatte minkä kerkeätte. Kuten viestsistäsi kävi ilmi, myynti on kaikkein tärkeintä. Eli laitatte tuotteen tulemaan, vaikka siitä on kieltäydytty. Peruutus ei onnistu koska ei ole yhteystietoja mihinkä soittaa ja peruttaa tilaus, jota ei ole edes tehnyt. 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin.
Ei siivoojaksikaan enää nykyään niin vain mennä! Voi luoja taas näitä kommentteja. -
"Muistatko kun osallistuit silloin vuonna nakki ja muna tällaiseen ja tällaiseen kilpailuun?" Todennäköisesti en muista ja mitä se sinulle kuuluu.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? (snip) Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Koska puhelinmyynti on suuri huijaus ja hiton ärsyttävää. Lainaan kuitenkin tätä koska olen itsekin sitä tehnyt koska oli kerta kaikkiaan nälkä -paluumuuttajat eivät saa mitään tukia joten ei siis ollut kyse paremmasta ruoasta, vaan ihan siitä ettei edes puuroon ollut varaa. Ei ole kyse mistään asiakaspalvelusta, asiakasriivaamisesta paremminkin, siksi en sitä kestänytkään kuin muutaman viikon, kun en ole luonteeltani epärehellinen. Mutta pitäisi muistaa että syypäät ovat sen systeemin pyörittäjät ja varsinkin yhtiöt jotka moista palvelua ostavat -se teini joka soittaa olisi luultavimmin mieluiten missä tahansa muualla. Heille ei kannata huutaa, "ei, ja yritä etsiä parempi duuni, myötätunnot" on parempi. -
"Etsi parempi duuni" on muuten hyvä sanoa sellaiselle joka on sitä hetken etsinyt ja sitten TE-toimisto sanoo että hae tuonne. Jos et hae niin karenssi. Jos irtisanoudut niin karenssi. Jos sut potkitaan pihalle tahallisen tunaroinnin takia niin karenssi. Ja siinä sitten mietit että kuinka paljon pitää kusettaa ihmisiä että saa edes sen verran tuloja ettei töissä käyminen ole tuo pelkästään menoja. (Juu, suurin osa TE-toimiston väestä ymmärtää mitä paskaa nämä työpaikat on, mutta se ei auta jos omalle kohdalle sattuu se kusipää)
-
olafi: 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin.
Itse vihaan siivoojia. Menisit lääkärin hommiin, voisit olla ylpeä itsestäsi. *kappa* -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Luin kauhistuneena saamiasi kommentteja. "Mene töihin", "tee jotain hyödyllistä", "alinta pohjasakkaa"... Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa. Huomaa kyllä että teillä ei tosiaankaan ole käytöstapoja ja varmaan olette tökeröitä siellä kaupan kassallakin. Ensinnäkin, niitä töitä ei välttämättä saa muualta. Puhelinmyynti on työtä siinä missä esimerkiksi se kassahenkilönä toimiminen. Puhelinmyynti on laillista ja siitä maksetaan palkkaa. Se on työtä. Opiskelija voi sen ansiosta syödä ehkä kerran viikossa jopa appelsiinin ainaisten nuudeleiden sijaan. Toiseksi, puhelinmyynti on asiakaspalvelua. Siinä töitä tekevä henkilö yrittää kommunikoida toisen ihmisen (joka ei ole kyseisessä puljussa töissä) kanssa. Käsittääkseni kaikki työt, jossa näin tehdään, on asiakaspalvelua. Kolmanneksi, se ei ole (yleensä) myyjien vika, jos teitä yritetään kusettaa tai kusetetaan. Turhaa te niille viattomille nuorille kiroilette, se ei auta mitään, korkeintaan tekee teistä paskempia ihmisiä. Estäkää tällaiset numerot tai hommatkaa salainen numero jos hermot ei kestä. Ottakaa yhteyttä näihin puljuihin ja kommentoikaa niiden toimintaa niille, jotka siitä oikeasti päättävät. Ja ei, en ole koskaan ollut puhelinmyyjänä. Olen ärsyyntynyt näistä soitoista, mutta en ole raivonnut yhdellekään puhelinmyyjälle, koska minulle opetettiin lapsena käytöstapoja. Menkää te vihaiset minäminäminäminunelämäänihäiritään-ihmiset peilin eteen ja yrittäkää kuvitella itsenne hetkeksi sellaisten ihmisten asemaan, joilla rahat ovat tiukilla eikä "oikeita töitä" irtoa edes itkemällä (esimerkiksi siksi että työkokemusta ei ole riittävästi eikä sitä saa kun ei oikein töitäkään saa juuri tästä syystä). Säälisittekö edes itseänne? -
Oi ironiaa: Ei siivoojaksikaan enää nykyään niin vain mennä! Voi luoja taas näitä kommentteja.
Niimpä! Ainakaan täällä Oulussa en edes PÄÄSE siivoamaan. Yritä sitten opiskelijana tehdä jotain töitä, kun ei ole suhteita. Yhteen puhelinmyyntifirmaan pääsin, mutta työ oli todella ahdistavaa. Musiikki soi liian isolla niin että piti huutaa ja asiakkaan olivat töykeitä. Palkkaakaan ei kuulunut. Kello juoksi nokan edessä ja laski "toimettomia" sekunteja, vessassa ei saanut käydä. Osaapa nyt varoa ainakin sitä hommaa. -
olafi: Voin selittää. Siksi että te kusetatte minkä kerkeätte. Kuten viestsistäsi kävi ilmi, myynti on kaikkein tärkeintä. Eli laitatte tuotteen tulemaan, vaikka siitä on kieltäydytty. Peruutus ei onnistu koska ei ole yhteystietoja mihinkä soittaa ja peruttaa tilaus, jota ei ole edes tehnyt. 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin.
99% ajasta puhelinmyyjä itse ei voi edes vaikuttaa siihen, mitä sanoo, vaan myyntipuheeseen on valmis käsikirjoitus. Tää "alin pohjasakka" tekee muutenkin jo töitä usein pelkällä provisiopalkalla ja puhelut lisäksi nauhoitetaan (tää muuten tiedoksi myös niille ketkä huutaa takaisin kurkku suorana), jolloin liian alistuva myyjä joutuu kuuntelemaan omia puheluitaan samalla kun pomo tivaa mikä meni vikaan. Olen itse ollut pari vuotta sitten puhelinmyyjänä, koska muutakaan ei ollut 15-vuotiaalle tarjolla. Työ on valmiiksi jo täyttä paskaa, te voitte käytöksellänne myös tehdä siitä vähemmän hirveää. -
Oman kokemuksen jälkeen olen ystävällinen niille ärsyttävillekin myyjille. Mistä sitä tietää millainen työympäristö siellä on. T: 2kk ois töitä pitänyt tehdä, että saa pohjapalkankin eikä vain provikkaa. Viikon olin.
-
-
Mulle soitti vähän aikaa sitten puhelinmyyjä ihan samalla taktiikalla. "5000 euron lahjakorttia et tällä kertaa voittanut, mutta sulla on mahdollisuus päästä ilmaiseksi Tallinnaan kaverin kanssa!" Kuuntelin kaiken, mitä myyjä höpötti, mutta kun tajusin, että kyse on lehtitilauksesta, yritin kohteliaasti lopettaa puhelua kieltäytymällä. Sanoin monta kertaa, että ei kiitos tällä kertaa, mutta myyjä vaan jatkoi: "Maija, laitetaan sulle tämä tilaus nyt tulemaan. Maija, pistetään tämä lehti nyt tilaukseen niin pääset sinne risteilylle". Tuli sellainen olo, että se myyjä voisi oikeasti laittaa sen tilauksen mun nimissä vaikka kieltäydyin! Lopulta myyjä löi mulle luurin korvaan, eikä mitään lehtiä ole onneksi tullut. Olisin vieläpä oikeasti voinut tilata sen lehden, ei ollut kallis tilaus ja lehti vaikutti kiinnostavalta, lisäksi ilmainen Tallinnan-matka kaupan päälle, mutta ärsytti tuollainen kiero huijaaminen kaiken maailman palkinnoilla, joten en kiusallanikaan tilannut. Varsinkaan kun myyjä oli niin hyökkäävä ja rasittava. Tuo jatkuva etunimellä puhuttelu on lisäksi todella raivostuttavaa ja ahdistavaa. Mä en usko että niitä vuoden bensoja tai tuhansien eurojen matkalahjakortteja on edes olemassa. Sanokaa jos tiedätte yhdenkin ihmisen, joka oikeasti olisi voittanut tuollaisesta arvonnasta jotain.
-
Ja tiedän, että työtään sekin puhelinmyyjä teki, ja luultavasti ohjeiden mukaan - mutta huh huh, en voi hyväksyä tuollaista pakolla tuputtamista enkä tuollaisiin aggressiivisiin myyntitapoihin kouluttavia yrityksiä aio tukea millään tavalla.
-
Local Hero: No olipa taas fiksua.
Puhelinmyyjälle ei tarvitse sanoa mitään. Voi ihan vain katkaista puhelun. MItä tulee kyseisen toimialan tarpeellisuuteen maailmassa, sitä liioitellaan vahvasti. Ihminen osaa tilata lehdet, ostaa sukat ja alkkarit, lisäravinteet ja mömmöt ihan oma-aloitteisestikin ilman että jonkun tarvitsee tunkeutua iholle (korvaan) asti tyrkyttämään. Robinson-rekisteri p. 0600 13404 ma-pe klo 8-18 (puhelun hinta 0,39 €/min+pvm, jonotus on maksuton). Soita siitä liittymästä, johon haluat kieltää markkinointipuhelut. -
Itsehän lyön näille aina luurin korvaan, soittelu ei muuten samasta numerosta lopu!
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Koska puhelinmyyjä tunkee liian lähelle väärään aikaan. On säälittävää, ettei sinulle kelvannut jokin säädyllinen työ, vaikkapa siivoaminen. -
E: Oman kokemuksen jälkeen olen ystävällinen niille ärsyttävillekin myyjille. Mistä sitä tietää millainen työympäristö siellä on. T: 2kk ois töitä pitänyt tehdä, että saa pohjapalkankin eikä vain provikkaa. Viikon olin.
Sääli on sairautta. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Kehtaatkin myöntää olleesi puhelinmyyjä. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Oliko tämä se huijauskeissi, jossa puhelimitse jaeltiin "ilmaisia" partateriä, joista tosin lasku tuli perässä? Ei ihme jos ihmiset on vähän vittuuntuneet. -
Näitä kommentteja lukiessa pakko taas pyörittää päätä epäuskoisesti. Puhelinmyyntiä ei varmaan oikein kukaan tee mielellään, se on aika selvä. Harva oikeasti tykkää ihmisten häiritsemisestä. Jos se kuitenkin häiritsee niin paljon, että on pakko olla myyjille jo lähtökohtaisesti törkeitä, suosittelen puhelinmarkkinointikieltoa. Suurin osa puhelinmyyntifirmoista tottelee ns. Robinson-kieltoa, jonka saa soittamalla automaattiin, kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Yksi iso firma ei ole siinä mukana, jotka olivatkin niitä aggressiivisimpia soittelijoita (käpy paloi siinä vaiheessa kun soitettiin 6 kertaa kahen viikon sisällä, vaikka joka kerta kielsin soittamasta uudestaan.) Senkin sai loppumaan soittamalla itse sen lafkan aspaan, jossa ystävällinen henkilö laittoi mut no-call listalle. Eipä oo sen jälkeen soittoja tullut. Eli kaks kertaa puhelin käteen, eikä tarvii kenenkään aikaa tai hermoja tuhlata enempää. Yksinkertaista.
-
J: Oliko tämä se huijauskeissi, jossa puhelimitse jaeltiin “ilmaisia” partateriä, joista tosin lasku tuli perässä? Ei ihme jos ihmiset on vähän vittuuntuneet.
Ja lisäys vielä, puhelinmyyjän kanssa ei riitä että sanoo "kiitos, mutta ei kiitos", kun sieltä alkaa aggressiivinen tuputus. Joidenkin kohdalla puhelua ei ole voinut lopettaa muuten kuin näppäämällä luuri korvaan, koska toinen ei käsitä sanaa "en ole tilaamassa mitään". Ja henkilökohtaisesti inhoan sitä tyyliä, joka tuntuu olevan se yleisin tapa nykyään; "Meillä on tällainen Haista-Paska -lehti nyt vuoden kiinteällä sopimuksella, josta sun tarttee maksaa vain yksitoista ja puoli kuukautta, eli on liki ilmanen! Mä laitan sulle hei tulemaan tän tilauksen". Ja äkkiä saa huutaa väliin, että et varmaan laita... -
-
Hei kaikki puhelinmyyjät. Minä olen tasan kahdesti erehtynyt haistattelemaan tälläiselle kaupparatsulle, tai ainakin kiroilemaan. En tokikaan ole ylpeä tapauksista, mutta kerrotaanpa vähän taustoja. Ensimmäisellä kerralla olin Nottinghamin rautatieasemalla etsimässä oikeaa laituria kun puhelinmyyjä soitti ja kaupusteli "halvempaa puhelinliittymää". Meni kuppi nurin, muutenkin kiire että siinä olisi intressiä kuulla mitään kaupustelua, saati ulkomaanreissulla. Toisella kerralla olin menossa juuri inssiin ja selostin tämän heti puhelun alussa että nyt olisi hiukan tärkeämpää tekemistä. Kaupparatsu viittasi tälle vain kintaalla ja multa paloi hihat alta aikayksikön, annoin tulla tuutin täydeltä että en tule ikinä ostamaan heiltä yhtään mitään ja löin luurin korvaan. Tappouhkauksia ja henkilökohtaisuuksia en näissäkään tilanteissa ladellut (mikä ei toki tee varsinkaan ensimmäistä tapausta oikeutetuksi). Sitten niihin muihin tapauksiin. "Paras" oli, kun minulle kaupattiin sitkeästi Olivia-lehteä. Kieltäydyin monta kertaa sanoen että tuossa lehdessä ei ole minua kiinnostavia aihepiirejä, mutta myyjä vaan möi: siinä oli kuulemma jokaiselle naiselle jotain. On muotia, meikkejä, on sitä ja tätä. No ei ole minulle. Myyjä kysyi, että mistä aiheista pidän ja sanoin että musiikista - no sittenhän se ilostui että on uusimmat levyarvostelut (juu, minua ei todellakaan kiinnosta minkälainen levy joltain Rihannalta on tullut). Ja jälleen sanoin että siinä lehdessä ei ole mitään minulle. Kysyi sitten vielä kerran, että mistä pidän, niin vastasin että "Afrikan eläimistä ja karvaisista miehistä". Se löi luurin korvaan. Luuli että vittuilin (karvaisilla miehillä tarkoitin kasarirokkareita, tämäkin olisi ehkä selvinnyt jos olisin saanut selittää). En tule ikinä ostamaan ensimmäistäkään Olivialehden numeroa. Sitten on näitä joista kuulee että se pakollinen litania luetaan ilman taukoja suoraan paperista, siihen väliin on vähän vaikea sanoa että älä jatka suotta eteenpäin, en osta. Viimeisin tapaus oli, kun olin saanut työsuhde-etuna lahjalehden vuosikerran. Tämä etu meiltä aikoinaan sitten loppui, mutta sen jälkeen onkin alkanut puhelinhäiriköinti. Kärsivällisesti olen selittänyt kerta toisensa jälkeen tilanteen, että en aio tilata tuota lehteä. Häiriköinti jatkui. Aloin kehoittamaan yhteydenottoa työnantajalleni, toisinaan aloin selostamaan ihan konkreettisesti taloustilannettani, joskus kerrottuani tiukasta rahatilanteesta tarjottiin sitten vaihtoehtoista lehteä - joka oli vielä kalliimpi (logiikka!?!), ja sitten sain vihdoin ymmärrystä sen verran että myyjä lupasi poistaa tietoni heidän asiakasrekisteristään. No, tämä jälkeen on tullut vielä kaksi puhelua, jonka jälkeen lähetinkin sitten jollekin lafkan hallinnon tädille (kun en asiakaspalvelu-mailia löytänyt mistään) pitkän ja tiukan palautteen aiheesta, että onko heillä yleensäkin tapana ahdistella lahjalehtien saajia ja millä logiikalla muutenkaan tuhlaavat resursseja ihmisiin jotka kieltäytyvät aina tilaamasta sitä lehteä vaikka minullekin on soiteltu sen kymmenkunta kertaa. Sen lisäksi ihmettelin, että miten voi olla tälläinen peruslehti olla sitä tasoa ettei sitä voi asiakas itse halutessaan tilata vaan sitä pitää pakkotuputtaa, jos minä sen haluan niin osaan ihan oma-aloitteisesti tilata sen, ymmärtäisin jos heillä olisi tarjota jotain spesiaalia. En jää pidättämään hengitystä, että mitään edistystä tapahtuisi.
