Totuus vauvoista
Suuri avautuminen arjen ytimestä.
Seuraava
Jokin tämän nuorisokeskuksen imagossa ei oikein täsmää... Edellinen
Joskus häiriökäyttäytyminen on hyödyksi.
Jokin tämän nuorisokeskuksen imagossa ei oikein täsmää... Edellinen
Joskus häiriökäyttäytyminen on hyödyksi.
123 kommenttia
-
Hyvä tää "Parasta toki kaikessa on se, että et missään nimessä saa sanoa, että vihaat tätä touhua". Justhan sä sanoit sen omalla nimelläsi facessa.
-
-
Voi Sini pieni, kaikki äidit tuntevat noin jossain kohtaa. Onneksi lapsen vauva-aika on kuitenkin lyhyt, teini-ikä se vasta pitkä on.
-
Kyllä se ihan hyvä on, että tuulettaa tunteitaan välillä kun elämässä on raskasta (sitä en sitten tiedä onko face siihen paras mahdollinen paikka), mutta toivottavasti ennen pitkään muuttuu Sinin arki paremmaksi. Käsittääkseeni siihen vauvaan yleensä kiintyy ennen pitkäänkun se kasvaa. Synnytyksen jälkeinen masennus on silti oikea ja vakava asia, ei mikään netti-ihmisten tuomittava tapahtuma.
-
Mikähän pointti tossa nimen sensuroimisessa oli, kun Sini Arielin avautumista vauva-arjesta on luettu iltapäivälehtien palstoilta jo viikko sitten ihan nimen ja kuvan kera. Ja pyydetty ja saatu asianomaiselta kommenttiakin asiaan.
-
kuli: Mikähän pointti tossa nimen sensuroimisessa oli, kun Sini Arielin avautumista vauva-arjesta on luettu iltapäivälehtien palstoilta jo viikko sitten ihan nimen ja kuvan kera. Ja pyydetty ja saatu asianomaiselta kommenttiakin asiaan.
Mietin ihan samaa. Ja suurimmalla osalla lukijoista puuttuu musta huumori ihan kokonaan. -
-
Mut hei! Eikös tää ollu vaan vitsillä kirjotettu? Siis sen jälkeen muuttui vitsiksi kun joka paikassa nousi paskamysky, mitä en yhtään ihmettele! Naurettavaa tekstiä.
-
Nahkapiru: Eikös tää ollu vaan vitsillä kirjotettu? Sen jälkeen muuttui vitsiksi kun joka paikassa nousi paskamysky, mitä en yhtään ihmettele! Naurettavaa tekstiä.
Äitihän ei saisi koskaan valittaa lapsistaan, niinhän? Kestohymy naamalle vaan, vaikka valvoisit monta yötä putkeen ja vauvan isäkin on jo ihan romuna, eikä jaksa tehdä mitään vauvanhoidon eteen. Tiedätkö: äiti voi masentua, jos hän ei saa osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita. -
Tämän kirjoittaja poistui ryhmästä, koska sai postauksiinsa ilkeitä kommentteja. Nyt ymmärrän miksi sai.
-
Ruma Elsa: Äitihän ei saisi koskaan valittaa lapsistaan, niinhän? Kestohymy naamalle vaan, vaikka valvoisit monta yötä putkeen ja vauvan isäkin on jo ihan romuna, eikä jaksa tehdä mitään vauvanhoidon eteen. Tiedätkö: äiti voi masentua, jos hän ei saa osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita.
Tiedätkö: olen itse kahden pienen lapsen äiti ja kyllä, äitiys voi olla rankkaa välillä mutta en ikinä, ikinä puhuisi lapsistani noin! On varmaan tytöllä kiva isompana lukea äitinsä suoltamaa p*skaa kun kaikki on ollu lapsen takia niin perseestä ja isä ei oo ikinä halunnutkaan..lapsi raukka -
Nahkapiru: Tiedätkö: olen itse kahden pienen lapsen äiti ja kyllä, äitiys voi olla rankkaa välillä mutta en ikinä, ikinä puhuisi lapsistani noin! On varmaan tytöllä kiva isompana lukea äitinsä suoltamaa p*skaa kun kaikki on ollu lapsen takia niin perseestä ja isä ei oo ikinä halunnutkaan..lapsi raukka
Minä olen ajatellut vähän samalla tavalla. Vanhemmuuden tuomia negatiivisia tunteita, jotka ovat todellisia ja sallittuja tunteita, saa ja joskus jopa pitäisi purkaa jossakin. Kun tunteet sulloo sisäänsä, niin useimmat muuttuvat sen seurauksena ihan perse tyypeiksi, ja lapsista nyt ei vaan kasva sekä onnellisia että funktionaalisia aikuisia, jos joutuvat kasvamaan perseiden alaisuudessa. Sitten kaikilla on paha olla. Mutta kyllä minullakin tekee pahaa ajatella, että äiti tai isä puisi näitä asioita sellaisilla tavoilla, että tunteenpurkauksia ei sitten saisi enää pyyhittyä pois. Ajattelen sitä tulevaisuuden päivää, jona lapsi törmää vanhempiensa tallentamiin tunteenpurkauksiin siitä, miten hirveää ja kaduttavaa vauvan kanssa eläminen on. Voisi tehdä kipeää. Ja vaikkei lapsi nyt koskaan tulisikaan tietämään vanhempiensa hermoromahduksista, niin minua värisyttää ajatus siitä, miten jotkut vanhemmat (huom. eivät kaikki) kehittävät sellaisen yleisen asenteen, että lapsi pilaa elämän. Sitten taas toisaalta on tosi inhottavaa hyssytellä, että "älkää nyt puhuko tästä täällä" ja "otas nyt vähän nätimpi asenne", kun se on taas sitä vanhempien tunteiden kieltämistä, joka johtaa vanhempien perseistymiseen, joka johtaa lasten krooniseen onnettomuuteen. Hirveän hankala aihe. Kaipa sitä täytyy vain pitää järki menossa mukana, kun lapsestaan ja lapsiarjestaan jotain puhuu, että negatiiviset kokemukset eivät paisuisi pahimmillaan sellaiselle "saatanan paskahuora penska vittu"-linjalle. Tuollaista ei tässä julkaisussa tietenkään ole, mutta tuollaistakin olen nähnyt. Sitten jos lapsi joskus myöhemmällä iällä saa tietää vauva-aikojensa vaikeuksista, niin aikuisella olisi hyvä olla valmius kehittävään keskusteluun ja lapsi voisi oppia, että sellaista se vain joskus vauvojen kanssa on, eikä se ole kenenkään vika, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista. Vanhemmuus on kyllä vaikeaa, kun se on tunne-elämän suhteen ihan samanlaista tasapainoilua omien tarpeiden ja lapsen tarpeiden välillä, niin kuin se on kaikkien muidenkin asioiden suhteen. Vaan enhän minä mitään saa sanoa, kun ei itselläni ole lapsia. -
En yleensä oo Tuomas Enbusken kans juuri mistään samaa mieltä, mut tyyppi kirjoitti tähän keissiin liittyen harvinaisen hyvän kolumnin "Äitiys on paskaa". Kannattaa lukea.
-
-
Kyllä, pelkkää paskaa. Meinaan Sinin suomenkielentaito.
-
Tämä on se syy miksi en IKINÄ halua lasta. Lapset on ihan kivoja siinä 4-5-vuotiaina, voisin ottaa sellaisen :D
-
Ruma Elsa: Voi Sini pieni, kaikki äidit tuntevat noin jossain kohtaa. Onneksi lapsen vauva-aika on kuitenkin lyhyt, teini-ikä se vasta pitkä on.
Voi sinä pieni, aina löytyy yksi jeesustelija, jonka mielestä näistä asioista ei saisi avoimesti puhua. :) -
Joke: Tämä on se syy miksi en IKINÄ halua lasta. Lapset on ihan kivoja siinä 4-5-vuotiaina, voisin ottaa sellaisen
Just uhmaikäisenä tai kyselykautisena? -
Asioista voi puhua monella tavalla. Vaikeakin asia voidaan kertoa siten, että asia ja hankaluudet tulee ilmi. Omasta mielestä tuskin mikään asia on moisen paskatsunamin arvoinen, vaikka olisi kuinka hankalaa. Olen ehkä vähän vanhanaikainen. Nykyään ylidramaattinen vuodatus on muotia ja kaikki tuntuu tykkäävän siitä.
-
en ymmärrä. jos ei pidä lapsista, ei ole ikinä pitänyt, niin miksi sitten hankkii niitä sillä oletuksella että "oppii pitämään"? ò_o' itse en pidä, en hanki, enkä edes fyysisesti voi hankkia. kaikille parempi. :P
-
Tämän takia en niitä lapsia hanki, että ei tartte avautua vastaavasti. On se kumma et nää tulee Sinin (ja minun vanhempien) kaltaisille ihmisille ihan puun takaa, mutta myöskin ihan hyvä realitycheck niille jotka tuputtaa ihmisille vanhemmuutta sanomalla että kyllä se mielipide muuttuu/kyllä siihen rakastuu kun saa sen vauvan syliinsä. Tuo on niin edesvastuutonta, ettei mitään rajaa. Lapsella on oikeus olla toivottu eikä sitä pidä saattaa maailmaan minään testikappaleena, että alkaiskohan siitä tykkäämään.
-
Joopajoo: Kyllä, pelkkää paskaa. Meinaan Sinin suomenkielentaito.
*suomen kielen taito. -
Onsva: en ymmärrä. jos ei pidä lapsista, ei ole ikinä pitänyt, niin miksi sitten hankkii niitä sillä oletuksella että “oppii pitämään”? ò_o’ itse en pidä, en hanki, enkä edes fyysisesti voi hankkia. kaikille parempi.
