Terveisiä lukiosta
"Voi hyvänen aika, lukion jälkeen ei kuulemma valmistu mihinkään?!"
138 kommenttia
-
Oispa mielenkiintoista kuulla, mihin ammattiin Miia meinas lukiosta valmistua. : o
-
-
Jukkapalmu: Siwa ottaa kassalle.
Itsehän kirjoitin L E E E M M C ja pääsin siivoojaksi :) -
-
"Saako siitä palkkaa tai rahaa" Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Miia kuvittelee palkan olevan.
-
"Monta vuotta opiskelee ja sit saa jonkun lakin..." Ja sekin pitää ite maksaa.
-
Näin se on. Lapsille pitäisi kertoa, että ensin on peruskoulu 9 vuotta, sitten lukio 3 vuotta, ja sitten amk/yliopisto 4-9 vuotta, ja sitten vasta voi mennä töihin opettelemaan alusta miten hommat oikeasti tehdään. Vastavalmistuneet kun eivät vielä osaa tehdä yhtään mitään. Minäkin ymmärsin vasta yläasteella, että lukio on pakko käydä, ja sitten lukiossa vasta valkeni, että yo-todistuksella ei tee mitään vaan on pakko jatkaa opiskeluja lukionkin jälkeen. Ja hyvin harva yliopistossa opittu asia on ollut työelämässä millään tavalla tarpeen. Minusta ainakin tuntuu, että suurin osa suomalaisista viettää vuosikausia turhaa aikaa koulun penkillä opiskellen asioita, joita ei koskaan tule missään tarvitsemaan. Mutta kun hallituksen tavoite on se, että 42% suomalaisista nuorista saa korkeakoulututkinnon, niin sama ajanhaaskaus koulun penkillä tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Ja ne jotka ovat eri mieltä tästä, tehkääpä kokeeksi kysely vaikkapa tietotekniikan diplomi-insinööreille, ja selvittäkää, kuinka moni on tarvinnut työssään esim. integrointia kertaakaan.
-
No mut vaikka sä valmistuisit amiksesta ei se takaa sitä et heti pääset töihin.
-
-
Lukio on yleissivistävä koulutus, jonka tarkoituksena on takoa järkeäpäähän ja kasvattaa yksilöistä tiedostavia ja ajattelevia kansalaisia. Niin että Miia 16v olisikin vähän kypsempi tapaus muutaman vuoden kuluttua, eikä välttämättä julistaisi naamakirjassa miten esim. lottovoitolla voidaan pelastaa koko maailman (tms. feissarimokien palmutuskamaa). Koulussa opittu ns. turha ja työn kannalta muka tarpeeton tieto antaa välineet nähdä kokonaisuuden, menneen, nykyhetken ja tulevan. (esim. Miksi ongelma on syntynyt, miten sen voi nyt ratkaista ja miten eri ratkaisut vaikuttavat tulevaan.) koulutukseen panostaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jossain vaiheessa se hyödyttää sinun ja/tai muita.
-
Lähes kaikki opiskelu on hyvää ja hyödyllistä. Ei ihminen opiskele vain työelämää varten, vaan elämää. Integrointi ja kaikki muu on yleissivistystä. Kannattaa opiskella mahdollisimman pitkään, elämä on helpompaa ja hauskempaa koulussa kuin työelämässä. Kyllä siinä oravanpyörässä ehtii olla vielä 30 vuotta opiskelujen jälkeen. Ja töitä saa aina sitä varmemmin mitä enemmän on opiskellut.
-
Jessica: Just tosi epäreiluu ! Kuka haluaa maksaa jostai vitun lakista? :””””D
Jos lakin maksaminen on sinusta niin kummaa, oletko kenties varastanut aikaisemmat päähineesi? :o Muutenkin kuka hullu nyt lopettaisi lukion jälkeen opiskelun! Eikä sieltä ole edes pakko mennä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun jos ei halua. Sen jälkeen voi ihan hyvin mennä vaikka amikseen, jolloin ei amiksessa tarvitse opiskella luonnontieteitä, matikkaa, kieliä yms. ollenkaan. Itse menin lukioon, koska en tiedä, mihin ammattiin opiskelisin. Ei niistä lukio-opinnoista välissä haittaakaan ole. Lisäksi ne, jotka ovat koulutustensa ohella käyneet MYÖS lukion pääsevät varmemmin töihin. -
Nimesi: Ja ne jotka ovat eri mieltä tästä, tehkääpä kokeeksi kysely vaikkapa tietotekniikan diplomi-insinööreille, ja selvittäkää, kuinka moni on tarvinnut työssään esim. integrointia kertaakaan.
Toisaalta joku integroinnin opetus mitä tietotekniikan dippainssi joutuu seuraamaan on määrällisesti ehkä 1 opintopiste niistä kolmestasadasta mitä tutkinnon suorittamiseen vaaditaan (yliopistossa, lukio-opetusta en tähän laske). Ennen kaikkea itse kuitenkin näkisin, että teknillisten korkeakoulujen fysiikan ja matematiikan opetuksen tärkein tarkoitus ei ole suinkaan opettaa niitä tasointegraaleja vaan muokata ajatusmaailmaa. Sehän se tärkein asia on mitä yleensä mukaansa valmistuttua saa, insinöörille sopivan ajattelutavan. Koska olet oikeassa siinä, että työelämässä joutuu vielä opettelmaan ne asiat, mitä juuri siinä duunipaikassa tarvitsee. (Sitten pitää vielä nipottaa, tietotekniikan alle kuuluu yleensä muutakin kuin pelkkä koodaus. Tietoliikenteen puolelle suuntautuvalle integraalit tulevat yllättäen aika äkkiä opiskelun myöhemmässä vaiheessa vastaan kun signaaleita mietitään. Totta, että niitä integraaleja ei käsin välttämättä tarvitse töissä laskea jos lainkaan tarvitsee, mutta jos et ymmärrä alasi peruskäsitteitä koska integraali on hepreaa, ei voi kovin vahvalle pohjalle perustaa osaamistaan.) -
Jessica: Just tosi epäreiluu ! Kuka haluaa maksaa jostai vitun lakista? :””””D
Itse ostin lakkini mielelläni, se vähän kuin konkretisoi koko ylioppilaanaolon. Eipä sillä periaatteessa sitten mitään teekkään, paitsi pidetään vappuna sitten päässä. Ja tiedoksi vaan, joudut sinä maksamaan kaikista lakeista, pipoista, hatuista tms... Monilla amiksillakin on jo muuten lakit, jotka päässä he juhlivat valmistumistaan, näin BTW (mikä on oikein, koska amikset ansaitsevat myös juhlansa, ja saisvat saada huomiota myös meidan puolelta). Miia voisi vaihtaa vielä koulua, jos tosissaan sitä tahtoo. Ei ole iso juttu. -
Miia on nyt väärässä koulussa. Äkkiä amikseen ja siivoojaksi. Sitten nyrkin ja hellan väliin rakentamaan suomalaista perheidylliä: pari kakaraa, koira ja riitaisa avioero.
-
Elämä on valintoja täynnä. Itse kävin ammattikoulua 3 vuotta -> LVI-asentaja. 5 vuotta tehty töitä ja palkka on nyt 4 000 € /kk. Ei korkeakoulutus takaa sitä, että pääsee tienaa rahaa.
-
Itse opiskelin amiksessa, josta valmistuin ja pääsin alan töihin. Huomasin sitten että ei oo mun juttu ja hain ammattikorkeaan ihan eri alalle. Haaveena olisi vielä jossain vaiheessa hankkia opettajan pätevyys kyseiseltä alalta. Pointtina on, että vaikka haluankin kouluttaa itseäni, ei minun sitä varten ole tarvinnut lukiota käydä. Sen sijaan sain itselleni ammatin, jolla olen itseni elättänyt.
-
mm-: No mut vaikka sä valmistuisit amiksesta ei se takaa sitä et heti pääset töihin.
Mutta siinä voi joko työllistyä tai jatkaa amk/yliopistoon. Lukion jälkeen ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia valita mitä tekee. Itseasiassa, jos on erittäin tietoinen siitä mitä haluaa opiskella korkeakoulussa, niin ammattikoulu on helpompi väylä siihen päämäärään -
Kirjotin itteni ylioppilaaksi keskinkertaisin arvosanoin. En keksiny mitään mitä haluaisin tehdä tai opiskella, ni menin sitte amikseen. Tänä keväänä, kaks vuotta ylioppilasjuhlien jälkeen valmistun kuorma-auton kuljettajaksi. Parempi se ko ei mitään ja ainaki jatko-opiskelumahdollisuudet on ihan hyvät, sitte ku kyllästyy roskakuskin uraan :D
-
-
maken järki: L E C C C kuittaa, 25-vuotta ja mitään en ole.
Itsehä kirjotin M C C I ja päädyin vanhainkotiin.. -
Jukkapalmu: Siwa ottaa kassalle.
Ei siihen tarvitse lukiokoulutusta. Nimimerkillä peruskoulupohjalta Siwan kassalle. Huoh. :( -
L E E M M M A Yliopistossa kemiaa, 6op ekalta lukuvuodelta ja ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Jo kirjoitusten jälkeen kaduin etten mennyt amikseen ja lukenut itseäni vaikka kokiksi tms, töitä olisi tullut vaikka heti. Opiskelepa ylempi korkeakoulututkinto ja huomaat että kolmikymppisenä elämäsi on ollut rutiininomaista koulunpenkillä istumista ilman mitään konkreettista saavutusta... Ja työelämään päästessäsi huomaat että alusta pitää kaikki taas opiskella. Näin meitä uusia ainakin vanhat valistivat, kun kävivät moikkaamassa.
-
Nimesi: Näin se on. Lapsille pitäisi kertoa, että ensin on peruskoulu 9 vuotta, sitten lukio 3 vuotta, ja sitten amk/yliopisto 4-9 vuotta, ja sitten vasta voi mennä töihin opettelemaan alusta miten hommat oikeasti tehdään. Vastavalmistuneet kun eivät vielä osaa tehdä yhtään mitään. Minäkin ymmärsin vasta yläasteella, että lukio on pakko käydä, ja sitten lukiossa vasta valkeni, että yo-todistuksella ei tee mitään vaan on pakko jatkaa opiskeluja lukionkin jälkeen. Ja hyvin harva yliopistossa opittu asia on ollut työelämässä millään tavalla tarpeen. Minusta ainakin tuntuu, että suurin osa suomalaisista viettää vuosikausia turhaa aikaa koulun penkillä opiskellen asioita, joita ei koskaan tule missään tarvitsemaan. Mutta kun hallituksen tavoite on se, että 42% suomalaisista nuorista saa korkeakoulututkinnon, niin sama ajanhaaskaus koulun penkillä tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Ja ne jotka ovat eri mieltä tästä, tehkääpä kokeeksi kysely vaikkapa tietotekniikan diplomi-insinööreille, ja selvittäkää, kuinka moni on tarvinnut työssään esim. integrointia kertaakaan.