-
Expuhelinmyyjä: Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, Voisiko joku selittää, miksi?
Lähdetään nyt siitä, että puhelinmyynti ei ole asiakaspalvelua, vaan myyntiä. Palvelua se on sitten siinä vaiheessa, kun asiakas soittaa sinne palveluun ja saa palvelua. Ei kaupan kassakaan tule kesken työpäivää koputtamaan olalle ja ala myymään jotain tampooneja ja maitoa. Siinä se ero. Voisikin joskus kyllä pyytää tuollaisen puhelinmyyjän puhelinnumeron ihan vaan siksi, että niillä tuppaa niitä tarjouksia olemaan. Soittaa sitten ku on taas aikaa ja kiinnostusta lukea jotain :D -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? :/
Minä olen miettinyt aivan samaa, ja olen pahoillani siitä, miten negatiivisesti kommenttisi otettiin taas täälläkin vastaan. En ole tainnut nähdä mitään muuta aihetta, jolle olisi yhtä aggressiivisen negatiivinen vastaanotto melkein kaikkialla. Tämä on minusta todella surullista siitä syystä, että puhelinmyyjät ovat ihmisiä, usein vieläpä nuoria ihmisiä ensimmäisessä työpaikassaan. Ja nyt te kaikki, jotka alatte vääntää siitä, että eivätkä ole, vaan Saatanan kätyreitä jotka pitäisi kiduttaa kuoliaiksi: katsokaa ihan oikeasti peiliin ja miettikää hetki, minkälainen ihminen oikein sanoo tuollaisia asioita pahimmillaan alaikäisistä nuorista, jotka ovat vain halunneet saada työpaikan. Itsekin lähetin nuorempana hakemuksen puhelinmyyjäksi (muistaakseni 37 muun työhakemuksen ohella), koska minä tarvitsin rahaa ruokaan. Ei tärpännyt, mutta miten onnellinen olisinkaan silloin ollut edes pienistä kuukausituloista. Olisin voinut ostaa opiskelijakämppääni esim. pyyhkeen, johon kuivata itseni suihkun jälkeen, tai pienellä säästämisella jopa oikean, kunnollisen laskimen, josta olisi ollut apua luonnontieteitten opiskelulleni jo lukion ensimmäisinä vuosina. On helppo käskeä toista ihmistä menemään "oikeisiin töihin" jos ei itsellä ole hajuakaan siitä, miten vaikeaa edes yhden työpaikan saaminen voi olla. Minäkin olin autoton, kortiton, liikuntarajoitteinen ja asuin syrjässä, se karsi monet työpaikkamahdollisuudet aivan saavuttamattomiini. Ehkä joku on vain epäonninen ja jää aina kakkossijalle, ehkä joku ei vain osaa kirjoittaa houkuttelevaa työhakemusta, ehkä jollakulla ei ole tarpeeksi tietynlainen CV, mikään näistä ei ole ihmisen omaa syytä. Työhakemuksen kirjoittamista nyt voi vielä harjoitella, mutta hajoittelullakin pääsee tässä asiassa vain vähän pitemmälle. Ymmärrän, että puhelinmyynti voi olla jonkun mielestä hieman ärsyttävää, varsinkin jos puhelin sattuu soimaan huonolla hetkellä, mutta en ymmärrä, miten jotkut sanovat sen olevan kidutusta ja viattomien ihmisten vainoamista. Minulle puhelinmyyjät soittavat varmasti aivan yhtä usein kuin kenelle tahansa muullekin, eikä minulla ole mielestäni kertaakaan kehkeytynyt asiasta ongelmaa. Uskon tämän johtuvan siitä, että vastaan puhelimeen kohteliaasti, kuuntelen muutaman virkkeen mittaisen tarjouskuvauksen, sanon totuudenmukaisesti "nyt on vähän huono hetki", "ei ole ihan minun juttuni" tai "kuulostaa kivalta, mutta nyt ei rahat veny", sitten kieltäydyn kohteliaasti vielä toisenkin kerran mikäli myyjä vielä varmistaa, pysynkö kannassani ja lopuksi toivotan hyvää päivänjatkoa sekä onnea tuleviin myynteihin. Muutaman kerran on tullut vastaan niin innokas myyjä, että on ollut vaikea saada suunvuoroa, ja niissä tilanteissa minulla on aina toiminut, kun sanon "anteeksi, että keskeytän, mutta minulla on täällä omat kiireeni ja tiedän, että sinunkin pitää saada työsi tehtyä, joten säästän nyt meiltä molemmilta aikaa ja sanon jo heti alkuun, että en nyt voi/halua ostaa tätä tuotetta". Jos tällainenkaan lähestyminen ei jotakuta auta ja puhelinmyyjät tuntuvat edelleen inkvisiittoreilta, niin sitten voisi kenties harkita jonkinlaista markkinointiestoa tai puhelinnumeron vaihtamista ja uuden numeron turhan jakelun välttämistä. Ja jos nyt juuri sinä olet niin epäonnekas, että sinulle sattuu puhelinmyyjistä kohdallesi aina ne PAHAT, ILKEÄT ja TYHMÄT yksilöt, markkinointiestosi eivät KOSKAAN toimi, et voi hankkia uutta numeroa työ- tai sosiaalisyistä ja joku vakoilija KUITENKIN vuotaisi sinun numerosi myyntilistoille, niin kuules tätä: lakkaa vinkumasta. Tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi ongelmia, ja vaikka sinulla onkin oikeus pahoittaa mielesi siitä, että sinun pieni ongelmasi pilaa kaksi minuuttia sinun päivästäsi, sinulla EI ole oikeutta aiheuttaa lisää ongelmia sillä, että tahallasi pilaat toisen, viattoman ihmisen päivän huutamalla, haukkumalla, uhkaamalla ja kiukuttelemalla hänelle. Muistutan, että tämä ihminen on edelleen vain ihminen, joka yrittää tehdä sitä työtä, minkä on sattunut saamaan, ja että hän saattaa edelleenkin olla alaikäinen ensimmäisessä työpaikassaan. Ja jos nyt edelleen juuri sinä olet niin erityisessä asemassa, että äskeinen kappale ei koske sinua, kun ne puhelinmyyjät aivan järjestäytyneesti kiusaavat JUURI SINUA ja sinulla on oikeus huutaa koska sinä sinä sinä sinä olet tärkein ja sinun elämäsi on pilalla kun sinulle tarjottiin Gloriaa ja Kotiliettä ja tyhmiä ihmisiä pitäisi muutenkin lailla kieltää hakemasta mitään töitä missä joutuu tekemisiin ihmisten kanssa jos he kerran eivät tykkää siitä että sinä osoitat vihaasi heitä kohtaan koska onhan se tietysti heille helpompi päästä yli sinun haukuistasi kuin mitä sinulle olisi käyttäytyä kuin aikuinen ja olla haukkumatta heitä ja... niin ehkäpä sinä sitten olet ansainnut tulla puhelinmyyjien kiduttamaksi. -
Asennevamma: Luin kauhistuneena saamiasi kommentteja. “Mene töihin”, “tee jotain hyödyllistä”, “alinta pohjasakkaa”… Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa. Huomaa kyllä että teillä ei tosiaankaan ole käytöstapoja...
Vaikka puhutkin asiaa, ettei puhelinmyyjiä kohtaan tarvitse olla persereikä, niin ei tuossa itse mokassa kyllä kohdeltu myyjää millään tavalla epäinhmillisesti tai epäkunnioittavasti. Outi aloitti jargoninsa nostamalla ensin asiakkaan pilviin ja sen jälkeen antoi avaria. Jos minä pakosta joutuisin samalla tavalla kohtelemaan asiakkaitani, niin rehellinen "Minä oikeasti vihaan sinua" olisi parasta mitä toivoisin kuulevani. Myyjä ja hänen edustamansa myyntilafka ansaitsee juuri niin huonoa palautetta kuin miten ne käyttäytyy asiakkaitaan kohtaan. Nyt puhun vain mokassa käydystä dialogista. Muuten ihmiset voisivat ottaa enemmän muita huomioon. -
olafi: Voin selittää. Siksi että te kusetatte minkä kerkeätte. Kuten viestsistäsi kävi ilmi, myynti on kaikkein tärkeintä. Eli laitatte tuotteen tulemaan, vaikka siitä on kieltäydytty. Peruutus ei onnistu koska ei ole yhteystietoja mihinkä soittaa ja peruttaa tilaus, jota ei ole edes tehnyt. 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin.
Puhelinmyyjistä suuri osa on/oli opiskelijoita, joille se homma oli vaan väliaikaista. Veikkaan että suurin osa on ns. paremmissa hommissa kuin sinä, joka kuvittelet olevasi siinä asemassa että voit kutsua muita pohjasakaksi! Btw, jos meinaa mihinkään isompaan taloon mennä joskus myyntipäälliköksi (B2B-kaupan pariin), työantaja katsoo aina onko puhelinmyyntitaustaa. Sitä arvostetaan siellä. -
Hienoa kommentointia kaikin tavoin ilmeisesti paremmilta ihmisiltä. Se, että joku tekee ärsyttävää työtä, oikeuttaa käyttäytymään häntä kohtaan kuin kusipää? Tottakai, kyllä sitten voi ylemmyydentunteessa jatkaa siinä oman työpisteen äärellä runkkaamista. Puhelinmyynti ole helppoa hommaa ja teidän kaltaiset mulkvistit tekevät jokaisesta puhelimeen tarttumisesta aina hirveämpää. Miettikää hetken muitakin kuin itseänne. Ei luultavasti ole työntekijän vika, jos alalla toimivat toimijat ovat pikkuhiljaa nakertaneet kaiken uskottavuuden? Olen ollut eri tavoilla mukana puhelinmyyntibisneksessä sen kultaiselta 90-luvulta asti. Haluan myös kertoa, ettei jokainen puhelinmyyntiä tekevä firma ole kusettava rahanpesijä. Saattaa tulla joillekin yllätyksenä. Nostan hattua jokaiselle, joka jaksaa tehdä puhelinmyyntiä nykyään. Ei ole helppo tie, mutta voin vannoa, että saatte melko kovan myyntikoulun, mikäli haluatte uraanne jatkaa myöhemmin myynnin parissa. Useassa koulutuksessa olen tuleville kenttämyyjille sanonut, että melkein haluaisin pakolliseksi osaksi koulutusta pienen pätkän puhelinmyyntiä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia yhdenkään puhelinmyyjän kanssa, edes niiden huonojen. Olkaa itse jämäkkiä ja kohteliaita vastauksissanne. "Ei kiitos, en tarvitse tätä tuotetta, hyvää päivänjatkoa."
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Okei, tiedän että olen säälittävä, mutta en vastaa enää puheluihin, jos en tiedä soittajaa tai odota puhelua. Puhelinmyyjät ja muut pakkokaupustelijat ovat ahdistavia ja koen puhelinmyynnin suorastaan kotirauhan rikkomisena. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Koska ei kiinnosta tuhlata aikaansa vastaamalla puhelimeen täysin turhaan kun ei kiinnosta yhtään mikään mitä siellä kaupiteltaisiin! Olen kykeneväinen tutkimaan itse mitä tahdon ostaa, sitä ei tarvitse tulla tyrkyttämään missään. -
J: Ja lisäys vielä, puhelinmyyjän kanssa ei riitä että sanoo “kiitos, mutta ei kiitos”, kun sieltä alkaa aggressiivinen tuputus. Joidenkin kohdalla puhelua ei ole voinut lopettaa muuten kuin näppäämällä luuri korvaan, koska toinen ei käsitä sanaa “en ole tilaamassa mitään”. Ja henkilökohtaisesti inhoan sitä tyyliä, joka tuntuu olevan se yleisin tapa nykyään; “Meillä on tällainen Haista-Paska -lehti nyt vuoden kiinteällä sopimuksella, josta sun tarttee maksaa vain yksitoista ja puoli kuukautta, eli on liki ilmanen! Mä laitan sulle hei tulemaan tän tilauksen”. Ja äkkiä saa huutaa väliin, että et varmaan laita…
Mä olin työttömänä tossa kymmenisen vuotta sitten ja tuli jo yksi lehti ja oli muitakin menoja tämän lisäksi joita ilman olisin mieluusti ollut. Puhelinmyyjän mielestä tähän tarvi ehdottomasti vielä muutaman kympin menoerän per kuukausi koska eihän se nyt missään tunnu. Joopa joo. Ja asiakaspalvelua ei ole se että soitellaan ja koitetaan myydä jotakin, miten kukaan edes voi kuvitella noin :D -
Pistää vihaks näiden kommenttien lukeminen. Ei, puhelinmyyjä ei varmaankaan ole kenenkään unelmaduuni, itsellekin oli vihoviimeinen paikka kun yritin edes jotenkin saada opiskelun ohessa pientä tienestiä. Itse tein koulun jälkeen useana iltana viikossa noin 4 tunnin työpätkän, palkka oli huimat 90 euroa/kk. Nopeasti laskettuna tuntipalkka pyöri 3 euron paikkeilla. Yksikään meistä ei myöskään päättänyt, että nyt kusetetaan asiakasta. Spiikki oli valmiiksi tehty, ja sitä noudatettiin jossei halunnut saada potkuja. Toiseksi, jos asiakkaan ensimmäisen ''ei''-sanan kohdalla toivotit hyvät päivänjatkot ja lopetit puhelun, oli pomo vahtimassa vieressä seuraavien soittojen ajan ettei vain luovuttaisi liian aikaisiin. Itse lopetin työn kahdesta syystä. Palkka oli yksi, moraali toinen. En halunnut työkseni huijata ihmisiä. Silti myötätunto ja ymmärrys kaikille jotka kyseistä duunia tekevät, kaikilla ei ole muita vaihtoehtoja. Itse pärjäsin onneksi juuri ja juuri opiskelujeni ajan, vaikken muuta työtä saanutkaan.
-
Muutama vinkki asialliseen kieltäytymiseen. "En tarvitse","ei ole aikaa lukea","ei kiinnosta aihe" yms. eivät ole suoria kieltäytymisiä ja noihin on helppo myyjän heittää vastapalloa. Sano "en halua", that's it, tuohon ei periaatteessa voi perustella mitään hyvää vastausta. Itse olen jo jonkin aikaa käyttänyt aivan loistavaa kikkaa jonka jaan teille. Naurahda kun myyjä esittelee itsensä ja mistä soittaa. Kysy missä kyseisen firman toimipisteessä hän on töissä. Kerro myyväsi samaa tuotetta toisessa kaupungissa. Myyjä hämmentyy ja voit kysäistä onko mennyt hyvin, itselläsi oli vähän huonot pari päivää ja ketuttaa. Eroatte ystävinä.
-
Itsekin tein puhelinmyyntiä - viikon. Enkä siltikään tunne sympatiaa puhelinmyyjiä kohtaan. Just se pakkomyynti ärsyttää. Ja se ku huijataan höperöitä vanhuksia (mullakin mummu saatiin tilaamaan ties mitä lehtiä, kun huomattiin että puhelimen päässä on sinisilmäinen höperö mummeli). Ja kun EI on EI. Aina. Oli sitten kyse seksuaalisesta ahdistelusta tai puhelinmyynnistä.