Tämä! Ja samassa veneessä. (OT se on muuten jännä kun kertoo ihmisille, ettei voi saada lapsia niin saa välittömästi sääliä osakseen, vaikka kuinka yrittää kertoa, ettei asialla ole mitään väliä :) ) -
-
Onsva: en ymmärrä. jos ei pidä lapsista, ei ole ikinä pitänyt, niin miksi sitten hankkii niitä sillä oletuksella että “oppii pitämään”? ò_o’ itse en pidä, en hanki, enkä edes fyysisesti voi hankkia. kaikille parempi.
Uskoisin että vauva-aika on suurimmalle osalle raskasta ja kuluttavaa vaikka olisi kuinka toivottu lapsi. Ja miksei olisi jos unta ei moneen kuukauteen saa kuin tunnin pätkissä ja hereillä ollessa vauva itkee ja parisuhde kuolee silmissä. Hyvä vain että näistä ruvetaan puhumaan koska varmasti yleisesti ajatellaan ettei saisi sanoa tai edes ajatella että se vauva-arki on oikeasti täysin perseestä. Moni äiti voi tuntea huonoa omatuntoa asiasta ja voimattomuutta tilanteessa. -
Onsva: en ymmärrä. jos ei pidä lapsista, ei ole ikinä pitänyt, niin miksi sitten hankkii niitä sillä oletuksella että “oppii pitämään”? ò_o’ itse en pidä, en hanki, enkä edes fyysisesti voi hankkia. kaikille parempi.
Heillehän muistaakseni oli lääkärit sanoneet, etteivät voi saada lasta, eli täysin yllätysvauvasta kyse. -
Hempsu: Heillehän muistaakseni oli lääkärit sanoneet, etteivät voi saada lasta, eli täysin yllätysvauvasta kyse.
No eihän sitä yllätysvauvaakaan tarvitse pitää, jos tuntuu ettei halua eikä pysty. -
Sinin lapsi arvostaa äitinsä vihamielisyyttä kunhan oppii lukemaan. Nämä jutut nousevat hänenkin silmilleen tulevina vuosina. Tätävahinko/parisuhdemeni/isäskinvihaasua -sontaa on Sini jaksanut uutterasti ja muutkin väsyneet äidit huomioon ottaen jauhaa julkisuudessa kyllä marttyyrikruunun arvoisesti. Ei se vauva-aika aina ole helppoa, mutta siitäkin on kokemusta. Jos kaksi epäkypsää ihmistä saa lapsen, käy varmaan näin. Toivon että vauvalla on kaikki hyvin ja varhainen vuorovaikutus toimii, ja että Sini oikeasti löytää ilon perheestä. Vinkki:jätä se sika.
-
Nahkapiru: Tiedätkö: olen itse kahden pienen lapsen äiti ja kyllä, äitiys voi olla rankkaa välillä mutta en ikinä, ikinä puhuisi lapsistani noin! On varmaan tytöllä kiva isompana lukea äitinsä suoltamaa p*skaa kun kaikki on ollu lapsen takia niin perseestä ja isä ei oo ikinä halunnutkaan..lapsi raukka
Amen. -
Ruma Elsa: Äitihän ei saisi koskaan valittaa lapsistaan, niinhän? Kestohymy naamalle vaan, vaikka valvoisit monta yötä putkeen ja vauvan isäkin on jo ihan romuna, eikä jaksa tehdä mitään vauvanhoidon eteen. Tiedätkö: äiti voi masentua, jos hän ei saa osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita.
Valittaa saa ja pitää. Sen voi tehdä tosin paljon paremmin kuin kirjoittamalla halveksuvasti omasta lapsestaan. -
miinaharava: En yleensä oo Tuomas Enbusken kans juuri mistään samaa mieltä, mut tyyppi kirjoitti tähän keissiin liittyen harvinaisen hyvän kolumnin “Äitiys on paskaa”. Kannattaa lukea.
Kiitos! Oli aivan älyttömän hyvä kirjoitus. Mäkään en yleensä Enbuskea fanita. Parivuotiaan äitinä kyllä eläydyin. Jaksamista Sinille. Jos on tosiaan ihan loppu, toivottavasti saa apua. Me, jotka ei asiaan liittytä, voidaan myös muistaa, että ihmisillä on erilaisia huumorintajuja ja tyylejä ja jos tuollainen avautuminen auttaa jaksamaan, niin antaa mennä. Toki jälkipyykki varmaan aiheutti stressiä... -
Nahkapiru: Tiedätkö: olen itse kahden pienen lapsen äiti ja kyllä, äitiys voi olla rankkaa välillä mutta en ikinä, ikinä puhuisi lapsistani noin! On varmaan tytöllä kiva isompana lukea äitinsä suoltamaa p*skaa kun kaikki on ollu lapsen takia niin perseestä ja isä ei oo ikinä halunnutkaan..lapsi raukka
Lässynlää. Hyvä, että joku uskaltaa joskus myöntää, että se vauva-arki on vaan ihan syvältä. En ihmettele, miksi niin moni parisuhde kaatuu tuohon. -
Ruma Elsa: Voi Sini pieni, kaikki äidit tuntevat noin jossain kohtaa. Onneksi lapsen vauva-aika on kuitenkin lyhyt, teini-ikä se vasta pitkä on.
Aivan, Sinillä on itselläänkin vielä teini-ikä päällä. -
-
Joke: Tämä on se syy miksi en IKINÄ halua lasta. Lapset on ihan kivoja siinä 4-5-vuotiaina, voisin ottaa sellaisen
"We should've adopted a 25-year-old with his own apartment." - Calvinin isä, Calvin & Hobbes -
Onsva: en ymmärrä. jos ei pidä lapsista, ei ole ikinä pitänyt, niin miksi sitten hankkii niitä sillä oletuksella että “oppii pitämään”? ò_o’ itse en pidä, en hanki, enkä edes fyysisesti voi hankkia. kaikille parempi.
Noinhan se tässäkin oli. Pariskunta ei halunnut lapsia, Sinin ei pitänyt olla mahdollista tulla raskaaksi ja hups vaan. -
Se vauvavuosi on RANKKA lähes poikkeuksetta. Miksi se tulee yllätyksenä? Siihen pitää valmistautua henkisesti. Toki jos lapsen isä on alkujaankin haluton saamaan sen vauvan ja äiti lapsellinen niin tulos on tämä.
-
WT-äitylin vuodatus. Kymmenen vuoden päästä tuokin tenava on rikkomassa paikkoja paikallisen päiväkodin pihassa ja huutelemassa rivoja mummeleille.
-
Mutha: jos lapsen isä on haluton saamaan vauvan ja äiti lapsellinen niin tulos on tämä.
Ennemmin se vauvan isä on liian lapsellinen kantamaan vastuuta, kuin "haluton". -
Ponne Jarkka: WT-äitylin vuodatus. Kymmenen vuoden päästä tuokin tenava on rikkomassa paikkoja paikallisen päiväkodin pihassa ja huutelemassa rivoja mummeleille.
Wt:n jatkuva hokeminen kommenteissa = kun moukka oppii vanhan amerikkalaisen termin slummin asukkaita kuvaamaan. Aika köyhää kielenkäyttöä. -
Asdfgh: Just uhmaikäisenä tai kyselykautisena?
Se 4v onkin ihan paras. 1. Uhmaikä. Maailmanloppu tulee jos erehdyt auttamaan, olemaan auttamatta, painamaan hissin nappia, istumaan väärään tuoliin tai ottamaan väärän värisen kulhon. 2. Minä ite -kausi. Kaikki pitää tehdä ite ja siinä kestää pieni ikuisuus. Mene auttamaan tai hoputtamaan, niin aiheutat infernaalisen huudon. 3. Miksi, miksi, miksi? Tää on musta hauskin vaihe sinänsä ja tykkään vastata kysymyksiin, mut kyllä se pännii aamukiireessä. "Laita pikkuhousut jalkaan." "Ai miksi?" "Ettei pylly palellu tai housut hierrä pimppiin." "Ai miksi?" "Koska niissä on saumat." "Miksi?" Jne. 4. Lisäksi tuon ikäinen on "queen if fucking everything" se haluaa päättää kaikesta ja tottakai kahnausta tulee, kun hyvä vanhempi ei tee joka päätöstä 4v:n mukaan. Tai jos tekee, niistä tulee entistä sietämättömämpiä. Joo, rakastan lastani enemmän kuin mitään. Toista saman verran. Mut on niissä rasittavat puolensa joka iässä. Toki ihan pienenä se vaativuus ja täysi riippuvuus saattaa järkyttää ja olla vaikeaa. Kroppakin palautuu, kun antaa sille aikaa. En hätkähdä yleensä valittamisesta, äiti saa valittaa ja purkaa jos on rankkaa. Mutta tuosta ehkä ohuesti kuultaa se, ettei ehkä oltu valmiita vanhemmiksi. Tosin voi kuulostaa pahemmalta mitä onkaan, kun kaikki negatiiviset asiat on yhdessä tekstissä. Tosin kuka huudattaa lasta 2h koska ei viitti pysähtyä? Ymmärrän sen, et kohta ollaan perillä, mut 180km? Pitkä aika huutaa.. -
Hempsu: Heillehän muistaakseni oli lääkärit sanoneet, etteivät voi saada lasta, eli täysin yllätysvauvasta kyse.
S -
Kannattaisi miettiä huolellisemmin, mihin ryhmään tuollaista kirjoittaa. Onko Vauva 2017 oikea paikka tuollaiselle huumorille?
-
suttura: Sini, hae konkreettista apua. Ajoissa.
Tuo on vähän tekopyhää ja omahyväistä. Ihmisellä on oikeus kertoa, jos hän on joskus pettynyt ja väsynyt, myös omaan lapseen. -
Ponne Jarkka: WT-äitylin vuodatus. Kymmenen vuoden päästä tuokin tenava on rikkomassa paikkoja ja huutelemassa rivoja.