Koska elämän tarkoitushan on selkeästi työhön valmistuminen. "Turhien" asioiden opiskelulla kertyy yleissivistystä ja elämä on kiinnostavampaa jos asioita osaa analysoida eri näkökannoilta. Eikähän sitä lukiota ole mikään pakko käydä, amikseen vaan jos ei opiskelu kiinnosta. Sekin on hyvä vaihtoehto. -
Satunnainen: L E E M M M A Yliopistossa kemiaa, 6op ekalta lukuvuodelta ja ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Jo kirjoitusten jälkeen kaduin etten mennyt amikseen ja lukenut itseäni vaikka kokiksi tms, töitä olisi tullut vaikka heti. Opiskelepa ylempi korkeakoulututkinto ja huomaat että kolmikymppisenä elämäsi on ollut rutiininomaista koulunpenkillä istumista ilman mitään konkreettista saavutusta… Ja työelämään päästessäsi huomaat että alusta pitää kaikki taas opiskella. Näin meitä uusia ainakin vanhat valistivat, kun kävivät moikkaamassa.
Ehkä olet luonteeltasi sitä tyyppiä, joka sopisi / olisi sopinut paremmin ammattikouluun. Viittaan siis tuohon, että jos et koe saavasi itse opiskelusta mitään, on sitä ihan turha tehdä pelkästään tutkintoa ja työtä silmällä pitäen, kun yleensä yliopistokoulutuksissa on ihan totta se, että töissä joutuu vielä opettelemaan homman uusiksi. Sehän on kyllä vähän se pointtikin, hyvin harvoista yliopistotason tutkinnoistakaan valmistutaan varsinaisesti ammattiin vaan koulutus tarjoaa valmiudet siihen, että voi toimia useassa erilaisessa duunissa. Samalla koulutuksella toinen voi olla tutkija ja toinen koodaa loppukäyttäjälle menevää ohjelmaa, molemmat yhtälailla tekemässä koulutuksensa mukaista työtä jos nyt otetaan tuo yllämainittu tietotekniikan dippainssi esimerkiksi. Ja minusta on vain hyvä, että yliopistosta ei valmistu "suoraan ammattiin". Etenkin tekniset alat muuttuu niin nopeasti, että jos olet kouluaikoinasi opetellut jonkun tietyn tekniikan ja lähtenyt sen osaajana työelämään, ei siitä 20 vuoden päästä välttämättä ole enää mitään iloa. Joka tapauksessa täytyy valmistautua siihen, että koko loppuelämänsä joutuu niitä osaamisiaan päivittämään ja opiskelemaan uusia juttuja. Siksi siis jos ei koe saavansa mitään opiskelusta itsestään, kannattaa valita erilainen tulevaisuuden näkymä itselleen. (Tosin sanottakoon, että kyllä varmaan ihan kaikissa töissä joutuu opettelemaan uusia juttua, oli sitten siivooja tai toimitusjohtaja.) -
L L L E E E, yliopistossa. Ei harmita yhtään, lukiossa oli hirveän mukavaa (oli musiikkilukio) ja musiikin parista nyt sitten ammattikin on tulossa. Itse teen nyt just sitä, mikä kiinnostaa minua eniten, ja olen todellakin valmis tekemään töitä sen eteen.
-
Kiki: Itsehän kirjoitin L E E E M M C ja pääsin siivoojaksi
maken järki: L E C C C kuittaa, 25-vuotta ja mitään en ole.
Ette vissiin hoksanneet, että lukio on vasta pohjustusta seuraavaa opiskelupaikkaa varten? -
-
Meinaan kyllä itellä ainakin ammattia opiskelevana on ollut hemmetin rankkoja tunteja ja pänttäämistä
-
paras koulu on elämän koulu ja tekemällä oppii eikä kirjoja lukemalla!!
-
paskasen työnlisä: Elämä on valintoja täynnä. Itse kävin ammattikoulua 3 vuotta -> LVI-asentaja. 5 vuotta tehty töitä ja palkka on nyt 4 000 € /kk. Ei korkeakoulutus takaa sitä, että pääsee tienaa rahaa.
Usein korkeakoulusta hankitulla ammatilla tähdätään muihin(kin) tavoitteisiin kuin rahan tienaamiseen. Töissä vietetään niin suuri osa elämästä, että kannattaa kuluttaa koulussa enemmän aikaa kuin sen kolme vuotta, jotta saa sellaisen työn, joka tuo elämään lisää sisältöä. Sen sijaan, että se vaan veisi sitä pois ja toisi rahaa tilalle. Sellaisen ammatin voi löytää ammattikoulusta, mutta aika harva tietää 16-vuotiaana, mikä oikeasti tekee onnelliseksi. Silloin itsenäistyminen ja raha motivoivat vähän liikaa. Kaikki lukioon sivystämään ja kasvamaan, sieltä sitten pohdintojen jälkeen amikseen tai korkeakouluihin. Ei voi olla niin kiire töihin, ettei osa-aikaisuus Siwan kassalla riitä opiskelun ohessa. Säästyy siltä "En ole tehnyt elämälläni mitään, mitä oikeasti halusin" -kriisiltä sitten keski-iän lähestyessä. -
Pakko kyllä sanoa, että lukio tuottaa lähinnä vain nuorisotyötömiä. Ei ole mitään takuita jatko-opiskelupaikasta ja YO-kirjoitukset on täyttä kuraa. Hirveä Neuvostoliiton meininki niissä ja vain tietyt ytl:n papereissa olevat ratkaisut kelpaa, mitkä on kaivettu 50-100v jälkeenjäänneistä koulukirjoista, vaikak siihen tehtävään olisi vaikka kuinka monta käypää ratkaisua. Suoraansanoen koko järjestelmä toimii näin: Tehdään niin kuten viimeiset 50 ja 100 vuotta ollaan tehty ja omille ajatuksille ei ole tilaa, vaan kaikki tarvittava on niissä jälkeenjäänneissä kirjoissa. Tuolla pänttäämisellä ja kaiken kirjasta/opettajalta tullun tiedon täydellisellä uskomisella ei muuta tehdä kuin turhia osaamattomia byrokraatteja ja koetuloksetkin lähinnä kerttoo kuinka hyvin sopii asumaan Neuvostoliittoon tai muuhun vastaavaan. Koko järjestelmä on täysin mätä eikä huomio nykypäivän tarpeita ja teknologiaa lähes yhtään!
-
paskasen työnlisä: Elämä on valintoja täynnä. Itse kävin ammattikoulua 3 vuotta -> LVI-asentaja. 5 vuotta tehty töitä ja palkka on nyt 4 000 € /kk. Ei korkeakoulutus takaa sitä, että pääsee tienaa rahaa.
Teetkö töitä 38,5h/vk? Kaikki muutkin amiksen käyneet ja viisi vuotta töissä olleet 4000€/kk tienaavat huutaa HEP! (Aika hiljasta pitelee :D) Opiskeliuaika on elämän parasta aikaa ja sitä kautta pääsee paljon mielenkiintoisempii ja haastavampii tehtäviin. mm. dippainssien palkkauksesta http://www.tek.fi/index.php?id=3452#toc -
Jos unelmana on nimen omaan työnteko ja sellaisella alalla, mihin voi ammattikoulussa opiskella, niin silloin tietysti ammattikouluun. Jos unelma-ammattiin pääsemiseen vaaditaan ammattikorkeakoulututkintoa, niin helpoin reitti on valita lukiossa oikeat kurssit tai valita ammattikoulusta saman alan koulutusohjelma. Jos tulevaisuudensuunnitelmiensa lisäksi (tai niiden sijasta) pitää nimen omaan opiskelusta ja uuden oppimisesta (kuten allekirjoittanut), ehdottomasti helpoin reitti on lukion kautta yliopistoon. Tai jos unelma-ammattiin vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa. Kukaan ei tietenkään kiellä menemästä vaikeimman kautta, se vain vaatii enemmän työtä.
-
Ylioppilaana pääsee lyhyemmällä koulutuksella jatkossa, riippuu tietenkin koulutuksesta. Itseä otti hirveenä päähän, että piti mennä kirjoittamaan huonot paperit, joilla ei tee mitään. Mutta toisaalta, jos oisin päässyt silloin ammattikouluun, niin en tiedä, oisinko ollut tarpeeksi kypsä silloin (ja olin silloin paljon aikuisempi kuin kys. jutun kirjoittaja). Mutta on siitä hyötyä, eikä se lakki paljoa maksa, jos ostaa sittarista sellasen perus. Hifistelijät ostakoot 100 euroa maksavan nahkalakin. Yleissivistyksellä tekee jotain, vaikka sen kyllä voi myös oppia itse, jos on halua siihen.. Mutta kaikille näille miioille yleissivistys tekisi ihan hyvää
-
Nimesi: Näin se on. Lapsille pitäisi kertoa, että ensin on peruskoulu 9 vuotta, sitten lukio 3 vuotta, ja sitten amk/yliopisto 4-9 vuotta, ja sitten vasta voi mennä töihin opettelemaan alusta miten hommat oikeasti tehdään. Vastavalmistuneet kun eivät vielä osaa tehdä yhtään mitään. Minäkin ymmärsin vasta yläasteella, että lukio on pakko käydä, ja sitten lukiossa vasta valkeni, että yo-todistuksella ei tee mitään vaan on pakko jatkaa opiskeluja lukionkin jälkeen. Ja hyvin harva yliopistossa opittu asia on ollut työelämässä millään tavalla tarpeen. Minusta ainakin tuntuu, että suurin osa suomalaisista viettää vuosikausia turhaa aikaa koulun penkillä opiskellen asioita, joita ei koskaan tule missään tarvitsemaan. Mutta kun hallituksen tavoite on se, että 42% suomalaisista nuorista saa korkeakoulututkinnon, niin sama ajanhaaskaus koulun penkillä tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Ja ne jotka ovat eri mieltä tästä, tehkääpä kokeeksi kysely vaikkapa tietotekniikan diplomi-insinööreille, ja selvittäkää, kuinka moni on tarvinnut työssään esim. integrointia kertaakaan.
Riippuen kyllä ihan mitä tekee, jos menee sulautettuja järjestelmiä ja sitä kautta esimerkiksi digitaalisen signaalin prosessointia ni siellä integrointi on aika tärkeä asia, samoin että tämä meidän 8. ihme "internetti" toimii ni sielläkin integrointi saattaa jo merkitä jotain.^^ ps. ei tarvinnut edes olla di tietääkseen tämän :D -
Mikä järjen riemuvoitto taas... Mä en jaksa. Ei voi ottaa sitte ensin asioista selvää, ennen ku ryhtyy johonkin? Uusavuttomuus kukoistaa..
-
Itse kirjoitin E C C C C B A ja kaksi vuotta tuosta ja istun suuryrityksessä tienaamassa n. 2000e kuukauspalkkaa.. Onhan sitä kaksi vuotta vielä kouluja jäljellä, mutta hyvin on asiat mulla ku duunipaikka todnäk niin pitkäks aikaa ku tahon :)
-
^ väärinkäsitysten välttämiseksi: kommentoin siis mokaa, en kommentteja. BTW hyviä pointteja kaikilla.