-
Asennevamma: Luin kauhistuneena saamiasi kommentteja. “Mene töihin”, “tee jotain hyödyllistä”, “alinta pohjasakkaa”… Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa. Huomaa kyllä että teillä ei tosiaankaan ole käytöstapoja ja varmaan olette tökeröitä siellä kaupan kassallakin. Ensinnäkin, niitä töitä ei välttämättä saa muualta. Puhelinmyynti on työtä siinä missä esimerkiksi se kassahenkilönä toimiminen. Puhelinmyynti on laillista ja siitä maksetaan palkkaa. Se on työtä. Opiskelija voi sen ansiosta syödä ehkä kerran viikossa jopa appelsiinin ainaisten nuudeleiden sijaan. Toiseksi, puhelinmyynti on asiakaspalvelua. Siinä töitä tekevä henkilö yrittää kommunikoida toisen ihmisen (joka ei ole kyseisessä puljussa töissä) kanssa. Käsittääkseni kaikki työt, jossa näin tehdään, on asiakaspalvelua. Kolmanneksi, se ei ole (yleensä) myyjien vika, jos teitä yritetään kusettaa tai kusetetaan. Turhaa te niille viattomille nuorille kiroilette, se ei auta mitään, korkeintaan tekee teistä paskempia ihmisiä. Estäkää tällaiset numerot tai hommatkaa salainen numero jos hermot ei kestä. Ottakaa yhteyttä näihin puljuihin ja kommentoikaa niiden toimintaa niille, jotka siitä oikeasti päättävät. Ja ei, en ole koskaan ollut puhelinmyyjänä. Olen ärsyyntynyt näistä soitoista, mutta en ole raivonnut yhdellekään puhelinmyyjälle, koska minulle opetettiin lapsena käytöstapoja. Menkää te vihaiset minäminäminäminunelämäänihäiritään-ihmiset peilin eteen ja yrittäkää kuvitella itsenne hetkeksi sellaisten ihmisten asemaan, joilla rahat ovat tiukilla eikä “oikeita töitä” irtoa edes itkemällä (esimerkiksi siksi että työkokemusta ei ole riittävästi eikä sitä saa kun ei oikein töitäkään saa juuri tästä syystä). Säälisittekö edes itseänne?
Mä tein kerran huimat 2 tuntia puhelinmyyntityötä. Opiskelujen ohelle koitin alottaa. Luvattiin tuntipalkka, mutta sen 2 tunnin aikana tajusin todellisuuden. Minun olisi itse pitänyt maksaa palkkani. Palkkatoive oli silmän lumetta, ei palkkaa, ei tuloja, ellet saa yhtäkään kuppasta lehteä myytyä. Minulla ei opiskelijana ollut todellakaan varaa siihen, että maksaisin 30 euroa siitä, että menisin pelaamaan puhelinrulettia, ilman että saisin VARMAA tuloa. Onneksi sain purettua työsopimuksen. Olin silloin 16, joten ei ollut kokemusta hirveästi asioista, mutta sen verran älliä, etten jäänyt työhön, josta ei saisi mitään peruspalkkaa. Yleensä sanon soittelijoille ystävällisesti ei kiitos, koska minutkin on kasvatettu. Erään kerran suutuin todella pahasti myyjälle. Syy: Yhden ainoan viikon sisällä, samasta yrityksestä soitettiin saman lehden tilaamisesta neljättä kertaa ja silloin minä sanoin: "En tilaa ja te perkele lopetatte sen soittelun. Neljä kertaa tällä viikolla ootte soittanut." Vaikka henkilö oli eri, niin raivoni oli oikeutettu, koska tuo meni mielestäni jo ko yrityksen puolelta selkeäksi kiusaamiseksi. -
Expuhelinmyyjä - ehkä suurin ero lähikaupan kassan ja puhelinmyyjän välillä on, että kassa ei ota itse yhteyttä asiakkaaseen, vaan asiakas menee kassalle maksamaan itse valitsemansa tuotteet. Puhelinmyyjä taas soittaa asiakkaalle ja toisinaan aika sinnikkäästikin ja laput korvilla tarjoaa tuotettaan eikä meinaa millään uskoa tai ymmärtää sanaparia "ei kiitos". Onneksi olen nykyään kohdannut sellaisiakin puhelinmyyjiä, jotka eivät puoliväkisin tuputa mitään, vaan malttavat kuunnella ja lopettaa myymisen, kun kerron, että en tällä kertaa ole kiinnostunut heidän tuotteistaan. Nämä "osallistuit kilpailuun ja et nyt ihan sitä pääpalkintoa voittanut, mutta" ovat kieltämättä olleet aika sinnikkäitä ja rasittavia. Heidän kanssaan olen pari kertaa haastellut perusteellisesti siitä, onko minun kuitenkin järkevämpää vain ostaa se risteily mahdollisesti halvemmalla kuin mitä saisin sen risteilyn kylkiäisenä, jos tilaisin sen lehden ennennäkemättömän edullisesti. Kun ei se lehti edes kiinnosta pätkän vertaa. Hyvin heidät on myymään koulutettu, mutta kuuntelupuolessa on vähän hiomista.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. - - - Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. - - - Voisiko joku selittää, miksi?
Lyhentelin vähän tuota lainaamaani tekstiä. Ensiksikään en hyväksy huonoa käytöstä missään tilanteessa, eli huutaminen/haukkuminen/muu vastaava on sivistymätöntä käytöstä. Puhelinmmyntiä tai esimerkiksi sähkösopimusten tyrkyttämistä asemilla tai kauppakeskuksissa ei voi verrata kaupassa käymiseen. Kauppaan jokainen menee itselleen parhaiten sopivana aikana ja hakemaan itselleen tarpeellisia tuotteita. Puhelinmyyjät ja muut tyrkyttäjät taas soittelevat/pysäyttelevät itselleen sopivana aikana ihmiselle/ihmisiä, joka ei ole heiltä palvelua halunnut tai pyytänyt. Leikitäänpä pieni ajatusleikki. Olen laittamassa ruokaa, kun yhtäkkiä ovikello soi. Vaikken ketään odotakaan, päätän kuitenkin mennä avaamaan, sillä mitäs jos jollakin on joku hätä tai muuten tärkeää asiaa. Oven avatessani tapahtuu seuraavaa: - No tässä on Leena lähikaupasta hei! Tulinko pahaan aikaan? - Juu itseasiassa kyllä, teen juuri ruokaa. - Ai teillä tehdään ruokaa! Loistavaa! Sitten minulla onkin sinulle hyviä uutisia! Saat tästä nyt nakkipaketin senttiä normaalia edullisemmin ja tämän jälkeen saat automaattisesti seuraavan kolmen kuukauden ajan joka kerran lähikaupassa käydessäsi samanlaisen nakkipaketin senttiä normaalihintaa edullisemmin! Joten eikös tehdä kaupat! - Ei kiitos, meillä ei kukaan pidä nakeista, joten menisi meillä aivan hukkaan. - Mutta ajatteles, jos teille tulee käymään joku, joka tykkääkin nakeista, sitten olisi tarjottavat valmiina! Ja kolmen kuukauden jälkeen tämä muuttuu sitten toistaiseksi voimassa olevaksi tilauksesi, ellet irtisano sitä ennen uuden laskutusjakson alkamista. Pannaanko nakkitilaus siis voimaan? - Ei kiitos, meillä kun ei kukaan tosiaan niitä syö, jos nyt sattuu tulemaan joku, joka ei syö muuta kuin nakkeja, voin tarvittaessa hakea sen nakkipaketin. - Mutta eihän tässä vielä kaikki, kun tilaat nyt, saat vielä kaupantekijäisiksi tällaisen perunasalaattirasian ensimmäisen nakkipaketin kaveriksi, tämän arvo on euron. Eiköhän tehdä paperit, niin pääsette tekin nauttimaan nakeista ja perunasalaatista! - Ei kiitos, meillä ei syödä niitä nakkeja, ja perunasalaatinkin teen mieluummin alusta alkaen itse, en oikein välitä noista valmissalaateista... -
olafi: Voin selittää. Siksi että te kusetatte minkä kerkeätte. Kuten viestsistäsi kävi ilmi, myynti on kaikkein tärkeintä. Eli laitatte tuotteen tulemaan, vaikka siitä on kieltäydytty. Peruutus ei onnistu koska ei ole yhteystietoja mihinkä soittaa ja peruttaa tilaus, jota ei ole edes tehnyt. 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin.
Ei hyvää päivää sinunkin kanssa. 16-17 vuotias murkku, joka hakee töitä koulun ohelle pääsee helpommin siihen puhelinmyyntiin kuin siivousalaan (monet siivousfirmat haluaa alan koulutuksen ja toivovat ajokorttia, sillä vaihtuvat työpisteet). Usko pois, kyllä ne monet hakee mitä tahansa muuta työtä ensisijaisesti kuin puhelinmyyntiä, mutta jos se on ainut josta nappaa niin imo pohjasakkaa on se, joka jättää ottamatta sitä sen takia kun ooämgee se on puhelintyötä. Niskotteletko itse työpaikallasi esimiehellesi siitä, että jokin homma ei kuulosta/vaikuta hyvältä omasta mielestäsi? Tuskin. Samalla tavalla ne nuoret siellä puhelinmyyntifirmoissa tekee mitä esimies käskee, vaikka ei luultavasti miellä toimintaperiaatteita hyväksi. Ah, ja oikeasti ne esimiehet kyttää selän takana ja pakottaa vänkää vastaan, vaikka et haluaisi tehdä sitä. Joko tulee potkut tai sitten teet mitä valmiiksi kirjoitetuissa skripteissä käsketään. Ja ihan oikeasti.. siis ihan oikeasti, kuinka vaikeaa on löydä vaikka luurin korvaan sen sijasta, että huoritellaan 15 vuotiaita tyttöjä? Suosittelen kaikella rakkaudella ottamaan sen pään pois persiistä. <3 puspus. -
Minulle soitti samanlainen tyyppi tovi sitten. Ilmeisesti oli ekaa päivää duunissa, sen verran selitti hitaasti ja änkyttäenm selvästi paperista lukien. "Olet osallistunut tähän arvontaan" Kerroin, että en kyllä ole. Tyyppi silti jatkoi, ja kertoi, että pääsen risteilylle. Olin vähän jopa innoissani ja siksi tuhlasin n. 10min kun kuuntelin hänen höpötystään risteilystä. Lopuksi, kun olin jo antamassa yhteystietojani hän kertoi, että pitäisi vain tehdä 6kk lehtitilaus, mutta se maksaa vain 3e/viikko. "pistetäänkö tulemaan?". Kysyin, että eikös se ole kuitenkin aika paljon rahaa eli ei risteily nyt ilmainen ole. :D "No siitä tulee 72 euroa, mutta voi maksaa osissa". :D Jäi risteily tekemättä ja lehti tilaamatta. Hohhoijaa! Ymmärrän, ettei tyly saa ikinä olla, mutta nyt teki mieli korvata "kiitos hei" muutamalla muulla sanalla. :D
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Suurin osa puhelinmyyjistä ei ymmärrä sitä ensimmäistä ja yleensä kohteliasta kieltäytymistä. Tämän jälkeen asiakas ehkä yrittää vedota kiireisiin (oli niitä sitten oikeasti tai ei), mutta sitäkään ei välttämättä uskota. Kun siinä on hokenut puhelun aikana useamman kerran, ettei kiinnosta ja myyjä vain ei tajua kaupan olevan menetetty, niin joillakin saattaa mennä hermot ja ärräpäät lennellä. Itse kieltäydyin neljä kertaa yhden puhelun aikana ostamasta Cosmon kestotilausta niin myyjä päätyi viimeiseen oljenkorteensa: "no osta edes sen takia, että saat tän hienon huivin!", Kyseessä oli siis tilaajalahja, jokin 20e arvoinen huivi. Tässä kohtaa vain repesin, totesin, että kannattaa opetella sanojen "ei, kiitos" merkitys ja suljin puhelimen. :D -
-
pupupuhelin: Koska puhelinmyynti ei ole millään tavalla asiakaspalvelua. Se on ihmisen häiriköintiä. Kukaan ei tykkää siitä, että hänet yritetään huijata ostamaan jotain. Yleensä ihmisillä on myös muuta tekemistä, mielenkiintoisempaa, tärkeämpää, mukavampaa kuin puhua teennäisen puhelinmyyjän kanssa. Kaupan kassa taas on asiakaspalvelija. Minä valitsin asioida kyseisessä liikkeessä. Minä valitsin saada juuri silloin kaupallista palvelua. Sääli ei tee toisten häoriköinnistä yhtään miellyttävämpää tai hyväksytympää. Kyllähän se rikollinenkin tekee hommia leipänsä eteen,mutta ei se tee siitä hyväksytttyä. Tosin minäkään en ymmärrä, miksi pitää huutaa ja olla törkeä yhtään kenellekään. Puhelinmyyjälle kieltäydyn kohteliaasti, mutta jos ei ekasta usko, sanon ei kiitos ja lyön luurin korvaan. Me jotkut kun tehdään niitä oikeita töitä, missä ei ole aikaa jaaritella turhanpäiväisyyksiä. Minulla kyllä on puhelinmarkkinointikielto, joka toimii melko hyvin. Ainoat, joka sitä ei kunnioita, ovat juuri nämä luontaisroskaa “ilmaiseksi” tyrkyttävät (maksat vain “postimaksut” 9,99 e).
faktaa on se, että puhelut tulee "väärään" aikaan, elikkä vastaat ja siellä on myyjä. kiitos fonecta, useasti näkee ennalta,ja osaa olla vastaamatta. mutta,täytyy sanoa,että omalle kohdalle ei ole sattunut juurikaan myyjää, joka ei kerrasta uskoisi että ei on ei. ainut jolle piti lyödä luuri korvaan oli vanhempi nainen,joka luki litaniaansa,vaikka toistin monesti kiitos ei. nuoret on mukavia, ja vaikka se tyttö siellä tarinaansa lukee, niin se alkaa hymyilyttämään vaan, kun tulee niin tunteella. usein vielä se muuttuu kevyeksi jutusteluks ja molemmat vaa naureskelee. tsemppiä vaa myyjille ;) -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
No et kyllä ikimaailmassa voi sanoa että kaupan kassalla ja puhelinmyynnissä tehdään samaa työtä! Kauppaan asiakas menee vapaaehtoisesti ja ostaa mitä haluaa, puhelinmyyjä soittaa ja tyrkyttää milloin mitäkin sontaa ja useimmat ei usko sitä "ei kiitos" vastausta. Ja joo joo, noissa firmoissa on sääntöjä että vasta kolmas "ei" uskotaan ja muuta vastaavaa. Lisäksi on näitä firmoja joille se kieltäytyminen ei merkkaa mitään. Kieltäytymisestä huolimatta saatetaan lähettää se turha lehti laskun kera. "Kiitos kun tilasit!" No enpä tilannut. Asiaa kun lähtee korjaamaan niin ovat niiiiiiin kauhean pahoillaan väärikäsityksestä. Hassua vaan että näitä "väärinkäsityksiä" sattui samalle firmalle aika paljon. Kun laskun saa joku sopivan höperö mummeli niin kyllä se sen kiltisti maksaa... Argh, ei mikään ihme että ihmisillä nousee verenpaineet kun puhelimen päässä tervehtii puhelinmyyjä. -
Mä aina yritänm pitää puhelimyyjät linjoilla mahdollisimman pitkää. esim. puhumulla tosi hitaasti tai keskustelemalla vaikka säästä. oma ennätys on varmaan jotain 25 minuuttia. lopuks sanon etten osta mitään ja luuri korvaan. Se on hauskaa tuhlata niitten mulkkujen työaikaa aivan turhaa. :D
-
Raino: Mä aina yritänm pitää puhelimyyjät linjoilla mahdollisimman pitkää. esim. puhumulla tosi hitaasti tai keskustelemalla vaikka säästä. oma ennätys on varmaan jotain 25 minuuttia. lopuks sanon etten osta mitään ja luuri korvaan. Se on hauskaa tuhlata niitten mulkkujen työaikaa aivan turhaa.