Wt-nimitys on vain moukkien itsensäylentämisyritys. Et sinä ole sen parempi. -
Pitikö tää Sini Arielin oksennus nyt tännekin jakaa, että ihan varmasti keneltäkään ei jää huomaamatta?
-
Tärkeintähän tämmösissä on se, että pääsee jeesustelemaan ja korostamaan omaa paremmuuttaan näitä "surkeita" äitejä kohtaan.
-
En ymmärrä minkä takia tämä on joidenkin ihmisten mielestä hirveää lapsen halventamista tms. Hitollista tekopyhyyttä. Jos lääkäri sanoo sulle että et voi saada lapsia, ja sitten oletkin yhtäkkiä raskaana, niin miten helvetissä voit valmistautua siihen sekä henkisesti että fyysisesti? Onhan se jumalaton shokki. Ihan sama paljonko luet tarinoita ja kokemuksia yms, aika harvoin niissä kerrotaan tai harvoin niistä voi omaksua sen miten paljon työtä se lapsi vaatii. Olen ihan varma että Sinilläkin on niitä hyviä hetkiä kuten jokaisella äidillä (ja miksei isälläkin), mutta ei se ole ruusuilla tanssimista eikä tuon päivityksen tarkoitus varmaankaan ole muu kuin purkaa väsymystä ja vitutusta mikä aiheutuu siitä väsymyksestä. Hyvät sulle jos SINULLA on ollut täysin helppoa ja upeaa ja mahtavaa ja ihanaa, mutta ei se todellakaan tarkoita sitä että kaikilla olisi. Raskausajan jälkeinen masennus on aika todellinen ongelma, sen seurauksista päästään välillä lukemaan iltapäivälehdistäkin eikä asian vähättelyllä saavuteta mitään muuta kuin lisää lööppejä.
-
Miksei siitä sais puhua ääneen, jos ei vauva-arki nappaa? Heti on huono äiti, jonka ei ois pitäny lapsia saada, jos ei nauti yöheräilyistä, jatkuvasta läsnäolosta, imettämisestä jne. Mää tykkään lapsista ja vauvoista ja omiani rakastan. En kyllä todellakaan oo nauttinut vauva-ajasta. Jatkuva väsymys tekee meikäläiselle tehtävänsä. Omat oli jotain 8- ja 6-vuotiaita, kunnes jakso taas muittenki lapsista kiinnostua.
-
Jos valittaminen auttaa, niin valittakoon. Tuo moottoritiehomma on kyllä ihme, koska ihan selvästi sillä vauvalla on jokin hätä,jos automatkalla huutaa eikä nuku. Oma nykyään nelivuotias tyttäreni oli vauvana toisinaan niin vaikea nukkuja, että piti laittaa hänet autoon ja lähteä ajelemaan,jotta hän nukkuisi päiväunet. Kun auto liikkui, oli hiljaista. Sitten taas vaikka tankkaamaan pysähtyessä saattoi pysähdyksen ajan huutaa kurkku suorana.
-
Minua kuvottaa tämä tekopyhä jeesustelu. Jostain syystä vanhemmuus, tai paremminkin äitiys on sellaista, jonka juuri Sinä osaisit aina paremmin. Pyhän paheksunnan määrä tässäkin draamassa... Se, että tuoreen vanhemman tunteet ryöpsähtää esille yhtenä isona negatiivisena möykkynä, ei pitäisi olla niin ihmeellinen asia. Myötätunto ja vertaistuki auttaisi varmasti tätäkin perhettä enemmän kuin moitteet ja kaikenlainen besserwisseröinti. Ihan yhden tekevää oliko raskaus virhe, vahinko, mahdoton, ja ovatko vanhemmat vajavaisia vai eivät (ihan kuin KUKAAN olisi täydellinen isä tai äiti).Se ei ole millään tavalla kehittävää. Tämäkin voitaisiin ottaa ennemminkin keskustelunavauksena siitä, saavatko lapsiperheet tarpeeksi tukea ja mitä meidän luomassa yhteiskunnassa voitaisiin pyrkiä muuttamaan, että pahaa oloa saataisiin vähennettyä. Ihan jo muksujenkin kehityksen kannalta empaattisuus auttaisi paljon enemmän kuin tämmöinen jonninjoutava ilkeily ja oman egon pönkitys.
-
-
Huonoäiti: Miksei siitä sais puhua ääneen, jos ei vauva-arki nappaa? Heti on huono äiti, jonka ei ois pitäny lapsia saada, jos ei nauti yöheräilyistä, jatkuvasta läsnäolosta, imettämisestä jne. Mää tykkään lapsista ja vauvoista ja omiani rakastan. En kyllä todellakaan oo nauttinut vauva-ajasta. Jatkuva väsymys tekee meikäläiselle tehtävänsä. Omat oli jotain 8- ja 6-vuotiaita, kunnes jakso taas muittenki lapsista kiinnostua.
Koska. Nainen on jo kamala lapsivihaaja, jos ei halua lapsia. Niin samalla jatkumolla, ne jotka niitä saavat pitäisi ymmärtää, että mitään negaa ei saa sanoa. En nyt kyllä ymmärrä sitä, jos ei halua lapsia (kuten ilmeisesti tämä tapaus) - niin on siinä niitä vaihtoehtoja on kun ajoissa huomaa miten on käynyt. Tai ehkä sitä vain uskoi niitä valheita että kaikki on ihanaa ja ruusuista vauvantuoksua ja sinä olet kamala ihminen jos näin ei ole. Avatua toki voi, FB ei taida vain olla se paras paikka. Olisiko ammattiapu mitään? -
Kuka pakottaa tekemään pentuja? Elämä on ihanaa ilman.
-
Joke: Tämä on se syy miksi en IKINÄ halua lasta. Lapset on ihan kivoja siinä 4-5-vuotiaina, voisin ottaa sellaisen
Vielä kivempia 7-8 vuotiaina, niiden kanssa voi jopa keskustella ja osavat itse pyyhkiä peffansa :D. Vauvat ovat todella tylsiä! -
Tyhmä akka. Ei ehkäisyä, kumpikaan vanhemmista ei halunnut vanhemmaksi ja nyt valittaa siitä kun on rankkaa. No vittu miten meni noin omasta mielestä? Oisko voinut ehkäistä? Vai oliko tälläkin pallinaamalla se helvetin hiiva mikä Pitkäsenkin sai tiinehtymään vaikka sen piti se estää?
-
Ehkä olisi kannattanut panostaa sen ehkäisyn käyttöön...?
-
Sinillä on mukana vastasyntynyt. Ja se pääsee jo baariin. Ei mitään valittamista. t. Kohta 1-vuotiaan äiti joka ei todellakaan ole päässyt baariin
-
pöljä: Tämän takia en niitä lapsia hanki, että ei tartte avautua vastaavasti. On se kumma et nää tulee Sinin (ja minun vanhempien) kaltaisille ihmisille ihan puun takaa, mutta myöskin ihan hyvä realitycheck niille jotka tuputtaa ihmisille vanhemmuutta sanomalla että kyllä se mielipide muuttuu/kyllä siihen rakastuu kun saa sen vauvan syliinsä. Tuo on niin edesvastuutonta, ettei mitään rajaa. Lapsella on oikeus olla toivottu eikä sitä pidä saattaa maailmaan minään testikappaleena, että alkaiskohan siitä tykkäämään.
Minulla on hartaasti toivottu ja pitkän kaavan mukaan tehty lapsi, jota rakastan sydämeni pohjasta. Silti olisin vauvavuotena voinut allekirjoittaa Sinin vuodatuksen täysin, ja hyvin samanlaista tekstiä välillä itsekin vuodatin... ja sain ihmisiltä tukea ja tsemppiä, en ristiinnaulitsemista. Sattui nimittäin kohdalle muita isiä ja äitejä, jotka olivat kokeneet saman. Toisilla se vauvavuosi vaan on rankempi, ja erittäin paha univaje tekee elämästä helvettiä. Mitään yhtä kamalaa kuin vauvavuosi en ole ikinä kokenut, ja sen takia lapsi jääkin ainokaiseksi. -
En ymmärrä miksi ovat pitäneet lapsen jos eivät sitä halunneet. Vaikka olisikin tullut yllätyksenä. Kyllä vauva-arki on rankkaa, yövalvomiset etenkin, ja tulevina vuosina tulee omat haasteensa, mutta silti. En voisi kuvitella että kirjoittaisin tuollaista tekstiä julkisesti, kavereille purkaisin ahdistusta jos olisi tarvetta. Kai sen itsekin tajuaisi että tuntemattomille kun tuollaisen tekstin jakaa niin sanomista tulee. Ongelmia ei tarvi hyssytellä, mutta jokainen voi miettiä miten niistä avautuu ja mihin...
-
Ja ihmiset kehtaa vielä ihmetellä miksen halua lapsia. :'D
-
-
Itse olen päättänyt juurikin samasta syystä pysyä lapsettomana. Ihmiset kyselee jatkuvasti koska niitä vauvoja tulee. Kun sanon ei tule, vastataan iloisesti "kyllä se mieli vielä muuttuu". Noh, ikää lasissa 30v, putket solmuun niin pian kuin mahdollista, ja mieli ei tule muuttumaan. Jos nyt pamahtaisin paksuksi, tekisin abortin. Kyllä, tiedän että tekisin. Ei se mieli muutu kun se saatanan loinen siellä sisällä on. Parhaita on nää "sä et voi tietää ku sullei oo lapsii". Nojoo, en voikaan. Enkä edes halua. On kaikille parempi, etten minä lisäänny. Kunnioittakaa sitä.