-
Nimesi: Näin se on. Lapsille pitäisi kertoa, että ensin on peruskoulu 9 vuotta, sitten lukio 3 vuotta, ja sitten amk/yliopisto 4-9 vuotta, ja sitten vasta voi mennä töihin opettelemaan alusta miten hommat oikeasti tehdään. Vastavalmistuneet kun eivät vielä osaa tehdä yhtään mitään. Minäkin ymmärsin vasta yläasteella, että lukio on pakko käydä, ja sitten lukiossa vasta valkeni, että yo-todistuksella ei tee mitään vaan on pakko jatkaa opiskeluja lukionkin jälkeen. Ja hyvin harva yliopistossa opittu asia on ollut työelämässä millään tavalla tarpeen. Minusta ainakin tuntuu, että suurin osa suomalaisista viettää vuosikausia turhaa aikaa koulun penkillä opiskellen asioita, joita ei koskaan tule missään tarvitsemaan. Mutta kun hallituksen tavoite on se, että 42% suomalaisista nuorista saa korkeakoulututkinnon, niin sama ajanhaaskaus koulun penkillä tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Ja ne jotka ovat eri mieltä tästä, tehkääpä kokeeksi kysely vaikkapa tietotekniikan diplomi-insinööreille, ja selvittäkää, kuinka moni on tarvinnut työssään esim. integrointia kertaakaan.
nii mikä pakko oli käyä lukio?!?! terveisin ammattikoulusta valmistunut ja töissä oleva :) -
-
(tarkennetaan tyhmille vielä siis etten oo käynyt todellakaan lukioo) ^^
-
jokuvaaaaaaan: On lukiossa kumminki paljon enemmän sitä opiskelua.
Toki varmasti, mutta kyllä joillain aloillakin opiskellaan aika reippaasti, nimim. oman alan opinnot teoriapohjaista pääsääntöisesti. -
Jos vain olisin löytänyt itseäni kiinnostavan ammatin, niin olisin mennyt amikseen. Sen sijaan menin lukioon miettimään, en keksinyt ja luin "vääriä" aineita kuin mille olisi ehkä myöhemmin ollut käyttöä... No tämä epätietoisuus tulee varmaan ilmi nyt kun olen työtön. Eikä ole kivaa.
-
Minya: Amikseen jos ei opiskelu kiinnosta? Miten tämä lause kuulostaa siltä ettei ammattipuolella tarvitsis opiskella?
Koska ei tarvi. Ainakaan kovin paljon. Mä suoritan kaksoistutkintoa eli lukio + amis, ja amisjakso tuntuu aina ihan lomalta ku ei tarvi käyttää päätään yhtään, saa vain istua ja rentoutua. Aluksi ku olin valinnut pelkän amiksen, olin sitä mieltä että kyllä sielläkin opiskellaan, mutta vuoden pelkkää amista kestettyäni oli pakko ottaa lisäksi lukio-opintoja kun tuntui että aivot olisi kytkeytyneet off-tilaan. -
Sori vaan te lukilaiset pätijät. Itse valmistuin elintarvikelinjalta vuosi sitten, ja pääsin heti kyllä ihan alani töihin. 3 vuotta opiskelin. Te lukiolaiset ette opi siinä ajassa muuta, kuinka egoilla amislaisille. Säälittävää elitistiporukkaa olette. Ette mitään muuta.
-
AABM ja kokki olen :D Enpä tiennyt mitä peruskoulun jälkeen teen joten menin lukioon. Siellä koin ahaa-elämyksen ja lakin saatuani menin amikseen.
-
Minusta ainakin tuntuu, että suurin osa suomalaisista viettää vuosikausia turhaa aikaa koulun penkillä opiskellen asioita, joita ei koskaan tule missään tarvitsemaan. Mutta kun hallituksen tavoite on se, että 42% suomalaisista nuorista saa korkeakoulututkinnon, niin sama ajanhaaskaus koulun penkillä tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Ja ne jotka ovat eri mieltä tästä, tehkääpä kokeeksi kysely vaikkapa tietotekniikan diplomi-insinööreille, ja selvittäkää, kuinka moni on tarvinnut työssään esim. integrointia kertaakaan.
Tulevana ohjelmistoalan dippainssinä voin kyllä sanoa että suurin osa opiskeluista ovat tuntuneet liittyvän hyvinkin läheisesti työelämään. Ihan konkreettisesti siellä koodataan ja tutustutaan ohjelmistotuotannon prosesseihin. Ei se opiskelu pelkkää koulun penkin kuluttamista turhan panttina ole, vaan sopiva sekoitus teoriaa ja käytäntöä. Ihmetyttää kun vieläkin on näitä ennakkoluuloja opiskelun hyödyttömyydestä/liittymättömyydestä työelämään. -
itsehän kävin amiksen ja vedän sähkärinä kolme tonnia kuussa euroja kotia päin
-
-
dgkdmdl: Sori vaan te lukilaiset pätijät. Itse valmistuin elintarvikelinjalta vuosi sitten, ja pääsin heti kyllä ihan alani töihin. 3 vuotta opiskelin. Te lukiolaiset ette opi siinä ajassa muuta, kuinka egoilla amislaisille. Säälittävää elitistiporukkaa olette. Ette mitään muuta.
Eiköhän se ole aivan turha taistella kumpi on parempi käydä. Itsekin kävin amiksen, koska teininä olin niin surkea opiskelija, että lukiosta olisin varmasti saanut huonoimmat paperit ikinä. Nyt vanhempana taas olen sitä mieltä, että jossain vaiheessa opiskelen korkeammalle ja varmasti se opiskelu sujuukin nyt paremmin. Toiset koulut sopivat toisille ja toiset toisille, turha siitä on tapella. Egoilijoita löytyy molemmista leireistä. -
dgkdmdl: Sori vaan te lukilaiset pätijät. Itse valmistuin elintarvikelinjalta vuosi sitten, ja pääsin heti kyllä ihan alani töihin. 3 vuotta opiskelin. Te lukiolaiset ette opi siinä ajassa muuta, kuinka egoilla amislaisille. Säälittävää elitistiporukkaa olette. Ette mitään muuta.
Yleissivistys on se sana, jonka takia lukioon mennään. Lukiossa tehdään tietäjiä, amiksessa taitajia. Onko siinä jotain epäselvää? Ei, lakilla ei todellakaan työllistytä yhtä hyvin kuin amiksesta valmistuneena, mutta siitä nyt pitäisi jokaisen valintansa tekevän olla aivan tietoinen. Itse ainakin olin. Hyvä jatkokoulutuspaikka tuli myöhemmin. Amislaiset pääsevät kyllä hyvin töihin,ja joidenkin mielestä se on tarpeeksi hyvä perustelu amiksen valitsemiselle, ymmärrän sen, mutta se on yleissivistys, jonka pohjalta ihminen arvioi jokapäiväistä elämää: uutisia, tapahtumia, politiikkaa jne. Peruskoulu on nimenä harhaanjohtava, sillä sen tarjoama tieto on aivan ehdoton minimi. Ei ihme, että meillä on ammattitöissä niin paljon väkeä, joiden ajatusmallit ja mielipiteet ovat täysin medialta omaksuttuja ilman minkäänlaista kriittisyyttä tai omaa pohdiskelua, kun kerran moni pitää lukion tarjoamaa perustietoa vain snobimaisena tärkeilynä. En usko, että kommentin kirjoittaja on edes ajatellut asiaa oikeasti, kunhan vain on lähtenyt sokeasti mukaa "lukio vastaan amis"-asetteluun heti kun joku lukiolainen on keksinyt kritisoida ammattikouluja. Kirjoittaja itse ei ainakaan anna minkäänlaista aihetta muuttaa käsitystäni ammattikoulujen tarjoamasta huonosta sivistyspohjasta ja näin sanoessani vahvistan aika varmasti hänen käsitystään lukiolaisten egoilusta, vaikka oikeasti minulle on aivan sama se, että onko joku amis vai lukiolainen. Tyhmä ei ole se, joka ei ymmärrä, vaan se, joka kieltäytyy ymmärtämästä. -
tääl on selvästi kaks eri leiriä, amikset ja luiolaiset, ettekste ny oikeesti tajua että ammattikouluun mennään kun tiedetään mihin ammattiin halutaan ja lukiooon jos ei tiedetä tai tarvitsee haluamalleen alalle, esim. lääkäriksi, pitkän kaavan kautta. Ja tokihan amiksestakin voi kouluttautua korkeammalle ammattikorkean kautta, Lukiosta vain pääsee paljon pidemmälle jos on selvät sävelet. Ja lukiossa ja ammattikoulussa ero on se että lukiossa on pelkkää opiskelua ja lukemista, sen sanoo jo nimikin, ja ammattikoulussa on tietysti yleissivistävät teoriat kaikesta ja perusasiat mitä opetetaan, mutta ei siinä kyllä paljoa syvennytä yhtään mihinkään. Puolet ammattikoulusta on työssäoppimista ja työntekoa koululla. Miettikää ihmiset vähä :D
-
OtaNamu: Teetkö töitä 38,5h/vk? Kaikki muutkin amiksen käyneet ja viisi vuotta töissä olleet 4000€/kk tienaavat huutaa HEP!(Aika hiljasta pitelee ) Opiskeliuaika on elämän parasta aikaa ja sitä kautta pääsee paljon mielenkiintoisempii ja haastavampii tehtäviin. mm. dippainssien palkkauksesta http://www.tek.fi/index.php?id=3452#toc
HEP! tasan sama yhdistelmäkin vielä, amis + 5 vuotta töitä. Välillä tekee mieli vaihtaa tosin alaa mutta minkäs ahneudelleen voi kun ei malta jäädä opintotuille 4 vuodeks -
T: Koska ei tarvi. Ainakaan kovin paljon. Mä suoritan kaksoistutkintoa eli lukio + amis, ja amisjakso tuntuu aina ihan lomalta ku ei tarvi käyttää päätään yhtään, saa vain istua ja rentoutua. Aluksi ku olin valinnut pelkän amiksen, olin sitä mieltä että kyllä sielläkin opiskellaan, mutta vuoden pelkkää amista kestettyäni oli pakko ottaa lisäksi lukio-opintoja kun tuntui että aivot olisi kytkeytyneet off-tilaan.
Kyllä itse ainakin joutunu opiskelemaan, vaikka ammattiin opiskellut. Yritysturvallisuus, jv- ja vartijakoulutuksen tunneilla lakia monta helvetin tuntia putkeen useampana päivänä ym. Kyllä ne tunnit oli mulle raskaita, lakia 8 tuntia päivässä muutamana viikkona ja sen lisäks kaikkea muuta alaan/lakiin/huumeisiin/ihmisten mielenliikkeisiin jne liittyvää. Sentään välillä oli käytännönharjoitteita koulussa, jolloin pääsi hiukan levähtämään psyykkisellä tasolla. -
tk: Tulevana ohjelmistoalan dippainssinä voin kyllä sanoa että suurin osa opiskeluista ovat tuntuneet liittyvän hyvinkin läheisesti työelämään. Ihan konkreettisesti siellä koodataan ja tutustutaan ohjelmistotuotannon prosesseihin. Ei se opiskelu pelkkää koulun penkin kuluttamista turhan panttina ole, vaan sopiva sekoitus teoriaa ja käytäntöä. Ihmetyttää kun vieläkin on näitä ennakkoluuloja opiskelun hyödyttömyydestä/liittymättömyydestä työelämään.
Yliopistoissa ja korkeakouluissa se on sitä tietyn alan opiskelua ja työharjoittelua ja tutkimista, mutta lukioissa se on juuri sitä penkin kulutusta ja vanhentuneen tiedon pänttäämistä. -
OtaNamu: Teetkö töitä 38,5h/vk? Kaikki muutkin amiksen käyneet ja viisi vuotta töissä olleet 4000€/kk tienaavat huutaa HEP!