Mitäs duunia ite teet, jos sulla on aikaa tollaseen? Nostat sossusta tukea? ;) No käyhän se varmaan työstä sulle. -
Puhelinmyyjille voi kyllä tehdä monenlaista. Yrittää ostaa pilveä tai muita huumeita. Yrittää muuttaa se seksipuheluksi, "mitä sulla on päällä". Erityisen hyvä idea jos soittaja on samaa sukupuolta kun on itse. Jos on tylsä, voi vaan pyytää kertomaan lisää ja jättää puhelin johonkin. Eiköhän se vartissa lopeta. Tai voit päästää huokauksia ja huudahduksen, "laukesin just, muija otti tossa poskeen". Tämmöisen kanssa löysin: Kaveri: "Haloo" Myyjä: (Paperista luettua jorinaa lehdestä ja tarjouksesta, joka on tarjolla vain Teille) "... Lehden tekijöihin lukeutuu myös Ilkka Koivisto" Kaveri: "Mitä! Joko se Koivisto on päässyt vankilasta?" Myyjä: "Hmm. En tiedä. Onko Ilkka Koivisto ollut vankilassa? Mistä syystä?" Kaveri: "Se oli se Korkeasaaren eläinrääkkäysjupakka" Menipä myyjältä pasmat sekaisin. Kaverini oli puheissaan niin vakuuttava, että myyjä uskoi tarinan. Kauppoja ei tullut.'
-
Jos ei halua vastailla puhelinmyyjille, suosittelen hommaamaan telemarkkinointikiellon, ei maksa mitään. Tämän jälkeen soittoja ei enää tule kuin henkilöiltä, joille numerosi olet antanut.
-
Pirre: Jos ei halua vastailla puhelinmyyjille, suosittelen hommaamaan telemarkkinointikiellon, ei maksa mitään. Tämän jälkeen soittoja ei enää tule kuin henkilöiltä, joille numerosi olet antanut.
Ei toiminut ainakaan minulla. -
Ihan sen verran täytyy pihelinmyyjiä puolustaa, että eivät ne itse ole mitenkään pahoja tai kieroja ihmisiä. Itse menin puhelinmyyjäksi koska mielummin tein edes jotain duunia kuin istuin himassa valtion tuilla. Työ kyllä on hirveää paskaa. Palkka on epäinhimillinen (silti mediassa ihmetellään miksi laiskoille työttömille ei tämä työ kelpaa) ja työnantajat ihan oikeasti ohjeistavat olemaan epärehellisiä ja että vaikka asiakas kieltäytyy niin puhelua ei saa lopettaa. Tyyliä "ihan ilmanen tää on ja tosi helppo katkasta tilaus" vaikka todellisuudessa tilaus on ikuinen etkä pääse ilman oikeustoimia eroon. Lisäksi jos annat numerosi mihinkään kilpailuun, se on aina ja ikuisesti puhelinmyyntifirmojen käytössä, ihan sama kuinka paljon vaadit numeroasi poistettavaksi listoilta. Näin myös tilanteita joissa työnantaja jopa hyväksyi sen että tuotteita lähetettiin asiakkaille jotka olivat niistä selkeästi kieltäytyneet. Itse koin tämän erittäin nöyryyttäväksi ja moraalini vastaiseksi työksi, jonka vuoksi lopulta myös lopetin ja toivon ettei kukaan koskaan elämässään joudu tilanteeseen jolloin puhelinmyynti on pakko eikä valinta.
-
On aika naurettavaa ajatella, että kaikki puhelinmyyjät kusettaa. On totta, että niitä on - valitettavasti. On kuitenkin yrityksiä, jotka ovat luotettavia eivätkä lähetä tuotteita ilman asiakkaan suostumuksia siitä huolimatta, että niitä "tuputetaan". Se on niiden työtä, eikä monesti muuta ole tarjolla koska kahdesta vaihtoehdosta kukaan tuskin valitsee puhelinmyyntiä. Itselläni ei ollut vaihtoehtoja, joten olen tehnyt sitä kahdesta. Yhdessä kusetusfirmassa, jossa hommat loppuivat alle kahteen viikkoon ja toisessa, joka oikeasti toimi niin kuin kuuluikin. Siellä olin kesän ja olin kaiken lisäksi hyvä puhelinmyyjä. Parhaillaan tienasin 19e/h ja palkkaa sai siis sillä perusteella, että lehti myös otettiin, eikä peruttu ja asiakkaille lähetettiin vahvistus, jossa peruminen oli helppoa. En laittanut lehteä kenellekään, joka sanoi ei, mutta suostuttelun ja rennon rupattelun jälkeen jotkut todella sanoivat "Kyllä", vaikka ensin olisivat todenneet, että ei tällä kertaa. Ensin tehtiin myyntipuhe paperilta, sitten toimittiin asiakkaan mukaan eli rupateltiin tai miten vain, joka sopi asiakkaan kanssa - näin kaikki eivät toimineet, mutta itselläni on asikaspalvelukokemusta, joten se paistoi myynnistäkin, että menin asiakkaan ehdoilla. Sen jälkeen, jos asiakas sanoi kyllä käytiin läpi vielä tilausehdot ja varmistettiin, että asiakas todella on ostamassa tuotteen, koska jokainen peruutus vaikuttaa siihen, mitä saa palkaksi. Jokainen paikka ei siis ole puhtaasti kusetusta, eikä jokainen puhelinmyyjä täysi kusipää. On niitä, jotka tekevät väärin ja niiden kanssa olen ollut (valitettavasti) tekemisissä, mutta kaikkien sanominen täysin paskoiksi tyypeiksi on jo naurettavaa. On otettava huomioon myös se, että puhelinmyyjät eivät voi tietää, millainen tilanne soitetulla on juuri sillä hetkellä. Itse toimin niin, että pahoittelin, jos häiritsin ja kysyin voisinko mahdollisesti soittaa uudelleen - osalle sai soittaa, osalle ei. Valitettavaa tosin oli se, että järjestelmä joskus antoi uudelleen saman henkilön puhelinnumeron, enkä minä voinut mitenkään muistaa sadoista ihmisistä, että olen tälle jo soittanut - eikä se ollut minun vika, mitä järjestelmä minulle syötti, eikä se silloin ole muidenkaan vika. Etenkään eri työntekijä ei voi mitenkään tietää kenellä on jo soitettu ja kenelle ei. Jos olisin saanut valita niin en olisi soittanut uudestaan niille, jotka eivät sitä halua. Aina ei vain ollut vara valita, eikä se ole yksittäisen myyjän vika. Jos vituttaa, laittakaa estot. Puhelinmyyjien maine on ihan paska, mutta jotkut tienaavat sillä elantonsa - tiedän jopa sellaisia, jotka tienaavat hommasta paremmin kuin kaupan kassa ja jos kyseessä olisi ihan paska tyyppi ja huijari niin eipä se silloin olisi mahdollista. Puhelinmyyntikin on työ ja se, että heihin suhtaudutaan roskasakkina on musta väärin, kun kaikilla ei ole vaihtoehtoja, eivätkä kaikki ole samanlaisia. Sama juttuhan se on kaupassakin (näitä on tosin huono rinnastaa), mutta joku myyjä on parempi kuin toinen. Yksi vittumainen kassatäti ei tee kaikista kassatäteistä huonoja. Eikä edes useampi. Se, että huoritellaan, annetaan tappouhkauksia ja huudetaan ei tee hyvää kenellekään. Törmäsin myös tapaukseen, joka huusi minulle 10 minuuttia (katsoin kellosta), miten hänellä ei ole _aikaa_ puhua kanssani ja kuinka häiritsen hänen työtään. En sanonut koko huutomonologin aikana sanaakaan ennen kuin mies vähän rauhoittui. Totesin, että hyvin sä kymmenen minuuttia ehdit mulle huutaa, että olisit voinut sanoa kiitos hei ja mä hyvät päivänjatkot, että oliko vielä mulle jotain lisättävää. Lopulta mies nauroi ja pyysi anteeksi, kun kerroin, että en minä mitään pakota ostamaan, että eiköhän tämä ollut tässä ja toivottelin hyvät päivän jatkot. Joskus voisitte oikeasti miettiä, miten kohtelette puhelinmyyjiä. Jos ei ole ollenkaan hyvää sanottavaa niin painakaa sitä punaista luuria, laittakaa estot, mitä tahansa, mutta kiitos älkää huutako ja jaelko tappouhkauksia, jotka tekevät teistä täysin idiootteja. Jotkut lähtevät itkien töistä, koska niille ollaan niin törkeitä. Itellä oli luonnetta siihen hommaan sen verran, että en koe tulleeni kiusatuksi tai muutakaan vaan näen ihmiset vain typerinä - ja osittain huvittavina, koska tekevät itsestään naurettavia. Jos aikuisen ihmisen ainoa sanavarasto on "vitun huora, hanki töitä", "tekis mieli tappaa sut häiriköinnistä", "oot säälittävä ja kannattas tappaa ittes tai ettiä oikeita töitä" niin ei se kerro kovin monipuolisesta sanallisesta lahjakkuudesta. Keksisitte edes jotain omaperäistä.
-
Puhelinmyyynti firmat kusettaa niin asiakkaita kuin myyjiään. Palkka on paska jos sitä edea maksetaa. Lailla pitäis kieltää koko homma.
-
-
Puhelinmyynti on ehkä laillista, mutta saisi kyllä olla laitonta.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Lähikaupassa ne asiakaspalvelijat eivät tunge sinun naamaasi turhaa paskaa että "osta, osta"! Maailma on täynnä valintoja, sinulla ei ole mikään vitun pakko olla puhelinmynti hommissa! Aivan turhaan yrität kalastella sympatiaa omista paskoista valinnoista! -
Turo: Puhelinmyyjille voi kyllä tehdä monenlaista. Yrittää ostaa pilveä tai muita huumeita. Yrittää muuttaa se seksipuheluksi, “mitä sulla on päällä”. Erityisen hyvä idea jos soittaja on samaa sukupuolta kun on itse. Jos on tylsä, voi vaan pyytää kertomaan lisää ja jättää puhelin johonkin. Eiköhän se vartissa lopeta. Tai voit päästää huokauksia ja huudahduksen, “laukesin just, muija otti tossa poskeen”. Tämmöisen kanssa löysin: Kaveri: “Haloo” Myyjä: (Paperista luettua jorinaa lehdestä ja tarjouksesta, joka on tarjolla vain Teille) “… Lehden tekijöihin lukeutuu myös Ilkka Koivisto” Kaveri: “Mitä! Joko se Koivisto on päässyt vankilasta?” Myyjä: “Hmm. En tiedä. Onko Ilkka Koivisto ollut vankilassa? Mistä syystä?” Kaveri: “Se oli se Korkeasaaren eläinrääkkäysjupakka” Menipä myyjältä pasmat sekaisin. Kaverini oli puheissaan niin vakuuttava, että myyjä uskoi tarinan. Kauppoja ei tullut.’
kyllä muuten tilaisin,mutta ku oon sokee t:ville 15v. -
Oletteko koskaan kuulleet suoramarkkinointikiellosta? Laittakaa hyvät ihmiset kieltoa päälle, niin ei puhelinmyyjät vaivaa.
-
Expuhelinmyyjä: Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi.
Ei tasan ole. Kauppaan ja sen kassalle menee varmaan jokainen ihan omasta tahdostaan, ja jos kaupan kassa tulis sun kotiovelle koputtelemaan ja myymään ties mitä, et varmaan kutsuisi tätä asiakaspalveluksi. Jos minä itse soitan puhelinmyyjälle ja alan sitten rähjäämään, tämä on törkeää käytöstä. Mutta jos sinä puhelinmyyjä soitat minun puhelimeen, niin se ei kyllä tasan ole asiakaspalvelua, vaan tuputtamista. Tietysti siitä voi kiistellä että syytetäänkö tästä yksittäistä puhelinmyyjää vai yhtiötä itseään ja onko silti aiheellista räyhätä puhelinmyyjille, mutta älä nyt ihmeessä kuitenkaan pistä CV:hen että olet ollut asiakaspalvelutyössä. -
Samma här. Sanon heti kärkeen "en nyt kiitos halua osallistua tähän" tai saatan jopa kuunnella hetken. Jos tarjoaa vielä muuta, niin sanon, etten ole nyt ostamassa mitään. Sitten toivotetaan hyvä päivänjatkot. Tosin pari kertaa kun olen pysähtynyt kuuntelemaan, olen saanut aika näppärän diilin mm. paikallislehdestä. Mikä on ollut kiva. Itse elelin jonkun aika ns. syrjäytyneenä nuorena ja puhelinmyynti oli ensimmäinen kontakti työelämään. Viikon verran jaksoin kuunnella sitä huutamista ja uhkailua, joka päivä itku kurkussa kotiin. Sanoin itteni irti ja päätin olla mukava ihminen itse. Yhtään enempää vaivaa se ei ole minulta vienyt ja palkaksi pääsen itse sanomaan, että ainakaan minä en ole tässä se kuspää.
Vaahto: Työtään ne puhelinmyyjät vain tekevät. Itselläni on tapana sanoa ystävällisesti jotta ei kiitos, eikä ole ongelmia tai huijauksia ilmennyt. Olen myös ollut siellä langan toisessa päässä (ellen olisi hakenut sitä duunia, olisi paukahtanut karenssi päälle. Ei ollut oikein vaihtoehtoja.) ja tappouhkaukset olivat ihan arkipäivää. Niiden vastapainoksi oli kyllä myös yksinäisiä vanhuksia, joiden kanssa tuli rupateltua pitkiäkin puheluita mistä milloinkin, enkä heille niitä lehtiä avauslauseen jälkeen edes tyrkyttänyt enää. Ne olivat mukavia puheluita ne, tappouhkausten ja huorittelujen lomassa. Käyttäytykää ihmiset, puhelinmyyjät yrittävät tienata hikisiä roposia elääkseen, ettekä te siihen kuole jos sanotte nätisti kiitos ei ja suljette luurin.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Koska sieltä tulee IHAN JOKA VITUN KERTA "Mutta kun tämä on niin edullinen." -
Mä oon saanut myyntipuhelut loppumaan toteamalla tiukkaan sävyyn "en osta mitään, joten ei tuhlata meidän kummankaan aikaa ja lopetetaan tämä puhelu tähän." Jostain syystä toimii.