-
Muuten ymmärrän ja hyväksyn tällaisen rantin täysin, mutta: "Oon aina sanonut et mä en tykkää vauvoista." Jos ei tykkää jostakin (vauvoista, koirista, kissoista, kovasta musiikista, autolla ajamisesta...), siitä asiasta ei tule kiva vain sen takia, että hankit itsellesi kyseisen asian (vauvan/koiran/kissan/stereot/auton...). Jos jostakin asiasta ei tykkää, ei sitä kannata mennä hankkimaan.
-
Pakko kommentoida ekaa kertaa tänne. Olen lapseton, mutta minusta "aloitus" on symppis. Monet kokee taatusti noin. Ja se on ihan inhimillistä. Eikä oman väsymyksen esille tuominen ole sama asia kuin rakastamattomuus lapsiinsa. Se että sanoittaa ja purkaa asian on ehkä parhaimpia tapoja. Niistä huonoimmista sitten saa joskus lukea lehdistä.
-
Jos tuo avautuminen olisikin vain väsyneen äidin hetkellinen purkaus, mutta ei. Sini Ariell on vinkunut koko raskausaikansa roskalehtien sivuilla siitä, miten kauheaa on saada lapsi ja kroppakin menee pilalle ja mieskin vihaa lapsia. Siis toitottanut joka paikkaan, että lapsi ei missään nimessä ollut kenenkään toivoma ja pilasi vain kaiken. Kuinka yllättävää, että asenteessa mikään ei ole muuttunut, kun epävakaa ikiteini on sitten lapsensa puskenut ulos. Aika pienetkin lapset tajuavat vanhempien vihamielisen suhtautumisen, ja ne jäljet näkyvät aikuisenakin. Toivottavasti tämä "vanhempi" aikuistuu nopeasti. Ja ymmärrän, että järkytys on kova, jos on elänyt ikänsä siinä luulossa, ettei voi koskaan saada lapsia. Mutta ei se silti oikeuta sitä, että lapsi joutuu elämään vihamielisessä kodissa tietoisena siitä, ettei sitä koskaan haluttu.
-
Äitiys on paskaa. Piste. Joka ikinen ihminen tietää paremmin kuinka lasta pitää kasvattaa kuin lapsen äiti. Ja mikä pahinta odottaessasi toisilta äideiltä vertaistukea niin tuen sijaan saat paskaa niskaan. Äiti on äidille susi.
-
Vaikka kuinka olisi elänyt luulossa ettei voi saada lapsia, on minusta silti julmaa sanoa noin lapsesta. Vastasyntyneestä, jonka ainut keino vaikuttaa omaan olemassa oloonsa on huutaa. Aikuinen ihminen voi kertoa mikä on hätänä mutta ei vauvaa ole sellaisella siunattu. Ja "vahinko raskaus" miten hemmetissä sellainen voi edes olla koska eikö se pötkylä ny anyway kasva siellä mahassa 9kk ja kuvista päätellen tämä oli aika selvä raskaus?? (Minulla on serkku jolla oli ennestään lapsia, eikä viimeisintä raskauttaan huomannut kuin vasta viidennellä kuulla mutta tässä on nyt kumminkin laiha (kehon muutokset huomaa helpommin) ensisynnyttäjä).
-
Tanja: mikä pahinta odottaessasi toisilta äideiltä vertaistukea niin tuen sijaan saat paskaa niskaan. Äiti on äidille susi.
Ei äiti ole äidille susi. Jospa sinulla ei ole lainkaan oikeita ystäviä? -
Ruma Elsa: Ei äiti ole äidille susi. Jospa sinulla ei ole lainkaan oikeita ystäviä?
Kysymys ei ole minusta. Saihan Arielkin vuodatuksestaan kärryllisen paskaa niskaansa.suomalaiset mutsit nyt näyttää olevansa kaikista parhaita äitejä joka ikiselle mukulalle lähipiirissä ja ulkopuolella. Osa tietää paremmin asiat kuin neuvolan terkka ja neuvoo sitten toisiakin olemaan kuuntelematta niitä. Suomalainen mutsi lukee rokote.fitä ja on sitä mieltä että rokotteet on perseestä. Suomalainen mutsi huutaa 6 talon päässä parvekkeella tupakoitsevalle, että mun lapsesta et passiivista tupakoitsijaa tee ja kerää adressia koko kaupungin kattavaan tupakointikieltoon ja vaatii kauppaa piilottamaan alkoholipitoiset juomat koska lapsi saa niistä traumoja. -
Kun täällä nyt moni huutaa, "että tän takia ei lapsia",nuin haluan huomauttaa ettei se ijan näin vaikeaakaan aina ole. Itsellä tosin kokemusta vasta 5kk ajalta, mutta on ollut elämäni parasta aikaa, synnytys mukaan lukien. Olenkin onnekas, vauvani on aika helppo. Niinkuin Sini, minä myöskään en ole mikään teiniäiti. Olen joutunut lasta odottamaan usean vuoden. Voin silti uskoa, että hermo olisi kireänä vastaavassa tilanteessa. Ei pidä heitellä kiviä, kun ei toisen elämää voi elää. Jokaisella on myös yksilöllinen stressinsietokyky...
-
Pitkänen: 3. Miksi, miksi, miksi? Tää on musta hauskin vaihe sinänsä ja tykkään vastata kysymyksiin, mut kyllä se pännii aamukiireessä. “Laita pikkuhousut jalkaan.” “Ai miksi?” “Ettei pylly palellu tai housut hierrä pimppiin.” “Ai miksi?” “Koska niissä on saumat.” “Miksi?”
Loputtomassa miksi-siksi-keskustelussa on se hyvä puoli, että vastaamalla sopivasti voi uudet miksi-kysymykset saada käännettyä vastaajalle mieleiseen aiheeseen. Esim. -Laita pikkuhousut jalkaan. -Ai miksi? -Muuten pyllyä paleltaa. -Ai miksi? -Koska ulkona on pakkasta. -Ai miksi? -Koska nyt on talvi. -Ai miksi? -Koska meidän puoli maapallosta osoittaa poispäin auringosta. -Ai miksi? -Koska maan akseli on niin kallellaan. -Ai miksi... Tällä taktiikalla saa yleensä helposti vastattua niin moneen miksi-kysymykseen, että kysyjä väsähtää ennen vastaajaa. -
Voi lapsi parka. Itselläni on yksi lapsi enkä kyllä koskaan puhuisi noin lapsestani tai kenestäkään muusta minulle rakkaasta. Väsymyksestä ja rankasta lapsiarjesta saa ja pitää puhua, mutta tämä on surullista tekstiä lukea. Vaikka kuinka oli huumoria. Sini; mä voin adoptoida sun vauvan,niin sun elämä ei ole enää nii vitun paskaa ja pääset vetään kännit kaksin käsin ilman että pää hajoo. Ja parisuhdekkin lähtee siitä varmaan taas roihuaan sieltä pohjamudista. Lupaan että kasvatan tyttösi arvostamaan elämäänsä, vaikka sä et sitä kauheasti arvosta. - Ei vaan, vitsi vitsi. Tää oli läppää, ainakin melkein ;)
-
Toivon kyllä todella lapsen puolesta että ei imettäisi kauheasti lasta jos on vetelemässä kaksin käsin viiniä aina kun siihen tulee mahdollisuus. ;(
-
Ihmiset sanoo että tätä puolta asioista pitäisi miettiä ennen kuin lapsia hankkii, mutta milläs mietit kun siitä kerran ei saa puhua?
-
Minä kyllä ymmärrän Siniä. Hän on tuossa tekstissään luetellut hyvin pitkälti ne syyt, miksi minä en koskaan hanki lapsia. Ja siinä on se ratkaiseva ero: Sini päätti pitää lapsen, vaikka oli jo opetellut elämään lapsettomana, ja miehensä ei ollut lasta koskaan halunnutkaan. Itse vastaavassa tilanteessa tekisin abortin, koska en missään tapauksessa haluaisi lapsen joutuvan elämään ei-toivottuna. Tiedän, että olisin paska mutsi, joka ei jaksaisi sekuntiakaan kuunnella kakaran vikinää, joten en tee lapsia. Kaikki voittavat.
-
Zx: Loputtomassa miksi-siksi-keskustelussa on se hyvä puoli, että vastaamalla sopivasti voi uudet miksi-kysymykset saada käännettyä vastaajalle mieleiseen aiheeseen. Esim. -Laita pikkuhousut jalkaan. -Ai miksi? -Muuten pyllyä paleltaa. -Ai miksi? -Koska ulkona on pakkasta. -Ai miksi? -Koska nyt on talvi. -Ai miksi? -Koska meidän puoli maapallosta osoittaa poispäin auringosta. -Ai miksi? -Koska maan akseli on niin kallellaan. -Ai miksi… Tällä taktiikalla saa yleensä helposti vastattua niin moneen miksi-kysymykseen, että kysyjä väsähtää ennen vastaajaa.
Täytyy olla typerä, että lähtee siihen miksi-siksi-jankkaamiseen lapsen kanssa. Kun lapsi kysyy miksi sitä ja tätä, aikuinen vastaa KOSKA MINÄ SANON NIIN. Siihen loppuu jankuttaminen. -
On se varmasti kamalaa kun on pintaliito- ja kiiltokuva-arkeen tottunut.
-
Minulla on 2 lasta, 1 ja 2 vuotiaat. Kerran kuukaudessa ärsyttää hetken naperoiden touhut tai kiukut. Kaikkiaan vituttaa huomattavasti vähemmän, kuin sinkkuna kavereiden ja deittien ämpäröinnit. Lapsia halusin ja ymmärsin, että riennot jää väliin. Loppuiko elämä? Ei. Muuttuiko elämä? Kyllä, parempaan.
-
Tä?: Vielä kivempia 7-8 vuotiaina, niiden kanssa voi jopa keskustella ja osavat itse pyyhkiä peffansa :D. Vauvat ovat todella tylsiä!