HEP! Itse kävin amiksen ja sen jälkeen olenkin ollut säännöllisessä työelämässä, 19-vuotiaasta alkaen siis. Tällä hetkellä opiskelen oppisopimuksella uutta ammattinimikettä. Eräs tuttu opiskeli dippainssiksi ja ala kuulemma oli sellainen, ettei siellä oikeastaan ollut edes töitä tarjolla. Tyyppi oli 29v., kun valmistu lopulta koulusta. Siihen ikään mennessä työkokemusta vain muutamasta kesätyöpaikasta. Oli vähän opiskelyt venyny osittaisen laiskuuden takia ja osittain siksi, kun jotkut "kokeet" ei ollu mennyt läpi. Kyllä mä ainakin oon tyytyväinen omaan reittiini. Hitusen huvittaa, että olen jopa paremmilla palkoilla, kuin valmistunu DI ja olen kerennyt olla työelämässä 10 vuotta, kun siihen samaan ikään pääsen. Olen myös saanut kokoajan tehdä töitä joista tykkään. Nimim. Teknisellä alalla työskentelevä nainen -
Moe: Yleissivistys on se sana, jonka takia lukioon mennään. Lukiossa tehdään tietäjiä, amiksessa taitajia. Onko siinä jotain epäselvää? Ei, lakilla ei todellakaan työllistytä yhtä hyvin kuin amiksesta valmistuneena, mutta siitä nyt pitäisi jokaisen valintansa tekevän olla aivan tietoinen. Itse ainakin olin. Hyvä jatkokoulutuspaikka tuli myöhemmin. Amislaiset pääsevät kyllä hyvin töihin,ja joidenkin mielestä se on tarpeeksi hyvä perustelu amiksen valitsemiselle, ymmärrän sen, mutta se on yleissivistys, jonka pohjalta ihminen arvioi jokapäiväistä elämää: uutisia, tapahtumia, politiikkaa jne. Peruskoulu on nimenä harhaanjohtava, sillä sen tarjoama tieto on aivan ehdoton minimi. Ei ihme, että meillä on ammattitöissä niin paljon väkeä, joiden ajatusmallit ja mielipiteet ovat täysin medialta omaksuttuja ilman minkäänlaista kriittisyyttä tai omaa pohdiskelua, kun kerran moni pitää lukion tarjoamaa perustietoa vain snobimaisena tärkeilynä. En usko, että kommentin kirjoittaja on edes ajatellut asiaa oikeasti, kunhan vain on lähtenyt sokeasti mukaa “lukio vastaan amis”-asetteluun heti kun joku lukiolainen on keksinyt kritisoida ammattikouluja. Kirjoittaja itse ei ainakaan anna minkäänlaista aihetta muuttaa käsitystäni ammattikoulujen tarjoamasta huonosta sivistyspohjasta ja näin sanoessani vahvistan aika varmasti hänen käsitystään lukiolaisten egoilusta, vaikka oikeasti minulle on aivan sama se, että onko joku amis vai lukiolainen. Tyhmä ei ole se, joka ei ymmärrä, vaan se, joka kieltäytyy ymmärtämästä.
Jo lukemalla päivittäin uutisia ja seuraamalla maailman tapahtumia saa paremman yleissivistyksen kuin koulussa. Lisäki on parempi vedota uusiin tutkimuksiin argumentoidessa/keskustellessa kuin koulussa opittuun. Yleissivistyksen kannalta internet+tv (uutiset ja hyvät dokumentit)+sanomalehdet ovat parempi vaihtoehto kuin koulu, koska niissä oleva tieto on ajankohtaisempaa ja jopa kattavampaa ja lisäksi halvempaa. LIsäksi lukion käynneenä voin sanoa, että siellä ei opeteta läheskään mitään esimerkiksi sähköstä ja sen tuotannosta muutamaa laskukaavaa ja patteri+hehkulamppupiirejä lukuunottamatta ja nekin valinnaiselta kurssilta. Joten monet eivät esimerkiksi tiedä ydinvoimasta yhtään mitään ja vastustavat/kannattavat sitä ihan miten sattuu. -
Jukkapalmu: Siwa ottaa kassalle.
En usko, että edes Siwa huolii tuollaista pässiä kassalleen. Korkeintaan palautuspullojen järjestelijäksi. -
Haluan tässä välissä huomauttaa että Miia ei edusta älykkyystasoltaan keskiverto lukiolaista.
-
Ölp: Pakko kyllä sanoa, että lukio tuottaa lähinnä vain nuorisotyötömiä. Ei ole mitään takuita jatko-opiskelupaikasta ja YO-kirjoitukset on täyttä kuraa. Hirveä Neuvostoliiton meininki niissä ja vain tietyt ytl:n papereissa olevat ratkaisut kelpaa, mitkä on kaivettu 50-100v jälkeenjäänneistä koulukirjoista, vaikak siihen tehtävään olisi vaikka kuinka monta käypää ratkaisua. Suoraansanoen koko järjestelmä toimii näin: Tehdään niin kuten viimeiset 50 ja 100 vuotta ollaan tehty ja omille ajatuksille ei ole tilaa, vaan kaikki tarvittava on niissä jälkeenjäänneissä kirjoissa. Tuolla pänttäämisellä ja kaiken kirjasta/opettajalta tullun tiedon täydellisellä uskomisella ei muuta tehdä kuin turhia osaamattomia byrokraatteja ja koetuloksetkin lähinnä kerttoo kuinka hyvin sopii asumaan Neuvostoliittoon tai muuhun vastaavaan. Koko järjestelmä on täysin mätä eikä huomio nykypäivän tarpeita ja teknologiaa lähes yhtään!
Heitän villin veikkauksen että olet käynyt amiksen? -
Musta on ihan turhaa väitellä kumpi on parempi vaihtoehto, lukio vai amis. Niiden tarkoitusperät ovat täysin erilaiset ja hyvä niin. Itse lukion käyneenä arvostan ammattikoululaisia, on hyvä että jotkut tyytyvät käymään 3 vuotta koulua ja tekemään lopun elämäänsä samaa duunia. Itse en olisi 16-vuotiaana tiennyt mitä tahdon tehdä elämälläni kuusikymppiseksi saakka. En kyllä itse sen paremmin olisi halunnut 19-vuotiaana mennä työelämäänkään lopullisesti, mutta jos joku muu haluaa niin se on ihan fine. Korkeakoulujen opiskelijaelämä on mahtavaa, ja mä kerkeän kyllä tehdä kasista neljään duunia melkoisen monta vuosikymmentä sen jälkeenkin. Pidän nyt hauskaa ennen sitä. Sen verran on kyllä ihan pakko sanoa yhtään mollaamatta ketään, että yhtään pintaa syvemmälle menevässä keskustelussa kyllä huomaan lähes poikkeuksetta onko keskustelukaveri käynyt lukion vai amiksen. Ja eihän se ole ihmekään: lukiossa opiskellaan esimerkiksi historiaa, yhteiskuntaoppia, filosofiaa ja psykologiaa melko paljon enemmän kuin amiksessa. Mun näkökulmasta nuo aineet kyllä rakentaa sitä yleissivistystä melkoisesti, enkä mä itse ainakaan olisi osannut koskaan keskustella mistään kovin älyllisestä ilman tätä pohjatietoa. Käsitteiden käytöstä puhumattakaan.
-
Herra Huu, kukas muu: Meni Lukioon ennen kuin otti asiasta selvää?
Ihme, että edes pääsi lukioon... -
Kaveri joskus totesi: "Lukion huonoilla papereilla voi pyyhkiä ahterinsa jos ei tiedä mihin haluaa opiskella."
-
Ölp: Väärin. Lukio on käyty, olen vain sitä mieltä että se kaipaa uudistamista. Olen varsinkin kettuuntunut YO-kirjoitus keskeisyyteen ja kurssien sisältöön.
Totta tämä, mutta paljon siinä lukiossa on hyvääkin. Äidinkielessä opetellaan keskustelu- ja tekstinanalysointitaitoja, ja mm. filosofiasta ja psykasta joita ei ollenkaan ole peruskoulussa oppii suht hyvät perustiedot. Yleisesti ottaen opiskeluun liittyy paljon enemmän analysointia. Tietenkin paras vaihtoehto olisi, että analysointi ja oma tutkimus alkaisivat jo peruskoulun puolella, kun pienestä asti opittu nyt vaan tuppaa olemaan helpompaa. -
-
Jo lukemalla päivittäin uutisia ja seuraamalla maailman tapahtumia saa paremman yleissivistyksen kuin koulussa. Lisäki on parempi vedota uusiin tutkimuksiin argumentoidessa/keskustellessa kuin koulussa opittuun.
Pelkkä tiedon omaksuminen on eri asia kuin valmiudet arvioida sitä kriittisesti. Elämän koulussa oppii toki sitäkin jatkuvasti, mutta ainakin minulle lukio tarjosi niitä valmiuksia paljon nopeammin, ja lisäksi sain valmiin pohjan, jolle tietämystä voi rakentaa. Vaikka esimerkiksi pitkän fysiikan tunneilla tuntui jatkuvasti, etten tajua siitä paljon mitään, nyttemmin olen huomannut että sehän antoi minulle eväitä elävän elämänkin ongelmien ratkaisuun ja ylipäätään kaiken ympärilläni olevan fyysisen maailman ymmärtämiseen. Amis taas antoi varmaan enemmän valmiuksia työelämään ihan siitä riippumatta, minkä alan töitä tulen lopulta tekemään (en tosin ainakaan sen alan, jota siellä opiskelin). -
Tästä mokasta saa kyllä semmoisen kuvan, että Miia luulee, ettei lukion käytyään voi enää ikinä valmistua ammattiin mistään koulusta. Olenko ainut joka käsitti näin? "Lukion jälkeen ei valmistu mihinkään, käynkö siis koko mun elämän ajan vaa kouluja?" Miia siis kuvittelee että lukion käytyään ei voi elämässään enää muuta tehdä kuin opiskella, kuitenkaan ikinä valmistumatta :D
-
Jukkapalmu: Siwa ottaa kassalle.
Mieluummin ottavat merkonomin sinnekin. :( -
jiijii: Musta on ihan turhaa väitellä kumpi on parempi vaihtoehto, lukio vai amis. Niiden tarkoitusperät ovat täysin erilaiset ja hyvä niin. Itse lukion käyneenä arvostan ammattikoululaisia, on hyvä että jotkut tyytyvät käymään 3 vuotta koulua ja tekemään lopun elämäänsä samaa duunia. Itse en olisi 16-vuotiaana tiennyt mitä tahdon tehdä elämälläni kuusikymppiseksi saakka. En kyllä itse sen paremmin olisi halunnut 19-vuotiaana mennä työelämäänkään lopullisesti, mutta jos joku muu haluaa niin se on ihan fine. Korkeakoulujen opiskelijaelämä on mahtavaa, ja mä kerkeän kyllä tehdä kasista neljään duunia melkoisen monta vuosikymmentä sen jälkeenkin. Pidän nyt hauskaa ennen sitä. Sen verran on kyllä ihan pakko sanoa yhtään mollaamatta ketään, että yhtään pintaa syvemmälle menevässä keskustelussa kyllä huomaan lähes poikkeuksetta onko keskustelukaveri käynyt lukion vai amiksen. Ja eihän se ole ihmekään: lukiossa opiskellaan esimerkiksi historiaa, yhteiskuntaoppia, filosofiaa ja psykologiaa melko paljon enemmän kuin amiksessa. Mun näkökulmasta nuo aineet kyllä rakentaa sitä yleissivistystä melkoisesti, enkä mä itse ainakaan olisi osannut koskaan keskustella mistään kovin älyllisestä ilman tätä pohjatietoa. Käsitteiden käytöstä puhumattakaan.