-
Aika turhaa nykypäivänä antaa neuvoja, että mene oikeisiin töihin vaikka siivoomaan! Luultavasti suurin osa puhelinmyyjistä olisi mieluummin muualla töissä, mutta kun ei niihin enää niin vain mennä. Ei meillä olisi työttömiäkään, jos sinne töihin vain voisi kävellä. Otti järkeen nuorempana, kun vanhat patut jakeli noita neuvojansa, kun itse olivat 80-luvun kultakautena työllistyneet. :D Joo'o, ei ole puhelinmyynti kivaa, mutta mitään huoritteluja ja tappouhkauksia en hyväksy siltikään. Soittoihinkin voi vaikuttaa itse, joten en ymmärrä ylitsevuotavaa valitusta. En tiedä, toimiiko tuo kielto tehokkaasti, mutta mulla on itselläni salainen numero ja puhelinmyyjä on soittanu kymmenen vuoden aikana kerran.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Mun ensimmäinen "kunnon" työpaikka oli puhelinmyyjänä (puhelinliittymiä ja nettiä), kun halusin 17-vuotiaana aloittaa työnteon lukion ohella. No oikeaksi työpaikaksi sitä ei voi edes sanoa: työntekijöitä kusetettiin minkä kerettiin ja myös työntekijät ihan suoraan ohjeistettiin kusettamaan asiakkaita. Meille myös sanottiin että puhelua ei lopeteta ennen kuin asiakas on vähintään 5 (VIISI!!!!!) kertaa sanonut että ei kiinnosta. Puheluita kuunneltiin vieressä että tää toteutu. Tää toimisto oli auki puoli yhdeksään illalla ja myös lauantaisin, ja mua ihan oikeesti hävetti soittaa niitä puheluita, koska itsekin olin sitä mieltä että koko duuni on pelkkää ihmisten kiusaamista. Siinä vaiheessa kun hermo ei kestäny ja aloin huutaa asiakkalle takas siihen puhelimeen että "haista ihan itse se pitkä paska", totesin että mun lyhyt puhelinmyyjä-ura riittää nyt jos haluan säilyttää mielenterveyteni. Koe-aikaa oli jäljellä mutta silti mua ei meinattu päästää lähtemään ja uhkailtiin että joudun maksamaan 2kk palkan heille korvaukseksi sopimuksen rikkomisesta. Wtf?!?!? No lähdin kuitenkin, penniäkään en maksanu enkä päivääkään katunu sitä lähtöäni. Opin sen verran että oon mieluummin työttömänä kun toimin puhelinmyyjänä ja opin pitämään puoleni esimerkiksi työsopimusten suhteen myös tulevissa työpaikoissani. Ja ei, omasta työstäni "alalla" huolimatta en kunnioita puhelinmyyjiä paskan vertaa tänäkään päivänä. Jokaisen ona häpeä jos siellä työskentelee ja ansaitsee kaikki haukut mitä niskaansa saa. -
Raino: Mä aina yritänm pitää puhelimyyjät linjoilla mahdollisimman pitkää. esim. puhumulla tosi hitaasti tai keskustelemalla vaikka säästä. oma ennätys on varmaan jotain 25 minuuttia. lopuks sanon etten osta mitään ja luuri korvaan. Se on hauskaa tuhlata niitten mulkkujen työaikaa aivan turhaa.
Itsehän yritän aina hoitaa asian tyyliin... "Säästääkseni meän molempien aikaa, en osta mitään, soita seuraavalle. Hyvää päivänjatkoa." -
D: Puhelinmyyjä on sellanen joka on siinä mielessä pahempi että se oikeasti tulee kotiin, sinne mikä on turvapaikka kaikilta vierailta ihmisiltä. Mä en ole siis ikinä puhelinmyyjille huutanut, en edes lyönyt luuria korvaan (monta kertaa puhelinmyyjä on vaan lyönyt mulle luurin korvaan kun oon kieltäytynyt, voitko selittää miksi?), mutta mä olen aika väsyttävässä työpaikassa missä joudun nostamaan sellaisen “muurin” ympärilleni, ja kun olen kotona, siellä on sitten se oma rauha missä saa hengähtää.
Komppaan tätä, paitsi että kotioveni taakse tuli kaksi jotain amnestyunicefwwfmitälie-hörhöä. Siinä vaiheessa uhkasin jo soittaa poliisin ja valitettavasti pitää sanoa että pimahdin. Jehovat ja muut kahelit jotenkin kuuluu asiaan mutta ei nyt perkele feissarit tule oven taakse. -
Mainosten jakaminen ei ole mitenkään mieltä ylentävää hommaa, mutta menisin mieluummin uudestaan tekemään sitä kuin puhelinmyyntiin. Niitä mainoksia ei tuputeta jos henkilöllä on "ei mainoksia" -kyltti ovessa. Puhelinmyynnissä tuputetaan jotain tuotetta vaikka olisi sanonut viidesti ei ja selittänyt vaikka olevansa rahaton. On kuulemma niin halpaa että varmasti on varaa. Ei se niiden myyjien vika ole, että touhu on mitä on, mutta jos kukaan ei osta mitään tuon vastenmielisen myyntityylin takia, jossain vaiheessa puhelinfirmat eivät joko kannata enää tai ainakin niiden on pakko muuttaa kaupustelutyyliään siedettävämmäksi. Ihanteellisinta olisi, ettei minulle tarjottaisi väkisin jotain mitä en todellakaan halua, kun osaan itsekin mennä etsimään lehtitarjouksia niitä halutessani.
-
Pertti: Kaikki ei ymmärrä sitä kohteliasta “Ei kiitos!” lausetta, vaan alkavat vänkäämään. Silloin on kohteliasta painaa punaisen luurin kuvaa, ettei tule sanottua pahasti.
Meidän puljussa piti kuulla se "Ei kiitos" muodossa tai toisessa SEITSEMÄN kertaa ennen ku puhelun sai itse lopettaa. Muuten tuli pomolta haukkuja ku ei puhuta tarpeeks pitkiä puheluita. Ja jos joku löi luurin korvaan vastaamatta tarjoukseen, piti kyseinen henkilö laittaa takas listalle koska se ei vastannu mitään. Puhelinmyynti on aivan helvetin ikävää hommaa, eikä sitä auta yhtään se et 98% asiakkaista vihaa sua vaikkei ne edes tiedä kuka siellä luurin toisessa päässä istuu. -
Palkkatappajatkin tekee vaan mitä käsketään, ei se niiden vika oo ettei kelpaa muuhun työhön. Ei porukka silti ole barrikaadeilla heidän oikeuksien ha hyvien tapojen puolesta! "Asiakaspalveluahan sekin on!" vai?
-
Johanna: Oletteko koskaan kuulleet suoramarkkinointikiellosta? Laittakaa hyvät ihmiset kieltoa päälle, niin ei puhelinmyyjät vaivaa.
Ei se suoramarkkinointikielto auta.... Tosi monet puhelinmyyntiyritykset on tajunnu et sen pystyy kiertää soittamalla "tavallisesta" puhelinnumerosta. Meidän puljun numerot alko 050 ja 045 eikä mitkää suoramarkkinointikiellot estä sellasia puheluita tulemasta läpi. Ikävää mutta totta, mulla oli melkein joka viides asiakas kiellon alla. -
Turo: Puhelinmyyjille voi kyllä tehdä monenlaista. Yrittää ostaa pilveä tai muita huumeita. Yrittää muuttaa se seksipuheluksi, “mitä sulla on päällä”. Erityisen hyvä idea jos soittaja on samaa sukupuolta kun on itse. Jos on tylsä, voi vaan pyytää kertomaan lisää ja jättää puhelin johonkin. Eiköhän se vartissa lopeta. Tai voit päästää huokauksia ja huudahduksen, “laukesin just, muija otti tossa poskeen”. Tämmöisen kanssa löysin: Kaveri: “Haloo” Myyjä: (Paperista luettua jorinaa lehdestä ja tarjouksesta, joka on tarjolla vain Teille) “… Lehden tekijöihin lukeutuu myös Ilkka Koivisto” Kaveri: “Mitä! Joko se Koivisto on päässyt vankilasta?” Myyjä: “Hmm. En tiedä. Onko Ilkka Koivisto ollut vankilassa? Mistä syystä?” Kaveri: “Se oli se Korkeasaaren eläinrääkkäysjupakka” Menipä myyjältä pasmat sekaisin. Kaverini oli puheissaan niin vakuuttava, että myyjä uskoi tarinan. Kauppoja ei tullut.’
Toi mitä sulla on päällä ei oo hyvä idea :/ itse tein näitä hommia nuorempana ja joku känniääliö alkoi kyselee noita. Ongelma on että me ei saati ikinä itse lopettaa puhelua, eli pakko oli kuunnella sen ähkimistä. Pyysin pomon paikalle kuuntelee et mitä nyt ni pomo sano että ähki takas ja myy jotai muuta kun ittees samalla. Kävelin ulos samantien. Oisin tehnyt ilmoituksen jos 16-vuotiaana olisin tajunnut. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Voisiko joku selittää, miksi?
Ensinnäkin teillä on joku maaginen kyky soittaa just sillon kun ei sovi.. Jos ja kun töiden jälkeen saa safkat naamarin eteen niin eikös joku helvetin +35844.... ilmesty ruuutuun TILULILULII... 1) Jos sanon Ei kiitos. Se tarkoittaa EI.. se ei tarkoita ehkä, kyllä, tjsp. ELI: katkaise puhelu ja soita seuraava. 2) Mulla olis tämmönen ilmanen esittelytuote / tilaajalahja / liibalaaba saakait tämän lähettää ei maksa kun toimituskulut ja käsittelymaksun ja... ELI: Miten niin ilmainen, jumalauta kun pääsis kädenmitan päähän just heti, helvetin kusettaja! 3) Mä möisin tämmöstä lehteä X .. ai ei kiinnosta.. no ottaisitko A:n tai B:n tai C:n tai .. ELI: No en ota, osaan tilata haluamani lehdet ihan itse. 4) Kolmen "EI" jälkeen selitys jatkuu ja jatkuu.. ELI: --> Vien puhelimen koiran viereen, saat jutella sille aikasi ratoksi. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Koska ainakin itse olen tarpeeksi viisas tilamaan itse lehden jos sen haluan tilata? olen myös tarpeeksi viisas tekee omat netti-puhelin liittymä asiat, tarpeeksi viisas tekemään oman sähkösopparin... Ja rehellisesti sanottuna puhelinmyyjät KUSETTAA! kerran tilasin ELLE:n puhleinmyyjältä luvattii 3KK ilmaiseksi ja sain lopettaa sen jälkeen ilman et tulee mitään kuluja, no lopetin 3kk jälkeen ja sain LASKUN elleltä. Ehkäpä siksi Puhelinmyyjiä vihataan? -
-
Puhelinmyyjillä oikeasti on hyviä tarjouksia ja uskokaa tai älkää niin aika paljon on niitä ihmisiä jotka tykkää siitä että saavat lehdet sitä kautta edullisesti, vaikka virheellisesti luullaan että kaikki ihmiset myyjiä vihaa eikä ikinä halua ostaa mitään. Ja monet asiakkaat sanoo sen ei kiitos turhan hätäseen, eli ei oo sisäistäny vielä sitä asiaa, mutta kun myyjä toistaa asian ja perustelee hyvin miksi tuote kannattaa ostaa, niin aika moni sen sitten hyvillä mielin tilaa. Ei kaikki tosiaankaan ole mitään kusettajia tms kiusaajia vaan ihan rehellisesti kertoo kyllä kaikki kaupan ehdot ja kokonaishinnan ja itse ainakin aina neuvon tarkasti kuinka kestotilauksen saa helpoiten katkaistua. Ei tätä alaa olisi olemassa jos kukaan ei koskaan mitään ostaisi puhelinmyyjiltä. Ja koskaan en ole yhtään tuotetta laittanut menemään ilman asiakkaan selkeää suostumusta. Ja jos kuulen että asiakas on esim. muistisairas tai muuten vain jossakin muussa maailmassa niin en missään nimessä ala myymään tälle mitään. Jotkut asiakkaat ovat mulkkuja, mutta onneksi se on vain hyvin pieni osa ihmisistä, suurin osa osaa ne alkeelliset käytöstavat :)
-
Nii ja se vielä piti lisätä että useimmat tilaavista asiakkaista on juurikin näitä jotka huutaa jo heti puhelun alussa että "mä en todellakaan tilaa enkä osta yhtään mitään!!!" Mutta kun saan asian kerrottua loppuun ni sieltä tuleekin että "laita vaan tulemaan" :)
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Osasyy on tuo "Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää." Koska minulle tarjotaan vain hölmöä krääsää, jotain sellaista akkainlehteä jota en lukisi hammaslääkärissäkään, ja muuta aivan turhaa. Jos kieltäytyy jostain pikkulikkojen muotilehdestä (esim. Cosmopolitan), tarjotaan jotain kotirouvien sisustuslehteä (esim. Kodin kuvalehti) tai jotain muuta aivan yhtä älytöntä. Ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Eikä varsinkaan kiinnosta selittää miksi ei kiinnosta. Montaa kertaa. Kun olisi muutakin tekemistä. Voisin ehkä harkita ottavani Akun tai Tieteen kuvalehden jos joku keksisi sitä tarjota, ihan siksi että olisi ihan hauska nähdä jonkun firman rikkovan sukupuolien väliset lasiseinät, mutta koska olen tyhmä nainen ja hempsankekka niin eihän niitä tarjota. Ja ei, en kysy, koska a) osaan ostaa tai tilata ihan itse jos haluan, ja 2) minulla ei ole mitään tarvetta lisätä idioottimaisesti toimivien firmojen tuottoa. Onneksi minulle soitelleet lehtitalot ovat uskoneet kun olen puhelinmyyjää pyytänyt ottamaan numeron veks niiltä listoiltaan. Varsinkin työpuhelimen, joka on tarkoitettu työasioiden hoitoon (eikä yksityissoittoihin), ja joka on päällä päivystysaikana koska jonkun täytyy ehkä siihen päästä soittamaan tarvitessaan. -
Asennevamma Estäkää tällaiset numerot tai hommatkaa salainen numero jos hermot ei kestä.
Valitettavasti se ei ole vaihtoehto. Firman liittymään ei voi itse vaikuttaa ja siihen joutuu vastaamaan, vaikka numeroa ei näkyisi tai se on outo. 95% tapauksista kyseessä on kuitenkin tyhjänpäiväinen tyrkytyspuhelu, jossa joku latelee pitkän ja harhaanjohtavaksi kirjoitetun myyntipuheen. Lisäksi hänelle on "koulutuksessa" painotettu että aikaisintaan kolmannen kieltäytymisen saa hyväksyä. Tämä vie työaikaa ja useimmiten katkaisee keskittymisen jostakin hommasta, mikä voisi tuottaa lisäarvoa vientiteollisuudessa ja sitä kautta valuuttatuloja valtionvelan maksamiseen. Alkaa taas kypsyttää tuon alan puolustelu niin, että taidanpa yrittää kaupata seuraavalle soittajalle kaikki parittomat sukkani. Ihan ystävällisesti tietenkin, kun se ei välttämättä ole sen myyjän vika, että on joutunut ammattiin, joka sijoittuu top vitoseen listalla maailman turhimmista ja ärsyttävimmistä töistä. -
Pirre: Jos ei halua vastailla puhelinmyyjille, suosittelen hommaamaan telemarkkinointikiellon, ei maksa mitään. Tämän jälkeen soittoja ei enää tule kuin henkilöiltä, joille numerosi olet antanut.
Itse asiassa maksaa. Numero josta kielto tilataan on maksullinen. Vähän niinkuin suojeluraha. "Maksa vähän niin ei häiritä". Paitsi että häiritään kuitenkin. Eikä sitä edes voi tilata firman liittymään. Telemarkkinointiliiton kuuden euron suojelurahaa en ole koskaan maksanut, joten en tiedä toimiiko se yhtään paremmin. -
Puolikiero_savolainen Btw, jos meinaa mihinkään isompaan taloon mennä joskus myyntipäälliköksi (B2B-kaupan pariin), työantaja katsoo aina onko puhelinmyyntitaustaa. Sitä arvostetaan siellä.
pska puhetta! -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Muuten hyvä, mutta vielä kertaakaan ei ole kaupan kassa häiriköinyt kotona vapaa-aikana ja yrittänyt pakkomyydä jotakin. Jos jossain kohtaa S-marketin tai vaikka Valintatalon henkilökunta soittaa ovikelloani ja alkaa kaupata jauhelihaa, niin voin vakuuttaa että siinä kohtaa huudan kyllä kassatädillekin. Kyllä, ymmärrän toki että tekin yritätte vain tienata elantoa. Vitsi vain on siinä, ettei se ole minun murheeni. Minun murheeni on se, että vapaa-aikanani, jolloin minulla ei ole mitään halua tilata lehteä tai veitsisettiä tai ihan mitään helvetin muutakaan, joudun vakuuttelemaan puhelimessa että ei, ei kiinnosta, ei edes vaikka tämä tarjous olisi ihan uskomaton ja täysin ainutlaatuinen tilaisuus. -
Toiseksi, puhelinmyynti on asiakaspalvelua. Siinä töitä tekevä henkilö yrittää kommunikoida toisen ihmisen (joka ei ole kyseisessä puljussa töissä) kanssa. Käsittääkseni kaikki työt, jossa näin tehdään, on asiakaspalvelua.