Mun 2,5 vuotias keskustelee mm. päivän tekemisistä ja kertoo oppimiaan asioita. Käy vessassa itse, pyyhkii ja pesee kädet. 1 vuotias harjoittelee samoja juttuja. Osaa kävellä ja puhuu sanoja. Tänään sanoi kiitos. Kyllä, tämä oli hävytöntä kehumista. Lapsia pitää kehua. Lapset on kivoja. -
Miu84: Itsellä tosin kokemusta vasta 5kk ajalta, mutta on ollut elämäni parasta aikaa, synnytys mukaan lukien.
Pakko sanoa, että jos synnytys on elämän parasta aikaa niin on aika surullinen elämä. -
-
Odotan ensimmäistäni, enkä kyllä koe vauva-arjen olevan mikään pyhänä pidetty asia jonka ei saisi myöntää olevan rankkaa silloin kun se sitä on. Jännä mielikuva tuollainen. Missähän piireissä noin ajatellaan? Tietoa ko. vaiheesta kun todellisuudessa on saatavilla: niin ihania kuin rankkojakin kokemuksia jaetaan keskusteluforumeilla ja ennakkotietoa mahdollisista haasteista ja ilon aiheista löytyy erilaisilta nettisivuilta, artikkeleista tai vaikka neuvolan pamfeleteista - ja tosiaan sieltä neuvolasta. On omasta viitsimisestä kiinni, ottaako selvää ja varautuuko vai ei. Sinin todellisuudentajusta, asioiden selvittämisen tasosta ja empatiakyvystä kertoo paljon se, että ennen lapsen saamista hän valitti, kuinka ärsyttäviä kotiin vetäytyvät vanhemmat ovat ("vittu minkä takia", "ihan ku elämässä ei olis muuta ku se vauva"). Niin, kovin moni ei voi lähteä viikonlopuksi festareille bilettämään tai ex tempore ulkomaanreissuun, kun on se vauva. "Vetäytymisessä" ei ole kyse siitä, etteikö vauvan vanhempi edelleen tykkäisi käydä jossain tai kaipaisi aikuista seuraa, vaan ennemminkin siitä, että tämä on sitoutunut lapsensa hoitamiseen siitäkin huolimatta, että sosiaalinen elämä todennäköisesti jää vähemmälle ja lähtemiset lyhempikestoisiksi. Luulisi jokaisen tajuavan, että vauvan kanssa arki on erilaista kuin ilman vauvaa. Vauva on prioriteettilistan kärjessä. Mielestäni asiaankuuluvaa eikä niinkään ärsyttävää. Ne harvat vauvavapaat hengähdyskerrat kodin seinien ulkopuolella ovat vanhemman jaksamiselle tärkeitä ja tarpeellisia, ja jos sellaisiin on mahdollisuus, sitä osaa todennäköisesti arvostaa. Kuvittelisi, että jos karma kerran toi Sinille niin rajun opetuksen, niin ajattelu olisi jollain tapaa kehittynyt ja kypsynyt. Mutta ei - edelleen kaikki on vain hänelle v*ttuilua, nyt vain vauvan ja miehen taholta eikä enää tuttavapiirin lapsiperheiden. Jos viitsii ottaa asioista selvää (esim. raskausaikana ois hyvä sauma) ennen vanhemmaksi ryhtymistä, ei nuo Sinin mainitsemat asiat tule niin kovana yllätyksenä -> eivät aiheuta niin suurta järkytystä / pettymystä / turhautumista. Turhauttaa tietenkin voi, ja väsyttää ja vituttaa. Mutta kun tietää mihin on ryhtymässä, ei tarvitse olla katkerilla mielin, vaan tiedostaa sen, että rankkuudestaan huolimatta tuokin vaihe on väliaikainen. Turhautumisten ulos tursottelu on mielenterveydelle erittäin jees, tosin tursotuskanavaa olisi Sini voinut vielä vähän harkita. What goes online stays online.
-
Ruma Elsa: Äitihän ei saisi koskaan valittaa lapsistaan, niinhän? Kestohymy naamalle vaan, vaikka valvoisit monta yötä putkeen ja vauvan isäkin on jo ihan romuna, eikä jaksa tehdä mitään vauvanhoidon eteen. Tiedätkö: äiti voi masentua, jos hän ei saa osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita.
Hyvin totta. Mun odotettiin aikoinaan olevan superiloinen siitä, että minut oli manipuloitu pitämään alaikäisenä lapsi, jota lapsen isä ei loppujen lopuksi halunnutkaan. Olin järkyttynyt, masentunut ja hämilläni uudessa, äidin roolissa. Hymyilin pinnalta ja valehtelin, että väsymyskin muuttuu päivänpaisteeksi kun on tämä lapsi jota kovasti toivoin, jotta ympäristö ei olisi tuominnut minua vieläkin pahemmin kuin siihen asti. Joka ikisessä paikassa sain halveksuntaa siitä, että olin teiniäiti ja yksinhuoltaja. Miten omaa lastaan kohtaan voisi osoittaa mitään negatiivisia tunteita? Eihän hyvät äidit sellaista tee. Ja halusin tehdä edes jotain oikein, hiljentää ne, jotka minua solvasivat. Vuotta myöhemmin lapsi olikin sitten otettu huostaan ja minä makasin käytännössä asuinkelvottomassa kämpässä viikon verran sohvalla, koska en jaksanut raahautua hajottamaani sänkyyn. Ainoa syy, miksi lähdin edes ulos, oli päihteiden hankkiminen. Istuin päivät sohvalla ja vedin päätä sekaisin. Pari kertaa hakeuduin päivystykseen, koska en uskaltanut tehdä itsemurhaa, vaikka halusin kuolla. En halunnut osastohoitoon, vaikka olisin ehdottomasti ollut sen tarpeessa. Vuosia myöhemmin olen oppinut ymmärtämään itseäni ja hyväksymään sen, että minä en kyennyt olemaan äiti eikä minun tarvinnut kokea äitiyttä pelkästään positiiviseksi. Minun ei vieläkään tarvitse tehdä sitä. Nykyisen murrosiän kynnyksellä olevan hienon tytön äitinä en vaihtaisi osia kenenkään kanssa. Paljon sai tehdä töitä normaalin elämän saamiseksi. Nyt tähtään ammattimaiseksi auttajaksi etenkin päihdeäideille ja -isille. Haluan rohkaista heitä puhumaan suoraan. Ja kaikkien pitäisi voida puhua suoraan. Eivät lapset ole pelkästään siunaus, vaan valtava vastuu, josta saa ajatella myös negatiivisesti! -
kuritushuoneenvartija: Täytyy olla typerä, että lähtee siihen miksi-siksi-jankkaamiseen lapsen kanssa. Kun lapsi kysyy miksi sitä ja tätä, aikuinen vastaa KOSKA MINÄ SANON NIIN. Siihen loppuu jankuttaminen.
Juuri edellisessä kommentissasi luettelit ne syyt, miksi sinä et hanki koskaan lapsia. Olet siis lapseton. ...ja ryhdyt samantien capslock päällä neuvomaan uhmaikäisen äitiä. Nice. :D :') -
Äiti33v: Mun 2,5 vuotias keskustelee mm. päivän tekemisistä ja kertoo oppimiaan asioita. Käy vessassa itse, pyyhkii ja pesee kädet. 1 vuotias harjoittelee samoja juttuja. Osaa kävellä ja puhuu sanoja. Tänään sanoi kiitos. Kyllä, tämä oli hävytöntä kehumista. Lapsia pitää kehua. Lapset on kivoja.
Voi kuule tuo ei ole mitään. Meillä 2,5 vuotias väitteli tohtoriksi englannin kielellä, pyyhkii oman ja jopa muiden pyllyt. 1v osaa kävellä myös ja valloitti 1v synttäripäivänä K2 huipun. Osasi puhua jo pitkiä lauseita eikä vain sanoa kiitos. Nyt kun siitä on aikaa 6v niin valmistui juuri diplomi-insinööriksi (tosin tässä menee lahjat hukkaan). Meinasi että ennen 10v synttäreitä on presidentti. Vanhempi taas tällä hetkellä melkein 9v suunnittelee avaruusalusta jolla voidaan matkata jokaiselle planeetalle vuoteen 2020 mennessä. Näin meillä.. Menee ehkä vähän kehumiseksi. -
"Vittu, perse, paska, vittu..." Asiat voi tuoda ilmi asiallisesti ja jutun pointti tulisi siten paremmin ilmi. Se teki tästä paskamyrskyn, että kirjoitustapa on kuin murkkuikäisellä teinillä, jolla ei olekkaan enää kivaa. Saman asian olisi voinut kirjoittaa toisella tavalla. Huvittavaa, miten juttu muuttuikin "vitsillä kirjoitetuksi" ja fanit hokevat "ihmisillä ei ole huumorintajua". Miten silti vain näitä faneja naurattaa? Vakavilla asioilla muka vitsaillaan ja lopputulos on se, ettei vitsikkyys tule tästä ilmi eikä kenenkään pitäisikään ilmeisesti ottaa tätä tosissaan. "Mene lukemaan Sinin blogia niin tajuut." Miksi menisin? Jos se on samanlaista kiroilua ja "vitsillä" asioiden sylkemistä pihalle, niin odotan ennemmin jonkun oikean artikkelin ilmaantumista, jossa äitiyden vaikeudet kerrotaan asiallisesti ja vakavasti. Vain siten ne saa oikeaa keskustelua ja ajatuksia aikaan kuin tällainen "muka-vitsikäs-vitutus-paska".