Kyllä kai sitä ammattia saa vaihtaa niin monesti kuin haluaa. Minä tuskin tulen pysymään samassa ammatissa kaikkia työvuosiani. Ja vaikka valmistuisikin amiksesta 19-vuotiaana ja menee töihin samantien, ei se tarkoita sitä että olisi lopullisesti työelämässä, vaan ainahan opiskeluja voi jatkaa vaikka neljäkymppisenä, jos siihen vain halua ja motivaatiota on. Nykypäivänähän tuo mahtaa olla suht yleistäkin. Yleissivistystä voi hankkia myös aivan itse vapaa-ajalla. Itse ainakin luen paljonkin ja olen kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnallisista asioista ja väittäisin, että kykenen suht älylliseen keskusteluun. Daijuja löytyy joka kansanosasta, eikä keskustelutaidot tai sivistyneisyys välttämättä ole koulutukseen verrannollinen (tokihan siitä apua on). -
Komppaan tuota, että moni ei tiedä mitä haluaa tehdä iässä, jolloin valitaan lukio tai ammattikoulu. Ammattikoulu tosiaan niille, jotka tietävät mitä haluavat tehdä. Erittäin hyvä valinta siinä tapauksessa. Lukio niille, jotka eivät tiedä mitä haluavat. Ammattikorkeata myöhemmin suunnitteleville ehdottomasti lukio! Tekniikan puolella lukion matikasta, fysiikasta ja kemiasta on ollut todella suuri hyöty. Itse luin ammattikoulussa ravintolakokiksi ja samalla lukiota (thank god että otin sen siihen rinnalle!). Lukio antaa tosiaan hyvät eväät ja laajemman valikoiman korkeakouluopiskeluun. Lukion tärkeimmät mulle onki ollu juuri fysiikka, matikka ja kielet. Siinä sivussa vaan piti lukea jotain muutakin, että sai ylioppilaan paperit :D Näin inssiopiskelijana se valkolakki ei tunnu mitenkään arvokkaalta kun vertaa opiskeltavia asioita lukiossa olleisiin. Lukio oli vaan lähinnä jollain tasolla välttämätön vaihe, josta oli apua. Ja tosiaan vaikka korkeakouluopiskelu on haastavaa, niin se on myös mielenkiintoista ainaki itsellä, kun saa olla tekemässä sitä mikä todella kiinnostaa. Haastavuudesta huolimatta opiskelijaelämä korkeakoulussa on mahtavaa! Se mitä ammattikoulussa opein, olisi voinut hyvin oppia työtä tekemälläkin paria teoria-aluetta lukuunottamatta. Ja se onkin lähinnä sitä, että opetellaa juuri sitä itseään tekemään. Sen kaiken melkein pystyisi opettelemaan työnteon lomassa. Ainakin ravintola-alalla. Vaativimmat ammattikoulututkinnot lienevät tekniikan puolella tyyliin automaatio-, sähkö- ja LVI-asentajilla. Näissä on varmaan teorian merkitys lienee hieman suurempi kuin muilla. Vaikkei sekään mitää vaikeaa ole. Itse luen tällä hetkellä AMK:ssa automaatioinsinööriksi.
-
Ylioppilastutkinnosta sen verran, että sillä ei tee juuri mitään. Päättötodistuksella tekee! Oleellisinta ei ole kirjoitusten tulos vaan pohjatiedot opiskelluista aineista, joista on hyötyä korkeakoulutasolla. Tästä syystä sanoin, että valkolakki ei tunnu enää miltään.
-
Minusta lukio oli ihan hyvä paikka pohtia omaa tulevaisuuttaan ja opiskella aikalailla oman mielenkiintonsa mukaan kaikkea. Nyt ammattikorkeassa on hyvä kiittää omasta valinnastaan, kun taskuun on jäänyt kelvollinen kielioppi ja yleissivistystä; luennoilla kehtaa avata suunsakin välillä. Ja koht kaikki miinustaa tän, koska lukio on kuulemma out. :D
-
LLEEEE ja yliopistossa englantia. Työkseni hoidan kehitysvammaisia lapsia laitoksessa.
-
Aikoinaan oppari ei osannut ylä-asteella ohjata kuin lukioon. KAIKKIEN olisi hänen mukaansa pitänyt mennä lukioon. Meninkin, mutta jätin kesken kun hain ja pääsin käsi- ja taideteolliseen (linja, joka oli aivan uusi. Pääsin siis ns pilottiryhmään). Pärjäsin kyllä lukiossa, mutta koko ajan tiesin, että tahdoin olla jossain aivan muualla. Ainoastaan kuvistunnit olivat OIKEASTI kivoja ja muistan miten kuvaamataidon opettajakin kysyi, että mitä teen lukiossa kun taito ja halu on selvästi muualla. Toivoisin todella, että opintojenohjaus olisi paljon parempaa mitä se aikoinaan oli. Keskustelemalla nuoren kanssa saattaa nuori itsekin havahtua siihen, mitä hän mahdollisesti tahtoisi isona tehdä.
-
Kirjoitin LLEEE ja nyt yliopistossa opiskelemassa biologiaa. Työllistyminen valmistumisen jälkeen pelottaa, kun tutkijan mutta paikkoja on rajoitetusti ja palkkauskin on mitä on. Mut eipä sille mitään voi kun mikään muu ala ei oikein kiinnosta :)
-
Ainakin itselleni lukio oli "lisäaikaa" miettiä, miksikä sitä haluaa ja mitä ammattia lähtisi opiskelemaan.
-
äite: Toivoisin todella, että opintojenohjaus olisi paljon parempaa mitä se aikoinaan oli. Keskustelemalla nuoren kanssa saattaa nuori itsekin havahtua siihen, mitä hän mahdollisesti tahtoisi isona tehdä.
Juuri näin. Yläasteella oppilaan ohjaus oli vähän niin, että jos olet hyvä käsitöissä, mene ammattikouluun ja jos taas lukuaineissa, mene lukioon. Sanomattakin on selvää, ettei moinen järjestelmä jätä kovin paljoa marginaalia yksilöllisille eroille. Minä menin lukioon, koska en nähnyt ammattikoulua itselleni sopivana vaihtoehtona. Järkytys oli sitten suuri, kun lukiossa opinto-ohjaus oli seuraavaa: Voit mennä lääkikseen, jonne on vaikea päästä mutta valmistuu varmasti. Vaihtoehtoisesti voit mennä jonnekin muualle yliopistoon, minne pääsee helposti, mutta valmistuminen on vaikeaa. No lääkis ei sitten oikein puhutellut, joten LEEMMM (tai jotain) papereilla yliopistoon, jossa valmistuminen etenee sellaisella 7 vuoden tahdilla. Nyt voin allekirjoittaa täällä esiintyneitä väitteitä, että lukiossa ja yliopisto-opiskelussa on enemmän kysymys ajattelemisen kuin asioiden opettelemisesta. Mitään selkeää ammattia, johon valmistua, ei ole edelleenkään. Toisaalta olen oppinut sen, että ihminen ei ole työtä varten, vaan työ ihmistä. Raha ei ole motivoinut koskaan, kunhan ei tarvitse jokaista senttiä laskea. Toisekseen olen oppinut olemaan arvostelematta muiden valintoja. Oikein valitessaan ihminen on onnellinen ja väärin valitessaan huomaa sen itsekin ennemmin tai myöhemmin. -
E M M C B A ja oon harjottelijana Leipzigin Max Planck-instituutissa ja suomessa yliopistossa. Se on halusta eikä tiedosta kiinni se menestys.
-
Itsehän olen käynyt vai peruskoulun ja maalarin hommissa tienaan 4000-5000€ kuussa ja joskus enemmänkin jos oikein inspiroi olla töissä. Eipä tarvi asuntoo ostaessa lainaa hakea ku vielä vuoden jaksais säästää. Siinä teille molemmille ryhmittymille miettimistä.
-
Yleissivistystä voi hankkia myös aivan itse vapaa-ajalla. Itse ainakin luen paljonkin ja olen kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnallisista asioista ja väittäisin, että kykenen suht älylliseen keskusteluun. Daijuja löytyy joka kansanosasta, eikä keskustelutaidot tai sivistyneisyys välttämättä ole koulutukseen verrannollinen (tokihan siitä apua on).
Voihan sitä yleissivistystä hankkia vapaa-ajallakin, mutta lukio opettaa arvioimaan, kyseenalaistamaan, tulkitsemaan ja soveltamaan sitä kaikkea tietoa mitä hankkii. Uskallan väittää että melko harva nuori ihminen pystyy noita itse ilman ohjausta tekemään. Tiedon arvioinnin oppii joko pitkällä elämänkokemuksella tai lukiossa. -
Minya: Meinaan kyllä itellä ainakin ammattia opiskelevana on ollut hemmetin rankkoja tunteja ja pänttäämistä
Joo-o, kyllä vaan on niin että ne jotka menee amikseen, saa ammatin, saa töitä. Amikset on duunareita ja lukiosta päässeet ei vielä mitään. Sama aika menee, se kolme vuotta, mutta selvästi paremmat mahkut amiksesta päästessä saada töitä vaikka loppuelämäks. Ja on kyllä paskapuhetta ettei amiksessa tarvitse päntätä. Ei ehkä maolia sun muita elämän turhuuksia tarvita, mutta oman alan kätytännön asiat on osattava. Duunarit rulaa, lukiolaiset voi painuu konttoriin -
Tuleva inssi: Ylioppilastutkinnosta sen verran, että sillä ei tee juuri mitään. Päättötodistuksella tekee! Oleellisinta ei ole kirjoitusten tulos vaan pohjatiedot opiskelluista aineista, joista on hyötyä korkeakoulutasolla. Tästä syystä sanoin, että valkolakki ei tunnu enää miltään.
En menis vannomaan, pääsin yliopistoon aika paljolti YO-arvosanojen perusteella, tosin olinkin valinnut kirjoitettavat aineet sen mukaan, että niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä. -
Karpo: Usein korkeakoulusta hankitulla ammatilla tähdätään muihin(kin) tavoitteisiin kuin rahan tienaamiseen. Töissä vietetään niin suuri osa elämästä, että kannattaa kuluttaa koulussa enemmän aikaa kuin sen kolme vuotta, jotta saa sellaisen työn, joka tuo elämään lisää sisältöä. Sen sijaan, että se vaan veisi sitä pois ja toisi rahaa tilalle. Sellaisen ammatin voi löytää ammattikoulusta, mutta aika harva tietää 16-vuotiaana, mikä oikeasti tekee onnelliseksi. Silloin itsenäistyminen ja raha motivoivat vähän liikaa. Kaikki lukioon sivystämään ja kasvamaan, sieltä sitten pohdintojen jälkeen amikseen tai korkeakouluihin. Ei voi olla niin kiire töihin, ettei osa-aikaisuus Siwan kassalla riitä opiskelun ohessa. Säästyy siltä “En ole tehnyt elämälläni mitään, mitä oikeasti halusin” -kriisiltä sitten keski-iän lähestyessä.