Asiakaspalveluun tulee olla asiakas. Puhelinmyyjällä ei ole asiakkaita, vaan uhreja. -
entinen puhelinmyyjä: Pistää vihaks näiden kommenttien lukeminen. Ei, puhelinmyyjä ei varmaankaan ole kenenkään unelmaduuni, itsellekin oli vihoviimeinen paikka kun yritin edes jotenkin saada opiskelun ohessa pientä tienestiä. Itse tein koulun jälkeen useana iltana viikossa noin 4 tunnin työpätkän, palkka oli huimat 90 euroa/kk. Nopeasti laskettuna tuntipalkka pyöri 3 euron paikkeilla. Yksikään meistä ei myöskään päättänyt, että nyt kusetetaan asiakasta. Spiikki oli valmiiksi tehty, ja sitä noudatettiin jossei halunnut saada potkuja. Toiseksi, jos asiakkaan ensimmäisen ”ei”-sanan kohdalla toivotit hyvät päivänjatkot ja lopetit puhelun, oli pomo vahtimassa vieressä seuraavien soittojen ajan ettei vain luovuttaisi liian aikaisiin. Itse lopetin työn kahdesta syystä. Palkka oli yksi, moraali toinen. En halunnut työkseni huijata ihmisiä. Silti myötätunto ja ymmärrys kaikille jotka kyseistä duunia tekevät, kaikilla ei ole muita vaihtoehtoja. Itse pärjäsin onneksi juuri ja juuri opiskelujeni ajan, vaikken muuta työtä saanutkaan.
Et halunnut työksesi huijata ihmisiä, eli myönnät että puhelinmyyjät huijaavat ihmisiä, mutta silti kritisoit täällä, että ihmiset kommentoivat näille huijareille? Ja se pistää sinua vihaksi? Miksi huijareille ei saisi kommentoida pahastikin? Huomaatko ristiriidan jutuissasi? -
B-p: pska puhetta!
Älä minua usko, käy kysymässä minkä tahansa ison lafkan myyntijohtajalta miten asia on. -
Prööt sanoi aivopieru: Valitettavasti se ei ole vaihtoehto. Firman liittymään ei voi itse vaikuttaa ja siihen joutuu vastaamaan, vaikka numeroa ei näkyisi tai se on outo. 95% tapauksista kyseessä on kuitenkin tyhjänpäiväinen tyrkytyspuhelu, jossa joku latelee pitkän ja harhaanjohtavaksi kirjoitetun myyntipuheen. Lisäksi hänelle on “koulutuksessa” painotettu että aikaisintaan kolmannen kieltäytymisen saa hyväksyä. Tämä vie työaikaa ja useimmiten katkaisee keskittymisen jostakin hommasta, mikä voisi tuottaa lisäarvoa vientiteollisuudessa ja sitä kautta valuuttatuloja valtionvelan maksamiseen. Alkaa taas kypsyttää tuon alan puolustelu niin, että taidanpa yrittää kaupata seuraavalle soittajalle kaikki parittomat sukkani. Ihan ystävällisesti tietenkin, kun se ei välttämättä ole sen myyjän vika, että on joutunut ammattiin, joka sijoittuu top vitoseen listalla maailman turhimmista ja ärsyttävimmistä töistä.
En puolustele ammattia, vaan niitä työntekijöitä, jotka yrittävät suunnilleen keinolla millä hyvänsä saada leipää pöytäänsä. Sano siihen firman puhelimeen soitteleville ihmisille että numero on salainen, eivät he sitä voi tietää onko kyseessä mikä liittymä tai luuri. Ja kyllä, olen itsekin tullut keskeytetyksi kesken töiden turhalla puhelulla, mutta selvisin siitä. -
Tässä langassa: ihmiset yrittävät naama punaisena puolustaa kanssaihmisen alentamista tekosyyllä "noQ ne häiritsee yhyhy" Asiahan on niinkin yksinkertainen, että jos ei kinosta, voi hyvin sanoa "ei, kiitos", painaa punaista luuria ja jatkaa elämäänsä. Tai vielä parempi. Asetapa numerosi salaiseksi äläkä jaa sitä joka helvetin paikkaan kuin mikäkin idiootti. How about that?
-
Mä oon varmaan miljoona (no okei okei, yli sata kuitenkin!) kertaa yrittänyt puhelinmyyjältä/-jiltä kysyä että olisiko mahdollista kuulla koko lista niistä lehdistä mitä ko. firma myy, aina saa kuunnella sitä samaa max. kolmen lehden listaa (jotka kaikki liian kalliita mun makuun eivätkä edes ole sitä mitä lukisin) ja mä TIEDÄN että suurimmalla osalla on JOTAIN muutakin myynnissä kuin ne kolme tiettyä lehteä! Miksei voi kertoa niistä muista (halvemmista mutta varmasti kiinnostavammista ja semmoisista joita jopa tilaisin) lehdistä?! Ainakin saisivat edes jonkin lehtitilauksen lähtemään, vaikkeivät juuri niitä kolmea kalleinta T_T' Kun mulla on ollut pitkään ikävä Pilattuja Paloja ja Tiedettä ja ja ja Tekniikan Maailmaa... Yhyy! D: Enkä MÄ ainakaan tiedä mistä niitä tilaisin..?! :D
-
Asennevamma: Luin kauhistuneena saamiasi kommentteja. “Mene töihin”, “tee jotain hyödyllistä”, “alinta pohjasakkaa”… Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa. Huomaa kyllä että teillä ei tosiaankaan ole käytöstapoja ja varmaan olette tökeröitä siellä kaupan kassallakin. Ensinnäkin, niitä töitä ei välttämättä saa muualta. Puhelinmyynti on työtä siinä missä esimerkiksi se kassahenkilönä toimiminen. Puhelinmyynti on laillista ja siitä maksetaan palkkaa. Se on työtä. Opiskelija voi sen ansiosta syödä ehkä kerran viikossa jopa appelsiinin ainaisten nuudeleiden sijaan. Toiseksi, puhelinmyynti on asiakaspalvelua. Siinä töitä tekevä henkilö yrittää kommunikoida toisen ihmisen (joka ei ole kyseisessä puljussa töissä) kanssa. Käsittääkseni kaikki työt, jossa näin tehdään, on asiakaspalvelua.
Myyntityöllä ja asiakaspalvelutyöllä on eroa, etenkin tässä kontekstissa. Jos puhelinmyyjä soittaa minulle, en mitä luultavimmin ole heidän asiakkaansa, eivätkä he palvele minua millään tavalla. Kyseinen tilanne ei siis ole asiakaspalvelua. Jos taas minä pyydän yhteydenottoa yritykseltä ja sieltä soitetaan myynnin merkeissä, tällöin kyse on asiakaspalvelusta. -
Asennevamma: Luin kauhistuneena saamiasi kommentteja. “Mene töihin”, “tee jotain hyödyllistä”, “alinta pohjasakkaa”… Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa. Huomaa kyllä että teillä ei tosiaankaan ole käytöstapoja ja varmaan olette tökeröitä siellä kaupan kassallakin. Ensinnäkin, niitä töitä ei välttämättä saa muualta. Puhelinmyynti on työtä siinä missä esimerkiksi se kassahenkilönä toimiminen. Puhelinmyynti on laillista ja siitä maksetaan palkkaa. Se on työtä. Opiskelija voi sen ansiosta syödä ehkä kerran viikossa jopa appelsiinin ainaisten nuudeleiden sijaan. Toiseksi, puhelinmyynti on asiakaspalvelua. Siinä töitä tekevä henkilö yrittää kommunikoida toisen ihmisen (joka ei ole kyseisessä puljussa töissä) kanssa. Käsittääkseni kaikki työt, jossa näin tehdään, on asiakaspalvelua. Kolmanneksi, se ei ole (yleensä) myyjien vika, jos teitä yritetään kusettaa tai kusetetaan. Turhaa te niille viattomille nuorille kiroilette, se ei auta mitään, korkeintaan tekee teistä paskempia ihmisiä. Estäkää tällaiset numerot tai hommatkaa salainen numero jos hermot ei kestä. Ottakaa yhteyttä näihin puljuihin ja kommentoikaa niiden toimintaa niille, jotka siitä oikeasti päättävät. Ja ei, en ole koskaan ollut puhelinmyyjänä. Olen ärsyyntynyt näistä soitoista, mutta en ole raivonnut yhdellekään puhelinmyyjälle, koska minulle opetettiin lapsena käytöstapoja. Menkää te vihaiset minäminäminäminunelämäänihäiritään-ihmiset peilin eteen ja yrittäkää kuvitella itsenne hetkeksi sellaisten ihmisten asemaan, joilla rahat ovat tiukilla eikä “oikeita töitä” irtoa edes itkemällä (esimerkiksi siksi että työkokemusta ei ole riittävästi eikä sitä saa kun ei oikein töitäkään saa juuri tästä syystä). Säälisittekö edes itseänne?
Olin kerran kuukauden puhelinmyyjänä ja palkaksi sain 50€. Ei se ole oikeaa työtä... -
raukat puhelinmyyjät: Näitä kommentteja lukiessa pakko taas pyörittää päätä epäuskoisesti. Puhelinmyyntiä ei varmaan oikein kukaan tee mielellään, se on aika selvä. Harva oikeasti tykkää ihmisten häiritsemisestä. Jos se kuitenkin häiritsee niin paljon, että on pakko olla myyjille jo lähtökohtaisesti törkeitä, suosittelen puhelinmarkkinointikieltoa. Suurin osa puhelinmyyntifirmoista tottelee ns. Robinson-kieltoa, jonka saa soittamalla automaattiin, kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Yksi iso firma ei ole siinä mukana, jotka olivatkin niitä aggressiivisimpia soittelijoita (käpy paloi siinä vaiheessa kun soitettiin 6 kertaa kahen viikon sisällä, vaikka joka kerta kielsin soittamasta uudestaan.) Senkin sai loppumaan soittamalla itse sen lafkan aspaan, jossa ystävällinen henkilö laittoi mut no-call listalle. Eipä oo sen jälkeen soittoja tullut. Eli kaks kertaa puhelin käteen, eikä tarvii kenenkään aikaa tai hermoja tuhlata enempää. Yksinkertaista.
Paremmin toimii se, että sanoo puhelinmyyjälle olevansa holhouksenalainen eikä saa tehdä itse tilauksia. Eivät muuten soita toista kertaa! -
Tuommonen lehdenmyynti on rikos. Siinä ei asiakkaalle käy ilmi heti mikä on pääasia, eli GTI lehden myynti. Myyjä itse on syypää, hänen pitäisi selvittää itse voiko pomo velvottaa näin sanomaan. Totuus on se, ettei voi ja sitä ei tartte kuunnella.
-
Maija: Mulle soitti vähän aikaa sitten puhelinmyyjä ihan samalla taktiikalla. “5000 euron lahjakorttia et tällä kertaa voittanut, mutta sulla on mahdollisuus päästä ilmaiseksi Tallinnaan kaverin kanssa!” Kuuntelin kaiken, mitä myyjä höpötti, mutta kun tajusin, että kyse on lehtitilauksesta, yritin kohteliaasti lopettaa puhelua kieltäytymällä. Sanoin monta kertaa, että ei kiitos tällä kertaa, mutta myyjä vaan jatkoi: “Maija, laitetaan sulle tämä tilaus nyt tulemaan. Maija, pistetään tämä lehti nyt tilaukseen niin pääset sinne risteilylle”. Tuli sellainen olo, että se myyjä voisi oikeasti laittaa sen tilauksen mun nimissä vaikka kieltäydyin! Lopulta myyjä löi mulle luurin korvaan, eikä mitään lehtiä ole onneksi tullut. Olisin vieläpä oikeasti voinut tilata sen lehden, ei ollut kallis tilaus ja lehti vaikutti kiinnostavalta, lisäksi ilmainen Tallinnan-matka kaupan päälle, mutta ärsytti tuollainen kiero huijaaminen kaiken maailman palkinnoilla, joten en kiusallanikaan tilannut. Varsinkaan kun myyjä oli niin hyökkäävä ja rasittava. Tuo jatkuva etunimellä puhuttelu on lisäksi todella raivostuttavaa ja ahdistavaa. Mä en usko että niitä vuoden bensoja tai tuhansien eurojen matkalahjakortteja on edes olemassa. Sanokaa jos tiedätte yhdenkin ihmisen, joka oikeasti olisi voittanut tuollaisesta arvonnasta jotain.
Mulla kävi just samalla tavalla ja kieltäydyin monta kertaa kiltisti ja yritin olla mahdollisimman mukava vaikka olin just ulkona koirankanssa, mutta se jatkoi samalla tavalla kunnes sanoin vielä kerran ei kiitos ja laitoin puhelun kiinni. 3viikon päästä tuli kotivinkki lehti ja lasku. Yritin peruttaa koko jutun mutta ei suostunut. Eli tästä eteenpäin pitää vaan sanoa suoraan ei ja laittaa puhelu kiinni. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Kaupan kassalle mennään vapaaehtoisesti, puhelinmyyjät tunkee väkisin puheille. Siinä ero. Enkä laske tuputtamista asiakaspalveluksi. ;) -
Hirveetä myös se kun käyttää vanhempia mummeja ja vaareja hyväkseen kun ne ei ymmärrä, tai voi olla dementia yms. Niin voi tilata paljonkin vaikka ei sitten jälkeenpäin muista ja sitten tulee hirveet laskut perään. Mun vaarille kävi just niin. Pitkän tappelun jälkeen isäni sai peruutettua ne tilaukset. Ja on mullekki soittanu monia, ja jos ei vastaa niin soittaa sitten joka päivä pari kertaa kunnes vastaa ja monesti ne on käyttäytynyt agressiivisetsi sen jälkeen kun olet sanonut ensin nätisti ei kiitos, lopuksi se loppuu siihen että on pakko huutaa että ei kiitos ja laittaa katkasta puhelu. Kerran kun noin tein niin soitti vielä heti perään uudestaan että sulla poikkes puhelu niin jatketaan siihen mihin jäätiin. Että kyllä ne myyjätkin osaa olla tosi ilkeitä ja agressiivia vaikka itse ei olisikaan.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Tämä vuodatus kävisi paremmin feissarimokasta kuin tuo alkuperäinen kirjoitus. -
Prööt sanoi aivopieru: Itse asiassa maksaa. Numero josta kielto tilataan on maksullinen. Vähän niinkuin suojeluraha. “Maksa vähän niin ei häiritä”. Paitsi että häiritään kuitenkin. Eikä sitä edes voi tilata firman liittymään. Telemarkkinointiliiton kuuden euron suojelurahaa en ole koskaan maksanut, joten en tiedä toimiiko se yhtään paremmin.
Kokonaan ilmaisen markkinointikiellon voi tehdä Trafiin ja Väestörekisterikeskukseen (vai Väestötietokeskusko se nykyään on). On tehonnut mulla ainakin, eikä tarvi uusia vaan pitää peruuttaa erikseen jos haluaa sen pois. Linkit alla. Vaatii tunnistautumisen. http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/trafi_b120/index.html http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/maist_vrk4_90/index.html -
Pertti: Kaikki ei ymmärrä sitä kohteliasta “Ei kiitos!” lausetta, vaan alkavat vänkäämään. Silloin on kohteliasta painaa punaisen luurin kuvaa, ettei tule sanottua pahasti.