-
ISI 35v: Voi kuule tuo ei ole mitään. Meillä 2,5 vuotias väitteli tohtoriksi englannin kielellä, pyyhkii oman ja jopa muiden pyllyt. 1v osaa kävellä myös ja valloitti 1v synttäripäivänä K2 huipun. Osasi puhua jo pitkiä lauseita eikä vain sanoa kiitos. Nyt kun siitä on aikaa 6v niin valmistui juuri diplomi-insinööriksi (tosin tässä menee lahjat hukkaan). Meinasi että ennen 10v synttäreitä on presidentti. Vanhempi taas tällä hetkellä melkein 9v suunnittelee avaruusalusta jolla voidaan matkata jokaiselle planeetalle vuoteen 2020 mennessä. Näin meillä.. Menee ehkä vähän kehumiseksi.
Olipas hassusti kirjoitettu. Otitko jotenkin itseesi? Kehumisellani hain sitä, ettei vauvan ja taaperot ole mitään aivottomia olioita, vaan osaavia ja mielenkiintoisia persoonia. Olen lapsistani ylpeä. He ovat taitavia. Anteeksi vaan kauheasti. -
Äiti33v: Olipas hassusti kirjoitettu. Otitko jotenkin itseesi? Kehumisellani hain sitä, ettei vauvan ja taaperot ole mitään aivottomia olioita, vaan osaavia ja mielenkiintoisia persoonia. Olen lapsistani ylpeä. He ovat taitavia. Anteeksi vaan kauheasti.
En ottanut suinkaan itseeni. annoin vain pienen näytön sinulle miltä näyttää kun aikuinen ihminen hakee huomiota ja kunniaa lasten kautta. -
Ruma Elsa: Voi Sini pieni, kaikki äidit tuntevat noin jossain kohtaa. Onneksi lapsen vauva-aika on kuitenkin lyhyt, teini-ikä se vasta pitkä on.
Siis: Hyvä tää “Parasta toki kaikessa on se, että et missään nimessä saa sanoa, että vihaat tätä touhua”. Justhan sä sanoit sen omalla nimelläsi facessa.
Et nyt tajunnut tuota tekstiä, hömelö. Kirjoittaja kritisoi sitä että siitä ei "suuren yleisön mukaan " saisi puhua. Ei hän itseään kieltänyt. Opettele lukemaan ajatuksella, kiitos. -
ISI 35v: En ottanut suinkaan itseeni. annoin vain pienen näytön sinulle miltä näyttää kun aikuinen ihminen hakee huomiota ja kunniaa lasten kautta.
Ai, niinkö tein... Sori siitäkin. Kai voisin mainita omat opiskelu, ura ja harrastus saavutukseni, mutta nyt kun puhuttiin lapsista ja siitä mitä he osaavat tietyssä iässä.... Niin puhuin sitten siitä. Olinpas pöljä. Olisiko parempi, jos haukkuisin lapsia? Taidat olla aika mälsä tyyppi. -
Äiti33v: Olipas hassusti kirjoitettu. Otitko jotenkin itseesi? Kehumisellani hain sitä, ettei vauvan ja taaperot ole mitään aivottomia olioita, vaan osaavia ja mielenkiintoisia persoonia. Olen lapsistani ylpeä. He ovat taitavia. Anteeksi vaan kauheasti.
Äidit ei oo hyvässä huudossa kommenttipalstoilla... Vaihda nimmaria, niin kyllä se siitä. :* -
Oma poika on nyt 5kk ja kyllähän tässä on raskaatkin hetkensä olleet. Mää pyrin siihen että samantien kun pääsen töistä niin otan pojan että puolisoni saa vähän aikaa itselleen, välillä kun on vapaata vähän enemmänkin(epänormaalia baarimikolle) teen niin että hoidan koko päivän poikaa ja puoliso saa tehdä mitä haluaa. Mää myös hoidan yösyötöt koska nukahdan nopeasti.
-
Ja sitä huumoria tässä oli vaikea nähdä, mustaa tai muutakaan. Vaikutti enemmän ahdistuneelta avautumiselta, se kuitenkin sallittakoon. Toivottavasti Sini osaa ja uskaltaa pyytää apua jos ei jaksa.
-
Nahkapiru: Tiedätkö: olen itse kahden pienen lapsen äiti ja kyllä, äitiys voi olla rankkaa välillä mutta en ikinä, ikinä puhuisi lapsistani noin! On varmaan tytöllä kiva isompana lukea äitinsä suoltamaa p*skaa kun kaikki on ollu lapsen takia niin perseestä ja isä ei oo ikinä halunnutkaan..lapsi raukka
JOS sillä lapsella toimii aivot, se ymmärtää että suurinosa äideistä tuntee noin jossain kohtaa, ja osaa ottaa huumorilla. Kaikki eivät mene tosiasioista rikki kuten sinä ilmeisesti menisit. Eivätkä ota itseensä väsyneen ihmisen valituksesta, joka on vielä huumorilla kirjoitettua. Luulisi sen verran osaavan sarkasmia lukea jokaisen. Voi päivää.. Minä olen kuullut itsestäni paljon pahempaa vauva/taapero vuosilta, sillä olin käytännössä vaahtosammuttimen kokoinen ihmishirviö, (kaikkien minut silloin tuntemien ihmisten mukaan) jota kukaan ei kestänyt, ei edes oma mummo joka rakasti lapsia. Vanhemmat olisivat halunneet palauttaa tai vaihtaa jos olisi mahdollista ja kaikki ymmärsivät miksi -
Onsva: en ymmärrä. jos ei pidä lapsista, ei ole ikinä pitänyt, niin miksi sitten hankkii niitä sillä oletuksella että “oppii pitämään”? ò_o’ itse en pidä, en hanki, enkä edes fyysisesti voi hankkia. kaikille parempi.
Tätäpä minäkin olen tässä purkauksessa ihmetellyt, että miksi ihmeessä on hankkinut lapsen, jos ennestään ei ole lapsista pitänyt, ja äitien elämä näyttänyt kovin rajoittuneelta. Pari ekaa kuukautta oli rankkaa, mutta itse sen jälkeen nautin joka päivästä lapsen kanssa. Mutta toisaalta, minä harkitsin lapsen hankkimista monelta eri kannalta, se kun ei ole lelu. -
Jaana: JOS sillä lapsella toimii aivot, se ymmärtää että suurinosa äideistä tuntee noin jossain kohtaa, ja osaa ottaa huumorilla. Kaikki eivät mene tosiasioista rikki kuten sinä ilmeisesti menisit. Eivätkä ota itseensä väsyneen ihmisen valituksesta, joka on vielä huumorilla kirjoitettua. Luulisi sen verran osaavan sarkasmia lukea jokaisen. Voi päivää.. Minä olen kuullut itsestäni paljon pahempaa vauva/taapero vuosilta, sillä olin käytännössä vaahtosammuttimen kokoinen ihmishirviö, (kaikkien minut silloin tuntemien ihmisten mukaan) jota kukaan ei kestänyt, ei edes oma mummo joka rakasti lapsia. Vanhemmat olisivat halunneet palauttaa tai vaihtaa jos olisi mahdollista ja kaikki ymmärsivät miksi
Lienee kuitenkin eri asia, jos vanhempasi sinulle kertoo tuon, ja niin että juttu on höystettynä perheen sisäiseksi vitsiksi. Mietipä, jos lukisit tuollaisen vuodatuksen julkisesta somesta. -
Ei lapsia: Itse olen päättänyt juurikin samasta syystä pysyä lapsettomana. Ihmiset kyselee jatkuvasti koska niitä vauvoja tulee. Kun sanon ei tule, vastataan iloisesti “kyllä se mieli vielä muuttuu”. Noh, ikää lasissa 30v, putket solmuun niin pian kuin mahdollista, ja mieli ei tule muuttumaan. Jos nyt pamahtaisin paksuksi, tekisin abortin. Kyllä, tiedän että tekisin. Ei se mieli muutu kun se saatanan loinen siellä sisällä on. Parhaita on nää “sä et voi tietää ku sullei oo lapsii”. Nojoo, en voikaan. Enkä edes halua. On kaikille parempi, etten minä lisäänny. Kunnioittakaa sitä.
Niin samaa mieltä. Ei kestäis mun pää edes viikkoa raskausaikana. Ällöttävä ajatus jo se, että sun sisälläs kasvaa joku alieni joka tulee vaan makaamaan ja paskomaan pari seuraavaa vuotta, eikä siitä ole mitään hyötyä. Toisaalta haluaisin sitten "jatkaa sukua" mutta ajatus kakarasta, hyi. Ei kiitos. Tehkää te jotka teette, minun hoivassa lentäis ensimmäisen puolen tunnin aikana tokan kerroksen ikkunasta ulos jos päästäs inahdustakaan. -
Tikru: Niin samaa mieltä. Ei kestäis mun pää edes viikkoa raskausaikana. Ällöttävä ajatus jo se, että sun sisälläs kasvaa joku alieni joka tulee vaan makaamaan ja paskomaan pari seuraavaa vuotta, eikä siitä ole mitään hyötyä. Toisaalta haluaisin sitten “jatkaa sukua” mutta ajatus kakarasta, hyi. Ei kiitos. Tehkää te jotka teette, minun hoivassa lentäis ensimmäisen puolen tunnin aikana tokan kerroksen ikkunasta ulos jos päästäs inahdustakaan.
Järkyttävää. Et voi olla terve. Millainen sairas ihminen ajattelee noin. Voi olla haluamatta lapsia, mutta toi ei tosiaan ole tervettä. ”Alien” ”hyödytön” ja loppuun kasuaalisti murha... Ihan hirveää ihmisvihaa. Yök! -
Paha sanoa kun ei ihmisestä ja tilanteestaan tämän enempää tiedä, mutta voin samaistua, vaikka ei omia lapsia olekaan - eikä tule. Nykypäivänä onneksi naisilla on oikeus valita, tekevätkö jälkikasvua vaiko eivät, mutta ulkopuolinen paine siihen on silti kova. Kun sulta jatkuvasti kysellään, miksei sulla vielä(kään) ole lapsia ja kerrot, ettet ole äitimateriaalia, niin "kyllä se mieli vielä joskus muuttuu kun sisäinen kello alkaa tikittää" jne. Mä todennäköisesti olisin äitinä juurikin tällainen ^, en vain huonoina aikoina vaan 24/7. En halua kellekään sellaista kohtaloa tieten tahtoen suoda. Ja sitten saa kuunnella olevansa itsekäs, kun ei halua tehdä lapsia. :D
-
En haluu lukee muita kommentteja, mutta: Jos luet tätä SINI, tsemppiä. <3
-
Kyllä, lapset tuovat oman haasteensa, mutta en koskaan puhuisi tuohon sävyyn omasta lapsestani :o tällä hetkellä 3,5 vuotiaalla uhmaikä, joka vie voimat välillä. Siltikään en vaihtaisi hetkeäkään pois.