Uskomatonta! Siis kaikkien mielestä työ tekee onnelliseksi ihmisen ja muita tapoja ei ole elää? Itse käynyt amiksen, pääsin työnjohdon tehtäviin ja siirryin paskaduunarin hommiin. Mua ihmetyttää ihmisten arvosteleminen sen mukaan mitä on ammatiltaan! "Sitten näistä tulee tämmösiä jotkä löytyy feissarimokista". Jaa kaikki ne löytyy feissarimokista jotka ei ole käyneet lukiota? Sanoisin näin että itse tosiaan vaihdoin alaa totaalisesti. En tahdo jämähtää paikoilleni, haluan kokeilla eri juttuja ja pysyä liikkeessä. En halua olla 50-vuotiaana se taukohuoneessa muista paskaa puhuva akka joka on vaan elämäänsä niin kyllästynyt ja katkeroitunut kun ei itse tehnyt unelmien eteen mitään vaan meni kaavan mukana: peruskoulu, lukio, ( ehkä ammatti) töihin, parisuhde, oma koti, perhe, eläke. Ja sitten ketuttaa kun eli muiden ihmisten ja yhteiskunnan arvostuksen mukaisesti elämänsä eikä omien toiveiden ja halujen. -
Ite kävin lukion vasemmalla kädellä ja en ole katunut päivääkään että kuitenkin kävin lukion!! Tällä hetkellä yliopistossa pääsykokeiden kautta ja opiskelumotivaatio kasvanut hurjasti! ( eli ihan hyvin menee!) Ei se lukion käynti tarkoita sitä että "vittu tosta ei tule mitää" tai elämä olis niiltä osin Hukkaan heitettyä! Musta lukio oli kuitenkin kivaa aikaa ja ei tää elämä mitään helvetin vakavaa saa olla! Jokaisen pitää tehdä se oma päätös mistä tykkää! Mutta ei siitä lukiosta mulle ainakaan mitään haittaa ole ollut! Sitäpaitsi ollaan varmaan vielä 70 töissä niin mikäpä kiire sinne työelämään on!
-
jepajee: Joo-o, kyllä vaan on niin että ne jotka menee amikseen, saa ammatin, saa töitä. Amikset on duunareita ja lukiosta päässeet ei vielä mitään. Sama aika menee, se kolme vuotta, mutta selvästi paremmat mahkut amiksesta päästessä saada töitä vaikka loppuelämäks. Ja on kyllä paskapuhetta ettei amiksessa tarvitse päntätä. Ei ehkä maolia sun muita elämän turhuuksia tarvita, mutta oman alan kätytännön asiat on osattava. Duunarit rulaa, lukiolaiset voi painuu konttoriin
Niin mulla oli tarkotus konttoriin lukion ja amk:n kautta. Helpompaa kun duunarina ja parempi palkka :D -
Voi herraneaika... Kiva juttu ku joku mun kaveri on tänne lähettäny hehheh. :--) Mutta ku aika moni on kirjotellu tänne jtn "ihme kun on ees mihinkään lukioon päässyt" niin aivan helposti pääsin kun keskiarvo oli melkeen 8.5 peruskoulun jälkeen. Olin vaan koko yläasteen ajan varma että meen amikseen ja sainkin sieltä paikan joten en kuunnellut ollenkaan opon tunneilla "lukiojuttuja". Mutta mulla ei kyllä oo ollu mitään ongelmaa koko lukion aikana ja hyvin olen pärjännyt!
-
Mikä tää keskustelu on siitä, että amikseen menee nuoret jotka tietää mitä haluaa työkseen tehdä ja lukioon ne, jotka haahuilee? Itse tiesin tasan tarkkaan mihin haluan, eikä sinne olisi amiksen kautta päässyt. Eikä amk:nkaan. Ainoo tie oli yliopisto, ja sen tietäen kirjoitin itelleni E:n paperit ja pääsin niiden avulla heti yliopistoon sisään. Kyllähän niitä töitä ehtii tehdä. Siis niitä töitä, joihin meillä yliopistossa on erikseen käytännön harjoitteluja ja muuta opetusta. Ei se pelkästään teoriaa ole. Alkaa ärsyttämään tää puhe siitä, ettei maisterit ei valmistu miksikään.
-
Mieluummin opiskelen elämää varten ja ymmärtääkseni tätä paikkaa jossa tallustan, kuin vaan pyrkiäkseni johonkin tiettyyn ammattiin suoraan. Joskus tuntuu aika epätodelliselta, että monen unelma on ennemmin se hieno auto ja talo sekä muhkea summa rahaa pankkitilillä kuin esim. luonnossa kulkeminen, taiteen tekeminen, aminohappojen tutkiminen... Itse opiskelen lukiossa ensimmäistä vuotta ja jotkut viikot ovat venähtäneet viisipäiväisiksi ja 48-tuntisiksi. Vaikka saankin "vain lakin", se ei harmita tai haittaa, sillä matka on tärkeämpi kuin määränpää. Miialle sanoisin, että elämässä voi olla joskus muutakin tavoittelemisen arvoista kuin ammatti, toimeentulo ja raha (vaikka toki nekin on tärkeitä, en sitä kiellä). Vaikka meidän yhteiskunta painottaa kamalasti opiskeluun ja Suomelle on jotenkin hirveen tärkeää pysyä oppijoiden huippuina, mä opiskelen itseäni ja tätä maailmaa varten, en kenenkään maineen tai ammatin vuoksi. Elämä on lyhyt, siihen on hyvä perehtyä!
-
Olisi mukava käydä tätä samaa keskustelua siinä vaiheessa, kun nämä kaikki amiksesta valmistuneet huippupalkkaiset raskaan työn raatajat ovat keski-iässä ja painaneet samaa duunia 20-25 vuotta. Oma isäni kävi aikoinaan amiksen, pääsi töihin n.parikymmpisenä, tehnyt saman alan hommia juuri sen 25 vuotta ja lukee nyt 45-vuotiaana tradenomiksi ja voin kertoa, että ei tunnu olean mitään kovin suurta herkkua vetäistä ensin kahdeksan tunnin työpäivä ja sen jälkeen pari kolme tuntia koulujuttuja. Pointtina siis on, että jos opiskelut ei ole koskaan kiinnostaneet, niin ei välttämättä kannata laskea sen varaan, että kouluttautuu uudelleen myöhemmällä iällä, jos saman duunin puurtaminen päivästä toiseen alkaa vituttamaan. (Tähänhän liittyy siis oletus, että tällä henkilöllä, joka vanhemmalla iällä aloittaa opiskelut uudelleen , on esim. lapsia/lainoja, jotka pakottavat käymään töissä). Kuulluin lause faijan suusta onkin :"Kunpa olisin mennyt lukioon". Tästä viisastuneena, kohta 1. vuosi lukiota takana ja toistaiseksi sellainen 9 ka. Uskoen siihen, että Suomen harmaantumisen myötä minulle jokin työpaikka lohkeaa sitten, kun sen aika koittaa.
-
Opiskelu on helppo (ja hauska) joillekuille... Silloin kannattaa opiskella. Muutama hyvä tutkinto, ja elämä ja tulevaisuus on turvallisempi ja helpompi. Luulen (jälkikäteen) että melkein mikä tahansa ala olisi kiinnostanut minua... AMK jos tietää mitä haluaa eikä halua opiskella kauan/paljon... lukio jos tieto ja opiskelu kiinnostaa ja erityisesti jos pelkkä ajatus että pitäisi olla samassa töissä 40 vuotta kauhistaa... Itse olen DI ja lääkäri tähän asti. 30+ vuotta työelämässä jäljellä, sekin on pitkä aika ja ehdin varmaan opiskella vielä jotain muuta ennen kuin tietohimo loppuu (taloustiedettä ja oikeustiedettä myös kokeiltu). Tieto on voimaa. Suomessa on hyvä asua, kun saa opiskella aivan niin paljon kuin haluaa/voi. = Saa opiskella, ei ole pakko.
-
Jännä, että näihin lukio vs. amis-keskusteluihin tulee aina vaan sellaisia amiksia, jotka tienaa suht. paljon.. kun ei se aina meekkään niin. Riippuu täysin alasta pääsetkö edes oman alasi töihin. Esimerkiksi siskoni kävi amiksen, ja on nyt S-marketin kassalla - samoin olen minä, lukion toisen vuoden opiskelija, ensi vuonna abi. Että ei se pelkkä koulutus ole tae kaikelle, siskon ammatti on sen verran suosittu verrattuna kysyntään että oman alan töitä ei edes löydy. Mun mielestä on ihan turha taistella siitä, kumpi on parempi, lukio vai amis. Sehän riippuu täysin sun omista tavoitteista kumpi on sulle sopivampi. Jos haluat heti kolmen vuoden jälkeen töihin, niin käy amis. Tai pääseehän sitä töihin heti lukion jälkeenkin, mutta toki heikommalla menestyksellä ja esimerkiksi kaupan kassalle, mutta työtä sekin. Jos taas sulla ei oo kiire työelämään / et tiedä mikä on sun tulevaisuuden ammatti / tarvitset joka tapauksessa tulevaa työtä varten korkeakoulutuksen, niin lukio on ihan hyvä vaihtoehto. Jos tahtoo korkeampaa palkkaa, niin sitten hankkiutuu lisäkoulutuksiin, sama sille onko pohjalla lukio vai amis. Itse tulin lukioon siksi, etten kertakaikkiaan tiennyt yhtään mikä ammatti olis mua varten. Ite oon tykänny tosi paljo lukioelämästä, vaikka opiskelua onkin paljon, niin ei edes järjettömiä määriä toisin kuin kuvittelin. Meillä tosin on pieni lukio ja rennot opettajat :D Aluksi olin asenteella "jee, yleissivistystä.." eli toisin sanoen ei kiinnostanut yhtään, mutta mitä pidemmälle oon opinnoissa menny, sitä enemmän oon tajunnu miten paljon tästäkin koulusta on kuitenkin hyötyä. Mediakriittisyys, yleiselämän taidot ja tietämys oikeasti on ihan eri luokkaa kuin ylä-asteen jälkeen, missä käsiteltiin vain pintaraapaisu näistä asioista. Lukion jälkeen vietän varmaan välivuotta ja sitten suuntaan ammattikorkeaan, vielä en tiedä mille alalle mutta lisäaikaa miettimiseen olen saanut. En oo kokenut tätä aikaa turhana, koska mulla ei oo kiirettä työelämään. Lisäksi koko elämä on aikaa kouluttautua - äitini kävi lukion, sen jälkeen toimi kotiäitinä ja perhepäivähoitajana (ilman ammattikoulutusta) , 40-vuotiaana kävi ensin lähihoitajakoulun ja nyt päälle viiskymppisenä opiskelee sairaanhoitajaksi. Eli mikäpä kiire mullakaan on! :D PS. Sinä, joka valitit ettei esimerkiksi ydinvoimasta opeteta, et ole ilmeisesti valinnut oikeita kursseja. Esimerkiksi biologian ja maantiedon kursseilla (niillä pakollisillakin sivutaan aihetta) opiskellaan kyseistä asiaa. Ja kirjojahan uusitaan yleensä parin vuoden välein.
-
Provosoituminen on hieno asia ja sarkasmin voi hahmottaa. Keskustelu päättyy.