Kyse ei ole ymmärryksen puutteesta vaan säännöistä. Esimerkiksi omana puhelinmyyntiaikanani vasta kolmas ei tuli ottaa tosissaan. Itse tosin käytin tilannetajua enkä aina tarjonnut kolmesti, jos pomo ei ollut selän takana vahtimassa touhujani. Olen ehdottomasti expuhelinmyyjän kanssa samoilla linjoilla noista käytöstavoista. Ajattelisitte ihan oikeasti niitä nuoria, jotka tekevät surkealla palkalla töitä ja kuuntelevat ihmisten huutamista! Puhelinmyyjät eivät ole häirikköjä, ongelma on heidän työnantajissaan. Se todella raivostuttavasti arvontavoitolla lehtiä myyvä tyyppi inhoaa todennäköisesti ihan yhtä paljon myyntitapaansa kuin sinä, hänellä ei vain ole vaihtoehtoja. Lisäksi provinssipalkkaisessa työssä jokainen ei on jo masentava, ei ole kiva saada siihen päälle vielä huutojakin. Ei sillä, että itsekään vastaisin puhelinmyyjille tai tilaisin heiltä vahingossa vastatessani (nykyään kun netin lehtitarjoukset ovat pareampia), mutta osaan silti hankkiutua heistä eroon kohteliaasti. Etenkin "joo, mä tiedän että toi tarjous on tosi hyvä, kun oon itsekin ollut puhelinmyyjänä" - repliikki toimii yleensä tosi hyvin :D Sitten vaan toivottelemaan mukavaa päivänjatkoa, niin jää molemmille hyvä mieli. -
Vielä lisäyksenä: onko kukaan puhelinmyyjien vihaajista tullut miettineeksi, että kyseiset henkilöt ovat valmiita tekemään mitä tahansa työtä, jotteivat joutuisi esimerkiksi kerjäämään rahaa vanhemmiltaan/ tai menemään sossun asiakkaiksi? Puhelinmyyjiä kannattaisikin arvostaa sen sijaan, että ehdottaa etsimään oikeita töitä. Moni työnantaja ei palkkaa nuorta, jolla ei ole työkokemusta, joten työnhaussa pärjäävät vain ne, joilla on suhteita/arpaonnea kuntien ja kaupunkien kesätyössä. Vaikka puhelinmyynti on mitä on, voi se auttaa samaan paikan esimerkiksi siivoojana seuraavan kesänä. Ja ei, en itsekään arvosta sitä, miten lehtiä myydään. Puhelinmyynnin suurin ongelma on systeemissä - varmasti huomattavasti useampi tilaisi puhelinmyyjiltä, jos firmat lähtisivät myymään rehellisellä, mutta kiinnostavalla tyylillä. Itse olin esimerkiksi puljussa, jossa heti alkuun kerrottiin, kuka soittaa ja millä asialla ja sanottiin rehellisesti mitä myydään ja mihin hintaan. Sukupuolistereotypioitakin rikottiin. (Ja siitäkin huolimatta asiakkaat raivosivat.) Myyntipuheissa ei kuitenkaan ollut juurikaan variaatio, samoja tekstejä luettiin papereista kaikille.
-
Kerran olen haistatellut lehtimyyjälle kun kauhean jankkaamisen jälkeen löin luurin korvaan ja tämä jantteri soitti uudestaan! Mikähän lie riivannut että vielä vastasinkin... Jätkä oli vaan että "meillä jäi tuo puhelu kesken"... silloin näin punaista ja antelin tulemaan että ei jäänyt puhelu kesken ja minä en tilaa sitä v*tun lehteä. Yritti vieläkin vängätä että miksi en tilaa (syyksi siis ei riittänyt että ei ole rahaa eikä ks. lehti kiinnostaa ollenkaan). Löin taas luurin korvaan. Niin eiköhän soita vielä uudestaan. Tuli lievästi vainottu olo. Ymmärrän kyllä että yrittävät repiä ne pienet tulot mutta jotain rajaa!
-
Miksi ette valittamisen sijaan hanki puhelinmyynti-/ suoramarkkinointikieltoa? Itseäni ei ole pariin vuoteen häiriköity. Moni näköjään mieluummin valittaa ihan valittamisen ilosta. Oikeasti kukaan ei tykkää valittajista!
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät?
Puhelinmyyjät ovat pilanneet maailman. -
Wippidi: Tällaiset pitkitetysti ja muka hauskasti kirjoitetut jutut on aina yhtä puuduttavaa luettavaa, sekä hyvin harvoin hauskoja. Tämäkään ei ei ollut poikkeus.
Mä oon huomannut, että tama ongelma poistuu sillä, ettei lue niitä. -
Hati: Kerran olen haistatellut lehtimyyjälle kun kauhean jankkaamisen jälkeen löin luurin korvaan ja tämä jantteri soitti uudestaan! Mikähän lie riivannut että vielä vastasinkin… Jätkä oli vaan että “meillä jäi tuo puhelu kesken”… silloin näin punaista ja antelin tulemaan että ei jäänyt puhelu kesken ja minä en tilaa sitä v*tun lehteä. Yritti vieläkin vängätä että miksi en tilaa (syyksi siis ei riittänyt että ei ole rahaa eikä ks. lehti kiinnostaa ollenkaan). Löin taas luurin korvaan. Niin eiköhän soita vielä uudestaan. Tuli lievästi vainottu olo. Ymmärrän kyllä että yrittävät repiä ne pienet tulot mutta jotain rajaa!
Aivan. Ei on ei, ja se ei siitä muutu ainakaan tolla tavalla. -
Minäpä valotan arvon ihmiset teille vähän enemmän tätä puhelinmyyjän maailmaa, kuin nuo edelliset kommentoijat. Eli: 1. Jokaisessa firmassa on tietyt säännöt joita tulee noudattaa. Se, että asiakkaan pitää sanoa kolme 'ei'' ei ollut sääntö meillä, mutta useassa paikassa on. Meillä esimies painotti, että jos asiakas sanoo jämäkän ei niin se on uskottava, mutta muussa tapauksessa ei pidä heti luovuttaa ja pitää käyttää omaa tilannetajua. 2. Toinen asia mitä meillä painotettiin oli, että jos asiakas vaikuttaa olevan vanhus tai jotenkin kehitysvammainen tai sairas niin emme saa myydä kyseiselle ihmiselle mitään ilman hänen omaistensa lupaa. Tätä sääntöä ei moni firma kunnioita eikä noudata valitettavasti. 3. Myyntipuhetta sai meillä muokata oman mielensä mukaiseksi, mutta useassa firmassa se ei ole mahdollista. Kuitenkin meillä painotettiin sitä, että asiakkaalle luetaan selkeästi ne ehdot mitä tuotteen tilaamiseen tai vastaanottamiseen sisältyy ja myös kuinka tilaus perutaan ellei tilaus miellytä ja kaikki mahdolliset kustannukset luetellaan. Jälleen riippuu firmasta millainen toimintatapa on. 4. Esimieheni puhelinmyyntifirmassa paljasti, että Suomessa toimii lähinnä 10 puhelinmyyntifirmaa jotka toimivat täysin lain puitteissa ja asiakkaita kunnioittaen ja myyntifirmoja on reilut 300. 5. Puhelinmyynti on myyntiä sekä asiakaspalvelua riippuen firmasta. Meillä tuotteisiin eivät kuuluneet lehdet vaan esim. Suomalaisen Kirjakaupan jäsenille olevat tarjoukset, naisille Atelier GS:n tuotteita jne. Asiakaspalvelutöissä oli mm. pikavippien rästimuistutussoittoja. Firmat joissa on lehtimyyntiä harvoin maksavat työntekijöille muuta, kuin provikkaa ja siksi lehtimyyjät ovat usein röyhkeämpiä 6. Ja nyt te ihmiset jotka marisette siitä, että teille soittaa puhelinmyyjät vaikka on kiellot ja salaiset numerot jne. Kerron teille yhden ilouutisen: aina kun liitytte jonnekkin jäseneksi kuten vaikka Suomalaiseen Kirjakauppaan niin heillä on lupa antaa jäsentietonne puhelinmyyntifirmalle markkinointikäyttöön jotta puhelinmyyntifirma voi kaupata teille heidän tuotteitaan. Samoin jos osallistutte johonkin kilpailuun mihin tarvitaan numeronne niin ei hyödytä vaikka se olisi salainen sillä säännöt hyväksyttyänne hyväksytte suoramarkkinoinnin kaikista kielloista huolimatta. Eli jos et halua puhelinmyyjien soittavan sinulle: 1. Älä liity jäseneksi mihinkään 2. Älä osallistu kilpailuihin 3. Lue aina huolella säännöt jos meinaat liittyä, rekisteröityä tai osallistua johonkin niin lukeeko niissä, että tiedot voi luovuttaa markkinointi ja mainoskäyttöön. Jos lukee ja hyväksyt säännöt annat luvan, että sinulle soitetaan ja jos et niin et anna lupaa. 4. Pidä numerosi salaisena
-
Samaa mieltä.
aivo katkos: Mee oikeisiin töihin äläkä itke.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Siksi, että "hyö huastoo jottain vittuiksien murretta, jotha net eivät ees ossoo ja vua siksjotta hyöeitten pomomiäs luuloo, että savoturkhulaiset on lupsakoita ja kaik vua ostoo heijän lehtiää" NO EI OSTA, KOSKA TEKOMURRE ON VITUN ÄRSYTTÄVÄÄ!! -
Maija: mutta sulla on mahdollisuus päästä ilmaiseksi Tallinnaan kaverin kanssa!”
Samaa yritti minullekin tuputtaa... Ilmainen risteily! Ilmainen! Juu ei. Olkoon miten ilmainen vaan, mutta kun ensin hankin elukoille hoitajan ja kelkon itseni täältä Kajaanista sinne Tallinnan laivalle, on reissu kaikkea muuta kuin ilmainen. -
toinen ex-puhelinmyyjä: Vielä lisäyksenä: onko kukaan puhelinmyyjien vihaajista tullut miettineeksi, että kyseiset henkilöt ovat valmiita tekemään mitä tahansa työtä, jotteivat joutuisi esimerkiksi kerjäämään rahaa vanhemmiltaan/ tai menemään sossun asiakkaiksi? Puhelinmyyjiä kannattaisikin arvostaa sen sijaan, että ehdottaa etsimään oikeita töitä. Moni työnantaja ei palkkaa nuorta, jolla ei ole työkokemusta, joten työnhaussa pärjäävät vain ne, joilla on suhteita/arpaonnea kuntien ja kaupunkien kesätyössä. Vaikka puhelinmyynti on mitä on, voi se auttaa samaan paikan esimerkiksi siivoojana seuraavan kesänä. Ja ei, en itsekään arvosta sitä, miten lehtiä myydään. Puhelinmyynnin suurin ongelma on systeemissä – varmasti huomattavasti useampi tilaisi puhelinmyyjiltä, jos firmat lähtisivät myymään rehellisellä, mutta kiinnostavalla tyylillä. Itse olin esimerkiksi puljussa, jossa heti alkuun kerrottiin, kuka soittaa ja millä asialla ja sanottiin rehellisesti mitä myydään ja mihin hintaan. Sukupuolistereotypioitakin rikottiin. (Ja siitäkin huolimatta asiakkaat raivosivat.) Myyntipuheissa ei kuitenkaan ollut juurikaan variaatio, samoja tekstejä luettiin papereista kaikille.
Enemmän työkkäristä saa. Ja sielä on tarjoilla monta erilaista kursseja mihin voi mennä, olen itse ollut kaks kertaa ja viihtynyt hyvin sekä oppin -
Expuhelinmyyjä: Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä.
Kyllä ihmiset osaavat kaupassakin ala-arvoisesti käyttäytyä. Monenlaista haukkua ja v*ttuilua on tullut vuosien varrella kuultua, yleensä asioista joihin ei myyjällä ole mitään vaikutusvaltaa. Kassalla olin nuorena tyttöjä ja kyllä sitä huutoa tuli vaikka miten yritti olla huolellinen ja kohtelias. Joillakin kun tuntuu olevan sellainen käsitys että siellä pöydän takana istuva on niin vähäjärkinen ettei ole mitään muita kykenevä elämällään tekemään ja että häntä voi siitä syystä kohdella miten sattuu. -
Expuhelinmyyjä: Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei.
Se kassantäti ei myöskään soittele mulle kotiin että osta sitä tai tätä. Ja ensimmäisen "ein" pitäisi kyllä riittää. Luuletko että ihmiset onkin toisella tai kolmannella soittokerralla muuttanut mielensä ja ostaa? Ei, niitä vaan vituttaa vielä enemmän se soittelu. Ja siinä puhelussa kun ei mene vain paria minuuttia. Jos yrittää ystävällisesti sanoa että en nyt osta niin tulee jankkausta ja puhelu vaan pitkittyy. Kaikille helpompi vaan sulkea se luuri, säästyy kaikilta aikaa. -
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät?
Oisko yksi syy, ihan vaikka puhelinmyyjien käytöstavat? Vaikka varmasti poikkeuksiakin on puhelinmyyjissäkin, niin siellä on kuitenkin niitä mätiä omenoita, jotka sitten omalla "työllään" pilaavat muidenkin maineen. Vaikka se kuinka onkin ohjeistus, että myyjän pitää myydä tuotetta kolme kertaa, eli kuunnella se kolme ei sanaa, voisiko se yksi syy olla ihan vaikka siinä. Monella ihmisellä voi olla omia mielipiteitään myyntituotteesta, tai huono tilanne rahatilanteessa tms. Ja kun puhelinmyyjä myy tuotetta jota ei halua ja sanoo ei kiitos, alkaa taas sama litannia. Ei se raha maagisesti tule ostajan käteen siinä välillä tai tuote jota myydään tule paremmaksi. vaikka kuinka oletetaan, että uudempi kysymys voi herättää kiinnostuksen tuotteeseen (ja miksei myös näitäkin tapahdu). Toki puhelinmyyjien haukkuminen asiasta jossa ne tekee vaan idioottimaisien ohjeiden noudattamisesta on typerää, kun parempi olisi haukkua ne niiden pomot.Expuhelinmyyjä: Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin.
Oikeastaan tuo on jopa yksi syy, miksi puhelinmyyjät saa ärsytystä. Hyvin harvaa puhelinmyyjää voi edes keskeyttää kun puhe papattaa sellaista vauhtia, että hyvä jos sai sanottua alkuun oman nimensä. Se asiakaspalvelu kun on kaksipuoleista keskustelua, oikeassa kaupassa kun tehdään kaupankäyntiä niin monesti parhain kauppa syntyy kun myyjä ja ostaja saavat molemmat tasaväkisesti suunvuoron.Expuhelinmyyjä: Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään.
No vertauksesi lähikaupan kassaan ja puhelinmyyntiin ontuu todella pahasti, vaikkakin molemmat ovat asikaspalvelijoita. Se, että huutaisinko kassatädille naama punaisena vai en. On vähän kinkkinen kysymys, todennäköisesti en kun en mä puhelinmyyjällekkään huuda naama punaisena. Toisaalta se kassaneiti ei : a. tarjoa sellaista tuotetta mitä en tahdo b. tunge kotiin myymään sitä tuotetta c. ja jos jostain syystä tarjoaakin sitä tuotetta, nin se ymmärtää sen ensimmäisen "en tarvitse" lauseen. Mikä puhelinmyyjiltä käsketään jättää huomiomatta.Expuhelinmyyjä:
-
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? ... Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. ... Voisiko joku selittää, miksi?
Ongelma lienee tämä yleinen "Eli mä laitan sulle tän tulemaan" toteamus myyntipuheen päätteeksi (Joka aletaan pajattamaan -kuuntelematta-, onko toisessa päässä kiinnostunut ihminen, kysymättä kiinnostaako, ja muutenkin röyhkeästi), johon yleensä räjähdän että "Et muuten taatusti laita, saatana." On äärimmäisen epäkohteliasta tyrkyttää, mutta sitten olen kohtelias ja mukava, jos asia esitetään niin että "Kiinnostaisiko sua?" Siihen sanon kiltisti, että "Ei kiitos, mutta onnea seuraavaan soittoon!" -
Vingutaan et mee töihin, sit pääset puhelinmyyjäks (tiesitteks ettei töitä oo hirveesti tarjolla, ja puhelinmyyjäks pääsee oikeestaan kuka tahansa) ja siitä vingutaan viel enemmän. Olisin kyl mäki pettynyt kun puhelu tollai alotettiin, toisaalta hämmentyneenä sitä sit ois voinu ottaa ne lehdetkin ja eipähä tullu heti luureja!