-
Toki jos jokin ahdistaa/painaa mieltä se pitää purkaa mutta mietin vaan että eikö ihmisillä ole vanhempia tai ystäviä jolle näitä purkaa mieluummin kuin kaikkien luettavaksi netissä? Tai nimettömänä netissä? Tai älyä mennä terveyskeskukseen tai mihin tahansa laitokseen jossa pääsee juttelemaan ammattilaiselle kun elämä potkii päähän? Ymmärrän kyllä että ei ole helppoa mutta mä sain käsityksen tästä tekstistä että se lapsi on paska ja elämä olisi parempaa jos sitä paskaa ei olisi. Ei tunnu hyvältä kun oppii käyttämättä nettiä ja lukemaan vanhoja uutisia siitä että äiti ja isäs vihaa sua
-
Järkyttävää: Järkyttävää. Et voi olla terve. Millainen sairas ihminen ajattelee noin. Voi olla haluamatta lapsia, mutta toi ei tosiaan ole tervettä. ”Alien” ”hyödytön” ja loppuun kasuaalisti murha… Ihan hirveää ihmisvihaa. Yök!
Entä sitten vaikken olisikaan terve? Eikös se juuri ole hyvä etten halua kakaroita? Sitä paitsi maailma on muutenki ihan pirun ylikansoitettu, miksi mun pitäisi tuottaa lisää ihmisiä? En tajua niitä jotka jaksaa sitä 24/7 jatkuvaa huuhtoa ja rääkymistä kun ei tiiä mille se kakara huutaa. Mul on jäätävä raskauden ja synnytyksen pelko ja se armaan muutenki pilais mun kehon täydellisesti. Veikkaan ettei tekisi sille sikiölle hyvää jos stressaisin ja pelkäisin sisällä kasvavaa pikku kakaraa kuollakseni 9 kuukautta putkeen minkä jälkeen pitäisi revetä navasta perseeseen että saisi puskettua pikku alienin ulos. Kuten huomaat, vihaan lapsia, kakaroita jne. Kunhan ne osaa olla hiljaa eikä kilju. Sillon ne on siedettäviä. En tule lapsia ikinä hankkimaan, parasta kaikille. Sekä maapallolle että mulle, piste. -
Mummulla oli tapana sanoa, että ne ekat 20 vuotta on ihan perseestä, ja sit ku lapset täyttää 50v alkaa vähän helpottaa. Vuosien varrella tätä toteemusta alkaa ymmärtää aina vaan paremmin.
-
Voi voi Sini rukka. Et tiedä vanhemmuuden kovuudesta vielä yhtään mitään. Odotappa kun se piltti on 16 vuotias.
-
Elämäni sinkkuna oli silkkaa paskaa, ja elämäni lapsettomana oli silkkaa paskaa. Heti kun aloin odottaa lasta, elämästäni tuli täydellistä, ja se on ollut täydellistä useita vuosia 24/7 sen jälkeen. Toki vauva-aikana oli unenpuutetta ja vauva piti kiireisenä, mutta se kaikenkattava onnellisuus, joka kestää ympäri vuorokauden, tekee lapsen kanssa elämisestä ihanaa. Kerron jatkossakin kaikille, kuinka elämä lapsettomana sinkkuna on perseestä ja silkkaa kärsimystä, ja kuinka lapsen saaminen korjaa asian täysin. Enkä ole ihan varma, onko Sini saman lajin eliö kuin minä.
-
Joke: Tämä on se syy miksi en IKINÄ halua lasta. Lapset on ihan kivoja siinä 4-5-vuotiaina, voisin ottaa sellaisen
No, en tiedä sun kokemuksia 4-5 vuotiaista, mut näin tarhatätinä on kyllä pakko myöntää et kyllä ne 1-3 vuotiaat on vaa niin paljon helpompia, kuin just ton ikäset :D -
Tämmöiset jutut saa mut surulliseksi. Tämäkään vauva ei ilmeisesti tule koskaan saamaan sitä vanhempien rakkautta, jota jokainen lapsi tarvitsee tasapainoiseksi ihmiseksi kasvaakseen.
-
Olen kahden pienen lapsen isä ja vihaan vanhemmuutta. Tiesin jo 5-vuotiaana, että en halua lapsia enkä ole tässä yhtään muuttunut. 3-vuotias lapseni on kypsempi vanhemmaksi kuin minä ja osoittaa pikkuveljeään kohtaan enemmän kiinnostusta. Minä en saa lapsista yhtään mitään iloa. Osaan kyllä hoitaa niitä - tiedän mitä ne tarvitsevat ja tiedän miten ne saa rauhoittumaan. Mutta samalla omat aivoni sulavat. Ja se huuto. Uskon, että ryyppääminen ja tupakointi olisivat verenpaineen kannalta vähemmän haitallisia kuin lapsen kiljumisen kuunteleminen. Ja se lima, jota niistä tursuaa... mikä siinä on, kun pitää aivan kaikki työntää suuhun, korviin ja nenään ja samoilla paskaisilla sormilla käpälöidä puhtaita ruokailuvälineitä, pyyhkeitä, tyynyliinoja, jne? Olen sairastanut yhden päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa vietetyn vuoden aikana enemmän flunssia kuin muuna aikuisikänäni yhteensä. En olisi koskaan hankkinut lapsia ellei vaimo olisi tunteisiin vedoten sanonut, että on tuhlannut elämästään parhaat hedelmälliset vuodet kanssani ja olen pilannut hänen elämänsä ellen tee hänen kanssaan lapsia. Lupasi hoitaa lapset vaikka yksin. Todellakaan hoitanut. Ihan yhtä rikki on kuin minäkin, mutta silti jostain käsittämättömästä syystä haluaa edelleen lisää. Hullu. Kadun päivittäin, että annoin periksi. Tekisi mieli leikata pallit irti, ettei vain tule jatkossa vahinkoja. Pahinta tässä on, että vaikka vihaan vanhemmuutta ja lapsia (kategoriana, mutta en omiani persoonana), en voi sanoa tätä ääneen, koska se olisi väärin lapsiani kohtaan. Velvollisuuteni on tarjota lapsilleni parhaat mahdolliset edellytykset, ja siihen kuuluu antaa kokemus, että lapsi on toivottu. Sitä paitsi ei ole lasten vika että ovat syntyneet. Eikä ole heidän vikansa, että ovat lapsia. Kaikki ihmiset ovat jossain vaiheessa olleet. Itsekin olin (enkä varmaan koskaan kykene pyytämään tätä tarpeeksi painokkaasti anteeksi omilta vanhemmiltani). Sanottiin, että vauva-aika on kiireistä, mutta ihanaa ja kyllä se sitten alkaa helpottaa. Todellakaan alkanut. Joka helvetin pukeminen, syöttäminen, pesulla käynti ja yhtään mihinkään lähtö on aivan samanlaista showta päivästä toiseen. Ennen heräsin 20 minuuttia ennen töihin lähtöä ja ehdin hyvin käydä suihkussa, syödä aamupalan ja selailla uutisotsikotkin. Nyt ei edes puolitoista tuntia meinaa riittää ja silti joudun usein ottamaan aamukahvin termoksessa mukaan työmaalle. Eikä muunakaan aikana voi olla kotona viittä minuuttia rauhassa, kun aina on jotain asiaa. Ja sitä juttua tulee. Oikeasti odotan teini-ikää, kun lapset sulkeutuvat huoneeseensa pelaamaan pleikkaria ja alkavat kokeilla huumeita. Minulle riittää, että edes pukevat ja syövät omatoimisesti! Olen todella iloinen, että kerrankin joku uskaltaa kirjoittaa vauvoista rehellisesti. Vauvat ovat kamalia. Mutta ei se senkään jälkeen helpota, vaikka joku hoivaviettinsä sokaisema puolidementoitunut mummo toisin väittäisi. Leikki-ikäiset eivät ole samalla tavalla kamalia, mutta edelleen aivan saatanan ärsyttäviä. Ja ei se lapsuus ole vain lyhyt aika, joka on nopeasti ohi. Lasten kanssa menee keskimäärin puolet aikuisiän toimintakykyisistä vuosista (kun huomioidaan myös teini-ikä ja miksei huomioitaisi - teinit ovat todellisuudessa ärsyttäviä lähinnä siksi, että ovat edelleen lapsia. Heiltä vain odotetaan enemmän, koska he eivät enää näytä lapsilta, jolloin aikaisemmin hoivaviettinsä sokaisematkin aikuiset alkavat nähdä totuuden.). Se on todella pitkä aika. Kirjoittajan osoittama realismi antaa voimaa jaksaa omien lasten kanssa. Mukava tietää, että en ole ainoa, joka tuntee näin. Tällä jaksaa taas hymyillä ja olla kiinnostunut lasteni asioista, niin saavat sitten hyvät edellytykset menestyä elämämässä. Toivottavasti pääsevät toteuttamaan itseään ja tavoittelemaan unelmiaan. Haluan vanhempana omalla toiminnallani varmistaa, että heillä on tähän hyvät eväät. Saatan vihata vahemmuutta, mutta tunnen velvollisuuteni.