-
Voi Karpo..: Uskomatonta! Siis kaikkien mielestä työ tekee onnelliseksi ihmisen ja muita tapoja ei ole elää? Itse käynyt amiksen, pääsin työnjohdon tehtäviin ja siirryin paskaduunarin hommiin. Mua ihmetyttää ihmisten arvosteleminen sen mukaan mitä on ammatiltaan! “Sitten näistä tulee tämmösiä jotkä löytyy feissarimokista”. Jaa kaikki ne löytyy feissarimokista jotka ei ole käyneet lukiota? Sanoisin näin että itse tosiaan vaihdoin alaa totaalisesti. En tahdo jämähtää paikoilleni, haluan kokeilla eri juttuja ja pysyä liikkeessä. En halua olla 50-vuotiaana se taukohuoneessa muista paskaa puhuva akka joka on vaan elämäänsä niin kyllästynyt ja katkeroitunut kun ei itse tehnyt unelmien eteen mitään vaan meni kaavan mukana: peruskoulu, lukio, ( ehkä ammatti) töihin, parisuhde, oma koti, perhe, eläke. Ja sitten ketuttaa kun eli muiden ihmisten ja yhteiskunnan arvostuksen mukaisesti elämänsä eikä omien toiveiden ja halujen.
Löytyyhän niitä lukiolaisiakin. Kuten tämä Miia. Onnelliseksi tulee monella tapaa ja onnellisuuteen vaikuttaa monta tekijää, mutta onhan työ suuresti vaikuttava tekijä. -
Ölp: Jo lukemalla päivittäin uutisia ja seuraamalla maailman tapahtumia saa paremman yleissivistyksen kuin koulussa. Lisäki on parempi vedota uusiin tutkimuksiin argumentoidessa/keskustellessa kuin koulussa opittuun. Yleissivistyksen kannalta internet+tv (uutiset ja hyvät dokumentit)+sanomalehdet ovat parempi vaihtoehto kuin koulu, koska niissä oleva tieto on ajankohtaisempaa ja jopa kattavampaa ja lisäksi halvempaa. LIsäksi lukion käynneenä voin sanoa, että siellä ei opeteta läheskään mitään esimerkiksi sähköstä ja sen tuotannosta muutamaa laskukaavaa ja patteri+hehkulamppupiirejä lukuunottamatta ja nekin valinnaiselta kurssilta. Joten monet eivät esimerkiksi tiedä ydinvoimasta yhtään mitään ja vastustavat/kannattavat sitä ihan miten sattuu.
No ei siellä koulussa ajankohtaisia uutisia opetella :D Ei yliopistossa valtio-opin kursseillakaan käydä läpi politiikkaan liittyviä uutisia ja selitellä tapahtumia. Koulussa opetellaan ne erilaiset ajatusmallit (joka tulikin jo esille) joiden avulla voi sitten sitä maailmaa hahmottaa uutisten kautta ja itse analysoida ja ymmärtää sitä ;) Historialliset tapahtumat on sitten asia erikseen, niitä voi itsekseenkin opiskella netistä lukuien ja dokkareita katsellen, mutta siinäkin sitten on ihan hyödyllistä harjoitella sitä kriittisyyttä ja syy-seuraussuhteita. Harvemmin mäkään tarvitsen talouspoliittisia teorioita käytännön töissä, mutta ne eri näkökulmat on opettanut ottaan erilaisia asioita huomioon ja kriittistä ajattelua, ettei ihan oo iltapäivälehtien uutisten armoilla. Ja sitten, miks lukiota ja amista pitää verrata keskenään? Ihan erilaisia kouluja tarjoamssa erilaista koulutusta erilaisin lähtökohdin erilaisiin tuloksiin :D -
Voi Karpo..: Uskomatonta! Siis kaikkien mielestä työ tekee onnelliseksi ihmisen ja muita tapoja ei ole elää? Itse käynyt amiksen, pääsin työnjohdon tehtäviin ja siirryin paskaduunarin hommiin. Mua ihmetyttää ihmisten arvosteleminen sen mukaan mitä on ammatiltaan! “Sitten näistä tulee tämmösiä jotkä löytyy feissarimokista”. Jaa kaikki ne löytyy feissarimokista jotka ei ole käyneet lukiota? Sanoisin näin että itse tosiaan vaihdoin alaa totaalisesti. En tahdo jämähtää paikoilleni, haluan kokeilla eri juttuja ja pysyä liikkeessä. En halua olla 50-vuotiaana se taukohuoneessa muista paskaa puhuva akka joka on vaan elämäänsä niin kyllästynyt ja katkeroitunut kun ei itse tehnyt unelmien eteen mitään vaan meni kaavan mukana: peruskoulu, lukio, ( ehkä ammatti) töihin, parisuhde, oma koti, perhe, eläke. Ja sitten ketuttaa kun eli muiden ihmisten ja yhteiskunnan arvostuksen mukaisesti elämänsä eikä omien toiveiden ja halujen.
Miia on lukiossa ja löytyy feissarimokista. Koulutus kuitenkin parantaa yleissivistystä ja ja rohkaisee hankkimaan sitä koulun ulkopuolelta ja suhtautumaan saatuun tietoon kriittisesti ja ns. maalaisjärjellä. Keskustelua silmäilemällä en huomannut, että suurta ammattien välistä vertailua ja arvostelua olisi tapahtunut. Turha siis siitä meuhkata. Kiva jos viihdyt paskaduunissa, vaikka mielestäni paskaduunia on vain työntekijää sortava työ, enkä mitenkään ymmärrä miten se liittyy keski-iän kriisin välttämiseen. Tai no, ehkä se nimenomaa auttaa pysymään liikkeessä, kun joka päivä vituttaa mennä töihin ja etsii aktiivisesti uutta työpaikkaa. Sitä en ymmärrä, miten koulutus poissulkee työpaikkasurffaamisen. En huomaa kenenkään täällä väittäneen että VAIN työn tekeminen tekee onnelliseksi. Elämä ilman työtä on mahdollista ja vaihtoehtoista, mutta harva on onnellinen työttömänä. -
Menin musiikkilukioon, elämä ei voisi olla hienompaa. Syynä tähän mm.: en ole iloisempia ja ystävällisempiä ihmisiä tavannut. Ja ne muusikot ovat aivan käsittämättömiä virtuooseja (itse en ole, vielä).
-
Huum: Mutta siinä voi joko työllistyä tai jatkaa amk/yliopistoon. Lukion jälkeen ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia valita mitä tekee.
Samat vaihtoehdothan siinä ovat. Joko ammattikorkeakouluun, yliopistoon tai töihin. Amiksesta valmistuttuaan pääsee paremmin töihin vain sille alalle mille on valmistunut, muuten se on ihan yhtä vaikeaa. -
L L E E E E kiittää ja kuittaa että lukiossa oli hirviän kivaa ja yliopistoonki pääsi heti lisäsivistämään itteään :) Tosin vuoden päästä vaihtu tiedekunta kun ei kielet kiinnostanutkaa. Ja ilman töitä ei oo ikinä tarvinnu olla jos niitä on vaa halunnu tehä, sitte vaikka menny sukulaisille leikkaa nurmikoita ja ulkoiluttaa naapurin koiria jos on ollu rahasta puute...
-
L L L E E E E ja yliopistossa kandi paketissa, viime kesänä heti valmistuttuani tienasin lähemmäs 2500 euroa kuussa alani töissä. Yliopistossa on mukavia aloja, joilla on helppo opiskella samaa rentoa tahtia, johon lukiossa on tottunut, ja valmistuu sitten 3 vuodessa hyväpalkkaisiin töihin. Meidän kandit ei ole työttömiä. Nyt elelen kivasti opintotuella ja opiskelen maisterin tutkintoa, joka avaa ovet 2000–6000 euron kuukausipalkan hommiin. Alemmin palkatut työt ovat sitten vastaavasti sisällöltään mielekkäitä tutkijanhommia. :) Harrastuksena voikin sitten lukea vaikka toista yliopistotutkintoa, niin kuin itse teen ja moni kaverinikin, ja haaveilen myös joskus tekaisevani vaikkapa vaatetusalan koulutuksen esimerkiksi amistasolla. Amis on tosi jees, jos tietää, mitä tahtoo. Kahden vuoden amistutkinnot lukion jälkeen ovat tosi hieno homma, ja kaksoistutkinto vasta mahtava saavutus onkin! :) Minusta vain oli kiva keskittyä teini-iässä aikuiseksi kasvamiseen ja opiskella (akateemiseen) ammattiin vasta lukion jälkeen.
-
Niinno, amiksestakin voi jatkaa vaikka lukemaan inssiksi mille tahansa linjalle. Kesätöitä on sitten iisimpi saada kuin lukiopohjaisena amk-opiskelijana. Minä kävin lukion jonka jälkeen amk:n ja mitä olen eniten katunut on se, etten valinnut amista. Kukaan vain ei kertonut että sieltä voi jatkaa amk:hon mille tahansa linjalle.
-
Opiskelin sähköasentajaksi, jonka jälkeen sähkötekniikkaopinnot AMK:ssa puolivälissä. Ylioppilaat käyvät saman AMK:n samassa ajassa, mutta raukoilla ei ole valmistuessaankaan välttämättä päivääkään työkokemusta alalta. Kumman työnantaja palkaa kesäharjoitteluun jos vaihtoehtoina on insinööriopiskelija ~kolmen vuoden alan työkokemuksella tai insinööriopiskelija, joka on toiminut Lidlissä kassatätinä? Nimim. Viime kesän kesätöistä 2900 e/kk käteen.
-
-
Hei, miksi aina sanotaan että "lukioon menee ne, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuudeltaan haluavat." Itse en tosiaankaan 16-kesäsenä tiennyt mitä haluan. Yhteishaun kautta tie vei kauppikseen, no sehän oli täysin perseestä. Sen jälkeen vaihdoin opiskelemaan eräälle teollisuuden alalle. En ollut alasta millään tavalla kiinnostunut aloittaessani. Koulun edetessä pidemmälle ja erityisesti työssäoppimisten kautta tajusin oikeasti pitäväni tästä hommasta. Ja jos haluaa ammattikoulusta hyvät numerot aineista, niin saa kyllä oikeesti tehdä töitä. Toki valmistut vaikka saisitkin ykkösen joka kurssista. Nyt ikää 21v, toiseen (kemian alan) ammattiin valmistun loppuvuodesta ja kolmannen tutkinnon (ammattitutkinto) opiskelun aloitan toivottavasti syksyllä. Ja tällähetkellä viettelen tässä vuorotöiden suomaa kuuden päivän vapaata ja palkkaa saan vuoroista riippuen 3000-3500€/kk. :)
-
Linda: Itse opiskelin amiksessa, josta valmistuin ja pääsin alan töihin. Huomasin sitten että ei oo mun juttu ja hain ammattikorkeaan ihan eri alalle. Haaveenaolisi vielä jossain vaiheessa hankkia opettajan pätevyys kyseiseltä alalta. Pointtina on, että vaikka haluankin kouluttaa itseäni, ei minun sitä varten ole tarvinnut lukiota käydä. Sen sijaan sain itselleni ammatin, jolla olen itseni elättänyt.