-
olafi: Eli laitatte tuotteen tulemaan, vaikka siitä on kieltäydytty. Peruutus ei onnistu koska ei ole yhteystietoja mihinkä soittaa ja peruttaa tilaus, jota ei ole edes tehnyt. 95% puhelinmyyjistä on alinta pohjasakkaa työelämässä. Tehkää jotain hyödyllistä, vaikka siivoushommia. Maksetaan paljon enemmän, ja voit katsoa itseäsi ylpeänä peiliin.
Missä kohtaa sanottiin että tuote lähetetään vaikka sanottiin ettei saa laittaa. Missä sanottiin että firman yhteystietoja ei löydy? Kerrotko vielä mikä siivousfirma tarjoaa niin hyvää palkkaa että pääsee osa-aikaisenakin hyville tienesteille? Nykysellä palkalla ei oo varaa ostaa kolmiota Eirasta :/ -
Tulipa muuten vielä mieleen, kun täällä on puhetta kaupan kassoista ja puhelinmyynnistä. Kuinka moni teistä on joskus käynyt kaupassa? Jos joku on käynyt, niin on varmaan tullut huomanneeksi, miten siinä kassan lähettyvillä on aina se pieni hylly, jossa on yleensä sellainen yksinkertainen valikoima karkkia, purkkaa ja sensellaisia. Ne ovat siinä siksi, että asiakas saataisiin tekemään viime hetken heräte. Joitakuita tuotteet kiinnostavat ja joitakuita eivät, kaupan tavoite on saada ne tuotteet myytyä niille, joita ne kiinnostavat. Samoin puhelinmyyjän tehtävä on saada lehtensä myytyä niille, joita ne kiinnostavat, koska kyllähän Suomesta nyt lehdenlukijoita löytyy. Ero on se, että kaupassa asiakas käy jo muutenkin (asiakas tekee aloitteen), mutta puhelinmyynnissä puhelinmyyjä joutuu ottamaan yhteyttä asiakkaaseen (myyjä tekee aloitteen). Kaupassa asiakas näkee tuotteen ja hänen oma, sisäinen halunsa saa hänet harkitsemaan ostoa. Puhelinmyynnissä asiakas ei aluksi kuitenkaan edes tiedä, minkälaista tuotetta hänelle ollaan tarjoamassa, joten puhelinmyyjän tehtävä on toimia välikätenä, joka saa asiakkaan haluamaan tuotetta. Puhelinmyynti on siis suorempaa tyrkyttämistä, mutta se on samalla myös rehellisempää. Puhelinmyynnissä sinulle esitellään myytävänä oleva tuote ja tarjotaan mahdollisuus kaupan tekemiseksi, yleensä se on siinä. Kaupassa sinulle tarjotaan ne tuotteet, joita haluat ostaa, ja samalla esitellään vaivihkaa myös muita tuotteita, jotta sinut saataisiin "huijattua" kuluttamaan enemmän. Puhelinmyynnissä asiakkaalla on vastassaan puhelinmyyjä, mutta kaupassa asiakkaalla on vastassaan oma, itsekäs himonsa saada lisää. Kyseessä on siis kaksi eri myyntitaktiikkaa, joilla on yhtenevyytensä ja eroavuutensa, sekä hyvät ja huonot puolensa. Kummassakin tapauksessa pätee sama sääntö sen suhteen, että jos myyntitaktiikka ei miellytä, niin valitukset kannattaa suunnata niille, jotka ovat asiasta vastuussa ja jotka voivat asiaan vaikuttaa. Kuten täällä onkin jo tuotu ilmi, puhelinmyyjät eivät voi juuri vaikuttaa siihen, miten heidän on myytävä tuotteita.
-
Juusopuuro: Siksi, että “hyö huastoo jottain vittuiksien murretta, jotha net eivät ees ossoo ja vua siksjotta hyöeitten pomomiäs luuloo, että savoturkhulaiset on lupsakoita ja kaik vua ostoo heijän lehtiää” NO EI OSTA, KOSKA TEKOMURRE ON VITUN ÄRSYTTÄVÄÄ!!
Olen ihmetellyt samaa. Pääseekö vain murretta huoastavat immeiset puhelinmyyjiksi? Aika sortavaa. -
niinpä.niinpä: Olen ihmetellyt samaa. Pääseekö vain murretta huoastavat immeiset puhelinmyyjiksi? Aika sortavaa.
Ei. Se miksi jotkut puhuu murteella johtuu kahdesta syystä: joko he puhuvat normaalisti niin tai käyttävät sitä myyntitaktiikkana. Meillä duunissa sai muokata puhetta itselleen sopivaksi ja pomo ihan suositteli käyttämään murteita jotta myyntipuhe olisi persoonallisempi. Tosin en itse puhunut murteella. -
Onks tää provo? Et voi verrata kaupan kassaa puhelinmyyjään! Eihän kaupan kassa tunge sinun kotiin pyytämättä häiriköimään! Kieltoon koko ala, joka riistää työntekijöitä, rikkoo kotirauhaa ja aiheuttaa harmia edunvalvojille ja läheisille kun härski puhelinmyyjä on mennyt myymään jotain nuorisolehtiä dementoituneelle sokealle sotaveteraanille
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
-
Expuhelinmyyjä: Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi.
Puhelinmyynti ei ole asiakaspalvelua, koska "asiakas" ei ole itse halunnut tulla "palveltavaksi" puhelinmyyjän toimesta. -
Siksi, että kun jos haluan jonkun lehden, etsin sen googlettamalla ja tilaan sen. Puhelintyrkytyksillä en periaatteestakaan tilaa mitään. Aikoinaan tilasin monta vuotta viherpihaa ja puutarha -lehtiä, mutta ensimmäisen kerran, kun tilaus oli menossa umpeen ja joku erehtyi soittamaan minulle että josko tilausta jatketaan, niin sanoin että muuten olisin jatkanut, mutta koska vihaan sitä kun minulle soitetaan asiasta, en tilaa enää. Pidän kaikkia puhelinmyyjiä kotirauhan rikkojina. Pahimpia ne, jotka lukevat tekstin teennäisen pirteällä äänellä suoraan a-neloselta pitämättä minkäänlaista taukoa, että pystyisi kohteliaasti kieltäytymään. Tällöin isken luurin korvaan.
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Et voi rinnastaa puhelinmyyjää kaupankassaan. Kauppaan sä menet vapaaehtoisesti ostamaan tuotteen tai tuotteita, joita sä luultavasti tarvitset. Yleensä ruokaa, vessapaperia jne ja sä maksat ne sun ostokset kassalle ja kassatyöntekijä ottaa sun rahat ja antaa vaihtorahat, sille voi myös toivottaa huomenet, hyvät illat tai jotain vastaavaa. Homma ok. Puhelinmyyjä soittaa sulle kesken sun päivän ja tuputtaa sulle tuotetta, jota sä mitä luultavammin et tarvitse. Sulla saattoi olla jotain tärkeää kesken, tai sä odotit jotain muuta puhelua tai ihan mitä vaan. Tietenkään mikään ei oikeuta haistattamaan paskoja puhelinmyyjille, mutta joillain saattaa olla vaan huono päivä tai oikeasti keskeytitte jotain tärkeää (en sitten tiedä miksei voi olla vain vastaamatta) ja se ottaa pattiin ja purkautuu haistatteluna. Ja itse olen myös ollut puhelinmyyjänä ja mullekin on haistatettu paskoja ja joo se ei tunnu kivalta. Lopetin ne hommat ja menin oikeisiin töihin. Suosittelen lämpimästi sullekin. -
Puhelinmyyjät huomio! Älkää välittäkö näistä kiusaajista, niillä on paha olla ja se purkaantuu nyt teihin. Me kaikki jotka olemme tehneet/teemme puhelinmyyntiä tiedämme miten helkutin vaikeaa se on ja parhaat meistä kun pärjää tässä lajissa, pärjää myös muissa vaativissakin myyntitöissä. T. Nyt aluemyyntipäällikkönä pankkialalla toisessa niistä Suomen suurimmista finanssitaloista. Läntisen Suomen johtaja, johtoryhmän jäsen, joka rekrysi mut arvosti mun puhelinmyyntitaustaa suuresti ja sanoi että hyvin harvoin palkkaa henkilöä jolla ei ole takanaan kovaa koulua puhelinmyynnissä. Pitäkää lippu korkealla ja kaupallista kevättä!
-
Expuhelinmyyjä: Mikä ihme vimma ihmisillä on aina haukkua puhelinmyyjät? Itse olin toissakesänä pari kuukautta kyseisessä hommassa, enkä mene kyllä enään ikinä. Meidän puljussa asiakkaat jaettiin sukupuolellisesti eroteltuihin kampanjoihin: miehille pukusukkia/gileten-partahöyliä ja naisille ihme luontaistuotteita ym. krääsää. Ja totuushan on se, että miehille oli jopa hauska myydä, niiltä tuli vitsiä ja kohteliaita kieltäytymisiä. Miehet osas olla tässä asiassa niitä “aikuisia” (paitsi kyseinen Jani). Mutta auta armias kun tuli naisille suunnattu kamppanja; sieltä tuli haistapaskasaatanavittuhanki elämä-huutelua ja erinäisiä uhkauksia esim rikosilmoituksella ynnä muuta, mikä alensi työmoraalia, jota ei parantanut esim se, että josset saa myytyä niin pomo tulee konkreettisesti istumaan selkäsi taakse ja kuuntelee ja katselee jokasen liikkeen mitä teet, monta kertaa. Ja ei, myyjällä ei ole oikeutta vaikuttaa selostukseen mitä pitää paapattaa ja vieläkään kukaan ei ole keksinyt oikeasti hyvää puhelinmyyntituotetta, sellaista mitä jaksaisi jopa myydäkin. Pointti on siis se, että puhelinmyynti on asiakaspalvelua siinä, missä esim lähikaupan kassalla asiointi. Sinä et varmastikaan ala kassatädille huutamaan naama punaisena, tai jos alat niin häpeä. Mikä siinä on vaikeeta sanoa kohtelias ei ja päivänjatkot ja sulkea puhelin? Puhelu olisi hetkessä ohitse ja kukaan ei pahottaisi mieltään. Ja vaikka se myyjä yrittäisi toisen kerran, niin sääntöhän on että kolmas ei, on ei. Muuten se pomo sun seläntakana älähtää. Sinäkään et varmaan tykkäisi siitä. Ja näin btw, meilläkin oli kaks suurta salia, jotka oli täynnä lapsia; 15-17-vuotiaita ja te ihanat aikuiset päätätte unohtaa asiakaspalvelukäyttäytymisen vain sen takia että häiritään sinun päivää muutaman minuutin, että saatas me nuoretkin maksettua opiskelumme ym. tarpeemme, (koska kaikilla ei ole niitä porvarivanhempia) ja huudatte siellä luurin toisessa päässä vaikka mitä. Kiitos, olen puhunut. Voisiko joku selittää, miksi?
Siitähän se puhelinmyyjien kiusaaminen on lähtenytkin, kun se kohtelias Ei ei riitä. Koskaan. Käsitän kyllä että siihenkin on syynsä, mutta silti. Tottakai se provosoi ihmisiä keksimään muita keinoja ja koettelee kärsivällisyyttä ja kykyä olla kohtelias. -
y.ö.h: Vihaan näitä “Hei! Olet voittanut palkinnon meidän arvonnasta! Voittamasi palkinto tulee sinulle lunastettavaksi, jos tilaat tämän lehden joka maksaa enemmän kuin voittamasi palkinto! Eiköhän laiteta tulemaan vai mitä?!”. Saisi joku virasto vähän puuttua tähän markkinointikikkaan, niin paljon sitä käytetään.
Pitäisi olla jo puuttunut! Olin pari päivää puhelinmyyjänä 10 vuotta sitten ja sain potkut kyseisestä firmasta, kun kieltäydyin lukemasta puhelimessa ihmisille juuri tuollaista pomon kirjoittamaa A4 tulostettua tekstiä, jossa valehdeltiin henkilön muka voittaneen jossain tekaistuissa arpajaisissa lahjakortin, jota voi hyödyntää lehtitilauksiin. Vuosia myöhemmin kuulin, että noista suorista valheista pitäisi aina tehdä ilmoitus, koska se on laitonta. -
On monenlaisia puhelin myyjiä. jokunen on kysynyt nätisti että mitä kuuluu, joku jopa kysyi minkälainen sää on tampereella ja kun oon kieltäytynyt ostamasta lehteä, on sanonut mulle ystävällisesti hyvää päivän jatkoa. mutta sitten on toisenlaisia puhelin myyjiä mitkä saa mut näkemään punaista. yksi soitti kun olin lääkärissä ja yritti myydä jotain lehteä. sanoin kohteliaasti "ei kiitos" myyjä vastaa "no minä kuitenkin kerron tästä tarjouksesta jne" minä vastaan "mä en oikeasti ehdi puhua kun olen lääkärissä" myyjä vain painaa päälle eikä suostu lopettaa ajoissa jolloin minä sanon "kiitos en tilaa mitään. hyvää päivän jatkoa" ja luuri kiinni. jopa lääkäri ihmetteli myyjän käytöstä. se oli ainoa puhelin myyjä jonka haluasin manata alimpaan helvettiin. MUTTA ymmärrän myös puhelin myyjän puolen, ystävä oli puhelin myyjänä koska halusi elättää itsensä ja hän on ihana ihminen. jos haluaa rahaa, täytyy saada myytyä lehtiä joten ymmärrän puhelin myyjän puolen mutta myyjän ei koskaan pidä tyrkyttää kenellekään mitään.
-
Lueskelin näitä kommentteja, koska teen puhelinmarkkinointia yrityksiin ja haluan kehittyä, oppia kaikin tavoin. Jospa tiivistettäisiin muutamia asioita a) itse teen myynnin toiminimellä, kuten moni tänä päivänä ja tämä mahdollistaa sen, että se kotimyynnissä itsensä etunimellä esittelevä saattaa olla sinun naapurisi tai muu taho, joka jo tuntee sinut. Yrityksille puhelinmyyjä saattaisi olla myös potentiaalinen asiakas. B) Olen itse tienannut provisiolla 4000e kk tulot, joten se saattaa usein olla parempi tienesti kuin siellä luurin toisessa päässä. C) On ihmisiä, jotka toimivat parhaiten työssä, jossa ei joudu olemaan jatkuvassa kontaktissa työkavereiden tai asiakkaiden kanssa. Ovat onnellisia näin. D) Minua ärsyttää ainakin puhelinmyyjää enemmän vaatekauppojen purkkaa jauhavat pikkutytöt, jotka kimeällä äänellä tulevat iholle tarjoamaan tätä pakkomyyntiä "tässä ois kiva paita tarjouksesa ja otatko tälläset vitun sukatkin?" Joo ei, tulin vapaaehtoisena, tietty tarve mielessä. Anna mun olla. Tai pankkien, parturikampaamojen asiakaspalvelutaidottomat papukaijat, joilta itse palvelua ei yleensä luontevasti saa..Ouh... Puhelimessa sentään säilyy joku inhimillisyys. E) Autoliikkeen asiakaspalvelutiskille mennessäni myyjä vain istui ja istui koneen ääressä ja kun lopuksi kohotti katseensa "Niin. Sulle?" Päätin lähteä ja lähti perässänikin ollut asiakas. Kiitos, olen puhunut. P.s. yleensä inhottavia puhelinmyyjälle on köyhät ja laiskat. Itse olin köyhä, mutta koska en ollut laiska, tienaan puhelinmyynnillä.
-
Itsehän lyön luurin korvaan heti jos alkaa myymään jotain. Ja jos en tiedä numeroa, niin blokkaan vastaamatta.
Kommentoi
Kommentti