-
Ei lapsia: Itse olen päättänyt juurikin samasta syystä pysyä lapsettomana. Ihmiset kyselee jatkuvasti koska niitä vauvoja tulee. Kun sanon ei tule, vastataan iloisesti “kyllä se mieli vielä muuttuu”. Noh, ikää lasissa 30v, putket solmuun niin pian kuin mahdollista, ja mieli ei tule muuttumaan. Jos nyt pamahtaisin paksuksi, tekisin abortin. Kyllä, tiedän että tekisin. Ei se mieli muutu kun se saatanan loinen siellä sisällä on. Parhaita on nää “sä et voi tietää ku sullei oo lapsii”. Nojoo, en voikaan. Enkä edes halua. On kaikille parempi, etten minä lisäänny. Kunnioittakaa sitä.
Litton: Ja ihmiset kehtaa vielä ihmetellä miksen halua lapsia. :’D
Niinpä. En tarvitse 24/7 palloa jalkaani. Ja ei, en muuta mieltäni kunhan aikuistun, olen 33-vuotias. -
Tikru: Entä sitten vaikken olisikaan terve? Eikös se juuri ole hyvä etten halua kakaroita? Sitä paitsi maailma on muutenki ihan pirun ylikansoitettu, miksi mun pitäisi tuottaa lisää ihmisiä? En tajua niitä jotka jaksaa sitä 24/7 jatkuvaa huuhtoa ja rääkymistä kun ei tiiä mille se kakara huutaa. Mul on jäätävä raskauden ja synnytyksen pelko ja se armaan muutenki pilais mun kehon täydellisesti. Veikkaan ettei tekisi sille sikiölle hyvää jos stressaisin ja pelkäisin sisällä kasvavaa pikku kakaraa kuollakseni 9 kuukautta putkeen minkä jälkeen pitäisi revetä navasta perseeseen että saisi puskettua pikku alienin ulos. Kuten huomaat, vihaan lapsia, kakaroita jne. Kunhan ne osaa olla hiljaa eikä kilju. Sillon ne on siedettäviä. En tule lapsia ikinä hankkimaan, parasta kaikille. Sekä maapallolle että mulle, piste.
Joku sentään toi tän esille: revetä navasta perseeseen, että sen saa ulos. Itsekään en voi ikipäivänä kuvitella synnyttäväni! Ja vielä tuo ylikansoitus. -
Voi hyvänen aika kun ihmiset ovat nykyään niin epäkypsiä. En jaksa edes lukea kaikkia typeryyksiä mitä tännekin on suollettu, ainoastaan olen samaa mieltä sen ihmisen kanssa joka sanoi ettei voisi ikinä puhua lapsistaan kuin Sini. En voisi minäkään, vaikka lapseni syntyikin vahinkoraskauden tuloksena. Ja kyllä vauva-ajastakin voi kirjoittaa niitä ikäviä puolia, ehkä tässä on nyt vaan se että Sinillä ei ole kapasiteettia kirjoittaa niin, että hänen tekstiinsä voisi suhtautua muuna kuin epäkypsän ja vähä-älyisen ihmisen tuotoksena. Harmittaa, että sellaisillekin lapsia annetaan, kun olisi niin monia hyviä äitejä ja isiä jotka ansaitsisivat oman lapsen mutteivät voi sellaista saada.
-
Nimesi: Elämäni sinkkuna oli silkkaa paskaa, ja elämäni lapsettomana oli silkkaa paskaa. Heti kun aloin odottaa lasta, elämästäni tuli täydellistä, ja se on ollut täydellistä useita vuosia 24/7 sen jälkeen. Toki vauva-aikana oli unenpuutetta ja vauva piti kiireisenä, mutta se kaikenkattava onnellisuus, joka kestää ympäri vuorokauden, tekee lapsen kanssa elämisestä ihanaa. Kerron jatkossakin kaikille, kuinka elämä lapsettomana sinkkuna on perseestä ja silkkaa kärsimystä, ja kuinka lapsen saaminen korjaa asian täysin. Enkä ole ihan varma, onko Sini saman lajin eliö kuin minä.
toivottavasti oot tosissaan koska olet ihana <3 lisää tällaisia ihmisiä maailmaan. hyviä ihmisiä- -
ira: Joku sentään toi tän esille: revetä navasta perseeseen, että sen saa ulos. Itsekään en voi ikipäivänä kuvitella synnyttäväni! Ja vielä tuo ylikansoitus.
Navasta perseeseen? Ehkä yliarvioit hieman vauvan koon. Kolmannenkin asteen repeämäkin on hyvin harvinainen saati että napaan asti? -
Rude: Olen kahden pienen lapsen isä ja vihaan vanhemmuutta. Tiesin jo 5-vuotiaana, että en halua lapsia enkä ole tässä yhtään muuttunut. 3-vuotias lapseni on kypsempi vanhemmaksi kuin minä ja osoittaa pikkuveljeään kohtaan enemmän kiinnostusta. Minä en saa lapsista yhtään mitään iloa. Osaan kyllä hoitaa niitä – tiedän mitä ne tarvitsevat ja tiedän miten ne saa rauhoittumaan. Mutta samalla omat aivoni sulavat. Ja se huuto. Uskon, että ryyppääminen ja tupakointi olisivat verenpaineen kannalta vähemmän haitallisia kuin lapsen kiljumisen kuunteleminen. Ja se lima, jota niistä tursuaa… mikä siinä on, kun pitää aivan kaikki työntää suuhun, korviin ja nenään ja samoilla paskaisilla sormilla käpälöidä puhtaita ruokailuvälineitä, pyyhkeitä, tyynyliinoja, jne? Olen sairastanut yhden päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa vietetyn vuoden aikana enemmän flunssia kuin muuna aikuisikänäni yhteensä. --
Huh... Olen pahoillani puolestasi :( -
Hulvatonta, ihan oikein että saa kokea. Mut siis hän on päässy yksin muualle useamman kerran vaikka vauva on pari kuukautta? Luksuselämää on se.
-
18 vuoden jälkeen voi potkaista pihalle ja siitä eteenpäin selviää rahalla.
-
pöljä: Tämän takia en niitä lapsia hanki, että ei tartte avautua vastaavasti. On se kumma et nää tulee Sinin (ja minun vanhempien) kaltaisille ihmisille ihan puun takaa, mutta myöskin ihan hyvä realitycheck niille jotka tuputtaa ihmisille vanhemmuutta sanomalla että kyllä se mielipide muuttuu/kyllä siihen [...]
Tämä! En ikinä ole halunnut lasta ja sen olen sanonut ääneen. Silti moni sanoo juuri noin, että "kyllä sulla vaan mieli muuttuu sitten". Ei kun ei muutu. Tiedän etten jaksaksaisi lapsen kanssa. Voin hyvin kuvitella tän tekstin kirjoittajan tuntemuksia. -
Rude: Olen kahden pienen lapsen isä ja vihaan vanhemmuutta. Tiesin jo 5-vuotiaana, että en halua lapsia enkä ole tässä yhtään muuttunut. 3-vuotias lapseni on kypsempi vanhemmaksi kuin minä ja osoittaa pikkuveljeään kohtaan enemmän kiinnostusta. Minä en saa lapsista yhtään mitään iloa. Osaan kyllä [...]
Miksi sitten se toinen? Olen kyllä havainnut, että lapseni vituttaa minua kohtuullisen vähän (en häntä halunnut, mies halusi, ja itse halusin pysyä naimisissa, joten maailmaan hän tuli). Mies tosin piti sanansa, piti koko isyysvapaan, ja otti ne karseimmat yövalvomiset ja paskavaipat, joten aika helpolla olen päässyt.Mutta ei tulisi pieneen mieleeni hankkia toista, en edes tiedä miten se on teknisesti mahdollista. Jos yksi söisi tiskiainetta ja toinen tunkisi sormiaan nitojaan, niin mistä tietäisin kumpaa estän ensin? Kun on vain yksi niin on aika selkeää, mihin suuntaan pitää juosta.En halunnut lasta, enkä tiedä hölynpölyä hänen tarhamyssystään tai vaippakoostaan tai mistään, mies tietää, hänhän tässä vanhemmaksi halusi. Mutta näin pieneltä etäisyydeltä, se otus on oikeastaan ihan kiva. Onpahan edes vaihtelua, itse olen aika lailla samanlainen kuin olin viisi tai kymmenen vuotta sitten, tästä havaitsee että aika tosiaan tapahtuu. Olen varsin kiinnostunut tietämään, mitä siitä kehkeytyy, kunhan nyt lopettaa tämän tahmean vaiheen. (Tahmeasta vaiheesta ei voi sanoa mitään hyvää). -
Ruma Elsa: Äitihän ei saisi koskaan valittaa lapsistaan, niinhän? Kestohymy naamalle vaan, vaikka valvoisit monta yötä putkeen ja vauvan isäkin on jo ihan romuna, eikä jaksa tehdä mitään vauvanhoidon eteen. Tiedätkö: äiti voi masentua, jos hän ei saa osoittaa lainkaan negatiivisia tunteita.
Ei tietenkään. Ittehän sitä on päättäny ottaa romut ränniinsä ja pullauttaa sen kupeiden vahinkonsa muita piinaamaan. -
-
90: Lässynlää. Hyvä, että joku uskaltaa joskus myöntää, että se vauva-arki on vaan ihan syvältä. En ihmettele, miksi niin moni parisuhde kaatuu tuohon.
Se ettette te osannu huolehtia lapsesta ettekä parisuhteesta, ei tarkota että kaikki ois noin kädettömiä. -
Ruma Elsa: Ennemmin se vauvan isä on liian lapsellinen kantamaan vastuuta, kuin "haluton".
Ei kyllä toi Sini on se lapsellinen tässä. Ja ääliö.
Kommentoi
Kommentti