Oon kuullu, että yks tyyppi jonka kanssa joskus oli säpinää, on nykyään Di ja ei se ole ikinä lukiota käynyt, vaan pitkän kaavan mukaan opisto-muuntokoulutus. Juu ja ei toi Miia taida nyt ihan niin tosissaan olla kuin mitä moni ottaa... jos miettii että lukio vai amis, aina on vaihtoehto: molemmat kerralla! Kestää vaan yleensä neljä vuotta. -
Ihme vastakkainasettelua taallakin taas. Onko tosiaa niin, etta lukiolaiset hengaa vain lukiolaisten kanssa ja amikset amiksien? Itsella on hyvina ystavina niin lukion kautta yliopistoon, lukion kautta kassalle, amiksen kautta hyviin toihin, kassalle ja tyottomaksi paatyneita. Jokainen tehnyt omat ratkaisunsa elamassaan ja tehnyt mita tehnyt, mita niita sen kummemmin listaamaan paremmuusjarjestyksessa? Itse olin peruskoulussa toivoton tapaus, muistaakseni 7 keskiarvolla paasin ulos ja jatkoin lukioon (mihin paasin haastattelun kautta), lahinna siksi ettei ammattikoulun hommista tuntunut loytyvan kiinnostavia toita. Oltuani lukiossa kaksi vuotta, siirrtin sahkoasentajan hommiin (ilman koulutusta), joita tein seuraavat kaksi vuotta samalla kayden iltalukiossa koulujani loppuun. Lukio oli kokemuksena aarimmaisen huono, inhosin ja vihasin koko touhua yli kaiken, mika oli osasyyna siihen etta hyppasin tyoelamaan. Lukion jalkeen pysyin tyoelamassa miettien mita tekisin (opiskella kun en halunnut). Palkka oli kiva, mutta eipa tyon tekokaan niin kivaa ollut (olin vaihtanut alaa valissa). Lopulta eraana iltana sangyssa maatessani paatin jatkaa opiskelujen pariin ja paadyinkin lahtemaan Aasiaan yliopistoon 24-vuotiaana. Ensimmaisena yliopistovuotenani sain toita kansainvalisesta firmasta siten, etta pystyin tekemaan toita paaosin kotoani kasin. Nyt valmistuminen haamottaa, valmis tyopaikka alalta, tyotarjouksia muista firmoista edessa eika ikaa ole edes 30. Jokainen on sita mita saa aikaiseksi elamallaan. Itsekin totesin rakastavani opiskelua yliopistossa, kun kaikki lukion ylimaarainen kakka jatetaan pois.
-
Ja ne jotka ovat eri mieltä tästä, tehkääpä kokeeksi kysely vaikkapa tietotekniikan diplomi-insinööreille, ja selvittäkää, kuinka moni on tarvinnut työssään esim. integrointia kertaakaan.
Samaa mieltä, kysäisin tässä sähkötekniikan vastaavalta, ja vaikka hyvin osaakin, ei sitä koskaan ole missään _tarvittu_ :D -
Miian tuskin tarvitsee huolestua asiasta kun eipä tuollaisilla aivoilla siihen lakkiin taida olla mahdollisuuttakaan.
-
Havainnollistava esimerkki: Kaksi tyyppiä; toinen menee amikseen raksalle, opiskelee kolmne vuotta ja sen jälkeen tekee töitä n.3000€/kk. Toinen taas käy lukion ja DI koulutuksen rakennustekniikasta, yhteensä 8 vuotta. Tämän jälkeen tienaa n.3500€/kk työnjohtajana rakennustyömaalla, eli on käytännössä toisen kaverin pomo. Kuten huomataan amiksen käynyt on tienannut viiden vuoden aikana sievoisen summan rahaa. Yllä olevien palkkojen mukaan kestäisi n.6 vuotta, että DI olisi tienannut saman verran rahaa, kun ammattikoulun käynyt. Toisaalta DI:llä on paremmat mahdollisuudet edetä urallaan kuin ammattikoulun käyneellä. Nyt molemmat kaverit ovat 40-vuotiaita; ammattikoulun käynyt tekee samaa työtä edelleen / toimii työnjohtajana rakennustyömaalla tienaten 3500€/kk. DI-koulutuksen saanut kaveri on vaihtanut työpaikkaa, ja suunnittelee rakennettavia taloja yksityisellä puolella n 4500€/kk. Tietysti poikkeuksiakin on, yksi sadasta ammattikoulun käyneistä tienaa n.4500€/kk ja yksi sadasta DI:sta +6000€/kk.
-
L L E E E E E E E M Opintoja mielettömän kiinnostavalla alalla Yliopistossa sähkötekniikan DI. Oman alan töitä tokasta opiskeluvuodesta lähtien opintojen ohessa hyvällä palkalla. En valita, lukiossa oli hauskaa, yleissivistys on korkea, ja pääsi opiskelemaan kiinnostavaa alaa joka tarjoaa tarpeeksi haasteita. Hetkeäkään en voi väittää lukioon menoa katuneeni kun pidän sitä yhtenä elämäni ehdottomasti parhaista päätöksistä. Toki itse kukin valitsee oman reittinsä mutta oma filosofiani on että perusduunia ehtii kyllä opintojen jälkeen painamaan ihan tarpeeksi monta vuotta. Ja voin muuten kertoa että kyllä se integrointi on ollu välttämätöntä meleko monien sähköteknisten sovellusten KEHITTÄMISESSÄ vaikka sitä ei niiden käyttöön ja jatkosoveltamiseen tarvittaiskaan välttämättä. Semmosta matemaattista mallia ei oo olemassa, jota ei jonkunlaisen nykyteknologian kehittämiseen olis tarvittu.
-
Huum: Mutta siinä voi joko työllistyä tai jatkaa amk/yliopistoon. Lukion jälkeen ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia valita mitä tekee. Itseasiassa, jos on erittäin tietoinen siitä mitä haluaa opiskella korkeakoulussa, niin ammattikoulu on helpompi väylä siihen päämäärään
Riippuu vähän kyllä siitä alasta, jota haluaa päästä lukemaan. Esimerkisi lääkiksen/teknillisen yliopiston pääsykokeisiin lukeminen voisi olla amispohjalta turhan hankalaa, kun pääsykoemateriaali edellyttää lukiotason pitkän matematiikan ja fysiikan oppimäärän hallitsemista. -
Naamamoka: Samaa mieltä, kysäisin tässä sähkötekniikan vastaavalta, ja vaikka hyvin osaakin, ei sitä koskaan ole missään _tarvittu_
Minä olen (eri alan) insinööri ja olen tarvinnut töissän integrointia ja fysiikan labroistakin on ollut hyötyä. Suurinta osaa koulussa opittua ei kuitenkaan tarvitse koskaan, mutta loppujen lopuksi jotain aina joku tarvitsee. Sepä siinä, kun ei soveltaviin tehtäviin asti päästä, ei tajuta että integrointi ja deriviointi ei ole pelkkää kaavoihin sijoittamista. Derivoimalla esimerkiksi optimoidaan materiaalikustannuksia mahdollisimman pieniksi. Integroimalla saa laskettua pinta-aloja, kas kun elämässä kaikki ei ole suorakaiteen muotoista. : -
miinaharava: Oispa mielenkiintoista kuulla, mihin ammattiin Miia meinas lukiosta valmistua.: o
Eräs tuttava luuli pääsevänsä opettajaksi lukiosta valmistuttuaan... ei ihan. -
Huoh... Ei se et on saanu viis L yo-kirjotuksista takaa sitä, että saa heti duunia... Ne viis L auttaa saamaan haluamansa jatko-opiskelupaikan ja sitä kautta sitten töitä. Itsekkin kirjotin keväällä L E E M M C B, eikä niistä ole ollut yhtään hyötyä töiden saamisessa, toivon mukaan niistä on sitten jotain hyötyä ens vuonna kun haen jatko-opiskelupaikkaa. Elikkä joo, onhan ne ylioppilaanpaperit periaatteessa aika turhia, mutta en kadu päivääkään, että menin lukioon. Ensiksi en voisi saada haluamaani ammattia amiksen kautta, toiseksi lukiosta saa paljon ihania kokemuksia kuten esimerkiksi vanhojen tanssit ja penkkarit, eikä siitä yleissivistyksestä kelleen haittaakaan ole :) Ps. En yritä vähätellä amiksen käyneitä, tai haukkua ketään tyhmäksi tai mitään. Kaikki menee juuri siihen kouluun, mikä on itselleen sopiva vaihtoehto, itselleni se oli lukio. :)
-
paskasen työnlisä: Elämä on valintoja täynnä. Itse kävin ammattikoulua 3 vuotta -> LVI-asentaja. 5 vuotta tehty töitä ja palkka on nyt 4 000 € /kk. Ei korkeakoulutus takaa sitä, että pääsee tienaa rahaa.
Mutta perinnöllinen väriheikko näkö takaa sen, että on ammatteja joihin ei vain pääse. -
Poor Miia, hän saa varmaan itkupotkuraivokohtauksen kun eräänä päivänä ymmärtää, ettei vielä yliopistonkaan jälkeen valmistu mihinkään ammattiin paitsi lähes automaattisesti opettajaksi. Vain ammattikoulusta saa valmiin ammatin, mutta sekään ei vielä takaa, että saisi sillä alalla töitä, joilla myös elättää itsensä ja perheensä. Aiemmin oli mainintaa noista useamman L:n kirjoittaneista ja siltikään ei ole mitään kunnollista ammattia. Tuollaisilla arvosanoilla mennäänkin yliopistoon ja yritetään valita se paras mahdollinen kiinnostava ala, joka myös tulevaisuudessa työllistää. Valitettavaa kuitenkin on, että Suomi on täynnä korkeakoulutettuja filosofeja, valtiotieteilijöitä ja lakimiehiä, jotka ovat useinmiten työttömänä, sillä oman alan töitä on lähes mahdotonta saada ja muihin töihin heitä oteta, sillä ovat ylikoulutettuja. Tässä elämän suuri dilemma, joko olet alikoulutettuna lukiopapereilla ja jäät siihen Siwa - mäkkäri -kierteeseen ja tuurilla saat jotain hieman parempaa työtä, joka ylennysvaiheessa tyssää siihen, ettei ole tarvittavaa koulutusta. Tai sitten olet käynyt elämästäsi 16 vuotta kouluja ja saat vähän hienomman sihteerin tittelin ja 200€ enemmän palkkaa, kuin mäkkärissä.
-
Minä lopetin koulut peruskoulun jälkeen koska en tiennyt mitä ammattia lähtisin opiskelemaan. Lukio ei ollut edes vaihtoehto keskiarvon puolesta, joka oli laskenut motivaation puutteen takia eikä sen takia etten olisi älykäs. Sinä aikana kun ikäiseni elivät tuota amis- ja lukio-elämää, minä etsin tietoa kiinnostavista asioista, nostin fyysistä kuntoani, juhlin rankalla kädellä, kävin armeijan ja tein erilaisia töitä vähän aikaa. Valintaani ei moni hyväksynyt ja muiden silmissä olin luuseri, vaikka itse tiesin asian olevan toisin. Olin jo oikeasti aikuinen siinä vaiheessa kun nuo huutelijat vasta opettelivat äitinsä kanssa pesemään omia vaatteitaan. Kouluttamattomuus tuo mukanaan vaikeuden saada töitä, mutta varmasti sellainen löytyy kun soittelee tarpeeksi kauan. Ei pitäisi kuitenkaan koko elämää töissä käyntiin tuhlata.
Kommentti